-

Intia (Taka-Intia, Pakistan)

[katso myös: hindut ja buddhalaiset]



Katso myös: Värinimiä - Intia, Pakistan ja Malediivit



Intian yhteiskuntajärjestelmän 'kasti' merkitsee samaa kuin väri (varna; tarkoittaa myös 'huntua'; liittyy myös muotoon, väriin ja väriaineeseen). Toinen helposti väriin yhdistetty sana on ranga. Molempien juuret ovat vedalaisessa kirjallisuudessa (n. 1500-800 eaa): ranj, vr. Ranj merkitsee vapaasti suomennettuna 'ilahtunutta', 'tulla punaiseksi', 'hehkua'; ranga on 'väri', 'maali', 'värjäysaine', 'sävy', mutta myös mm. 'teatteri' ja 'rakkaus'.
Värinä varna ei liity ihmisten ihonväriin vaan ominaisuuksiin ja ihmisen energiaan. Varhaisessa intialaisessa kulttuurissa ihmiset eivät jakautuneet kasteihin syntyperänsä vaan karmansa perusteella. Varnaan liitetään symboliset värit kosmoksen kolmen ominaisuuden (triguna) perusteella: valkoinen on totuudenmukainen (sattva), punainen on energinen (rajas), musta on yhtenäinen (tamas) ja keltainen on sekoitus näitä ominaisuuksia.

Intialaisten otsassa olevan merkin nimi on Tilaka. Merkillä on uskonnollista merkitystä; se tarkoittaa sitä, että henkilö on hindu-uskovainen.

Uskonnolla on ollut suuri merkitys mm. intian taiteessa. Hindulaisuus on Intian suurista uskonnoista alkuperältään vanhin, mutta buddhalaisuus on levittänyt intialaisia vaikutteita voimakkaimmin syntymäajankohdastaan (n. 500 eaa) lähtien.

[Lisää: hindut ja buddhalaiset]





taide
symboliikka ja värit yleensä: musta, valkoinen, vaaleanpunainen, punainen, sininen, vihreä, keltainen, oranssi
väriaineet ja pigmentit: harmaa, valkoinen, punainen, sininen, keltainen
symboliikka
pukeutuminen ja värjäys: vaaleanpunainen, punainen, sininen, vihreä, keltainen, oranssi, ruskea

taide

Intialaisessa taiteessa kirjoilla on ollut merkittävä osa arkkitehtuurin ohella. Monet vanhat käsikirjoitukset tuhoutuivat muslimihallinnon ensimmäisten vuosisatojen aikana. Islamin mukana alkoi myös uusi kirjakulttuuri: koraaneja kopioitiin ja kuvitettiin intialaisvaikutteisin kuvin, kirkkain värein.

Ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa Intiassa ammattimaalarien sosiaalinen asema oli suhteellisen matala, mutta parhaimmat maalarit saattoivat päästä hyvinkin korkeaan asemaan suojelijoidensa avulla. Maalausta harrastivat myös ylimystömiehet ja -naiset, joilta vaadittiin taiteentuntemusta ja taiteentekemisen taitoa. Maalaamisesta on jäänyt useita kirjallisia kuvauksia, vaikka varsinaisia maalauksia ei niin paljon ole säilynytkään. Palatsien ja temppelien seinämaalauksia koskevia tekstejä on säilynyt ja ne kertovat siitä, että maalauksia valmisteltiin ja tehtiin huolella. Värisymboliikka oli hyvin yksityiskohtaista ja taiteilijan tuli tuntea kunkin värin yksittäinen merkitys. Maaliaineet saatiin pääasiassa kasveista ja eläimistä lukuunottamatta ultramariinia, joka tuotiin Afganistanista. Maaleja valmistettiin samoista aineista aina 1800-luvun lopulle saakka, jolloin synteettiset väriaineet saapuivat myös Intiaan.

Intiassa seinä- ja lattiamaalausten tekeminen on ollut perinteinen naisten harrastus, jonka taito on siirtynyt äidiltä tyttärille. Kaupungeissa seinä- ja lattiamaalaukset alkavat olla jo eksotiikkaa, mutta joillakin maaseutualueilla (esim. Ujjain) perinne on säilynyt. Koteja koristellaan esimerkiksi häiden tai muiden juhlien alla. Kuviot eivät ole kestäviä ja ne tehdään kerta toisensa jälkeen uudelleen. Lattiakuvioita kutsutaan nimillä aripan tai aipan ja ne tehdään yleisemmin punaiseksi maalattuun attiaan riisijauhoilla. Punainen ja valkoinen ovatkin seinä- ja lattiapiirrosten yleisimmin käytetyt värit, vaikka tekniikat, kuviot ja väritykset poikkeavatkin alueittain. Punainen on yleensä luonnon sinooperia.

Holi-juhla

Pohjoisessa Intiassa kevättä, hindujen uuttavuotta ja Krisnaa juhlitaan helmi- - maaliskuussa 'värin juhlassa', Holi. Krisnan syntymäseudulla noin 150 kilometriä Delhin eteläpuolella Mathuran ympäristössä juhlat kestävät koko viikon. Juhlan alkuperästä on monta kertomusta. Yhden legendan mukaan Krisna pelasti alueen poikalapset ilkeältä kuningas Kasmalta ja hänen sisareltaan Putanalta ja siksi Krisnan kunniaksi juhlitaan. Toinen tarina puolestaan kertoo Praladista, jonka isä, ilkeä kuningas Hiranyakashipu ja hänen sisarensa, noita Holika halusivat tuhota, koska hän uskoi Visnuun. Juhlat aluksi naiset hakkaavat miehiä bambukepeillä ja pyhiinvaeltajien rukouksilla, myöhemmin esimerkiksi tulisilla hiilillä kävelemisellä. Värijauheet liittyvät juhlaan olennaisesti ja värit kaikkien juhlijoiden lähes pakollinen hankinta. Aiemmin värijauheita on pirskotettu juhlijoiden niskaan sellaisenaan, mutta nykyään monet sekoittavat värijauheensa veteen ja roiskivat lientä pyöränpumpuilla toistensa päälle. Kukaan juhlija ei voi välttyä värjäytymästä.
Juhlalla on omat vaaransa. Nyt on alettu kiinnittää huomiota värien terveellisyyteen - tai epäterveellisyyteen. Monet synteettiset, halvat värit aiheuttavat pienimmillään vain ihottumaa, mutta vakavimmillaan syöpää ja muita tappavia tauteja. Kun suuri määrä raskasmetalleja ja muita haitallisia yhdisteitä imeytyy maahan vuosi toisensa jälkeen, on selvää, että saasteongelma on melko suuri. Suosittuja pigmenttejä viime aikoina ovat olleet mm. musta lyijyoksidi (mm. oppimisvaikeuksia, lyijymyrkytys), sinooperi (ihosyöpä, halvaantumiset, näkökyvyn menetys...), kuparisulfaatti (silmäallergiat, väliaikainen sokeus), alumiinibromidi (karsinogeeninen), kromijodidi (astma, allergiat)... Vaihtoehtona synteettisille kasviväreille kaupitellaan monia kasvivärejä, joita käytettiin perinteisesti ennen synteettisiä väriaineita.

symboliikka

Väreihin liittyvää 'teknistä' kirjallisuutta; esim. päävärien jne. määrittely-yrityksiä, kemiallisia kaavoja tai värin fyysisen olemuksen selvittelyä ei juurikaan löydy kirjallisuudesta, mutta jo varhain on ollut mainintoja värin liittymisestä kaikkeuteen. Väri on intialaisille osa kokonaisuutta, kuten muuallakin itäisessä Aasiassa.

Intialaisessa estetiikassa se, miten värit vaikuttavat mielialaan tai tunteisiin, näkyy parhaiten rasassa. Jokainen kahdeksasta tai yhdeksästä rasasta on kytkeytynyt väreihin: eroottinen shringara liitetään sinimustaan, koominen hasya valkoiseen, pateettinen karuna 'kyyhkynväriin' (vaalea harmaa), raivostunut raudra punaiseen, sankarillinen vira keltaiseen, pelkäävä bhayanaka mustaan, vihattava bibhatsa siniseen, ihmettelevä adbhuta kultaan ja lepäävä santa 'jasmiininvalkoiseen'.

Tunnetilojen ilmaisu värein tai / ja vaatetuksen avulla on osa intialaista kulttuuria. Punainen (lal) ja keltainen (peela) yhdistetään usein ja ne symboloivat kevättä. Indigonsininen (nil) viittaa Krishnaan. Sahraminkeltainen (geru) on joogien käyttämä maanväri ja liittyy maailman hylkäämiseen. Vihreä (neela) viittaa hedelmällisyyteen. Usein sitä käytetään punaisen kanssa. Tekstiili, jossa on vihreää väriä, on usein lahja.

värit yleisesti

musta
Intialaisessa mytologiassa jumala Mahakala - 'suuri musta'.

Muinaisessa Induksen jokilaaksossa palvottiin planeettoja. Vanhoissa käsikirjoituksissa Saturnukseen liitetiin musta väri.

Intialaisessa kastijärjestelmässä musta kuului sundrille, joiden tehtävä oli muiden palveleminen. He saivat olla taiteilijoita, mutta eivät saaneet opiskella vedaa.

Intiassa eroottinen shringara liitetään sinimustaan ja pelkäävä rasa bhayanaka mustaan.

Naimattomat naiset pitävät joskus otsassaan mustaa pilkkua - musta on suojeleva väri. Naimisiin mennessään nainen saa otsaansa punaisen täplän.

valkoinen
Vel on dravidakielissä laajimmin levinnyt sana valkoiselle.

Valkoinen symboloi rauhaa ja värivallattomuutta. Useille intialaisille heimoille (mm. mundat) valkoinen on pyhä väri.

Intialaisessa kastijärjestelmässä valkoinen oli brahmaanien ja papiston väri. He olivat etuoikeutettu ja pyhä kasti ja sen jäsenet saivat opiskella ja opettaa.

Intiassa valkoisen ajatellaan tuottavan epäonnea - hinduille ja intialaisessa perinteessä valkoinen on leskien väri. Kuitenkin hääseremonian jälkeen morsian ja sulhanen istuvat vastakkain valkoisen shaalin alla ja morsiamen vanhemmat hyväksyvät liiton heittämällä kukkia heidän ylleen papin lausuessa pyhiä rukouksia. Intiassa monet kristityt kuitenkin käyttävät valkoista länsimaista hääpukua.

Intiassa lepäävä rasa santa liitetään 'jasmiininvalkoiseen' ja koominen hasya valkoiseen.

vaaleanpunainen
Jaipuria kutsutaan vaaleanpunaiseksi kaupunkiksi (Pink City). Kaupunki perustettiin 1727 ja vaaleanpunaisella yritettiin luoda vaikutelmaa punaisesta hiekkakivestä, jota joissakin muissa kaupungeissa käytettiin.

punainen
Intiassa kaikki viralliset dokumentit painetaan punaisella. Punaisella kirjoitetaan myös syntymäpäiväkortit ja hääkutsut. Naimisiin mennyt nainen saa otsaansa punaisen pisteen - tapa vastaa länsimaista sormusta. Pohjoisessa naimisiin menneet naiset saattavat merkitä hiusten jakauksensa punaisella viivalla.

Punainen symboloi puhtautta ja usein häävaatteiden väri. Sulhasen täytyy mennä morsiamen kotiin punaiseen huiviin peitettynä. Hääseremonia suoritetaan punaisen vaatteen alla.

Intialaisessa kastijärjestelmässä punainen oli ksatrioiden väri. Heille kuului sotiminen ja hallinto, he saivat opiskella, mutteivät opettaa.

Intiassa punainen symboloi sotilasta.

Punainen (lal) ja keltainen (peela) yhdistetään usein ja ne symboloivat kevättä.

sininen
Indigonsininen (nil) viittaa Krishnaan.

vihreä
Vihreä symboloi menestystä, luontoa ja liitetään islamilaisuuteen.

Vihreä (neela) viittaa hedelmällisyyteen. Usein sitä käytetään punaisen kanssa. Tekstiili, jossa on vihreää väriä, on usein lahja.

keltainen
Hindinkielellä peori tarkoittaa keltaista. Intiassa (sahramin)keltainen on pyhä väri.

Intiassa keltainen liitetään kauppiaisiin ja maanviljelijöihin - intialaisessa kastijärjestelmässä keltainen oli vaisioiden väri. He saivat kaupan ja maanviljelyksen lisäksi myös opiskella. morsiamille keltainen on suojaväri.

Hindut pukeutuvat keltaiseen juhliakseen kevättä. Somivati Amavasya-juhlan aikaan pyhiinvaeltajat pirskottelevat valtavat määrät kurkumajauhetta Khandoba-jumalan kunniaksi: keltainen symboloi auringon voimaa.

Intiassa (sahramin)keltainen on pyhä väri ja sankarillinen rasa vira liitetään keltaiseen. Sahraminkeltainen (geru) on joogien käyttämä maanväri ja liittyy maailman hylkäämiseen.

oranssi
Oranssihtava persikan väri on hinduille pyhä väri. Se symboloi myös maata, jossa kaikki uskonnot vallitsevat.

Sikhien (Punjab, Intia) lippu koostuu kahdesta osasta: oranssilla taustalla on sininen uskonnollinen kuvio. Oranssi viittaa nöyryyteen ja valmiutta uhrata maallisen omaisuutensa - tai jopa elämänsä. Yhden selityksen mukaan pellolla ahkerasti työskentelevien nöyrien palvelijoiden valkoiset vaatteet muuttuvat pian oranssiksi heidän käsitellessään satoa.


väriaineet ja pigmentit

Intia on ollut aina tärkeä luonnonvärien tuottajamaa. Merkintöjä intialaisesta värjäysaineiden ja värilakkojen valmistuksesta löytyy jo ajalta 4000 eaa. Jo varhain Intialla oli hyvin merkittävä asema maailmankaupassa. Yksi Intian tärkeimmistä vientiartikkeleista oli indigo (nimi indigo - 'Intiasta'), jota tuotiin Lähi-itään ja Eurooppaan lähinnä Gujaratista. Bengalista tuotiin salpietaria, puuvillaa Coromandelrannikolta ja Malabarranikolta mausteita. Jo ensimmäisillä vuosisadoilla Bombayssa oli kymmeniä katubasaareita.

Intiassa värijauheet liitetään vaurauteen ja ylellisyyteen. Etenkin maaseututemppeleissä niitä käytetään uhrilahjana jumalille. Värijauheet liittyvät olennaisena osana hindujen holi-juhlaan (-->).

Mm. eräässä tekstissä 500-600 -luvulta (Visudharmottara purana) viitataan kahteenoista erilaiseen tummaan väriin (kahteen erinimiseen tummaan, tummanpunainen, tummanruskea, verson väriin, tummaan keltaiseen, 'kasvojen tummaan'...) ja viiteen erilaiseen valkoiseen (kirkas kullanvalkoinen, norsunluun valkoinen, puhdas santelinvalkoinen, syksyn pilven valkoinen ja syksyn kuun valkoinen). Muualla tekstissä käsitellään lyhyesti myös materiaaleja: kultaa, hopeaa, kuparia, lapis lazulia, punaista lyijyä, micaa, orpimenttia ja kalkkia. Muista teksteistä on tullut esiin kasvi- ja eläinperäisiä pigmenttejä: indigo, kurkuma, lakka- (Kerria) ja kermes-hyönteiset.

Intialaisilla pigmenteillä oli suuri merkitys myös eurooppalaiseen kulttuuriin: ennen Uuden mantereen löytymistä Intia oli tärkein 'eksoottisten aineiden', mm. mausteiden ja pigmenttien lähde. Intiasta tuotiin Eurooppaan mm. kermesvärejä.

harmaa
Eukalyptuksen (Eucalyptus) lehtiä on käytetty harmaan värjäämiseen.

valkoinen
Kalkki on ollut käytössä Intiassa jo muinaisina aikoina. Myös mica on tunnettu jo varjain. Nopeasti kuluviin maalauksiin (kuten esim. seinä- ja lattiakoristeet juhlissa) käytetään usein riisijauhoa.

Tyypillisesti kaoliinin tapaisia valkoisia savia on käytetty Intiassa mm. secco-maalauksissa, joissa pigmentti sekoitetaan suoraan laastiin.

punainen
Luonnon sinooperi on yleisesti tunnettu pigmentti Intiassa. Myös punainen lyijy on tunnettu jo varhain. Lakka- (Kerria) ja kermes-hyönteisten värejä on käytetty sekä värjäämiseen että pigmenttinä.

sininen
Intiaan tuotiin jo varhain ultramariinia Afganistanista. Indigoa käytettiin sekä värjäysaineena että pigmenttinä.

keltainen
Intiaan tunnusomaisin pigmentti lienee intiankeltainen, joka valmistettiin lehmien virtsasta... Vaarallinen orpimentti tunnettiin jo varhain.

Eukalyptuksen (Eucalyptus) lehdillä on saatu syvää kullanväristä.

Intialaisessa holijuhlassa keltaisena ihovärinä on käytetty mm. Aegle marmelos -kasvin jauhettua hedelmän kuorta sekä Cassia fistula -kasvin jauhetuista lehdistä valmistettua väriainetta.

pukeutuminen ja värjäys

Intia on maailmankuulu kehittyneestä värjäys- ja kudontakulttuuristaan - värjäreille ja kutojille on olemassa 'mestarivärjäri' ja 'mestarikutoja' -arvonimet. Mohen jo-Daron arkeologisissa kaivauksissa on löydetty mataralla värjättyjä puuvillafragmentteja ja mm. värisammoita, jotka ovat peräisin kolmannelta vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua. Induksen jokilaakson väestön uskotaan olleen alueen ensimmäisiä värjäreitä, merkkejä laajamittaisesta värjäyksestä on löytynyt ajalta 2500 eaa.
Intiassa tärkeimmät tekstiilit olivat puuvilla ja siitä valmistettu sintsi. Kankaan painaminen vahakuvioinnin ja puretteiden avulla tunnettiin Kiinassa ja Intiassa jo kauan ennen kuin tarkoitukseen sopivat värit tulivat Eurooppaan 1500-luvulla. Intiassa ompelu- ja kirjailutaidot eivät olleet niin pitkällä kuin kudonta ja värjäys.
Puuvillaa painettiin Intiassa puulaatoilla, värjäysaineena oli mm. matara. Sanotaan, että puuvillan painantataito levisi Egyptiin ja Kreikkaan juuri Intiasta vuosien 2000 eaa - 500 eaa välillä. Aleksanteri Suuri mainitsi Intian kauniit painetut puuvillat vuonna 327 eaa. Vuosien 300 eaa ja 300 välillä vahakuvioitu sintsi esiteltiin Roomassa ja läntisessä Aasiassa. Kiinalainen silkki saapui Intiaan 300-luvulla.

Solmuvärjättyjä kankaita on löytynyt mm. Intiasta (600-luku). Tunnetuimmat solmuvärimenetelmät ovat Bandhani ja Leheria. Kankaiden kuviointi, väri ja kangastyyppi kertovat yhteisöstä.
[Lue lisää solmuvärjäyksestä ja Lue lisää vahaestovärjäyksestä]

Intian värjäysresurssit ovat suuret: Intiassa kasvaa luonnonvaraisena yli kolmesataa värikasvia. Intialla on ollut valtava merkitys eurooppalaiselle tekstiiliteollisuudelle etenkin Itä-Intian meritien löydyttyä. Uusien värien lisäksi Eurooppaan saapui myös uusia materiaaleja. Euroopan teollisuusvallankumoukseen saakka Intia oli maailman tärkein tekstiilituotannon keskus. Kauppa oli laajamittaista, siitä pitivät huolen monet eurooppalaiset kauppayhtiöt (mm. hollantilainen East India Company / VOC (per. 1597), englantilainen East India Company (per. 1600) ja ranskalainen East India Company (per. 1664)).

Yleensä miehet käyttävät hillitympiä värejä, koska heiltä odotetaan asiallisuutta. Useimmissa yhteisöissä miehet pukeutuvat valkoiseen.

Banjarat (paimentolaisia) ovat säilyttäneet etnisen identiteettinsä säilyttämällä omalaatuisen tyylinsä. Banjaranaiset kirjovat omaan käyttöönsä rohkeilla väreillä: he käyttävät punaista, indigonsinistä, keltaista, valkoista ja vihreää.


vaaleanpunainen
Safloria (Carthamus tinctoria) arvostetaan etenkin sen kauniiden vaaleanpunaisten värien vuoksi. Kasvilla on kaksi tärkeää värjäävää ainesosaa: keltainen, joka liukenee veteen ja punainen, mikä ei liukene veteen. Vaaleanpunaista värjättäessä keltainen aine kuivatetaan pois. Sen jälkeen kukat kuivataan varjossa ja muokataan kakuiksi. Safloriuutteita käytetään myös muiden kasvien kanssa eri sävyjen saamiseksi.

punainen
Intiasta on löydetty värimataralla (Rubia tincotorum) värjätty puuvillan säie, joka ajoittuu vuoteen 3000 eaa. 1000-1300 -luvuilla arabialaiset veivät Intiasta Eurooppaan mm. bresiljapuuta (Caesalpinia sappan). Tärkeitä värjäysaineita ovat olleet myös turkinpunainen sekä kokenilli. Eräästä alppiruususta (Rhododendron arboreum) saadaan punaista väriä, jota käytetään mm. kasvomaalina.

sininen
Länsi-Intiasta tuli jo ennen 1600-luvun alkua yksi indigon tärkeimmistä kauppapaikoista. Se on edelleen yksi maan tärkeimpiä värjäysaineita.

vihreä
Delonix regia -kasvin terälehdistä jauhettua vihreää väriainetta on käytetty kasvomaalina mm. intialaisessa holijuhlassa ja värjäysaineena.

keltainen
1000-1300 -luvuilla arabialaiset veivät Intiasta Eurooppaan mm. sahramia (Crocus sativus). Sahraminkeltaisella (maustesahrami Crocus Sativus tai Colchicum autumnale) on erityinen merkitys hinduille ja myös buddhalaisille [Lisää: hindut ja buddhalaiset]

Kukista, kuten kassiasta (Cassia fistula), isosta samettikukasta (Tagetes erecta) krysanteemeista (Chrysanthemum) ja akaasiasta (Acacia arabica) saadaan erilaisia keltaisia. Kuivaa terälehdet varjossa ja murskaa hienoksi jauheeksi.

oranssi
Oranssia saadaan mm. Buellia cf. subsoriroides -kasvista sekä maustesahramista (Crocus Sativus tai Colchicum autumnale) .

ruskea
Ruskeaa väriä saadaan mm. katekuakaasiasta (Acacia Catechu) ja pähkinästä (Juglans) .

Lähteitä / lukemista
Druding, Susan C & Cook, David L & Minerva Inc More About Resist Dyeing and Tie Dye - A brief history of Resist Dyeing [mythosmade.com | 03VI04]
Hradil, David & Grygar,Tomas & Hradilova, Janka & Bezdicka, Petr Clay and iron oxide pigments in the history of painting. Applied Clay Science 22 (2003) [sciencedirect.com | 06X03]