-

väriainetyyppejä

Värejä voidaan luokitella usealla eri tavalla, esimerkiksi niiden kemiallisen rakenteen tai kestävyyden mukaan, tai tekstiilikäytössä mm. sen mukaan, minkä materiaalin värjäykseen sitä voi käyttää.

Orgaaniset ja epäorgaaniset väriaineet
Muita väriaineiden luokittelutapoja / väriaineryhmiä
Värien sideaineet
Luonnon kasviväriaineet

orgaaniset ja epäorgaaniset väriaineet

Väriaineet voivat olla joko luonnosta saatuja tai synteettisiä (jäljitelmiä, keinotekoisesti tehty). Sekä luonnonvärit että synteettiset värit voivat olla joko orgaanisia tai epäorgaanisia.

epäorgaaniset väriaineet

Epäorgaaniset väriaineet sisältävät metallien ja puolimetallien ryhmiin kuuluvia alkuaineita. Ne kestävät hyvin kemiallisia rasituksia ja korkeita lämpötiloja. Monet epäorgaaniset värit ovat myrkyllisiä, esim. kaikki lyijy-, kupari- ja arseenivärit. Yksinkertaisia hiiliyhdisteitä (kuten karbonaatteja) pidetään usein epäorgaanisina. Näitä väriaineita on kolmea tyyppiä:

  • synteettiset värit eivät esiinny luonnossa, vaan ne valmistetaan teollisesti
  • mineraalivärit (-pigmentit) esiintyvät luonnossa mineraaleina
  • maavärit syntyvät luonnontuotteina joidenkin mineraalien rapautumisen yhteydessä

Orgaaniset luonnonväriaineet

Orgaaniset luonnonväriaineet - muodostuvat hiiliyhdisteistä. Luonnosta saatuina eläin- tai kasvimaailmasta. Orgaaniset täyspigmentit ovat pigmenttejä, jotka ovat kauttaaltaan väriainetta. Orgaaniset subtraattipigmentit puolestaan saadaan aikaan sekoittamalla vesiliukoinen väriaine kiinteään, reagoimattomaan aineeseen (esim. saveen), jotta väristä saadaan kiinteää.

Orgaanisia luonnonväriaineita ovat mm. seepia ja intiankeltainen.

Tavallisimpia luonnonaineiden kromoforeja ovat kinoni, metyleenikinoni, oksatsoni, laktoni, atsoryhmä ja karbonyyliryhmä.

synteettiset orgaaniset väriaineet

Synteettiset orgaaniset aineet koostuvat laboratorioissa valmistetuista hiiliyhdisteistä, joita ei sellaisenaan esiinny luonnossa. Varhaisimmat synteettiset väriaineet tehtiin kivihiilitervasta ja ne kestivät huonosti valoa. Nykyään värien tekemiseen käytetään petrokemikaaleista johdettuja pigmenttejä - pigmentit valmistetaan raakaöljystä ja pääkomponentteina ovat bentseeni, tolueeni, ksyleeni, naftaleeni ja etyleeni. Erilaisia kemiallisia luokkia ovat monoazo, disazo, ftalosyaani, kinakridoni ja polysykliset pigmentit.

Pigmenttivärit, reaktiovärit, happovärit, kyyppivärit, rikkivärit, dispersiovärit, suorat värit, kationiset värit, naftolivärit.

muita väriaineiden luokittelutapoja / väriaineryhmiä

Klassiset väriaineet

Aineiden kemialliset perusrakenteet on tunnettu vuosia. Niitä käytetään esim. painoväreinä ja koristemaaleina - tilanteissa, joissa ei edellytetä kovin suurta valon- ja säänkestävyyttä.

Antrakinoniväriaineet

Yhdistelemällä eri tavoin kaksi antrakinonimolekyyliä syntyvät siniset indantreenit, keltaiset flavantronit, oranssit pyrantronit ja punaiset antantronit.
Lisää antrakinoniväreistä

Atsokondensaatiovärit
ovat eräänlaisia 'paranneltuja' atsovärejä.
Lisää atsoväreistä

Atsoyhdisteet

Yhdisteitä, joissa kaksi typpiatomia muodostaa atsoryhmän. Atsovärit jaetaan mono-, dis- ja polyatsoyhdisteisiin. Atsovärit voidaan ryhmitellä mm. monoatsoihin (naftolit, aryliidit [asetoaryliidit ja naftaniliidit]), atsokondensaatioväreihin, happovärjäysaineiden liukenemattomiin suoloihin, disatsoväreihin (diaryylit, pyrazolonivärit). Mm. aniliinikeltainen, krysoidiini, heliantiii, kongopunainen, timanttimusta.
Lisää atsoväreistä

Bentsidiiniväriaineet
Bentsimidatsolit, bentsimidatsolonit
ovat eräänlaisia 'paranneltuja' atsovärejä.
Lisää bentsimidatsoli-väreistä

Dioksatsiiniväriaineet
Polysyklinen väriaine, hyvä kestävyys.
Lisää dioksatsiiniväreistä

Dioksopyrrolopyrrolit
Korkealaatuiset, epittävät ja värikylläiset väriaineet, jotka kestävät hyvin kuumuutta ja valoa.
Lisää dioksopyrrolopyrroliväreistä

Ftalosyaniinit
Ftalosyaniinit eli heliogeenivärit ovat sinisiä ja vihreitä aineita. Kupariftalosyaniinit keksittiin Skotlannissa 1928; kuparia, josta yhden atomin poistamalla on tehty metalliton pigmentti. Kestävät hyvin kuumuutta, valoa, emäksiä ja happoja. Väri kestää hyvin lämpöä ja valoa.

Epäklassiset väriaineet
Pigmenttejä, joiden kemialliset rakenteet tunnetaan, mutta jotka ovat vaikeasti toteutettavia. Valmistetaan pieninä määrinä ja vaativiin olosuhteisiin (esim. automaalit).

Isoindolinonivärit
Yleensä keltaisia värejä (esim. PY110, tetrakloroisoindolinoni), joilla on erinomainen valon ja kuumuudenkesto.
Lisää isoindolinoni-väreistä

Kinakridoniväriaineet
Hyvä valonkesto.
Lisää kinakridoniväreistä

Kobolttiväriaineet
Käytetään pääasiassa lasin ja emalin värityksessä sekä posliini- ja taidemaalauksessa.

Kyyppiväriaineet
(saks. Kufe amme); kyyppivärit eivät ole vesiliukoisia, mutta saadaan liukenemaan emäksiseen veteen pelkistysaineen avulla. Kun väriaine liukenee, väri muuttuu. Lopullisen värinsä värjättävä tekstiili saa hapettuessaan ilmassa.
Lisää kyyppiväreistä

Metiinivärit

Neolaaniväriaineet
Villan värjäykseen käytettäviä happamia atsoväriaineita.



Nigrosiinit
Mustat tai harmaat induliiniväriaineet, joita on käytetty villan, silkin ja nahan värjäämiseen sekä leimasinvärinä.

Nitrovärit

Peryleeniväriaineet
Korkealaatuisia punaisia värejä, kestävät hyvin eri sääolosuhteita. Käytetään esim. automaaleissa.
Lisää peryleeniväreistä

Pyrrolivärejä (mm. lehtivihreä)
ei voi käyttää värjäyksessä, sillä niiden monimutkainen rakenne ei kestä pH:n muutoksia eikä valon vaikutusta. Pyrroliväreihin kuuluu 25 vihreää ja ruskeaa klorofylliä, kuusi hemiväriainetta ja sappiväriaineet.

Rikkiväriaineet
Valmistetaan erilaisista orgaanisista yhdisteistä kuumentamalla ja sulattamalla rikin, natriumsulfidin tai natriumpolysulfidien kanssa. Käytetään kasvikuitujen värjäykseen. Tärkeimpiä mustat ja siniset värit. Yleensä sävyt - tummansiniset, ruskeat, vihreät ja keltaiset - ovat hyvin 'himmeitä', eikä punaista väriä ole saatavilla. Plussapuoliin kuuluu hyvä valon- ja pesunkesto, helppokäyttöisyys ja edullisuus.
Hydronivärit ovat karbatsolista valmistettuja rikkipitoisia tervavärejä. Käytetään kyyppiväreinä tekstiilien värjäyksessä

Safraniinit
Atsiiniväriaineiden pääasiassa sinipunaisia tai punaisia johdannaisia, joita käytetään joskus tekstiilin, nahan, paperin jne. värjäykseen (esim. mauveiini).

Siriusvärit
Ryhmä suoria puuvillaväriaineita, jotka kestävät hyvin valon vaikutusta.

Substantiiviset väriaineet
Orgaanisten väriaineiden ryhmä, käytetään kasvikuitejen kuten puuvillan ja raionin värjäykseen. Useimmat ovat dis- ja polyatsoväriaineita. Monien pohjalla on bentsidiini, jotkut ovat oksatsiini- ja trifenyylimetaaniväriaineita. Eivät kestä pesua, mutta pysyvyyttä voidaan parantaa jälkikäsittelyllä.

Sudaniväriaineet
Veteen liukenemattomia atsoväriaineita. Liukenevat rasvoihin, öljyihin, vahoihin, hartseihin... Käytetään niistä valmistettujen tuotteiden värjäämiseen.

Syaaniväriaineet
kts. värit/syaanivärit

Tervavärit
Synteettisesti valmistettuja orgaanisia väriaineita. Valmistusaineet (bentsiini, naftaleeni, antraseeni) saadaan kivihiilitervasta.
Mauveiini (mauve=malvanvärinen) oli ensimmäinen synteettinen tervaväriaine, nykyään jäänyt pois käytöstä. Suurin osa varhaisista tervaväriaineista kuuluu perusväreihin (basic colours). Niillä on huomattava värjäysvoima ja värit ovat usein hyvin kirkkaita, mutta muutamia tummia värejä lukuunottamatta ne eivät kestä kovin hyvin valoa.
kts. aniliinivärit

Tiatsiinivärit
- emäksiset värit. Käytetty tekstiilikuitujen, paperin ja nahan värjäykseen. Tiatsiinista valmistettuja lakkoja käytettiin aikanaan värijauheina esim. tapetti- ja kalkkimaaleissa. Tavallisimpia tiatsiinivärejä ovat metyleenisini ja metyleenivihreä.

Tioindigot
Kun indogomolekyylin typpiatomit korvataan rikillä, syntyy punaisia ja violetteja tioindigovärejä. Tioindigot kuuluvat indigoväreihin (muita indigon ja tioindigon lisäksi dibromindigo (vanha purppuraväri) sekä sininen tetrabromindigo).
kts. tioindigovärit

Trifenyylimetaanin johdannaiset
rosaliini, malakiittivihreä, fenoli, ftaalihappo, ftaleiinivärit

Dispersiovärit

Kehitettiin 1920-luvulla. Käytetään erityisesti polyesteriin. Värivalikoima on laaja. Värit eivät liukene veteen, mikä vaikeuttaa niiden käyttöä.

Happovärit (acid dyes)

Happovärit sitoutuvat valkuaisaineeseen ionisidoksella. Ne ovat orgaanisia happoja. Käytetään erityisesti villan värjäyksessä.

Käytetään myös mm. nahan, paperin jne. värjäämiseen. Ne kestävät valoa paremmin kuin 'aniliinit', mutta ne ovat myös juoksevampia ja niillä on vähemmän värjäysvoimaa. Niistä ei voi tehdä lakkoja tanniinin kanssa.

Kyyppivärit

Kyyppivärejä käytetään sekä pigmenttiväreinä että värjäämiseen. Laadukkaita väriaineita, jotka ennen reaktiovärejä olivat erittäin tärkeitä. Väriaineita on pelkistettävä värittömäksi yhdisteeksi rautavitriolilla tai hyposulfaatilla, jotta ne voitaisiin liuottaa alkaliliotusta (kyyppiä) varten. Tekstiilissä, joka kastetaan liuotteeseen ja joka sitten saa kuivua ilmassa, muodostuu väriaine hapettumisen vaikutuksesta. Esim. indigo on kyyppiväriaine.

Naftolivärit

Ennen reaktiovärejä naftolivärit olivat ainoa väriryhmä, jolla saatiin selluloosalle kirkkaita punaisia ja keltaisia sävyjä. Väreillä on hyvä valon- ja pesunkesto.

Parkkiaineet

Muodostavat rautapuretuksen avulla saostumia. Usein parkitsemisen tai värjäyksen yhteydessä on käytettävä etikkaa, jotta väristä tulisi pysyvä.

Reaktiovärit

Värjäyksessä käytettäviä reaktiovärejä on useita ja ne voidaan jakaa ryhmiin usealla eri tavalla. Kylmävärit tarttuvat tekstiiliin jo vähäisessä lämpötilassa, kun puolestaan kuumavärien reaktiivisuus nousee, mitä korkeampi lämpötila on. Reaktiovärit sitoutuvat selluloosaan emäksen vaikutuksesta. Reaktiovärit vaativat käyttäjältään hyvää suojautumista.

Rikkivärt

Värit eivät liukene veteen. Rikkiväreillä värjätään yleensä selluloosakuituja.

Suorat värit (direct dyes)

Väri imeytyy kuituun luonnollisesti ilman esikäsittelyä. Imeytymistä voidaan tehostaa glaubersuolalla.Värit liukenevat veteen helposti, eivätkä suorilla väreillä värjätyt tekstiilit ole kovin pesunkestäviä.

Kationiset värit

Vanhimpia synteettisiä väriaineita. Värit kestävät hyvin ja värisävyjä on useita. Luonnonkuiduissa värit jäävät laimeiksi, mutta polyakryyliin kationiset värit tarttuvat hyvin.

värien sideaineet

Kivikaudella sideaineina käytettiin verta, maitoa ja rasvoja. Egyptissä sideaineina oli munanvalkuaisia, arabikumia, mehiläisvahaa ja muita liima-aineita / kalkkimaaleja. Myöhäisellä keskiajalla ja renesanssin alussa epäpuhtaat kiinnitysaineet (kuten sulki, virtsa, korvavaha ja veri) alkoivat väistyä puhtaampien ja pysyvien aineiden (pähkinä-, pellava- tai unikonsiemenöljy).1500-luvulla taiteilijat alkoivat käyttää kuivuvia öljyjä (öljyvärit). Samaan aikaan opittiin öljylakkojen teko (luonnonhartsit + kuivuvat öljyt).

Värit ihmisessä

Porfyriinit

Hemoglobiinin hajoamistuotteita kutsutaan sappiväriaineiksi, koska ne antavat sapelle sen värin. Näitä ovat mm. bilirubiini (punainen, C33H36N4O6) ja biliverdiini (vihreä).

protohemi - verenpunan molekyylien väriä antava osa
urokromi - virtsan kellanruskea väriaine

Luonnon väriaineet

Luonnon väriaineet voivat olla eläin- tai kasviperäisiä. Luonnonvärien käyttöskaala on laaja; monet sopivat esim. värjäystarkoituksiin, monet pigmenteiksi ja monet elintarvikevärikäyttöön. Luonnossa on väriaineita paljon, mutta esim. värjäystarkoituksiin kasviväriaineita kasveissa suhteellisen vähän ja ne vaativat usein monimutkaisen prosessin: synteettisillä väriaineilla saadaan laadukas värjäystulos huomattavasti helpommin, nopeammin ja halvemmin kuin luonnon väriaineilla.

Antosyaanit

Sinipunaisia, sinisiä ja punaisia kasviväriaineita kasvien solunesteessä; yleisiä kukissa. Antosyaanit ovat happo-emäsindikaattoreita (muuttuvat happamessa kirkkaanpunaisiksi ja emäksessä vihreiksi, violeteiksi tai sinisiksi; vahvassa emäksessä keltaiseksi). Monien puiden punainen syysväri johtuu lehtien antosyaanimuodostuksesta. Elintarvikevärinä antosyaaneilla on numero E163. Voidaan käyttää värjäyksessä, mutta väri ei ole kovin pysyvää. Lisää antosyaaneista

Flavonoidit

Suurin kasviväriaineryhmä (kaikki keltaisia; esim. kahvissa ja teessä). Kemiallisesti flavonoidit ovat flavonien glykosideja. Keltaisia flavonoidiyhdistelmiä on yli 600. Esim. teetä on jossain määrin käytetty värjäykseen, mutta yleisesti ottaen flavonoideilla on vaikea värjätä, koska ne ovat niin reaktioherkkiä. Jaetaan normaalisti kuuteen alaryhmään: flavonolit, flavonit, flavanonit, katekiinit, antosyanidit ja isoflavonit.

Karotenoidit

keltaisia tai punaisia väriaineita kasvi- ja eläinmaailmassa: -karotiini (porkkana); fukoksantiini (ruskolevä); luteiini l. ksantofylli (mm. tomaatti); neoksantiini; violaksantiini (mm. appelsiini). Ruska syntyy, kun karotenoidivärit pääsevät esiin klorofyllien alta.
Retineesi on karotinoidi, jota mm. muodostuu ihmisen silmässä hämäränäköön vaikuttavasta näköpurppurasta valoon tultaessa.
Ei käytetä värjäyksessä; liukenevat huonosti veteen, hyvin rasvoihin.

Kinonit

Kinonit (bentsokinonit, naftokinonit, antrakinonit) ovat orgaanisia alisyklisiä yhdisteitä. Soveltuvat hyvin kasvivärjäykseen; erilaisia kinoniyhdisteitä oli muutama sata. Ne liukenevat veteen ja kestävät kuumentamista. Useissa matarakasveissa on antrakinonia ja antrakinoniglykosideja. Kinonit ovat usein hyviä väriaineita myös värjäyskäyttöön; väriaine kestää hyvin valoa. Kinonien väri vaihtelee mustasta keltaiseen ja punaiseen.

Kinonia voidaan valmistaa hapettamalla aniliinia, jolloin se muodostaa keltaisia, mm. kuumaan veteen liukenevia kiteitä.
Antrakinoniväreissä on runkona ketju- tai rengassubstituoitu antraseeni. Antrakinonit ovat useimmiten punaisia tai keltaisia. Niitä ovat mm. punainen alitsariini; keltainen emodiini; punavioletti endokrosiini; punainen dermosybiini; punainen dermorubiini; keltainen dermoluteiini; keltainen fyskioni; hyperisiini; purpuriini; keltainen tymokinoni
3-metyylipurpuriini (sormustinkukka, digitalis);
Ortokinoni syntyy hapetettaessa pyrokatekiinia; kiteet ovat punaisia levyjä.
Terfenyylikinonit (kinoni t. laktoni + bentseeni): rusehtava atromentiini; leukoatromentiini (muuttuu ilmassa atromentiiniksi); sininen dehydrogyrosyaniini; sininen gyrosyaniini; keltainen kserokomihappo; purppurainen polyporihappo; variegaattihappo (oranssi variegaattihapon glukosidi)

Klorofylli = lehtivihreä

(kuuluu rakenteeltaan pyrroliväreihin)
Klorofylli on sinertävää (a) tai kellertävää vihreää (b). Sen syntyminen riippuu paljon auringon valosta. Klorofylli on tarpeellista kasvien yhteyttämiselle - sitä kautta klorofyllistä tulikin tärkeä ainesosa monissa kansanlääkkeissä. Keskiajalle saakka klorofylliä käytettiin myös maalipigmenttinä, mutta se ei ole kestävä.
Kuparilla käsiteltynä (copper chlorophyll) rasvaliukoinen klorofylli antaa kirkkaamman ja intensiivisemmän vihreän. Siinä luonnon magnesium on korvattu kuparilla. Vesiliukoisessa kupariklorofyllissä (copper chlorophyllin) väri on kirkkaanvihreä tai sinivihreä.

Muita luonnonväriaineita

+
3-metyylipurpueiini
alitsariini (alizarin) [NR6, NR8-12] Ainetta löytyy mm. värimatarasta Rubia tinctorum
alkanniini [NR20] Välimeren maissa kasvavan Borraginaceae- heimoon kuuluvan alkannakasvin Alkanna tinctoria juuresta saatava punainen väriaine. Nykyään etupäässä rasvojen värjäykseen.
amarantiini (amaranthin) Ainetta löytyy mm. Chenopodium amaranticolor ja Atriplex hortense -kasvin lehdistä, Amaranthus candatus, Amaranthus tricolor, Celosia cristata (Amaranthaceae)
atromentiini ruskea (esim. samettijalassa)
atsuleeni (azulene) (mm. kamomillasaunio Matricaria recutita), jalosauramo (Anthemis nobilis, Chamaemelum nobile), siankärsämö (Achillea millefolium), koiruoho (Artemisia absinthum) Tummansininen väri, jota saadaan tuoreista kukista. Siitä valmistetaan mm. öljyjä, joita käytetään mm. palovammojen parantamiseen ja aknen hoitoon. Useimpien lähteiden mukaan atsuleeni ei sovi värjäyskäyttöön, mutta kylläkin joitakin viitteitä sen käytöstä värjäystarkoituksiin on olemassa.
(azolitmin) lakmuksen pääasiallinen väriaine
betakarotiini, -karotiini (mm. porkkana), käytetään elintarvikevärinä (E160(a)) antamaan keltaista tai oranssia väriä, sallittu myös kosmetiikassa. Valmistetaan myös keinotekoisesti.
betaniini eli betasyaniini (mm. punajuuri); ei sovellu värjäykseen.
bovinoni (mm. rusakkonuljaskassa, nummitatissa)
brasileiini (brazilein) (C16H12O5) on hapettunutta brasiliinia.
brasiliini punapuulajeista saatava väriaine (C16H14O5), jonka alkalinen liuos on punaista; sama väri tulee myös santelipuun santaliinilla (C15H14O5).
dehydrogyrosyaniini sininen väriaine (mm. kun suomuorakas (Sarcodon imbricatus) vanhenee, sen atromentiini-väriaine muuttuu dehydrogyrosyaniiniksi)
delfidiniini antosyaani (kellokukat) Voidaan käyttää värjäyksessä, mutta väri ei ole kovin pysyvää.
dermoglausiini harmaanvihreä antrakinoni (esim. veriseitikissä, Dermocybe)
dermoluteiini keltainen antrakinoni (esim. keltahelttaseitikissä, Dermocybe cinnamomeolutea). Hapan väriaine.
dermorubiini punainen antrakinoni (esim. veriseitikissä, Dermocybe) tarttuu puretuksen avulla
dermosybiini punainen antrakinoni (esim. veriseitikeissä, Dermocybe: veriseitikki, verihelttaseitikki ja hurmeseitikki) suoraväriaine
difyskioni keltainen väriaine, kaksoisantrakinoni (esim. keltahelttaseitikissä, Dermocybe cinnamomeolutea); liian vesiliukoista värjäystarkoituksiin
emodiini(glukosidi) antrakinoni (esim. veriseitikissä, Dermocybe, paatsamassa Rhamnus, raparperissa Rheum, sennassa )
endokrosiini antrakinoni (esim. kaikissa veriseitikeissä, Dermocybe)
erytroglausiini antrakinoni (esim. veriseitikissä, Dermocybe)
fallasinoli väriaine (esim. heloseitikissä, Dermocybe cinnabarina)
flavomanniinimetyylieetteri keltainen väriaine (esim. keltahelttaseitikissä, Dermocybe cinnamomeolutea)
flavonit keltaisia kasviväriaineita (mm. luteoliini)
fluoreseiini (resorsiiniftaleiini) on tummanpunaisina kiteinä esiintyvä väriaine. Valmistetaan resorsinolista ja ftaalihappohydridistä kuumentamalla. Liukenee alkoholiin ja alkalien kanssa antaa kellanpunaisen liuoksen. Ultraviolettivalossa seos loistaa vihreänä.
fomentarioli punaruskea väriaine (mm. taulakäävässä, Fomes fomentaria)
fyskioni (parietiini) antrakinoni (esim. veriseitikissä, Dermocybe ja keltaisissa jäkälissä Xanthoria ja Caloplaca)
galliinihappo esim. monissa käävissä; värjätessä muodostaa rautapuretuksella tumman saostuman, joka kiinnittyy kuituun
gardenia keltaista, kultaista, sinistä, vihreää (gardenia-kasvin hedelmät)
gomfidihappo keltainen väriaine (mm. limanuljaska, Gomphidius glutinosus)
grevilliini (mm. joissakin Suillus-suvun tateissa)
gyrosyaani keltainen (mm. sinitatti, gyroporus cyanescens)
hemateiini on hematoksyliinin punaruskea hapetustuote, josta peitta-ainein käsittelemällä saadaan sinisiä, sinipunaisia ja mustia väriaineita. hematoksyliini on väritön kiteinen aine, saadaan mm. kampetsepuun tummanpunaisesta sydänpuusta. Muuttuu hapettuessaan hemateiiniksi.
hemosyaani on kuparipitoista väriainetta, jota esiintyy mm. äyriäisten, mustekalojen ja kotiloiden yms. veressä. Sillä on samantapainen tehtävä kuin muiden eläinten hemoglobiinilla.
hispidiini ruskeankeltainen, (monet lahopuiden sienet); tarttuu heikosti värjätessä
hyperisiini antrakinoni
indigo (Indigofera tinctoria); hapettuu
involutiini
karotenoidit (carotenoids): fukoksantiini (punalevät), kapksantiini (capsanthin - paprika), karotiini (carotine - porkkana), zeaksantiini (zeaxanthin - maissi)
kartamiini (espanjanpunainen), saadaan mm. väriohdakkeen kukista (Carthamus tinctorius).
kartoteeni
kateku ruskea väriaine, jota saadaan mm. katekuakaasian Acacia catehu sydänpuusta
kurkumiini (mm. inkivääri); muuttuu punaiseksi lipeässä
kvetsiriini (sisältää kversiiniä) keltainen kasviväri
ksantoramiini (xanthorhamnin) keltainen väriaine, jota saadaan joidenkin paatsamalajien puolikypsänä kuivatuista marjoista (Rhamnus)
kserokomihappo keltainen väriaine (mm. limanuljaska, Gomphidius glutinosus)
ksantofylli (xanthophyll), joka esiintyy luonnostaan kaikissa vihreissä lehdissä, vihreissä kasviksissa, munissa ja joissakin kukissa.
kurkuma keltainen kasviväri
lakmus violetti väriaine, jota saadaan jäkälistä (erityisesti Roccella-lajeista). Hapot värjäävät sen punaiseksi, emäkset siniseksi. Käytetään mm. indikaattorina.
laktarofulveeni (rouskut); oranssi; hapettuu ilmassa punaiseksi, siniseksi, violetiksi
leukoatromentiini (nuljaska; samettijalka); atromentiinin hapettumaton muoto; hapettuu ilmassa atromentiiniksi
leukomeloni (mm. sudenkääpä, Boleotopsis)
luteoliini keltainen väriaine, jota saadaan mm. väriresedasta (Reseda luteola)
malvidiiniantosyaani (siniset viinirypäleet) Voidaan käyttää värjäyksessä, mutta väri ei ole kovin pysyvää.
melaniini; ei voi soveltaa värjäyksessä
moriini saadaan keltapuusta, keltainen kasviväri
muskaflaviini
myrtilliini on vesiliukoinen väriaine, jota on esimerkiksi mustikassa
norangoniini oranssi, (monet lahopuiden sienet) tarttuu heikosti värjätessä
orleaani on annatto-pensaasta (Bixa Orellana) saatava väriaine; sisältää kellanpunaista biksiiniä sekä keltaista veteen liukenevaa orelliinia. Käytetään mm. villan ja silkin värjäyksessä.
orseiini on orsiinin hapettumistuote, orseljin yksi osa.
orsiini on metyyliresoriinia, dihydroksitolueenia (CH3· C6H3(OH)2); väritön kiteinen yhdiste, orseljin yksi osa.
orselji (ranskanpurppura) -väriainetta saadaan Välimeren ja Kanarian rannalla elävistä Lecanora / Rochella jäkälistä.
pelargonidiini antosyaani (pelargonia) Voidaan käyttää värjäyksessä, mutta väri ei ole kovin pysyvää.
persio punainen kasviväriaine
polyporihappo (esim. okrakääpä) on basofiilinen eli emäshakuinen väriaine (purppuranvioletti)
purpuriini on värimatarasta saatava violetti antraseeniväriaine, valonarka.
serratuliini saadaan väriläätteen (Serratula tinctoria) lehdistä ja juurista.
sinnabariini punainen (mm. punakääpä)
sinnabariinihappo punainen (mm. punakääpä)
sinnaluteiini väriaine (esim. heloseitikissä, Dermocybe cinnabarina)
sinnarubiini väriaine (esim. heloseitikissä, Dermocybe cinnabarina)
skyriini eli di-emodiini (esim. tatinriesassa, Hypomyces chrysospermus)
sumakki on parkki- ja väriaine, jota saadaan mm. sisiliansumakista (Rhus coriaria) sekä Coriaria myrtifolia lehdistä, kuorista ja oksista.
syanidiini antosyaani (punaiset ruusut) Voidaan käyttää värjäyksessä, mutta väri ei ole kovin pysyvää.
tramentiini ruskea väriaine, ei kiinnity villaan
tramesangviini punainen (mm. punakääpä)
tymokinoni antrakinoni
variegaattihappo keltainen väriaine
variegaattorubiini (esim. rusakkonuljaska, nummitatti)



antimonisulfidit, antimonitrikloridi on puuvillan värjäyksen peitta-aine. Sitä käytetään myös raudan ruosteenestoon sekä värien ja lakkojen valmistukseen. Lyijyantimonaatti (napolinkeltainen). Antimonisulfideja on tehty keinotekoisesti 1000-luvulta saakka.
ftaleiinit (ftaleiinivärit) ovat orgaanisia väriaineita, ftaalihappoanhydridin ja fenolin yhdisteitä (fenolftaleiini, fluoreseiini, koniini). Galleiinia ja rodamiineja käytetään tekstiilien ja kudosnäytteiden värjäykseen. Fenolftaleiinia ja fluoreseiinia käytetään indikaattoreina.
indigosolit ovat kyyppivärien vesiliukoisia rikkihappoesterien natriumsuoloja (Bader 1921), jotka ovat tärkeitä mm. puuvillavärjäyksessä
induliinit ovat sinipunaisia, sinisiä tai melkein mustia kankaiden värjäykseen käytettyjä tervaväriaineita
rosaliini (lat. rosa, arab. an-ni'l-indigo) trifenyylimetaaniyhdisteisiin kuuluva väritön emäs (C20H19N3), punaruskea synteettinen väriaine, jonka useat johdannaiset ovat väriaineita (mm. fuksiini, aniliinisininen, metyylivioletti)