-

Arabia ja Pohjoinen Afrikka

(Libya, Algeria, Marokko, Tunisia, Mauretania; tuaregit) + Jemen, Oman, Kuwait; berberbikansat; maurit; beduiinit

[Katso myös: Lähi- ja Keski-itä, Kaukaasia, arabiankielen väritermejä]



Arabialainen kulttuuri on syntynyt Lounais-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Arabialaisen kulttuurin pohja on islamia edeltäneessä paimentolaiselämässä. Arabit omivat islamin uskonnokseen 500-luvulla ja heidän kulttuurinsa periytyi vahvasti islamin uskoon. Islamilaiset uskomukset ja islamilainen kansantarusto on muodostunut paljolti arabikulttuurin pohjalta.

Arabiankielessä on rikas värisanasto; suurin osa muslimeista osaa arabiaa, koska se on islamilaisuuden kieli. Arabiankielinen väriä tarkoittava sana rang viittaa puhtauteen, kauneuteen, suuruuteen ja valtaan.

värit




beduiinit

Beduiini-sana tulee arabian kielen sanasta badawin, jolla tarkoitetaan yleisesti arabimaissa asuvia paimentolaisia.

1800-luvulla beduiinit pukeutuivat varsin yleisesti vaaleansiniseen puuvillaan, myöhemmin puvun väriksi muuttui etupäässä musta. Kuvioinnin pääväri on punainen ja se liitetään seksuaaliseen valmiuteen ja aviostatukseen. Naimattomilla tytöillä kuvio on sininen.

maurit

700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat osan Espanjaa, silloiselta nimeltään al-Andalus. Muslimien hallinnon alaisena alueella oli tasaisemmat kehitysmahdollisuudet: maanviljelys, käsityö ja kauppa alkoivat kukoistaa. Osin tämä johtui siitä, että maureilla oli hyvät kauppayhteydet: Välimeren kauppaa hallitsivat tuolloin pääasiassa islamilaiset laivat. Kauppa ja liikkuminen islamilaisten valtioiden välillä oli nopeaa ja helppoa; muita tuon ajan islamilaisia keskuksia olivat mm. Egypti, Damascus ja Bagdad. Islamilaisen ylimystön myötä alueelle saapui myös käsityöläisiä idästä; käsityötaito (esim. keraamiikan alalla) levisi ensin Espanjaan ja sieltä myöhemmin muualle Eurooppaan.
Andalusian alueella myös viljeltiin useita värjäyskasveja.

Tuaregit

Tuaregit ovat Saharassa ja Länsi-Afrikan aavikkoalueilla elävä berberereitä, osaksi paimentolaisia, osaksi maanviljelijöitä. He hoitivat ennen Saharan aavikon kautta kulkevaa karavaanikauppaa. Miehet käyttävät huntuja, joka on käytännöllinen suojana lentohiekkaa vastaan. Usein huivi on värjätty sinisellä indigolla - musta, valkoinen ja tummansininen suojaavat hiekan lisäksi myös auringolta. Huivi kiedotaan päähän ensimmäisen kerran initaatioriitissä, poika-ajan loppuessa, ja se riisutaan vain harvoin. Valkoinen huivi on tarkoitettu tavallisille ihmisille ('valkoiset'), musta tai sininen ylimystölle ('musta'). Tuaregit välttelevät kirkkaita sävyjä ja käyttävät pääasiassa mustaa, valkoista ja tummansinistä.Naiset eivät huntua käytä.

Purppuravärjäys oli myös yksi Pohjois-Afrikassa, Tunisiassa, sijainneen Kartagon elinkeinoja. Foinikialaiset perustivat kauppakaupungin n. 800 eaa. Kartago tuhoutui puunilaissodissa, mutta roomalaiset rakensivat sen uudelleen - ja myös purppuravärjäys säilytti asemansa. Kartagosta on löytynyt useita merkkejä suurista kotilopinoista. Värjäämisen merkityksestä kertonee se, että Murex trunculus -kotilon kuva löytyi kartagolaisten sinetistä ja esimerkiksi haudoista on löytynyt kotilonkuoria.

Tunisiassa kutojat ja värjärit muodostivat jo 900-luvulla kiltoja turvatakseen ammattinsa harjoituksen.

värit yleisesti

musta

Musta liitetään usein pahuuteen ja tietämättömyyteen.

Musta on yhdistetty myös kostoon ja kapinaan; musta lippu oli Abbasidien dynastian (749-1258) tunnus. Joissakin läntisissä arabimaissa musta liitetään helvettiin ja sen nimeä varotaan sanomasta. Siksi esimerkiksi hiiltä on saatettu kutsua nimellä al-abyad ('valkoinen' (asia)).

valkoinen
Valkoinen liitetään usein rauhaan ja harmoniaan, hyvyyteen ja rehellisyyteen.

punainen
Arkkitehtuurissa punaista löytyy arabimaista (etenkin islaminuskoisista) verrattain harvoin, vaikka monissa muissa kulttuureissa punainen onkin yleisesti käytetty rakennusten värinä. Punaisen sijaan arabialaisessa arkkitehtuurissa käytetään paljon valkoista, sinistä, turkoosia, vihreää ja kultaa.

Punainen on hiekan, aavikon väri. Nafud - An Nafud ('punainen aavikko') on laaja aavikko Arabian niemimaan pohjoisosassa Saudi-Arabiassa.

sininen

Sinisellä on suojelevia vaikutuksia ja sitä pidetään 'pahaa silmää' vastaan. Kodit on joskus suojattu kastamalla nuorten tyttöjen kädet tumman sinineen maaliin ja jättämällä heidän kädenjälkiään kodin ympärille.

Viikingit kutsuivat tummaihoisia (mustia afrikkalaisia ja maureja) 'sinisiksi miehiksi' (bla'madhr). Nimen uskotaan johtuneen Pohjois-Afrikassa käytetyistä erityislaatuisista indigolla värjätyistä tummansinisistä vaatteista. Joidenkin lähteiden mukaan joskus väri jäi vaatteesta iholle ja värjäsi sen siniseksi. Sinisiksi miehiksi on kutsuttu myös Saharassa ja Länsi-Afrikan aavikkoalueilla eläviä tuareg-miehiä, jotka peittävät usein päänsä indigo-värjätyllä sinisellä huivilla. Huivi kiedotaan päähän ensimmäisen kerran initaatioriitissä, poika-ajan loppuessa, ja se riisutaan vain harvoin. Tuaregit ovat perinteisesti hankkineet indigovaatteensa hausa-kauppiailta Saharan etelälaitamilta.

vihreä

Arabeille vihreä on onnen, hedelmällisyyden ja nuoruuden väri. Vihreä liitetään taivaisiin (akhdar = vihreä; al-khadra' - 'taivaat').

Marokossa ilmaisun 'jalustimeni ovat vihreät' sanotaan tarkoittavan: 'tuon sateen sinne, minne se on kaivattu'.

pukeutuminen ja värjäys

Al-Andalusin alue tunnettiin erityisesti kermeksen ja sahramin (Crocus sativus) tuotannosta. Alueella kasvatettiin myös värimorsinkoa (Isatis tictoria). Suuri osa bresiljapuusta (Caesalpinia) sekä indigo (Indigofera) tuotiin idästä. Cordoban kalenterista vuodelta 1009 käy ilmi, että kuninkaallisissa tekstiilipajoissa käytettiin kermestä toukokuussa, 'taivaansinistä' (värimorsinkoa, Isatis tictoria) elokuussa ja mataraa (Rubia tinctoria) syyskuussa. Andalusian maatalousasiantuntijat mainitsivat viljelytuotteina saflorin (Carthamus tinctorius), sahramin, villimataran (Rubia peregrina) ja sumakin (Coriaria myrtifolia).

Arabian alueella jalat saatettiin värjätä ruskeiksi. Näin tehtiin sekä värin vuoksi että ihon kovettamis-tarkoituksessa.

punainen

Keskiajalla punaista saatiin mm. kermeksestä, värimatarasta (Rubia tinctoria), villimatarasta (Rubia peregrina) ja saflorista (Carthamus tinctorius). Bresiljapuuta (Caesalpinia) tuotiin idästä.

sininen

Indigo (Indigofera) on ollut koko arabialaisella alueella tärkeimpiä värjäyskasveja. Beduiinit pukeutuivat 1800-luvullä pääosin siniseen puuvillaan, myöhemmin puku vaihtui mustaksi puuvillaksi.

Mm. Andalusiassa kasvatettiin värimorsinkoa (Isatis tinctoria).

keltainen

Keskiajalla keltaista saatiin sahramista (Crocus sativus).

kosmetiikka

henna
Berberit ovat pohjoisafrikkalaisia haamilaisia kansoja, jotka asuivat lähinnä Marokon, Algerian ja Tunisian alueilla. Arabit ovat valloittaneet useita berberialueita 700-luvulta lähtien; berberikansojen uskomukset ovat osin sekoittuneet islaminuskon kanssa ja islaminuskon vuoksi joitakin berberitapoja on jouduttu kiertämään. Islam ei esimerkiksi salli tatuointia, mikä on ollut monien berberinaisien perinteinen tapa koristella itseään ja merkitä itsensä 'suojelevilla merkeillä'. Sen sijaan naiset ovat kirjoneet suojaavia kuvioita kankaisiinsa ja hennanneet iholleen; morsiamen hennalla piirrettävät merkit ovat samoja suojaavia merkkejä, joita aiemmin käytettiin tatuoimalla.
Sekä hennakuviolla (tai tatuointikuviolla) että sijoituksella on merkityksensä. Suojaavat merkit ruumiin aukkojen lähistöllä estävät pahoja henkiä asettumasta ruumiiseen. Koristelut käsissä ja sormissa tuovat koko vartaloon hienostuneisuutta. Rintojen lähellä kuviot edustavat sensuaalisuutta, kuviot nilkoissa tai käsissä suojaavat 'pahalta silmältä'.

[Lue lisää kosmeettisista väreistä]