-

Etelä-Amerikka

[Kts. myös inkat, mayat, azteekit, meksikolaisia, mesoamerikkalaisia ja väliamerikkalaisia värejä, värinimiä intiaanikielissä]

Etelä-Amerikan intiaanikulttuuri on vuosisatoja - ellei vuosituhansia vanhaa. Alueella on asunut useita intiaaniheimoja, joista monet saivat loppunsa eurooppalaisten valloittajien saapuessa. Mm. alueella asuneet tehuelchet, alacalufet, onat ja yaganet tuhottiin, kun englantilaiset tarvitsivat heidän maataan omille lampailleen laitumiksi.

Etelä-Amerikan mantereen intiaaneja ovat mm.
aymarat, aimarat [Pohjois-Chile](aikoinaan erittäin korkealle kehittynyt kulttuuri; myöhemmin inkat ja espanjalaiset kukistivat heidät) · atacamenot [Pohjois-Chile] · araukaanit [Keski-Chile] · arawakit [Guyana/Surinam ] · Botokudit [Itä-Brasilia] · chiquillanet [Etelä-Chile] · chiquitot: useiden Boliviassa asuvien intiaanien nimi · chacobo-intiaanit [Amazon] · changot [Pohjois-Chile] · chincha [Andit] · chonot [Etelä-Chile] · desanat [Amazon / Kolumbia] · diaguitat [Pohjois-Chile] · guaraanit · hopewell-intiaanit [Meksikosta Floridaan] · huillichet [Etelä-Chile] · kunat [Karibia] · mapuchet [Etelä-Chile] · oglalat · palikurit [Brasilian pohjoisosat] · patagonialaiset [Patagonia (jaettu Argentiinan ja Chilen kesken)] · pehuencet [Etelä-Chile] · picunchet [Etelä-Chile] · piro-intiaanit [Peru] · potiguarat [luoteis-Brasilia] · puelchet [Etelä-Chile] · sanema-intiaanit [Venezuela] · suyat [keski-Brasilia] · ticunat, tacunat, jamanat [Putumayo- ja Maranon -jokien varret] · totonacit, totonacat · yanomamot [Amazon; Etelä-Venezuela, Pohjois-Brasilia] (muodostaa oman kieliryhmän)
Katso myös: Meksikon alueen intiaanit, mm. zapoteekit, olmeekit ja misteekit



kansoja
pigmentit
värjäys




Chiquitot on yhteisnimitys useille Boliviassa asuville Etelä-Amerikan alkuperäiskansoille: mm. tapacuraca, napeca, paunaca, paiconeca, quitemoca, zuracariguia ja monococa. Vuonna 1905 kansoja kuvattiin iloiseksi ja onnelliseksi kansaksi, jotka tanssivat ja lauloivat ja viljelivät keltaista puuvillaa ja indigoa.

Kolumbian Amazonin alueen desanat maalaavat kasvonsa erilaisilla kuvioilla riippuen tilanteesta. Nuoret miehet koristelevat kasvoihinsa puusta saatavalla nesteellä keltaisia täpliä - viehättääkseen naisia. Kehon maalaamisella ei ole vain esteettistä merkitystä: kun desanamiehet ovat menossa kalastamaan, he maalaavat kasvimehuilla kasvoihinsa kalankuvia.
Desanan maailmankatsomuksessa elämä maanpäällä on syntynyt auringosta tulevista erilaisista värienergioista. Keltainen yhdistetään miehen ja punainen naisen hedelmällisyydeen, sininen kommunikaatioon, vihreä raikkauteen ja kasvuun. Desanat kuvittelevta maailmankaukkeuden värikerroksina: alinpana on vihreä paratiisi, sitten punainen maa, sininen taivas ja lopulta auringon keltainen väri.
Desanoilla värisymbolismi näkyy kaikessa, niin materiaalisessa kulttuurissa kuin värien liittämisessä erilaisiin toimintoihin. Päähineiden keltaiset ja siniset sulat esittävät miehistä valtaa ja jumalaista yhteyttä. Myös tuoksut liittyvät läheisesti väreihin ja niiden tarkoituksiin.

Keski-Brasilian suyat koristelevat korvansa ja huulensa puisilla kiekoilla, jotka eivät ole vain koriste: niillä myös määritellään ihmisen identiteettiä ja niillä on sosiaalinen merkitys. Suyojen kielessä 'kuulla' merkitsee ymmärtämistä. Kun me sanomme tiedosta: 'se on päässäni', suyille 'se' on korvassa. Kuuleminen liittyy myös läheisesti moraaliin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen: kuurot ovat moraalittomia. Myös puhuminen rinnastetaan tietoon. Kylän arvokkaimmat miehet kuuluvat neuvostoon, joka pitää yllä yhteisön käyttäytymissääntöjä. Neuvostossa saavat puhua vain aikuiset miehet ja etenkin arvovaltaiset päälliköt. Haistaminen yhdistetään luontoon ja naisiin, joiden uskotaan olevan lähempänä luontoa. Vahvaa näkökykyä on pidetty noidan ominaisuutena. Suya -miehet laulavat öisin, jolloin heidän äänensä kuuluu, mutta heitä itseään ei nähdä. Maku- ja tuntoaistilla ei ole suya-kulttuureissa suurta merkitystä. Miehet, joilla on suuri merkitys, pitävät sekä korva- että huulikiekkoja, naiset (jotka saavat kuulla, mutteivat puhua) pitävät vain korvakiekkoja ja lapset, joilla ei ole ymmärrystä, eivät saa pitää lainkaan kiekkoja. Kiekot asetetaan nuorille initaatioriitissä merkkinä aikuisuudesta.
Kiekoilla on myös värisymbolinsa. Huulikiekon punainen väri symbolisoi vahvaa voimaa. Valkoinen korvakiekko on merkki passiivisuudesta. Silmiä ja nenää ei koristella, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Vain silloin, kun miehet yrittävät tulla eläimen kaltaisiksi joissakin rituaaleissa, heidän silmänsä ja nenänsä koristellaan, pääasiassa mustalla, joka on väreistä kaikkein antisosiaalisian.

väriaineet ja pigmentit

musta
Brasilian intiaanit ovat käyttäneet Genipa americanan (Marmalade Boxjagua, genipapeiro) hedelmiä mustana kasvomaalina.

pukeutuminen ja värjäys

Lounais-Amerikassa punaisella hematiitilla ja keltaisella okralla on värjätty mm. lankoja.

Perussa vanha värjäystaito on jo lähes kadonnut.

Yksi laajemmalle levinneitä eteläamerikkalaisia vaatekappaleita on poncho (ketsua viraqhocha). Argentiinassa yleisin poncho on yleensä punainen sinisin raidoin tai valkoinen punaisin tai sinisin raidoin koristeltu; hautajaisissa pidetään mustaa ponchoa, jossa on punaiset viivat.

[HUOM! Katso myös inkojen värjäyskasveja (kaikkia ei mainittu tällä sivulla)]

musta
Mm. Boliviassa on käytetty mustaksi värjäämiseen Alnus jorulliensis -puun juuria ja Phrygilanthus longebreactus- kasvin lehtiä. Mustaa valmistettiin myös mm. cashew-pähkinöistä (Anacardium occidentale.

punainen
Punaista saatiin mm. kokenillikirvoista (Dactylopius) sekä napajäkälistä (Umbilicaria -suku). Siirtomaavallan aikaan Guatemalasta ja Nicaraguasta vietiin kokenillia mm. Peruun.

violetti, purppura
Tyynen valtameren rannikolla Meksikosta Peruun on 'lypsetty' Purpura pansa (Purpura patula)- ja Concholepas peruvianus - kotiloita värjäyskäyttöön esihistoriallisista ajoista lähtien.

Myös Renealmia alpina -kasvista on saatu purppuranpunaista väriainetta. Käytetty mm. Amazonin alueella.

sininen
Sinistä värjäyainetta saatiin useista indigoa luovuttavista kasveista (esim. Cestrum -suvun kasvit). Sinistä saatiin myös Monnina xalpensis-kasvista. Nykyisen Bolivian alueella Muehlenbeckia fructiculosa -kasvilla (aymarankielellä mullaca) on värjätty sinistä.

Siirtomaavallan aikoihin indigoa valmistettiin mm. Guatemalassa ja Nicaraguassa, josta sitä vietiin Amerikan maihin ja Espanjaan. Mm. espanjalaisen jesuiitan, Bernab Cobon 1600-luvulla kirjoittamassa History of the New World -kirjassa viitataan, että keskiamerikkalainen indigo olisi valmistettu Perussa.

vihreä
Vihreää saatiin mm. salvialla (Salvia sagitata), nokkosella (Urtica dioica, U urens) sekä Baccharis ja Rumex -sukujen kasveista.



keltainen
Mm. inkat ovat tunteneet kurkuman (Curcuma longa).

Keltaista on värjätty mm. naavalla (Usnea barbata), Baccharis -suvun kasveilla (Baccharis polyantha, Baccharis prostata, Baccharis salicifolia), ratanialla (Krameria triandra) sekä Argemone mexicana, Bupatorium volkensii ja Bocconia pearcei ja Budelia coriacea -kasveilla sekä Alnus jorulliensis -puulla. Bidens humilis -kasvin kukista saatiin myös violettia. Samaan sukuun kuuluvan Bidens andicola-kasvin kasvin lehdillä ja siemenillä värjättiin keltaista Bolivian alueella, Huancayossa sillä värjättiin myös oranssia.

Keltaista on saatu myös Caesalpinia tinctoria -kasvin hedelmillä, katkeratatarin (Polygonum hydropiper) sekä Sonchus oleraceus ja Hyperyum elatum -kasvien lehdillä ja Colletia spinossissima- ja Herberis lutea ja Berberis buxifolia - kasvien juurilla.

ruskea
Bolivian alueella Rumex cuneifolius - kasvilla on värjätty ruskeaa.

kosmetiikka

Karibialla elävät kunanaiset koristautuvat maalaamalla mustan viivan nenänvarttaan pitkin. He myös punaavat poskensa - ja joskus koko naaman.