-

esihistoria

väriaineet ja pigmentit
värjäys

Esihistoriallinen ajanjakso käsittää aikakauden, jolta ei ole tallessa kirjallisia lähteitä. Kivikausi (n. 600 000 - 2 000 eaa) oli aika ennen metallien käyttöönottoa, sitä seurasivat pronssikausi ja rautakausi. Kivikausi jaetaan paleoliittiseen (n. 600 000 - 8 000 eaa), medoliittiseen (8 000 - 3 500 eaa) ja neoliittiseen (3 500 - 2 000) kauteen - jako aikakausien välillä vaihtelee alueittain. Kuparia osattiin Lähi-idässä työstää 4000 eaa mennessä ja pronssia siitä opittiin valmistamaan noin tuhat vuotta myöhemmin. Rautaa Lähi-idässä opittiin työstämään 1400 eaa mennessä, Suomessa rautakausi alkoi tuhat vuotta myöhemmin.

Zambiasta, Lusakan lähistöltä on löydetty pigmenttejä ajalta 400 000 - 350 000 vuotta eaa. Ajanjakso on ajalta ennen oman ihmislajimme syntyä (Homo sapiensin uskotaan kehittyneen Afrikassa, josta ihmiset lähtivät levittäytymään muihin maanosiin noin 50 000 - 20 000 vuotta sitten). Arkeologit uskovat, että värejä on käytetty ihon koristeluun.

Esittävien luolamaalausten ajan arvioidaan alkaneen n. 40 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Afrikan vanhimmat luolamaalaukset on löydetty Namibiassa sijaitsevasta Apollo 11 -luolasta, josta on löydetty hiilellä, okralla ja valkoisella maalattuja kiviä. Maalaukset ovat ajalta n. 25,000.

Algeriassa sijaitseva Tassili-n-Ajjer on yksi Pohjois-Afrikan kuuluisimmista luolamaalauspaikoista. Jo ennen 4500 eaa maalauksissa esiintyy villieläimiä, noin 2000 eaa mukaan kuviin tulee myös hevosia ja noin ajanlaskun alussa kameleita.

Sri Lankasta on löytynyt luolamaalauksia, jotka ajoittuvat 28 000 - 16 000 eaa välille. Pigmentteihin kuuluivat keltainen ja punainen okra, kalkki ja grafiitti. Saaren asukkaat käyttivät punaista okraa ja valkoista savea omien vartaloidensa ja kuolleiden ruumiiden koristeluun.

Mm. eteläisestä Sulawesista ja itäisestä Timorista on löytynyt okranpalasia, joita on käytetty vuosien 28000 - 3000 eaa välillä.

Euroopasta on löytynyt toistasataa luolamaalausta, kuuluisimmat niistä sijaitsevat Lascaux'ssa, Font-de-Gaumessa sekä Pech-Merlessä Ranskassa ja Altamirassa Espanjassa.

väriaineet ja pigmentit

Esihistoriallisella ajalla käytössä oli kolme perusväriä: punainen, keltainen (ruskea) ja musta; joskus harvoin lisänä valkoinen. Monissa paikoissa kallioseinämää pitkin valuva vesi on liuottanut kuvien päälle läpikuultavan kvartsikerroksen, joka on suojannut kuvia kuin kehyslasin tavoin. Esihistoriaalliseen aikaan kasviperäisiä aineita ei luultavimmin käytetty pigmenttinä (lukuunottamatta hiiltä, joka saatiin polttamalla esim. pajun vartta). Saattaa kuitenkin olla mahdollista, että värimorsinkoa (Isatis tinctoria) käytetettiin joissakin paikoissa.

Varhaisimmissa säilyneissä seinämaalauksissa (paleoliittiselta kaudelta 40,000-10,000 eaa) käytettiin laajalti maavärejä ja mustaa (mangaanidioksidi). Väri levitettiin yleensä kädellä tai harjalla; tai joskus kuiva pigmentti puhallettiin rasvalla, virtsalla ja verellä päällystettyyn seinäpintaan.

Ranskassa sijaitsevan Niaux'n luolasta (17 000- 10 000 eaa) on saatu selville, että jo paleoottisella kaudella värien ja pohja-aineen yhdistämiseen käytettiin useita tapoja.

musta

Musta saatiin mangaanimineraaleista, hiilestä (sinertävä musta) tai luumustasta (lämmin musta).

Paleoottisella ajalla eurooppalaisissa luolamaalauksissa musta on useimmiten mangaanidioksidia. Hiiltä on käytetty mm. Ranskassa (Cosquer, Niaux, Gargas, Cougnac) ja Espanjassa (Las Monedas). Se on mm. pääasiallinen pigmentti kaakkois-Ranskassa sijaitsevissa Chauvet-Pont-d'Arc:n luolamaalauksissa yli 30 000 vuoden takaa.

valkoinen

Valkoista käytettiin punaista ja mustaa harvemmin. Mm. Lascaux'n luolasta on löytynyt kaoliinia, jota on saatettu käyttää joidenkin väriyhdisteiden täytepigmenttinä. Lisäksi valkoista saatiin liidusta ja kalkista (kalsiumkarbonaatti).

punainen

Useissa vanhoissa kulttuureissa punainen on symboloinut elämän voimaa (punainen - veri - elämä). Joissakin kielissä sanoilla punainen ja veri on sama alkukanta. Verta itsessäänkin on käytetty pigmenttinä; mm. aboriginaalitaiteessa.

Joidenkin alkuihmisten tiedetään värjänneen kuolleet punaisella värillä ja sillä tavalla heidän uskotaan ohjanneen kuollutta 'uuteen elämään'. Joistakin vanhoista haudoista on löytynyt useita kiloja punaista maaväriä. Punaista okraa käyttivät hautamenoissaan mm. neandertali-ihmiset; kuolleiden ruumiisiin oli sivelty punaista okraa ikäänkuin niihin olisi yritetty laittaa verta (=elämää). Espanjassa virtaavan Ebro-joen rannoilta on löytynyt noin 40 000 - 30 000 vuotta sitten olleen asutuksen merkkejä. Neandertaalien hautamenoissa ruumiit peitettiin punaisella okralla. Samanlaisia hautapaikkoja on löydetty ympäri Eurooppaa, mm. nykyisen Tsekinmaan alueelta, Italiasta ja Venäjältä. Walesista löydettyä naisen luurankoa kutsutaan nimellä Red Lady of Paviland.

Punaiset, ruskeat ja keltaiset värit saatiin limoniitista ja hematiitista (+okrat ja siennat).

Punainen okra on hematiittia (rautaoksidi Fe2O3), joka luonnossa esiintyy rakeisena rautahohteena, suomuisena rautakiilteenä tai hienojakoisena punamultana. Suomessa punamullalla on maalattu mm. Etelä-Savon Astuvansalmen kalliomaalaukset. Suomessa kampakeraamisella kaudella (4200-2000 eaa) valmistetut savihahmot värjättiin usein punamullalla - kuten ruumiitkin. Punaista rautaoksidia on löytynyt useista eurooppalaisista paleoottisen ajan luolamaalauksista (esim. Romanian Cuciulat).

sininen

Secco -maalauksissa Catal hykissa Turkissa (n. 6500-5700 eaa) maapigmeenttien lisäksi käytettiin myös hematiittia ja atsuriittia.

keltainen

Punaiset, ruskeat ja keltaiset värit saatiin limoniitista ja hematiitista (+okrat ja siennat).

ruskea

Punaiset, ruskeat ja keltaiset värit saatiin limoniitista ja hematiitista (+okrat ja siennat).

värjäys

musta

Uskotaan, että jo pronssiajalla kyettiin värjäämään hyvälaatuisia mustia tammen kuoren, raudan (ja ehkä etikan) avulla.

punainen

Myöhemmän kivikauden (neoliittikausi) tekstiilikuiduista on löytynyt merkkejä siitä, että ne on värjätty kermeksellä. Kermestä itseään on löytynyt mm. joistakin eteläisen Ranskan luolista. Suomessa punaista saatiin pronssiajalla ennen muuta mataroista (Galium).

sininen

Värimorsinkoa (Isatis tinctoria) lienee käytetty värjäyksessä jo kauan, Suomessakin sitä käytettiin värjäykseen jo pronssiajalla.

vihreä

Suomessa vihreitä saatiin pronssiajalla mm. kanervasta (Calluna vulgaris), nokkosista (Urtica dioica) ja kuusenhavuista (Picea abies).

keltainen

Suomessa keltaisia saatiin pronssiajalla mm. kanervasta (Calluna vulgaris) ja koivusta (Betula).

ruskea

Suomessa ruskeita saatiin pronssiajalla mm. kanervasta (Calluna vulgaris).

Lähteitä / lukemista

Ball, Philip Bright Earth - The Invention of Colour. Penguin Books, Lontoo 2001
Delamare, François & Guineau, Bernard Colors. The Story of Dyes and Pigments. Discoveries, Harry N Abrams Inc Publishers, New York 2000
Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Takala, Antti Suomen väriteollisuus: Suomen väriteollisuuden koko kuva vuoteen 2002. Väriteollisuusyhdistys, Tammer-paino, Tampere 2003