-

henkilöt: Isaac Newton



Englantilainen matemaatikko, fyysikko ja astronomi Isaac Newton (1642-1727 [1726 ?]) selitti teoksessaan Optics (1704) valon värikirjon.



Isaac Newton syntyi Lincolnshiren lähistöllä maanviljelijäperheeseen. Silloinsen kalenterin mukaan syntymäpäivä oli vuoden 1642 joulupäivä, mutta gregoriaanisen päivän mukaan (Englannissa käyttöön 1752) päivä oli 4.1. 1643. Kun Isaac oli kaksivuotias, hänen äitinsä meni naimisiin läheisen kylän papin ja Isaac annettiin isoäitinsä hoitoon. Hieman myöhemmin Newton meni kouluun läheiseen Granthamin kylään ja muutti siellä Clarkin perheeseen. Häntä pidettiin laiskana oppilaana, eikä hän kouluraporttien mukaan osallistunut opetukseen. Hänen äitinsä uuden aviomiehen kuoltua häntä pidettiin parhaimpana hoitamaan äidin perimän kiinteistön asioita, mutta Newton ei kuitenkaan hallinnut hommaa.
Newtonin setä William Ayscough päätti, että Newtonin pitäisi päästä yliopistoon ja niin Newton palasi kouluun päättämään opintonsa. Huolimatta aiemmista huonoista kouluraporteista, myös koulun rehtori, jonka luona Newton asui, vakuuttui Newtonin akateemisesta lahjakkuudesta. Newton aloittikin koulun - muita aloittavia oppilaita vanhempana - Trinity College Cambridgessa 1661. Hän aloitti lakiopinnot, mutta opiskeli siinä ohella filosofiaa ja kiinnostui Galileo Galilein ja Keplerin opeista.
Tarinan mukaan Newton kiinnostui matematiikasta ostettuaan astrologian kirjan, jonka matemaattisia kaavoja ei kyennyt ymmärtämään. Newton paneutuikin asiaan oikein kunnolla ja hänen opintonsa alkoivat painottua matematiikkaan, astronomiaan, fysiikkaan ja valo-oppiin. Muutamia vuosia myöhemmin Newton alkoi opettaa samassa koulussa.
Newtonin valoteoriat herättivät kiinnostusta, mutta myös vastaväitteitä ja panettelua. Vuonna 1678 Newton sai hermoromahduksen ja kun hänen äitinsä kuoli seuraavana vuonna, hän vetäytyi omiin oloihinsa vuosiksi. Vuonna 1693, saatuaan toisen hermoromahduksen, Newton jätti tutkijan ammattinsa. Hän ei kuitenkaan irtautunut tieteen alalta täysin ja alkoi saada ansaitsemaansa kunnioitusta: vuonna 1703 hänet valittiin Royal Society:n presidentiksi (valittiin siitä lähtien joka vuosi siihen saakka kunnes hän kuoli) ja kaksi vuotta myöhemmin kuningatar Anna Stuart löi hänet ritariksi - ensimmäisenä tieteen alalta.



Väriteorian kannalta Newtonin tutkimuksista tärkeimpiä oli lasiprismojen kokeilu. Vuonna 1666, 23-vuotiaana Newton huomasi, että auringonvalo on valkoista valoa, joka sisältää kaikki spetkrin värit ja että värit olivat aina samassa järjestyksessä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen (tai syaani), indigo (tai ultramariini) ja violetti (Newtonin päävärit). Myöhemmät kokeilut, jossa Newton käytti yksiväristä filtteriä, päästivät vain filtterivärin toisen filtterin läpi. Aallonpituuksia ei voitu selittää valonpartikkeliteorialla - joten se helposti jätettiin huomiotta. Newton osoitti, kuinka valonsäteet hajoavat värispektriksi ja kuinka, kääntämällä prosessi toisin päin, pystyttiin tuottamaan valkoista valoa.



Prisman hajoittamisen tieteellistä varjoa sekoitti hieman Newtonin esteettinen tapa yhdistää seitsemän väriään myös musiikilliseen oktaaviin ja seitsemään planeettaan: Newton asetteli seitsemän pääväriään ympyrään [punainen (C), oranssi (D), keltainen (E), vihreä (F), sininen (G), indigo (A), violetti (H)] ; äänet liittyivät värien rajoihin (esim. A vihreän ja sinisen rajalla).

Newtonin valotutkimukset vaikuttivat suuresti myös ajan valistusaatteen kannattajiin, muun muassa Voltaireen. Newtonin kokeet olivat pohja myös nykyisin tuntemallemme väriympyrälle.


Cum itaque colores juxta medium constipatiores sint ita ut inter flavum ac rubeum juxta et inter caeruleum et purpureum quasi triente majus intersit intervallum quam inter viridem et flavum vel caeruleum sibi hinc et inde conterminum; quo imago in partes elegantius inter se proportionatas distinguatur, in numerum quinque insigniorum colorum duos alios, citrium videlicet inter rubeum et flavum, ac indicum inter caeruleum et violaceum asciscere convenit

[note: Newton tunnetaan ehkä parhaiten painovoimalaistaan, jonka hän julkaisi vuonna 1687 teoksessaan Philosophiae Naturalis Principia Mathematica. Hänen sanotaan oivaltaneen painovoiman puun alla istuessaan, kun omena putosi hänen päähänsä. Matematiikan alalla hän loi myös differentiaali- ja integraalilaskennan perusteet.

Sir Isaac Newtonilla oli huomattava merkitys valon tutkimissa. Hän kuitenkin tutki väriä valon omainaisuuksien kautta, ei pigmentteinä. Newtonin vastakohtana voidaan pitää Goethea, joka yritti herättää henkiin Aristoteleen teorioita.]

[Henkilöitä värien historiassa]