-

Britannia / mm. Englanti, Skotlanti, Irlanti

Yleistä
Irlanti, Skotlanti
Värjääminen
Kosmetiikka

yleistä

Joidenkin lähteiden mukaan sana Briton tulee kelttiläisestä maalia tarkoittavasta sanasta brith (brythen - tarkoittaa maalattuja miehiä). Walesilaisilta tullut Brython -sanan käsitetään kuitenkin yleisesti tarkoittavan muita Brittein saarten kansoja paitsi piktejä. Skotlantilaiset muuttivat Irlannista 300-luvulla muinaisten piktien alueelle Skotlannin Ylämaille. Vuodesta 43 eaa 400-luvulle saakka suuri osa Britanniaa oli Rooman provinssina, jonka jälkeen germaaniset anglit ja saksit valloittivat maan. Kelttiläiset britit kuolivat sukupuuttoon muualta paitsi Walesista, lisäksi kelttiläisten iirien kulttuuri säilyi Irlannissa ja kukoisti 500-luvulta 700-luvulle. Kelttiläisen kulttuurin asema alkoi heiketä, kun Irlannista tuli Euroopan kristinuskon keskus ja 800-luvulla kelttikulttuuri jäi viikinkien valloituksen jalkoihin.

Viikingit tulivat 800-luvulla myös Englantiin. 1000-luvun alussa Englannin valtasivat Vilhelm Valloittajan johdolla normannit; seuraavalla vuosisadalla Englanti valloitti Walesin ja alkoi tunkeutua Irlantiin 1100-luvulla (vuonna 1542 Henrik VIII julistutti itsensä Irlannin kuninkaaksi). Skotlannin valtakunta muodostui 1100-luvulla. Vuonna 1707 Englannin ja Skotlannin hallinto yhdistettiin ja Ison-Britannian kuningaskunta syntyi; Irlannista tuli Ison Britannian osa 1801. Nykyisin Iso-Britannia hallinnoi protestanttista Pohjois-Irlantia ja katolinen Irlannin tasavalta on oma valtionsa.



[Lue lisää kelteistä ja pikteistä]
[Lue viikingeistä]

symboliikka

Englannin sini-puna-valkoinen lippu muodostuu Irlannin Patrikinrististä, Englannin Yrjönrististä ja Skotlannin Andreaksenrististä.

englanti



taide
Keskiaikainen taide oli - kuten muuallakin Euroopassa - uskonnollista. 900-luvulla Winchesterin ja Canterburyn kouluissa tehtiin kuvitettuja käsikirjoituksia. 1200-luvulla taide kukoisti Henry III:n hallitessa, seuraavalla vuosisadalla Ruusujen sota vaikutti taiteen taantumiseen. Renessanssiaikaan 1400-luvulla muotokuvamaalaus alkoi kukoistaa alankomaalaisten ja saksalaisten taiteilijoiden vaikutuksesta. Ajan arvostetuimmat taiteilijat tulivat Britanniaan ulkopuolelta (esim. saksalainen Hans Holbein maalasi mm. Henry VII:n hovin muotokuvia). Englantilaiset taidemaalarit kuitenkin kehittivät miniatyyrimaalausta.
Barokin aikaan 1600-luvulla Britanniassa vierailivat mm. flaamilaiset taiteilijat Rubens ja van Dyck (Kaarle I:n hovimaalari). Merkittäviä englantilaisia taidemaalareita ei ollut monta (John Riley, James Thornhill). 1700-luvulla muotokuva- ja maisemamaalaus nostivat englantilaisen taiteen arvostusta. Arvostettuja muotokuvamaalareita olivat mm. Gainsborough ja Reynolds; William Hogarth oli ensimmäinen englantilainen taidemaalari, joka sai mainetta kotimaansa ulkopuolellakin. Maisemamaalaus pohjautui melkoisesti ulkomaalaisten taiteilijoiden työlle, mutta englantilaiset maisemamaalarit (mm. Richard Wilson, George Morland) alkoivat saada arvoa. Seuraavan vuosisadan maisemamaalarien (Constable, Turner) teoksista tuli tärkeimpiä kulmakiviä Englantilaisessa taiteessa.



pukeutuminen
1400-luvun Englannissa rahvaan värivalikoima rajoittui pääasiassa keltaruskeisiin ja harmaisiin. Periaatteessa englantilaisella maalaisväellä oli käytössä useita paikallisia väriaineita ja uusien kauppateiden löytyminen 1500-luvulla toi kaukaisia värjäysaineita jonkin verran myös köyhemmän maalaisväestön käyttöön. Tosin on muistettava, että köyhä maalaisväki käytti vaatteensa loppuun saakka - jos jokin väri olisikin ollut uutena kirkas, se ei välttämättä ollut kirkas enää muutaman vuoden jatkuvan käytön jälkeen. Kirkasväriset punaiset ja purppurat olivat lähinnä kuninkaallisten ja aateliston käytössä.

Periaatteessa Englantilaisista kasveista kuitenkin saatiin koko kirjo värejä: värimatarasta punaisia vaaleanpunaisesta punaruskeaan ja värimorsingosta sinisiä vaaleansinisestä mustansiniseen. Keltaiseksi värjääviä kasveja on saaren kasveista noin 70% ja niiden värikirjo vaihtelee vihertävänkeltaisesta oranssinkeltaiseen. Päällekkäin värjäämällä saatiin vihreitä, violetteja, ruskeita ja mustia. Violetin ja purppuran sävyjä saatiin myös rannikon kivijäkälistä.

Irlanti
Irlannin tasavalta / Irish Republic on iirinkielellä Eire; ( Irlanti keltiksi Erin)

pukeutuminen
Joidenkin lähteiden mukaan varhaisessa Irlannissa oli käytössä värijärjestelmä, jossa yhteiskuntaluokan saattoi lukea kankaiden värien määrästä. Kuninkaille ja kuningattarille suotiin seitsemän väriä: punainen, keltainen, valkoinen, sininen, vihreä, musta ja purppura (samoja kuin Skotlannin Royal Stewart -tartanissa). Samat värit toistuivat myös Irlannin provinssien (Leinster, Munster, Connacht, Ulster, Meath) tunnusväreissä. Druidid, kirkonmiehet, runoilijat ja lordit saivat käyttää kuutta väriä (eivät purppuraa); provinssien johtajat viittä väriä (eivät purppuraa, eivätkä valkoista). Rikkaat maanomistajat saivat käyttää sinistä, punaista, vihreää ja keltaista; sotilaat punaista, vihreää ja keltaista, talonpojat vihreää ja keltaista; orjat ja palvelijat vain keltaista. Eri asia on, ovatko nämä värikoodit olleet tiukat vai nimelliset, onko niitä käytetty koko maassa ja mille aikakaudelle värikoodit ajoittuvat.

Vaatteiden väreillä on uskottu olevan myös symboliikkaa: yhden version mukaan valkoinen liitettiin totuuteen, punainen fyysiseen voimaan ja myös sotaan ja poliittiseen valtaan, vihreä ja sininen hedelmällisyyteen. Tummansinistä pidettiin suojaavana värinä, mustaa puhtaana ja voimakkaana, ruskea liitettiin voimaan.

Toisten lähteiden mukaan aatelisten värejä olivat punainen, harmaa ja ruskea; jalosyntyinen nainen pukeutui valkoiseen pussihihaiseen paitaan. Kuninkaalle kuului punainen, purppura ja sininen ja he pitivät punaisia tai karmiininpunaisia viittoja (punaiset ja purppuravärit olivat kalleimpia saatavia värejä). Astronomit tunnisti vihreästä, bardit ja runoilijat sinisen runsaasta käytöstä...

Tavallisten ihmisten värejä olivat keltainen, musta ja valkoinen. Sekä miehet että naiset pukeutuivat pitkään pellavaiseen paitaan (line), joka naisilla oli hieman pidempi. Paidan väri lienee ollut haaleahko - pellavaan kasvivärit eivät tartu kovin hyvin - mutta villaiseen kangasviittaan (brat) saatiin enemmän värejä, esimerkiksi punaisia ja vihreitä. Vaatteita pidettiin yleensä kerroksittain: ylimmäiset kerrokset paljastivat aina jotain alemmasta kerroksesta ja varakkaalla ihmisellä kerrosvaatetus saattoi olla hyvinkin värikäs. Sahraminkeltaista paitaa pidettiin erittäin irlantilaisena: (saffron shirt).

[Lue tartaaneista]

taide
Ennen 1000-lukua Irlannista tuli Euroopan kristinuskon keskus ja saarelle perustettiin useita luostareita. Koptilaiset munkit toivat mukanaan kirjankuvituksen taidon ja Irlannin luostareissa alettiin tehdä taidokkaita käsikirjoituksia (mm. The Book of Kells), joiden koristelussa näkyi keltti- ja viikinkikulttuurin vaikutteita.

[Lue lisää kelteistä]
[Lue lisää käsikirjoituksista]

Skotlanti

Skottiheimot muuttivat Länsi-Irlannista Skotlantiin 350-luvulla. Skottien ja irlantilaisten kieli, kulttuuri ja vaatetus ovat hyvin samantyyppisiä kuin sukulaiskansoilla, mutta silti joidenkin mukaan skotlantilaiset ja irlantilaiset eivät ole lainkaan sukua toisilleen.

pukeutuminen
Skotlantilaisista tartaaneista ei ole mainintaa kirjallisuudessa ennen 1600-lukua; ensimmäisten klaanitartaanien sanotaan tulleen käyttöön vasta 1830-luvun alussa. Vanhemmassa kirjallisuudessa mainittiin useimmiten, että skotlantilaiset pukeutuivat samalla tavalla kuin irlantilaiset - joissakin lähteessä mainitaan myös, että Skotlannissa käytettiin samaa saffron shirt - leine croiche -paitaa kuin Irlannissakin (mikä viittaisi siihen, ettäa asuste olisi ollut käytössä jo, kun Skotlantilaiset lähtivät asuinsijoilleen Irlannista). Tosin jo roomalaisten ajalta peräisin olevassa kolikossa on skotlantilaisen värikkään tartaanikankaan kuva...

Jean de Beagu kertoo 1500-julkaistussa Skotlannin sodasta kertovassa kirjassaan, ettei skotlantilaisilla ole muita vaatteita kuin 'värjätyt paidat ja jonkinlainen kevyt villainen monivärinen kangas'. Viittaisiko tämä kilttiin, joka nykyään on Skotlannin kansallisvaate. Kiltteihin käytetty kangas on tartaania, usein ruudullista sellaista ja erilaiset 'skotlantilaisneliöt' lienevätkin tällä hetkellä Skotlannin tiedetyin tunnusmerkki (vrt. Scotch-teippi).

Skotlantilaisilla klaaneilla ('klaani' tulee gaelinkielisestä lapsia tarkoittavasta Clann -sanasta; yleistäen tarkoittaa 'perhettä') oli omat tunnusvärinsä. Väreihin liitettiin myös kansan arvojärjestelmä.

Kalikoo-painaminen kehittyi läntisessä Skotlannissa 1700-luvulla.

[Lue lisää: tartaaneista, kilteistä]

symboliikka

Mottled to simpletons; blue to women;
Crimson to the kings of every host;
Green and Black to noble laymen;
White to clerics of proper devotion.

Eugene O'Curry: 'In Manners and Customs of the Ancient Irish Volume III' / 'Book of Ballymote':

musta
Skotlannin kansanuskossa mustaa on pidetty mystisenä värinä, joka on aina liitetty jollain tavoin Saatanaan tai hänen eläimiinsä (musta kana, musta koira jne.)

Sussexin alueella on uskottu yhden mustan lampaan tuovan onnea. Irlannissa puolestaan on uskottu, että jos ensimmäinen lammas on musta, perheessä saadaan pukeutua surupukuun vuoden sisällä.

punainen
Irlannissa punaisen villan on uskottu parantavan kurkkukivun. Myös Skotlannissa punaisella on parantava, elämänvoiman vaikutus. Punaisen villan on uskottu parantavan nyrjähdykset.

Irlannissa 'punainen käsi' suojelee viattomia ongelmilta. Punaiseen käteen liittyy enemmänkin tarinaa. Tarina kertoo, että muinoin retkikunnilla oli sääntö, että alueen sai omakseen se, joka ensimmäisenä koski maata. Eräs O'Neill oli lähestymässä haluamaansa rannikkoa, kun huomasi, että toinen alus oli ohittamassa hänen aluksensa. Hän leikkasi irti vasemman kätensä ja heitti sen rannikolle - ja sai maan. O'Neillin suvun mottona on ollut: Lamh dearg Eirin (Erinin punainen käsi).

Tarinan mukaan punaisella kirjotut nenäliinat irlantilaisissa häissä merkitsivät, että hääpari oli kirottu.

sininen
Joissakin osin Britannian pohjoisosia naiset ovat pitäneet kaulassaan sinisiä lankoja kuumeen estämiseksi.

Sininen on assosioitu Irlantiin: St. Patrick's Blue on tietty sinisen sävy, joka esiintyy Pyhän Patrikin kilvessä.

vihreä
Aikanaan vihreitä vaatteita valmistettiin mm. Kendalissa, Westmorelandissa; kendal green oli metsäläisten käyttämä vihreä väri. Myös Lincoln oli aikanaan kuuluisa vihreiden vaatteiden valmistuspaikka (lincoln green). Molempien vihreiden sanotaan olleen Robin Hoodin ja hänen seuraajiensa väri. Shakespearen näytelmässä Henri IV: How couldst thou know these men in Kendal green, when it was so dark thou couldst not see thy hand?

Irlannin kansallisväri on vihreä. Irlannista puhutaan 'Vihreänä saarena' ja irlantilaiset uskovat, että vihreä tuo onnea.
Itseasiassa irlantilaiset liitetän vihreään niin voimakkaasti, että puhutaan jopa irlantilaisten 'vihreistä geeneistä': mm. irlantilaisessa Green Genes -tutkimuksessa pyritään määrittelemään irlantilaisten alkuperää ja heidän suhdettaan muihin Euroopan kansoihin.
Kelttiläisissä myyteissä Vihreä mies (Green man) oli hedelmällisyyden jumala. Folkloressa tontut pukeutuivat vihreään. Nyky-Irlannissa vihreä yhdistetään katolisiin ja oranssi protestantteihin.

Skotlannin ylämailla vihreä on kunnian väri.

keltainen
Keltainen (iiri bu; skotlannin gaeli buidhe) oli kelteille tärkeä väri.

pukeutuminen ja värjäys

Britannian anglosaksinen väestö ja alueen viikingit olivat aikanaan taitavia kutojia ja alueen tekstiilituotanto oli jo viikinkiaikaan suurta. Aikaisella keskiajalla villa oli yleisin tekstiilimateriaali ja jonkin verran käytössä oli myös pellavaa. Silkki oli tuontitekstiili, jota käyttivät varakkaimmat.

Brittein saarten alueella käytettiin värjäämiseen paljon erilaisia kasvivärejä ja jäkälävärejä. Arvokkaammat ja syvemmät väriaineet tuotiin etelän maista kuten Keski-Eurooppaankin. Keskiajalla kaupungeissa erikoistuttiin värjäämään eri värejä. Aikanaan Lincoln (ja Kendal) tunnettiin vihreistään, Coventry sinisistään ja Yorkshire harmaistaan.

Britanniassa värjäyskasvien viljely keskiajalla ja uudella ajalla ei ehkä ollut niin mittavaa kuin esimerkiksi Ranskassa, mutta esim. värimorsingon (Isatis tinctoria) viljelyllä oli Englannille huomattava taloudellinen merkitys. Niinpä kun löytöretkien - ja etenkin uuden mantereen löytymisen - jälkeen Eurooppaan tuotiin yhä uusia trooppisia kasvivärejä, joiden väri oli kirkkaampi ja joiden värjäysvoima ja kestävyys oli parempi, kotoinen värjäysviljely oli uhattuna. Mutta värimorsinkoa tuotiin myös ulkomailta: Englannissa värimorsinko oli 1400-luvulla toiseksi tärkein tuontituote; englantilaisen tekstiiliteollisuuden nousu heijastui suoraan myös värimorsingon nouseviin tuontilukuihin.

Eri puretteilla mm. violetiksi, mustaksi, siniseksi, harmaaksi ja purppuraksi värjäävä kampetsepuu (Haematoxylon campechianum (campechisnum)) tuotiin Eurooppaan Meksikon alueelta 1500-luvun puolessa välissä. Englannissa sinipuun käyttö oli kiellettyä 1581-1662. Puun käyttämisestä seurasi vankeustuomio, mutta kiellon aikana puuta salakuljetettiin - monet englantilaiset värjärit käyttivät sitä toisilla nimillä. Puuta on kasvatettu Englannissa vuodesta 1730.

Vuonna 1895 Alexander Ross listasi Pohjois-Skotlannin ja Ulko-Hebridien tunnetuimmat värikasvit ja kuvasi alueella käytettyjä värejä hyvin kauniiksi ja kirkkaiksi. Kesäisin villa usein värjättiin kehräämättömässä muodossa, jolloin väristä tuli hyvin syvä ja intensiivinen. Jäkälistä saatavat värit ovat olleet hyvin tärkeitä etenkin Skotlannin ja Irlannin alueella. 1900-luvulla jäkälävärit saivat väistyä synteettisten värien alta, mutta niitä kuitenkin käytettiin suhteellisen kauan (ja osin edelleenkin) esim. skotlantilaisten ja irlantilaisten tweed-kankaiden värjäyksessä.

Kemiallisen teollisuuden kehittyessä juuri Englannissa tehtiin ratkaiseva löytö: vuonna 1856 William Henry Perkin valmisti ensimmäistä synteettistä aniliiniväriä: mauvea.

[Lue kelttien värjäämisestä Irlannin ja Skotlannin alueella]

Skotlannissa värjäykseen käytettyjä sienilajeja ovat mm. tatit (Boletus - kivitatit), seitikit (Cortinarius cinnamomeus, C. croceus, C. fervidus, C. malicorius; veriseitikki (Dermocybe sanguinea), verihelttaseitikki (Dermocybe semisanguinea), Gymnopilus penetrans ja G. spectabilis, orakkaat (Hydnellum), eräät lahokkaat (Hypholoma fasciculare) rouskuja (Lactarius deliciosus), samettijalka (Paxillus atrotomentosus), ruskea pulkkosieni (Paxillus involutus), helokat (Pholiota incarnata, Thelephora palmata, Tricholompsis... Värjäykseen käytettyjä kääpiä ovat mm. taulakääpä (Fomes fomentarius), Hapalopilus nidulans, Inonotus hispidus, Phaeolus schweinitzii.

musta
Tervaleppää (Alnus glutinosa) on käytetty mustan värjäämiseen (kuori, kuparipuretus).

punainen
Arkeologisten löytöjen perusteella on oletettu, että viikinkiajalla Jorvikin asukkaat suosivat pukeutumisessaan punaista.

Punaista väriä antavista kasveista tärkeimpiä olivat matarat (Rubia tinctoria, Galium). Punaista saatiin myös mm. lepästä (Alnus), jäkälistä ja sammaleista ja kermes-hyönteisestä. Turkinpunaisen värjääminen aloitettiin Skotlannissa 1785; värjääminen kukoisti 1830-luvulta ensimmäiseen maailmasotaan.

Karmiininpunaista saatiin kermeksen lisäksi keltamarasta (Galium verum), lakmus-jäkälistä ja murex-kotiloista.

violetti, purppura
Arkeologisten löytöjen perusteella on oletettu, että viikinkiajan Dublinissa sekä Skotlannin alueella purppuraväriä käytettiin melko yleisesti pukeutumisessa.

George Buchanan mainitsee teoksessaan 'History of Scotland' (1580) ylämaalaisten lempiväreiksi sinisen ja purppuran. Purpura lapillus -kotiloa käytettiin värjäämiseen ainakin Irlannissa. Siellä papiston korkea-arvoisimmat suosivat kotilosta saatua hyvää purppuraväriä mm. varhaiskeskiajalla.

sininen
George Buchanan mainitsee teoksessaan 'History of Scotland' (1580) ylämaalaisten lempiväreiksi sinisen ja purppuran. Sininen saatiin luultavimmin värimorsingosta (Isatis tinctoria), myöhemmin myös indigosta.

Kuningatar Elizabethin aikaan 1500-luvulla indigosta tuli suosittu väri mm. palvelijoiden ja muun alaluokan vaatteiden värjäämiseen. Se oli verrattain edullista: pieni määrä indigoa (ainakin värimorsinkoon verrattuna) värjäsi suuren määrän tekstiiliä ja indigoa oli helppo kuljettaa kakkumuodossa. Värin edullisuuden vuoksi sininen alettiin myös liittää palvelijoihin.

vihreä
Irlannissa vihreää väriä on saatu mustaseljasta (Sambucus nigra) ja nokkosista (Urtica dioica), saniaisesta, keltamatarasta (Galium verum), rohtosormustinkukasta (Digitalis purpurea), väriresedasta (Reseda luteola), keltakurjenmiekasta (Iris pseudacorus)...

keltainen
Irlantilaiset värjäsivät paljon keltaisella, suosittuja olivat mm. värireseda (Reseda luteola) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare). Centaurea nigra-kaunokista saatiin alunapuretteella vaaleaa keltaista. Piikkiherneen (Ulex europaeus) lehdistä saatiin alunapuretteella keltaista väriä.

Skotlannissa myös turpeenpoltosta savupiippuun jäänyttä nokea käytettiin villan värjäämiseksi keltaisesta tummanruskeaan.

ruskea
Irlannissa ruskeaa saatiin sananjalan juurista, juolukasta (Vaccinium uliginosum), koivusta (Betula), ojatädykkeestä (Veronica beccubunga).

Skotlannissa myös turpeenpoltosta savupiippuun jäänyttä nokea käytettiin villan värjäämiseksi keltaisesta tummanruskeaan.