-

Säännöt ja rajoitukset

yleistä

Värit ovat voimakas signaali ja kertoneet kantajansa merkityksestä yhteiskunnalle. Niinpä esimerkiksi yhteiskuntaluokkien tunnistuksessa on käytetty omia värikoodejaan: yleensä herroilla kirkkaat ja alamaisilla harmahtavat värit. Usein väreillä on ollut myös vahva symbolinen merkitys valtioiden ja kansojen tunnusväreinä. Niinpä valloitetuilta mailta ja niskuroivilta alusmailta on pyritty kieltämään tunnusvärien käyttö. Ennen synteettisten väriaineiden keksimistä värikaupassa pyöri valtava määrä rahaa - uusien värikasvien tulo ei ole tarkoittanut aina vain uutta käyttöväriä, vaan myös satojen ja tuhansien ihmisten työttömyyttä ja taloudellista lamaa. Siksi esim. joidenkin värikasvien viljelystä on tarjottu jopa kuolemanrangaistusta...

Suuri osa vaatteita ja pukeutumista määränneistä laeista koskee vaatteiden materiaalia. 1300-luvulla tällaiset lait alkoivat kukkia. Mm. Firenzessä kiellettiin silkkisten and sarlakkikankaisten vaatteiden pitäminen oman kodin ulkopuolella; myös monessa muussa paikassa silkkien, samettien ja satiinien käyttöä rajoitettiin. Jotkut säädökset ovat määränneet, mitkä kankaat ovat sopivia millekin säätyluokalle. Esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa pukeutumisen luokkajakoa puolusteltiin sillä, että rajoitteet auttoivat ylläpitämään moraalia ja olivat uskonnollisesti tarkoituksenmukaisia. Myöhemmillä vuosisadoilla pukeutumisrajoitukset keskittyivät usein tuontikieltoihin - niin tuettiin oman maan tekstiilituotantoa.

Euroopassa erilaisia ylellisyyssääntöjä oli runsaasti käytössä 1300-1600-luvuilla - erilaisin säännöstöin rajoitettiin mm. joidenkin ruokien ja nautintoaineiden sekä harrastuksien (esim. pelit) harjoittamista. Yleensä nämä säännöt koskivat vain alinta keskiluokkaa ja köyhiä - joilla ei yleensä ollut oikein varaakaan rikkoa sääntöjä. Ne, joilla oli varaa, noudattivat säädöksiä - jos noudattivat. Yleensä rangaistuksena (väärin pukeutumisesta) oli esim. vaatteen luovuttaminen ja pienet sakot.

Suomenkieleen ylellisyysasetukset jättivät sanonnan 'pukeutua säädyllisesti' - mikä alkujaan tarkoitti nimen omaan oman säätynsä rajoissa pysymistä.

harmaa // vaalea

Englannissa Edvard III:n aikaan 1300-luvulla tavallinen maaseudun rahvas sai pitää vain halpaa punaruskeaa (russet) tai värjäämätöntä vaaleaa kangasta.

vaaleanpunainen
kurenai

Heian-kaudella Japanissa väriohdakkeesta (Carthamus Tinctorius, jap. benibana) valmistettiin monimutkaisella prosessilla kirkasta vaaleanpunaista (joidenkin lähteiden mukaan tummanpunaista). Tämä kurenai -väri kiellettiin tavalliselta kansalta ja vain keisarinnan suosiossa olevat yläluokan naiset saivat käyttää sitä. Se oli aikanaan arvokkaampaa kuin kulta.

punainen

Kirkkaanpunainen on ollut ylellisyysväri, joka on useissa kulttuureissa useilla aikakausilla varattu kuninkaalliseen käyttöön. Mm. Englannissa kirkkaanpunaisen käyttö oli varattu kuninkaalliselle perheelle ja korkeimmille aatelisille.

Llyfr Dysgread Aufau on walesilainen heraldiikkaa koskeva teksti, joka on kirjoitettu 1390-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa. Siinä kerrotaan, että laki kieltää pitämästä punaista ilman lupaa ja säännön rikkojia rankaistaan teloituksella. Vain prinssillä on oikeus pukeutua väriin. Tekstin mukaan punainen edustaa raakuutta ja prinssin pitää olla raaka vihollisilleen. Todellisuudessa keskiajalla punaista käytettiin laajalti ritareiden keskuudessa.

Joissakin lähteissä mainitaan, että kuningatar Elisabet I kieltsi punaisen käytön muilta kuin kuninkaalliselta suvulta - mutta maksua vastaan siihen sai luvan. Joskus rajoitukset olivat siis myös rahan hankintakeino.

Muinoin Kiinassa keltainen ja punainen oli varattu keisarille, ylimystölle ja virkamiehille. Tavallinen kansa, maanviljelijät, pukeutuivat sinisiin, harmaisiin ja ruskeisiin sävyihin.

Monessa afrikkalaisessa heimossa punaiset vaatteet varattiin kuninkaille (edelleen Ylä-Voltan mossien parissa). Joissakin heimoissa kuningas ja armeijoiden johtaja - ja vain hän - saattoi julistaa sodan tai määrätä kuolemantuomion - ja pukeutua 'elämän nesteen' värisiin vaatteisiin.

kermes

Antiikin aikaan ja keskiajalla kermestä on pidetty 'toisena värinä' heti purppuran jälkeen. Kermes oli kalliimpien tekstiilien väri. Sarlakki (scarlet, nykyenglannissa 'kirkkaanpunainen) oli alkujaan villainen vaate, joka usein värjättiin kermeksellä; nimi siirtyi tarkoittamaan kankaan sijaan väriä (mm. espanjassa escarlata). Kastilian ja Lenin kuningaskunnassa 1200-luvulla sarlakin käyttö oli sallittu vain kuninkaalle.

[Lue lisää: sarlakki, Lue lisää: kermes]

violetti, purppura

Monissa kulttuureissa purppura on ollut kuninkaallinen / keisarillinen väri, jonka käyttöön tavallisella maatiaisella ei ole ollut mahdollista.

Tyyrianpurppura

Tyyrianpurppura oli antiikin kunnioitetuin väri, jonka valmistus oli pitkä ja monimutkainen prosessi. Väriin tarvittiin suunnattomat määrät meressä eläviä piikkikotiloita - niin paljon, että lopulta kotilot loppuivat ja sen myötä myös purppuran valmistus. Mitä harvinaisemmaksi väri kävi, sitä arvokkaampi siitä tuli ja sitä enemmän sen käyttöä rajoitettiin.

Purppurareunainen tooga (toga praetexta) oli Roomassa ylimpien säätyjen etuoikeus, myöhemmin purppurasta kuitenkin tuli myös Roomassa color officialis, virallinen väri, johon keisarilla oli yksinoikeus. Keisari antoi lakeja ja määräyksiä, jotka hallitsivat kauppaa ja purppuran tekemiseen vaadittavia materiaaleja. 300-luvun lopulla Bysantin keisari Theodosius määräsi, ettei tiettyjä purppuran sävyjä saa käyttää kuin keisarillinen perhe kuolemantuskissaan.

[Lue lisää: Tyyrian purppura, Lue lisää: purppura, Lue lisää: Murex-kotilot]

iro

Rusojuuresta saadaan kaunista ja valoa kestävää purppuraa, jonka käyttö Heian -kaudella (794-894) sallittiin vain keisarillisen hovin naisille. Muutamissa japanilaisissa lähteissä siihen viitataan sanalla iro (väri), joten voidaan olettaa, että kysymyksessä on ollut kunnioitettu väri.

sininen

värimorsinko

Joissakin paikoin Eurooppaa keskiajalla piti maksaa etuoikeudesta käyttää sinisiä vaatteita. Syynä siihen oli värimorsingon (Isatis tinctoria) viljely. Tuolloin sinistä tuottava värimorsinko oli Euroopan tärkeimpiä värikasveja. Värimorsinko kuluttaa maata, jolla se kasvaa ja ellei maaperään lisätä ravinteita, siinä ei voi enää viljellä mitään. Aikanaan morsingonviljelijät siirtyivät aina uuden sadon mukana ja jättivät kerran viljellyn maan käyttökelvottomaksi, arvottomaksi tilaksi. Vaikka värimorsinko toikin maanomistajille voittoja, se koitui pidemmän päälle tappioksi.

indigo

Indigoa (Indigofera tinctoria) alettiin tuomaan Eurooppaan yhä enenevissä määrin Vasco de Gaman löydettyä meritien Intiaan 1498. Euroopassa pääosa indigosta oltiin saatu värimorsingosta, jossa väriainetta on hyvin vähän ja se on heikkolaatuista verrattuna indigofera-kasvien indigoon. Värimorsingon viljelyllä oli kuitenkin suuri taloudellinen merkitys mm. Englannissa, Saksassa ja Ranskassa, joissa indigon tuomista alettiinkin rajoittaa, kun se alkoi uhata maiden värimorsinkotuotantoa. Joissakin paikoissa indigon käyttämisen seurauksena saattoi olla kuolemantuomio. Englannissa Elisabet I:n aikana, 1500-luvulla voimaan tullut laki kumottiin vasta Kaarle II:n aikaan, 1600-luvun lopulla; laki antoi luvan polttaa kaiken löydetyn indigon. Ranskassa indigon käyttö kiellettiin 1598. Koska kielto oli käytännössä tehoton, Henrik IV langetti kuolemantuomion värin käytöstä. Käyttökielto kumottiin 1737. Saksan valtiot kielsivät indigon käytön 1500-luvun alkupuolelta 1600-luvun alkuun; joskin vielä vuonna 1654 Saksan kuningas julisti indigon paholaisen väriksi (myös ranskankielessä indigoon voidaan viitata nimellä 'paholaisen väri'). 1600-luvun lopulla Friedrich Wilhelm esitteli Preussin armeijan siniset uniformut, jotka värjättiin värimorsingolla - tarkoitus oli edelleen tukea värimorsingon viljelijöitä ja sinisten vaatteiden tarkoitus oli myös antaa järjestyksen vaikutelmaa. Indigonsininen oli kuitenkin voimakkaampaa ja kestävämpää ja lopulta se laillistettiin Preussissa vuonna 1737.

Japanissa Nara-kaudella (710-794) indigoa saivat käyttää vain aristokraatit, mutta myöhemmin indigosta tuli nimenomaan työväestön puvun väri.

tekhelet

Kuten antiikin purppura myös taivaansininen tekhelet saatiin piikkikotiloista. Aikoinaan jokaisella juutalaismiehellä oli tekhelet-sininen kappale puvussaan muistuttamassa vastuullisuudesta. Kun Rooman imperiumi laajeni, voimaan alkoi tulla myös tekhelet-sinistä koskettavia kieltoja. Noin 300-luvulla tekhelet-värin yksityinen kauppa oli rikollista ja jos tavallinen kansalainen käytti väriainetta vaatteissaan, sitä pidettiin loukkauksena.

[Lue lisää: tekhelet, Lue lisää: Murex-kotilot]

sinipuu

Sinipuusta (Haematoxylon) t. kampetsepuusta t. priksiljasta saadaan useita värejä punaisesta mustaan ja sinisestä violettiin. Espanjalaiset toivat puun Eurooppaan 1500-luvun alussa, mutta esimerkiksi Englannissa sitä alettiin käyttää vasta vuosisadan puolevälin jälkeen. Englannissa parlamentti kielsi sinipuun käytön 1581, koska sen värejä pidettiin haihtuvana. Puun käyttämisestä seurasi vankeustuomio, mutta kiellon aikana puuta salakuljetettiin - monet englantilaiset värjärit käyttivät sitä toisilla nimillä. Sinipuun käyttö laillistettiin jälleen 1673 (puretusaineiden käyttö kiinnitti värin hyvin). Lieneekö tämä ollut sitten kuluttajansuojaa?

vihreä

Korean alueella on ollut kolme yhteiskuntaluokkaa, josta alimpaan luokkaan kuuluvat nunnat, tanssijattaret ja orjattaret eivät saaneet käyttää vihreää silkkiviittaa. Muuten alaluokan naiset olivat vapaampia kuin yläluokan naiset (esim. aatelisnaiset saivat liikkua ulkona ainoastaan hunnutettuna ja öisin).

keltainen

Muinoin Kiinassa keltainen ja punainen oli varattu keisarille, ylimystölle ja virkamiehille. Tavallinen kansa, maanviljelijät, pukeutuivat sinisiin, harmaisiin ja ruskeisiin sävyihin.

On väitetty, että Roomassa keltaista sai käyttää vain hääasuissa, muutoin sen käyttö oli sallittu vain Vestan neitsyille.

ruskea

Englannissa Edvard III:n aikaan 1300-luvulla tavallinen maaseudun rahvas sai pitää vain halpaa punaruskeaa (russet) tai värjäämätöntä vaaleaa kangasta.

uskonto

Eri uskonlahkoilla on ollut hyvin voimakkaita määräyksiä siitä, mitä värejä kulloinkin saa käyttää. Etenkin herätysliikkeet näkivät voimakkaat värit luonnottomina ja vaatimattomat värit - mustan, harmaan, ruskean, valkoisen ja tummansinisen - nöyrinä väreinä.

Myös marien keskuudessa syntyi 1870-luvulla Suuri Kynttilä -uskonlahko (Kugu Sorta), joka korosti vaatimatonta ja luonnonläheistä elämäntapaa. Se kielsi kaupasta ostamisen ja vaati, että kaikki valmistettiin itse; se kielsi mm. sian ja hevosen lihan sekä kanan ja kananmunien syömisen ja alkoholin ja tupakan käytön. Se ei myöskään hyväksynyt värillisiä kankaita, vaan vaati valkoiset vaatteet.

antiikki

Ensimmäinen tunnettu pukeutumista rajoittava laki - Lex Oppia - laadittiin Roomassa 215 eaa. Sen mukaan naiset eivät saaneet pitää värikkäitä tunikoita eivätkä yli puolta unssia (n.15g) kultaa yllään. Seuraavan kerran pukeutumiseen puuttui keisari Tiberius, joka määräsi, etteivät miehet saaneet pitää (naisellisen pehmeitä) silkkivaatteita - lailla ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusta.

Purppurareunainen tooga (toga praetexta) oli Roomassa ylimpien säätyjen etuoikeus, myöhemmin purppurasta (-->) kuitenkin tuli myös Roomassa color officialis, johon vain keisarilla oli yksinoikeus.

Kuten antiikin purppura myös taivaansininen tekhelet (-->) saatiin piikkikotiloista. Noin 300-luvulla tekhelet-värin yksityinen kauppa oli rikollista ja jos tavallinen kansalainen värin käyttöä pidettiin loukkauksena.

[Lue lisää antiikinajan väreistä]

Bysantti

300-luvun lopulla Bysantin keisari Theodosius määräsi, että tiettyjä purppuran (-->) sävyjä saa käyttää vain keisarillinen perhe kuolemantuskissaan.

[Lue lisää Bysantin väreistä]

Keskiaika

Kastilian ja Lenin kuningaskunnassa 1200-luvulla sarlakin käyttö oli sallittu vain kuninkaalle.

1200-luvulla Ranskan kuningas julkaisi joukon säädöksiä, jotka rajoittivat turkisten ja arvokankaiden käyttöoikeuden aatelille. Säännöksissä määrättiin jopa yksityiskohtaisesti, mihin materiaaliin kunkin luokan oli soveliasta pukeutua.

Englannissa Edvard III kielsi 1300-luvulla ritari-säätyä alemmilta säädyiltä turkisten käytön ja myöhemmin pukeutumislait menivät pidemmälle luokkajakoisuuteen. Mitä korkeampisäätyinen oli, sen parempia materiaaleja ja koristeita vaatteissaan sai käyttää. Tavallinen rahvas maaseudulla sai pitää vain halpaa punaruskeaa (russet) tai värjäämätöntä vaaleaa kangasta.

[Lue lisää keskiajan väreistä]

Renessanssi

Skotlannin Jaakko II tuli kuninkaaksi kuusivuotiaana (hallitsi 1437 - 1460). Hänen hallintonsa aikana parlamentti sääti lain, joka kielsi mm. golfin pelaamisen ja säännösteli, minkälaisiin vaatteisiin ihmiset saivat pukeutua (harmaata ja valkoista töihin, punaista, vaaleansinistä ja vihreää lomapäivinä...)

Muodikkaat, pitkäkärkiset kengät (englanniksi crackowes - kenkämuoti oli peräisin Krakovasta) pitenivät 1460-luvulla siinä määrin, että 1463 Englannissa katsottiin parhaimmaksi säätää kenkien pituutta: kenkien kärjen pituus varpaista mitattuna ei saanut ylittää yli kahta tuumaa.

Englannissa Elisabet I:n aikana, 1500-luvulla voimaan tullut laki kielsi indigon viljelyn, käytön ja maahantuonnin; laki antoi luvan polttaa kaiken löydetyn indigon. Laki kumottiin vasta Kaarle II:n aikaan, 1600-luvun lopulla. Ranskassa suurin piirtein samoihin aikoihin tehty indigolaki kumottiin 1737. Saksan valtiot kielsivät indigon käytön 1500-luvun alkupuolelta 1600-luvun alkuun (joidenkin tietojen mukaan indigon käyttö kiellettiin Saksassa 1577 tuhoisana värinä.). Indigon käyttö kiellettiin Saksassa 1577 tuhoisana värinä.

Henri VIII kielsi 1.5. 1539 ketään Irlannissa pukeutumasta irlantilaisen muodin mukaisesti esim. sahraminkeltaisella värjättyyn paitaan tai pitämään hiuksiaan irlantilaisen tyylin mukaisesti. Tavoitteena oli 'englannistaa' saari.

[Lue lisää renessanssin väreistä]

1600- - 1800-luvut

Indigokiellot (-->) olivat voimassa monessa paikassa lähes koko 1600-luvun. Englannissa indigo-kielto kumottiin Kaarle II:n aikaan, 1600-luvun lopulla, Ranskassa ja Preussissa indigon kieltolait kumottiin 1737.

Ranskan Henrik IVn kuoleman jälkeen kalliiden materiaalien ja korujen käyttö tuli niin yleiseksi, että 1633 ylellisyyslaki kielsi kultakirjailtujen ja jalokivin koristelujen asusteiden sekä kullalla, hopealla (tai niiden imitaatioilla) sekä pitsillä kirjailtujen asusteiden käyttämisen muilta kuin prinsseiltä ja aatelisilta. Käytännössä laki ei kuitenkaan toiminut.

1688 Englannin kuningas Jaakko II kielsi värjäämättömien kankaiden viennin Englannista. Tarkoitus oli tukea englantilaisia värjäreitä.

[Lue lisää valistuksen ajan väreistä]

Iso-Britannia

Purppuran ja kirkkaanpunaisen käyttö oli varattu kuninkaalliselle perheelle ja korkeimmille aatelisille.

1510 laki erilaisten kankaiden sekä mm. turkisten, kullan ja hopean käytöstä, lakia hienosäädettiin 1514, 1515, 1553

1559 Elisabet I - uusia säädöksiä

Englannissa sinipuun eli kampetsepuun (Haematoxylon campechianum (campechisnum)) käyttö oli kiellettyä 1581-1662 (1673?). Syynä kieltoon oli se, että väri ei kestänyt. Kuningatar Elisabetin kerrotaan määränneen kaiken löytyneen sinipuun poltettavaksi. Jaakko I jatkoi sinipuukieltoa kieltämällä sen tuonnin vuonna 1620. Puun käyttämisestä seurasi vankeustuomio, mutta kiellon aikana puuta salakuljetettiin - monet englantilaiset värjärit käyttivät sitä toisilla nimillä. Puuta on kasvatettu Englannissa vuodesta 1730.

[Lue lisää väreistä Isossa-Britanniassa]

suomalaiset

Myös Suomessa vaikuttivat aikanaan erilaiset säätysäädökset, jotka koskivat monia ylellisyystuotteita, eivät vain kankaita tai värejä. Euroopasta 1600-luvulta saakka tulleet ylellisyysasetukset olivat käytännössä melko tehottomia. Ruotsi-Suomessa 1600-luvulla aatelisto katsoi muodikkaan pukeutumisen yksinoikeudekseen. Papiston ja porvariston pukeutumista koskevat asetukset vahvistettiin 1664. Vuonna 1739 ylellisyysasetuksessa vaadittiin leimaamaan ulkomaiset kankaat ja niistä valmistetut vaatteet. Vuonna 1766 ylellisyysasetuksissa kaikki ylellisyys kiellettiin - valtiontalous oli huonolla tolalla. Neljä vuotta myöhemmin ylemmät säädyt vapautettiin tästä asetuksesta. Vuonna 1773 asetuksista julkaistiin kohdat, jotka koskivat rahvaan ja palkkaväen pukeutumista: he eivät saaneet käyttää pönkkähameita, muffeja, samettilakkeja, kärpännahkaa, soopelia, mustaa kettua jne. - joskin emäntien vanhoja, lahjoitettuja vaatteita saatiin käyttää. Rahvaan naiset saattoivat käyttää värikkäitä silkkikankaita vain päähineisiin ja silkkihuiveihin.

Hetken aikaa naisten ulkoasujen värit määrättiin mustaksi, harmaaksi tai valkoiseksi. Nastolan pitäjäläiset kehottivat vaimojaan käyttämään värjäykseen juuria, kukkia ja lehtiä, eikä kulkemaan 'kaupungin värein'. Yleensäkin 1700-luvun ylellisyysasetusten mukaan kansalle riittivät suomalaiset luonnonvärit ja tuontia rahvaan tarpeisiin pyrittiin rajoittamaan.

Kansan liian komeaa pukeutumista alettiin valvoa 1790 ja neljä vuotta myöhemmin laadittu asetus poisti säädynmukaisen pukeutumisen rajat. Myös kirkko tuomitsi rahvaan luvattoman pukukomeuden - tarkkailu jatkui 1800-luvulle saakka.

Suomessa tiukimmat rajoitukset eivät ole tulleet valtiolta, vaan pienemmiltä yhteiskunnan ryhmiltä, joiden keskuudessa niitä myös noudatettiin. Erilaisilla herätysliikkeillä on ollut useitakin sääntöjä, joissa saatettiin kieltää kirkkaisiin väreihin pukeutuminen. Esimerkiksi Pohjois-Savon herätysliikkeet sallivat aikoinaan mustat, harmaat, valkoiset ja tummansiniset vaatteet ja mm. 1800-luvulla Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan heränneet hyväksyivät vain naisten siniraitaiset hameet.

aikajanaa

eaa
215 eaa Rooma: Lex Oppia: naiset eivät saa pitää värikkäitä tunikoita
300-luku
Bysantti: keisari Theodosius: tiettyjä purppuran sävyjä saa käyttää vain keisarillinen perhe
Rooma: tekhelet-värin yksityinen kauppa oli rikollista
700-luku
Japani: Nara-kausi: indigoa sai käyttää vain aristokratia
800-luku
Japani: Heian-kausi: kurenai -väri vain keisarilliselle perheelle keisarinnan suosiossa oleville yläluokan naisille / rusojuuresta saatava purppura vain keisarillisen hovin naisille
1200-luku
Espanja: Kastilia ja Len: sarlakin käyttö sallittu vain kuninkaalle
1200-luvulla Ranskan kuningas julkaisi joukon säädöksiä, jotka rajoittivat turkisten ja arvokankaiden käyttöoikeuden aatelille. Säännöksissä määrättiin jopa yksityiskohtaisesti, mihin materiaaliin kunkin luokan oli soveliasta pukeutua.

1300-luku
Ylellisyyslakien käyttöönotto. Mm. Firenzessä kiellettiin silkkisten and sarlakkikankaisten vaatteiden pitäminen oman kodin ulkopuolella
Englanti: tavallinen maaseudun rahvas sai pitää vain halpaa punaruskeaa (russet) tai värjäämätöntä vaaleaa kangasta


1500-luku
Indigon käyttö kiellettiin mm. Ranskassa, Saksassa (?) ja Englannissa
Englannissa sinipuun (Haematoxylon campechianum (campechisnum)) käyttö oli kiellettyä 1581-1662
1500-luvulla ylhäiset venetsialaisnaiset eivät saaneet kantaa puvussaan kuin yhtä väriä hopean ja kullan lisäksi. Yksinkertaisuutta pukeutumisessa pidettiin hyveellisenä - prostituoidut pukeutuivat koristeellisesti ja värikkäästi.
1552 ylellisyyslaki Englannissa määräsi, että vaatteet sai värjätä vain seuraavan värisiksi: scarlet, red, crimson, murrey, violet, puke, brown-blue, black, yellow, green, blue, orange-tawny, russet, marble, sad new color, azure, watchet, sheep's color, lion's color, motley, iron grey
1539 Englanti / Irlanti: Henri VIII: Irlannissa ei saa pukeutua irlantilaisen muodin mukaisesti esim. sahraminkeltaisella värjättyyn paitaan
1581 Englanti: sinipuun (Haematoxylon) käyttö kielletään
1598 Ranska: indigon käyttö kiellettiin


1600-luku
Indigon käyttökielto kumottiin Englannissa ja Saksassa
Englannissa sinipuun (Haematoxylon campechianum (campechisnum)) käyttö oli kiellettyä 1581-1662
1607 Saksa: indigon käyttö kiellettiin
1650 Saksa: indigon käytöstä kuolemantuomio
1654 Saksan kuningas julisti indigon paholaisen väriksi
1673 (tai 1662) Englanti: sinipuun (Haematoxylon) käyttö sallitaan
1688 Englanti: Jaakko II: värjäämättömien kankaiden vienti Englannista kiellettiin


1700-luku

1737 Ranska: indigon käyttökielto kumottiin
1737 Preussi: indigon käyttö laillistettiin