-

Värit armeijoissa ja sotilaallisessa käytössä

Ennen väritunnukset olivat armeijoille tärkeitä: väreistä erotettiin omat miehet vihollisista. Sodassa on käytetty väritunnuksia jo muinaisten Egyptin, Makedonian, Kreikan ja Rooman armeijoista lähtien. Rooman aikoina legioonilla oli omat symbolinsa ja myöhemmin myös neliönmuotoinen vaate, johon heidän tunnuksessa oli merkitty. Kiinassa ja Japanissa armeijan värit ovat näkyneet mm. värikkäissä lipuissa. Aiemmin armeijat saattoivat kantaa sekä valtiollista ('kuninkaan väri') että rykmenttinsä (mm. 1600-luvulla Englannissa) väriä.



Nykyään rykmenttien väreillä ei enää ole samanlaista sotilaallista arvoa kuin aiemmin, mutta symbolista arvoa niillä edelleen on.



harmaa
Kelttidruidit pukeutuivat sotatilanteissa harmaisiin asusteisiin.

Luovuttuaan sinisestä ('preussinsininen'), Preussin armeija otti käyttöönsä kenttäharmaan, Feld Grau.

+

Greycoats = 'venäläiset sotilaat' (harmaa takki) · Suomessa ollaan 'armeijan harmaissa'. + Pohjois-Amerikan sisällissodassa Etelävaltioiden (konfederaatio) harmaa asepuku oli värjätty valkoisella saksanpähkinällä (Juglans cinerea).

valkoinen
+ White coat on itävaltalaissotilaan nimitys (takin mukaan)
punainen
Käyttämällä punaista sotilasasusteissa sotilaiden itsevarmuuden ja voitonhalun on uskottu olevan korkealla. Toisaalta punainen asu on osin peittänyt myös veren värin.

Antiikin Kreikassa vaalea punainen yhdistettiin sodanjumala Arekseen ja Roomassa mm. sodanjumala Marsiin (varsinaisena sodanjumala Marsin värinä on kuitenkin pidetty sinipunaista). Muinaisille roomalaisille punainen lippu oli merkki käydä taisteluun.
Spartan armeijan taisteluasu oli punaista krapilla (värimataralla) värjättyä villaa, jalkineet punaista nahkaa. Värimataralla värjättiin myös Brittiläisen armeijan punaiset villakankaiset takit 1700-luvulla (red coats) sekä Ranskan armeijan vaatteet.

Ranskan toisen keisarikunnan aikana Ranskan armeijan punaisten housujen värjäykseen käytetty väri monopolisoitiin. Kirkkaiden värien käyttö sai armeijat erottumaan selkeästi luonnon vihreistä väreistä ja siten näyttämään suuremmilta.

1800-luvulle saakka punainen oli hyvin yleinen väri eurooppalaisissa sotilasasuissa. Suomessakin punaiset 'hurmahousut' tunnettiin.

Englannissa punaiset asetakit otettiin käyttöön 1600-luvun puolen välin sisällissodassa: Englannin hallituksen joukot saivat kirkkaanpunaiset univormunsa yksinkertaisesti siksi, että punaista kangasta oli helposti saatavilla. Brittiläisten 'ohut punainen viiva' tuotti varhaisissa sodissa tulosta: levittäytymällä leveään riviin armeija sai ammuttua vihollisiaan laajalta alueelta. Sotimistyylin muuttuessa huomattiin, että toiseen väriin pukeutumalla ei ehkä olisi niin helppo maalitaulu. Pohjois-Amerikan vapaussodassa osa brittijoukoista vaihtoi punatakkinsa rusehtaviin pukinnahkoihin - joihin oli huomattavasti vaikeampi osua ja Britannian ja Venäjän välisessä Afganistanin sodassa 1880-luvulla valittiin vaatteiden väriksi pölynvärinen khaki. Kuitenkin 1800-1900 -lukujen vaihteen buurisodassa Etelä-Afrikassa brittijoukot pukeutuivat edelleen punatakkeihinsa.

+

Punainen armeija - Neuvostoliitto · Punapaidat olivat italialaisen vapaustaisteilija Giuseppe Garibaldin sotilaita 1800-luvulla · Italiassa vasemmistolainen Punainen prikaati 1970-luvulla · Kapinallinen ja julma kommunistiryhmä Punaiset khmerit saivat vallan Kambodzassa 1975, vietnamilaiset joukot syöksivät heidät vallasta 1978.

violetti, purppura
Persian armeija pukeutui purppuraan ja sahraminkeltaiseen.

sininen
Preussin Friedrich Wilhelm esitteli 1600-luvun lopulla Preussin armeijan siniset uniformut, jotka värjättiin värimorsingolla (Isatis tinctoria) - tarkoitus oli tukea värimorsingon viljelijöitä, jotka kamppailivat tuonti-indigoa (Indigofera) vastaan. Sinisten vaatteiden tarkoitus oli myös antaa järjestyksen vaikutelmaa. Tuonti-indigonsininen oli kuitenkin voimakkaampaa ja kestävämpää ja lopulta se laillistettiin Preussissa vuonna 1737 - ja Preussin armeijan siniset vaatteet alettiin värjätä sillä.

Englanninkielisessä maailmassa tunnetaan harmahtava tummansininen sävy navy blue. Se on peräisin Englannin kuningas Yrjö II:n (1683-1760) päätöksestä värjätä Ison Britannian laivaston asusteet indigosinisellä (Indigofera).

Myös Napoleon käyttin indigosinistä (Indigofera) oman armeijansa vaatteisiin. Maahan tuotiin 150 tonnia indigoa vuosittain - niillä värjättiin 600 000 sotilaan asut.

+

Blue helmets YK:n rauhanturvajoukot + Pohjois-Amerikan sisällissodassa Unionin sotilailla oli Yhdysvaltain armeijan sininen univormu
vihreä
Vihreä oli ensimmäinen Yhdysvaltain armeijan väri; se oli käytössä itsenäisyyssodassa.
+ green barett vuonna 1946 Ison Britannian kuninkaallinen laivasto otti käyttöön vihreän baretin, josta sittemmin tuli lähes synonyymi kommandoille. Green beret voi olla myös USAn armeijan erikoisjoukkojen jäsen. + Toisen maailmansodan aikaan Englannissa nokkosen vihreällä värjättiin maastoasuja.
keltainen
Persian armeija pukeutui purppuraan ja sahraminkeltaiseen.

ruskea
Khaki -väriä käytettiin ensimmäisen kerran 1880 Britannian ja Venäjän välisessä Afganistanin sodassa - sitä pidettiin hyvänä suojavärinä. Joidenkin tietojen mukaan britit ottivat khakin käyttöönsä jo vuonna 1857. Khaki on itseasiassa urdun kieltä ja tarkoittaa 'pölyä'.

Katekua on käytetty useissa maissa armeijan vaatteiden värjäykseen.

maastovärit

Sotatekniikoiden kehittyessä väreillä uhoamista tärkeämmäksi tuli strateginen 'näkymättömyys': naamiointi ja yllättämismahdollisuudet. Siirtomaista alkujaan oleva yksinkertaisten värien käyttö (värittömyys) levisi alkuasukasjoukkojen vaatetuksesta vähitellen koko armeijalle. Afganistanin sota 1880-luvulla oli länsimaisessa sotilashistoriassa maastovärien käytön alkuaikaa. Mm. intialaiset brittisotilaat värjäsivät valkoiset kypäränsä teellä hieman vähemmän huomiota herättäviksi. Tuolloin myös maastoon hyvin sointuva khaki-väri otettiin asepuvun väriksi.

Ensimmäisessä maailmansodassa harmaat ja khakinväriset sotilasasut olivat jo yleisesti käytössä. Lentokoneiden käyttö kuitenkin aiheutti uuden vaaran: ilmasta joukot erottuivat huolimatta hillitymmän värisistä asusteistaan. Alettiin kehitellä erilaisia naamiointiverkkoja ja kuviomaalauksia. Sotilaspiireissä ihastusta aiheutti etenkin erään buurisodasta selviytyneen divisioonakomentajan toimet: hän käsi miehiensä kiinnittää asusteisiinsa lehtipuiden oksia ja peittää kalusto verkoilla. Divisioona käytännössä hävisi näkyvistä ja tempun onnistuminen herätti paljon mielenkiintoa.

Toisessa maailmansodassa naamiointitaidot olivatkin kehittyneet jo pitkälle ja naamiointi sai suuremmat mittakaavat. Esimerkiksi amerikkalaiset torpedoveneet maalattiin perspektiiviä hämäämällä seepraraidoituksella, joka sai yhden laivan vaikuttamaan laivueelta ja vaikeutti kulkusuunnan havainnointia. Lentokoneiden alapinta maalattiin päivisin siniseksi ja öisin mustaksi, jotta ne eivät erottuisi taivasta vasten, ja yläpinta maaston väriseksi. Naamiointi ulottui sotilaiden ja kulkuneuvojen lisäksi myös ympäristöön: esimerkiksi pommikoneiden suunnistamisen vaikeuttamiseksi kavavien ja jokien pinnalle ripoteltiin hiilipölyä, jotta nämä eivät heijastaisi kuun valoa - ja niitä olisi vaikeampi havaita.

[Lue amerikkalaisesta haze-naamioväristä, jota käytettiin lentokoneiden piilottamiseen]

punainen ja valkoinen
Kalpaveljekset oli temppeliherrojen sääntöjä noudattava ritarikunta, jonka Riian piispa Albert perustu 1202 Liivinmaan käännyttämistä varten. Yhtyivät 1237 saksalaiseen ritarikuntaan, mutta itsenäistyivät 1500-luvulla ja menettivät uskonpuhdistuksen aikaan merkityksensä. Vuonna 1561 heidän viimeinen suurmestarinsa luopui toimestaan. Kupuun kuului valkoinen vaippa, jossa punainen risti.