-

Intiaanit (Pohjois-Amerikka, tasankointiaanit)

[katso myös: värinimiä intiaanikielissä]

yleistä
värit yleisesti: musta, harmaa, valkoinen, vaaleanpunainen, punainen, violetti, sininen, turkoosi, vihreä, keltainen, oranssi, ruskea
pigmentit: musta, valkoinen, vaaleanpunainen, punainen, violetti, sininen, turkoosi, vihreä, keltainen, oranssi
pukeutuminen
värjäysaineet: musta, punainen, violetti, sininen, turkoosi, vihreä, keltainen, oranssi, ruskea
kosmetiikka

Pohjois-Amerikan intiaanit elivät laajalla mantereella suhteellisen pienissä ryhmissä hyvin erilaisissa olosuhteissa - siksi myös intiaanikulttuurit ovat erilaisia tavoiltaan ja symbolismiltaan. Pohjois-Amerikan mantereen intiaaneille on yhteistä se, että monet pohjoisamerikkalaiset intiaaniheimot ovat hävinneet likipitäen sukupuuttoon ensin espanjalaisten sitten yhdysvaltalaisten toimien vuoksi. Espanjalaiset toivat tullessaan mm. sairauksia, joihin intiaaneilla ei ollut puolustuskykyä. Sotien ja yllätyshyökkäysten - teurastusten - yhteydessä tapettiin tuhansia intiaaneja. Intiaanit, jotka eivät sulautuneet valkoiseen väestöön suljettiin pieneneviin reservaatteihin. Intiaanikulttuurit kuitenkin säilyivät reservaateissa jotenkuten.

Pohjois-Amerikan intiaanit ovat aasialaista alkuperää. He saapuivat Pohjois-Amerikan mantereelle Beringin slamen poikki noin 40 000 - 10 000 vuotta sitten. Pyörää tai hevosta intiaanit eivät tunteneet ennen eurooppalaisten tuloa. Pohjois-Amerikan mantereen intiaaneja ovat mm.
abnaki-intiaanit · apassit · arapahot (Minnesota, Wyoming, algonkin kielikunta) · assiniboinet · atimucat (timucuat) · bella coola · beothuk · blood · carrier · cayugat · ojibwat=chippewat · cherokeet · cheyennet· chilcotin · chilkat tlingit · chinook · chipewyanit · chumash · comanche· creet· creekit · crow · dakotat · dogrib · goshutet · haida · hare · huron · illinit · irokeesit · itupa · jokuts · jurok · karok · klamoth · kootenayt · kutchin · kwakiutlit · lakotat · maidu · makah · malecitet · miamit · micmac · missisauga· modok · mono · montagnais-intiaanit · mohawkit · mohikaanit· mustajalat · narraganset-intiaanit · naskapit · navajot · nicola-intiaanit · nootka-intiaanit · omaha · oneidat· onondagat · paiutet · pawneet · piegan · pomo · potawatomit · salishan · sekanit · senecat· shasta shoshonit· siouxit · tagish · tahltan · tlingit · tsetsaut · tsimshian · utet · washo · wintun · yellowknives ·
[katso myös pueblot (mm. zunit)]

Cherokeiden esi-isien uskotaan saapuneen asuinsijoilleen Appalakkien eteläosaan Ohiojoen seudulta noin 1000-luvulla. Athapaskani -intiaanit (apassien esi-isiä) lähtivät vaeltamaan kohti etelää ja länttä McKenzien jokialueelta Kanadasta. Alueelle jäi sarseja, preeriaintiaaneja. Athapaskani -intiaanit (Na-Denen puhujat) elivät keräilemällä ja metsästämällä Yhdysvaltain sisämaahassa. Joukosta erosivat apassit ja navajot, jotka lähtivät kohti etelää New Mexicoon. Navajo-intiaaneilla on käytössään sana Anasazi ('muinaiset ihmiset'), jolla viitataan Pueblo-intiaanien esi-isiin, jotka asuttivat Lounais-Amerikkaa 100 eaa lähtien.

Intiaanit elivät keskenään suhteellisen rauhallisesti ennen espanjalaisten tuloa. Espanjalaiset alistivat intiaanikulttuurit oman kulttuurinsa alle: intiaanit mm. joutuivat maksamaan veroa espanjalaisille. Intiaanit nousivat kapinaan vuonna 1680. Apassit, pueblot ja navajot hyökkäsivät Santa Fehen ja ajoivat espanjalaiset Rio Granden yli Meksikoon.

apassit

(athabasca-kielikunta, Arizona, New Mexico)

Apassit (apacheintiaanit) elivät satoja vuosia Yhdysvaltain lounaisosissa (Colorado, Texas, Oklahomassa), New Mexicon ylängöillä ja myöhemmin myös Utahissa ja Arizonassa. Asuinseutu oli karua ja kuivaa ja ruoka oli niukassa. Apassi-kansa muodostui useista heimoista, joita yhdisti usein vain samalla alueella asuminen ja kieli. Apassi-intiaaneista osa oli paimentolaisia, osa eli keräilykulttuurissa pienissä ryhmissä ja osa viljeli maata ja asui pienissä kylissä. Apassit olivat soturikansaa, heitä sanottiin sitkeiksi ja tuliluontoisiksi ja heitä pelättiin (zunien kielellä apachu='viholliset'). Apassit kuitenkin elivät suhteellisen rauhassa naapuriheimojensa kanssa - sotia käytiin lähinnä kostonhimosta, ei valloitus/alistamistarkoituksissa.

Läntiset apassit asuivat risuista valmistetuissa mökeissä, itäiset apassit tiipiissä. Apassinaisella oli korkea asema - hän mm. saattoi olla soturi. Apassien myyttinen sankari oli nainen ja hänen neitseellisesti syntynyt poikansa. Pojat opetettiin sitkeiksi ja vahvoiksi jo pienestä pitäen. Oveluutta kunnioitettiin enemmän kuin voimaa. Apassit pelkäsivät kuolleita - eivätkä mm. siksi ottaneet päänahkoja.

Apassien vaatteiden kuviot maalattiin usein asun pintaan.

cherokeet

Cherokeet elivät lämpimässä ilmastossa nyk. Floridan pohjoisosissa, jossa ruokaa oli saatavilla runsaasti vuoden ympäri. Ennen cherokee-intiaaneja alueella asuivat ns. kummunrakentajat, joiden kulttuurin cherokeet ja neljä muuta intiaaniheimoa osaksi tuhosivat valloittaessaan alueen itselleen. Alueen saamisen jälkeen cherokeet, creekit, chikasawi, chocotawit ja seminoleintiaanit elivät keskenään rauhassa. Cherokeet olivat sopeutuvaisia ja elivät yleensä rauhassa, mutta taistelivat joskus mm. irokeeseja vastaan. Sodan sattuessa cherokeet olivat julmia: he ottivat vankeja ja kiduttivat uhrejaan useita päiviä.

Cherokeilla uskonto ja lääketiede liittyivät toisiinsa. Unien uskottiin olevan oireita tai syitä sairauteen, enneuniin uskottiin. Parantamiseen käytettiin yrttilääkkeitä ja loitsuja. Cherokeilla oli pitkälle kehittynyt luonnonmukainen lääketiede, jossa värisymboliikalla oli tärkeä osa.

itä - punainen - menestyminen, voima
pohjoinen - sininen - tappio, ongelmia
länsi - musta - kuolema
etelä - valkoinen - rauha, onnellisuus
Lisäksi on kolme sakraaliväriä, ylimääräistä 'ilmansuuntaa': keltainen (ylhäällä), ruskea (alhaalla) ja vihreä (keskellä, jossa me olemme).

Musta liittyi aina kuolemaan. Taistelussa lännessä asuvia mustia voimia pyydettiin tulemaan ja hakemaan vihollisen sielu pois. Kun poppamies manasi vihollisen tuhoa, hän käytti mustia helmiä herättämään mustat henget ja pyysi heitä ottamaan vihollisen hengen, laittamaan sen mustaan arkkuun syvälle mustaan mutaan ja asettamaan päälle vielä mustan käärmeen...

Valkoinen edusti rauhaa ja onnellisuutta. Seremonioissa, kuten pallopelissä, ihmiset söivät valkoista ruokaa. Palatessaan kotiin he seurasivat valkoista viivaa. Kosioriiteissä mies julisti naiselle olevansa 'valkoinen mies' korostaakseen onnellisuuttaan. Valkoinen liittyy vanhaan ikään, viisauteen, rauhaan ja puhtauteen. Kivisten rauhanpiippujen väri oli valkoinen. Valkoisten helmien uskottiin tuovan onnea ja tyytyväisyyttä.

Punainen oli onnistumisen väri; sen avulla voitettiin vihollinen ja se myös suojasi sotilasta. Shamaanin tehtävä oli herättää idässä asuva 'Punainen mies' (voiman henki) auttamaan lännen 'Mustan miehen' (kuoleman henki) pahaa vaikutusta vastaan. Punaisilla helmillä turvattiin pidempi elämä, parannettiin sairauksia ja menestyttiin rakkaudessa...

Sininen symbolisoi pettymystä ja häviötä. Cherokeiden sanomana 'heistä ei koskaan tule sinisiä' tarkoitti sitä, ettei heidän oletettu epäonnistuvan missään, mitä tekivät. Rakkauden loitsuissa rakastaja peitti kuvainnollisesti itsensä punaisella ja toivoi, että hänen kilpailijansa muuttuisi siniseksi ja kulkisi sinistä polkua pitkin.

Auringon ja tulen lisäksi kaksi maailmankaikkeuden suurinta voimaa ovat isoäiti ja isoisä, joihin liitetään värit valkoinen ja punainen.

cheyennet

(algonkinkielikunta preeriaintiaanit, Minnesota)

Alkuaan Minnesotan alueella, nykyään reservaateissa Oklaholmassa asuva intiaanikansa.

Valkoista, keltaista, sinistä, punaista ja mustaa pidetään cheyennejen viitenä perusvärinä, joilla on oma merkityksensä myös heidän maailmankatsomuksessaan. Vihreää (hoxo'htsvo 'se on vihreä') tarkoittava termi on luultavimmin tullut ruohoa (hoxo'htsv'stse) tarkoittavasta sanasta (tai vice versa). Esimerkiksi ruskea ei todennäköisesti ole ollut cheyennien perusvärejä. Kieleen on lainattu oranssia ja turkoosia tarkoittavat sanat englanninkielestä. Keltainen liitetään uuteen elämään ja kauneuteen, valkoinen aktiiviseen elämään ja tanssiin, musta kuolemaan ja vihaan, sininen veteen ja taivaaseen ja punainen lämpöön.

Cheyenne -kielessä ei ole yksinkertaisia värinimiä, vaan värit liittyvät aina johonkin muuhun sanaan, substantiiviin tai verbiin:
m'o 'se on punainen'; ma'eta 'hän on punainen', tsm'o 'se-joka-on-punainen', ma'ev'ho'e 'saksalainen (kirjaimellisesti 'puna-valkoinen ihminen'). [Lisää värisanoja]
Cheyenneillä oli lähes polvipituinen 'sotapaita'. Eteläisillä cheyenneillä oli usein keltaisia ja vihreitä hapsuja. Hiukset koristeltiin usein punaisella maavärillä ja kasvot maalattiin punaiseksi, keltaiseksi, valkoiseksi ja mustaksi.

chippewat / ojibwat

(USA - Kanada / Isot järvet, algonkin kielikunta)

Ojibwat (Kanadan puolella) ja chippewat (ojibwat ovat chippewa-intiaaneja USA:n puolella)

Chippewat ja eräät muut intiaaniheimot keittivät vanhaa, mätääntynyttä vaahterapuuta hiekkakiven kanssa ja saivat niin sinistä ja purppuraa. Värjäykseen käytettiin myös mm. hydrastijuurta (Hydrastis canadensis) ja sinivuokon (Hepatica) juuria, sumakkia ja muita marjoja... Ojibwat käyttivät kanadanhemlokin (Tsuga canadensis) sisäkuorta pienten kivien kanssa puretusaineena sekä värjäysaineena. (Lithospermum carolinense) -kasvin kuivattua juurta käytettiin okran kanssa värjäämiseen ja myös kasvomaalina. Lisää chippewoiden ja muiden intiaanien värjäysaineista

chumash

Chumash-intiaanien pyhä paikka sijaitsee Pohjois-Amerikassa lähellä Pinos -vuorta, jonka chumash-intiaanit uskoivat olevan lähellä maailmankaikkeutensa keskipistettä. Alueella luultavasti uskottiin olevan yliluonnollisia voimia ja se on saattanut olla jonkinlainen rituaalien keskus. Alueen luolamaalaukset on tehty hyvin huolellisesti; väreinä on käytetty mustaa, valkosita, keltaista, kermanväristä, oranssia, vihreää, sinivihreää ja useita punaisen sävyjä; pääväreinä punaista, mustaa, valkoista ja keltaista. Maalausten oranssia ja sinivihreää pidetään ainutlaatuisina luolamaalauksissa.


comanchet

(komanssit) (preeriaintinaanit, komanssit, Wyoming, Texas)

Komanssien hapsuin koristellut sotapaidat ulottuivat yleensä reiteen saakka. Ne olivat yleensä vihreitä tai keltaisia tai yhdistelivät kumpaakin väriä. Housut olivat usein siniset. Miehillä oli pitkä tukka keskijakauksella, palmikoitu tai sidottu poninhännälle sivulle. Pään taakse oli kiinnitetty keltainen tai musta sulka. Joskus hiuksiin hierottiin punaista savea, jakaus maalattiin punaiseksi, valkoiseksi tai keltaiseksi. Sotamaalaus oli usein musta; kaksi leveää viivaa otsan ja poskien poikki.


crow

(preeriaintiaaneja, Montana / Yellowstonejoen varsi, algonkin kieliryhmä)

Musta on crow-intiaaneille pyhä väri, sitä kunnioitetaan ja se symboloi sekä henkisten että fyysisten konfliktien voittoa. Crow-intiaanit tunnettiin alunperin nimellä Absaroka, 'lintuihmiset', mutta koska mustan kunnioitus oli niin suuri, lintukansaan alettiin liittää musta lintu, 'varis' (crow).

Crow-intiaanit olivat tunnettuja pitkistä hiuksistaan, usein kovetettu rasvalla. Sotapaidat oli koristeltu hyvin voimakkaasti. Housujen poikki maalattiin mustia tai sinisiä poikkiviivoja korostamaan sodan urotöitä. Kasvot maalattiin usein punaiseksi ja silmäluomet keltaisella.


dakotat

Dakotat (Dah-ko-ta) ovat suurin pohjois-amerikkalainen siouxia puhuva preeriaintiaaniheimo, jonka on antanut nimensä myös Dakotan osavaltioille.

Dakota-intiaanien neljä pääväriä ovat olleet punainen, sininen, keltainen ja vihreä ja niistä sininen on ollut pyhin väri.


Huronit

(huronit asustivat aikanaan Huronjärven tienoilla, nykyään Quebecin tienoilla Kanadassa ja Oklahomassa USAssa)

Huronit ja irokeesit asuivat aikanaan melko lähekkäin.

Uskonnossa punaiset ja mustat naamiot ovat pari. Punainen naamio, gayuga, on alkuperäinen naurava naamio, joka kaiverretaan ennen keskipäivää. Punainen liittyy aamunkoittoon ja itään. Musta naamio kuvastaa isoisän kasvoja, kaiverretaan illalla. Musta liittyy länteen ja auringonlaskuun.
Nykyisin huroneita on jäljellä hieman yli tuhat. Heidän pääasialliset elinkeinonsa ovat maanviljelys ja teollisuustyö.




Kwakiutlit

(engl. kwakw'ala; Vancouver)

Kwakiutlit kalastajina ja käsityöläisinä Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla elävä intiaanikansa. Heillä on runsas mytologia ja he ovat tunnettuja myös korkealle kehittyneistä taidekäsitöistään. He rakensivat toteemeja ja käyttivät naamioita.





Lakotat

Lakota-intiaaneille punainen edustaa kaikkea pyhää, erityisesti maata, josta elämä on tullut ja jonne elämä palaa. Aurinko on mielissään, kun jonkun yllä on punaista. Koska intiaanit ovat punaisia, he ovat Auringon rakkaimpia ihmisiä.

Sininen on taivaiden väri.

Potawatomin luomiskertomuksessa kerrotaan, kuinka värit liittyvät ilmansuuntiin
Pohjoinen - valkoinen (lumen väri)
itä - keltainen (nousevan auringon väri)
etelä - punainen (elämän väri)
pohjoinen - musta (pimeän ajan väri)





Mustajalat

(algonkin-kieliryhmä, läntinen Kanada/ pohjoinen USA)

Mustajalat olivat alunperin paimentolaiskansaa Länsi-Kanadassa ja Yhdysvaltain pohjoisilla preerioilla. Nykyään heidät on sijoitettu reservaatteihin mm. Montanaan.

Mustajalat pukeutuivat tummanruskeisiin sotapaitoihin, he käyttivät housuja ja mokkasiineja. Hiuksissa käytettiin pöllön sulkia; myöhemmin mustajaloille tyypilliseksi tulivat mustat huopahatut. Kasvomaalauksia käytettiin etenkin sodassa: sinisiä, keltaisia, punaisia, mustia ja valkoisia raitoja, ympyröitä ja pisteitä, Mustat kasvot tarkoittivat äskeistä sankaritekoa.

Clark Wissler on listannut mustajalkojen käytössä olleita pigmenttejä: keltaista saatiin keltaokrasta sekä buffalon sappikivistä (buffalo yellow). Punaisia okravärejä valmistettiin keltaokrasta joko polttamalla tai altistamalla se auringonvalolle. Sinistä saatiin tummansinisestä mudasta, mustaa hiilestä, valkoista maasta (kalkki?) ja lisäksi mustajaloilla oli käytössään erityinen 'seitsemäs väri' - punapurppura.


navajot

(USAn suurin intiaaniheimo; Arizonan koillis-, New Mexicon luoteisosat; athabaskan kielikunta)

Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista Navajo-intiaaneja on tällä hetkellä eniten. He asuvat pääasiassa Uuden Meksikon, Utahin ja Arizonan alueella. Pueblo-intiaanien vaikutus näkyy lähes kaikkialla navajojen kulttuurissa, niin uskonnossa kuin taiteissakin.

Navajot eivät tee eroa harmaan ja ruskean välillä, eivätkä sinisen ja vihreän värillä. Navajoilla kuitenkin on ainakin keksi eri mustaa: hiilen musta ja yötaivaan musta. Navajoiden taivasmaailma jakautui siniseen päivätaivaaseen, keltaiseen auringonlaskuun, mustaan yöhön ja valkoiseen aamunkoittoon.

Navajojen perinteessä valkoinen maissi symboloi maskuliinisuutta, keltainen feminiinisyyttä. Häissä valkoinen ja keltainen maissi sekoitetaan ja lisätään hääkoriin ennen perinteistä seremoniaa.

mytologiaa
Tarinan mukaan: ennenkuin ihmiset luotiin, Pyhä Kansa tapasi saunamajassa ja mietti, miten tavoitettaisiin kaikki kadonneet eläimet. Saunamajaan saapui mysteerinen tumma hahmo, jota kukaan ei tuntenut. Kaksi Pyhästä Kansasta piiloutui ja näki hahmon pukevan ylleen korpin puvun ja lentävän pois. Pyhät päättivät juonia löytääkseen kadonneet eläimet. He päättivät antaa yhden muuttua koiranpennuksi ja antaa tämän mustan korpin vietäväksi. Korppi tuli, otti koiranpennun ja vei tämän paikkaan, Mustan Jumalan kotiin, jonka nimi oli Rim Hill. Kaikki eläimet kuuluivat Mustalle Jumalalle. Mustan Jumalan kodin portinvartijana oli piikkisika, jolla oli turkoosi keppi, jolla saattoi kohentaa tulta ja avata portin. Koiranpentu tyrmäsi piikkisian ja avasi portin turkoosilla kepillä. Hän näki, että korppi oli koonnut kaikki eläimet sinne, ja että korppi olikin Musta Jumala valepuvussa. Kun eläimet näkivät avoimen portin, ne juoksivat kaikki pian vapauteen.

huovat
Navajot ovat kuuluja huovistaan. Ne olivat tärkeä kauppaväline ja niitä annettiin lahjaksi intiaanipäälliköille, amerikkalaisille poliittisille päättäjille ja armeijan johtohenkilöille. Navajot uskovat kutomaperinteensä tulevan 'Hämähäkkinaiselta', jonka loimina olivat alussa taivas ja maa ja kudontalankoina auringonvalo, salama, valkoinen simpukka ja kristalli. Antropologien mukaan navajot oppivat kutomistaitonsa luultavimmin pueblointiaaneilta viimeistään 1600-luvulla. Pueblojen kutomisessa puolestaan saattoi jo tuolloin olla espanjalaisten vaikutusta (villankorvaaminen puuvillalla, indigosininen ja yksinkertainen raitakuviointi). Yleensä kuviot olivat ruskeita, sinisiä tai valkoisia raitoja tai pyramidikuvioita. Yli sadan vuoden ajan navajojen kudonta oli hyvin samanlaista kuin pueblojen, mutta 1700-luvun lopulla se alkoi erota mm. värin käytössään: navajot käyttivät useammin värejä kuin pueblot. Samaan aikaan navajo-kudonnaisista tuli myös tärkeä kauppatavara sekä puebloille että tasankointiaaneille.
Varhaisimmat navajoiden kudonnaiset olivat luonnonväristä eli mustaa, valkoista tai harmaata, tai luonnonväreillä värjättyä villaa (lampaankasvatustaito tuli espanjalaisilta noin 1600). Suurin osa tekstiileistä oli raidallisia. Kuuluisin navajojen huovista lienee 1800-luvun alkuun ajoittuva, luonnonväreillä värjätty Massacre Cave Blanket: valkoisella pohjalla on tummanruskeita, ruskeita ja beigejä kuvioita. Nimensä huopa on saanut siitä, että se on löydetty joukkomurhapaikan raunioista.
1700-luvulla navajot (jotka eivät alkuperäisissä kudonnaisissaan käyttäneet punaista lainkaan), ostivat kokenillilla värjättyjä huopia (bayetas) espanajalaisita sotilailta, purkivat ne ja käyttivät navajo-kudonnaisissa. 1850-luvulla navajot käyttivät huovissaan punaisia ja sinisiä kuvioita mustien ja valkoisten raitojen päällä. Kokenilli ja indigo tulivat käyttöön suurinpiirtein yhtä aikaa. Seuraavalla vuosikymmenellä, vaikka punainen ja sininen säilyivätkin edelleen jonkinlaisina 'pääväreinä', myös oranssia, violettia ja useita ruskean sävyjä käytettiin. Huopia kudittiin myytäväksi ja niitä vietiin myös muille intiaaneille.

värinimet
lagai valkoinen · lidzin musta · lichi punainen · dotl'ish sininen, vihreä · litso keltainen


pawneet

(preeriaintiaaneja, nykyään reservaatissa Oklahomassa)

Pawneet pitivät perinteisesti matalaa 'mohikaanikampausta', usein maalattu punaiseksi. Myös mustia turbaaneja käytettiin päähineenä. Vartalo maalattiin usein puna- ja keltaraidalliseksi, kasvot punaisiksi. Tiedustelijat maalasivat kasvonsa valkoisiksi - symboloi sutta.


siouxit

(sioux on suuren dakota-intiaaniryhmän nimitys (preeria))

assiniboinet (asuivat ennen Saskatchewanjoen ja Missourin välisellä alueella, nyt montanan reservaateissa ja Kanadassa; kuuluvat sioux-intiaaneihin)

Pitkähiuksisia, pitivät sarvellisia pääkoristeita ja sudennahkaisia päähineitä, mieluiten valkoisia. Joskus päähineitä väritettiin punaisella okralla. Maalasivat kasvonsa punaiseksi ja mustaksi, joskus ympyröivät silmänsä valkoisella.

Teton Sioux - johtajilla oli kaksiväriset sotapaidat (esim. yläosa oli sininen ja alaosa keltainen tai yläosa punainen, alaosa vihreä jne.). Muut paidat olivat usein keltaisia, joissa oli vihreitä raitoja. Musta kasvomaali symboloi voittoa, valkoinen viittasi suruun ja punainen oli pyhä väri.

Siouxit maalasivat punaisen käden huopiinsa tai biisoninnahkoihin, kun vihollinen onnistui haavoittamaan heitä, mustan käden, kun he olivat tappaneet vihollisen.


Tlingit

Tlingit -intiaanit saivat vuorilampaan villaa värjätessään hemlokin kuoresta mustaa, kuparista sinistä, jäkälästä (Letharia vulpina) keltaista. Korien värjäämiseen käytettiin nokkosta, mustikoita ja hemlokin kuorta.


värit yleisesti

Vanhoissa intiaanikulttuureissa yleisimpiä olivat luonnon maavärit, erilaiset punaiset, oranssit, keltaiset, ruskeat ja mustat. Maaleja käytettiin kaikkialla tasangoilla ja värikkäitä kuvioita arvostettiin pukeutumisessa.

Monessa kulttuurissa etenkin preeriaintiaanien keskuudessa, siniset ja vihreät puuttuivat lähes täysin pigmentti- ja värjäysväreinä. Useissa intiaanikielissä ei myöskään ole erillistä nimitystä siniselle ja vihreälle tai siniselle ja mustalle. Värisymbolismi vaihteli heimoittain, lähekkäin asuvilla heimoillakin saattoi olla aivan erilainen värisymboliikka.

musta

Yleisesti musta liitettiin yöhön ja sotaan.

Cherokeet liittivät mustan aina kuolemaan - lännessä asui kuoleman henki, 'musta mies'. Kun sotatilanteessa manattiin tuhoa vihollisille, pappi piti mustia helmiä. Mustia henkiä pyydettiin repimään irti vihollisen sielu, laittamaan se mustaan arkkuun syvälle mustaan multaan ja päälle vielä musta käärme.

Crow-intiaaneille musta on pyhä väri, sitä kunnioitetaan ja se symboloi sekä henkisten että fyysisten konfliktien voittoa.

Siouxit maalasivat mustan käden huopiinsa tai biisoninnahkoihin, kun he olivat tappaneet vihollisen.

valkoinen

Yleisesti valkoinen oli lumen ja talven - ja puhtauden väri. Cherokeille valkoinen edusti rauhaa ja onnellisuutta - vanhojen rauhanpiippujen väri oli valkoinen. Valkoinen liittyy vanhaan ikään, viisauteen, rauhaan ja puhtauteen.

Hopi-intiaaneilla korien käyttö liittyi pyhänä symbolina tyttöjen puberteettirituaaleihin. Rituaaleissa tytöistä tuli 'valkoiseksi maalattuja' tai 'muuttuvia'.

White Eagle eli 'Valkoinen kotka' oli ensimmäinen intiaani, joka esiintyi amerikkalaisessa musiikkiteatterissa ja oopperassa johtorooleissa.

punainen

Monille pohjoisamerikan intiaaneille punainen on ilon ja hedelmällisyyden väri. Punainen liitettiin usein myös vereen - ja sitä kautta taisteluun. Cherokeille punainen oli onnistumisen väri; sen avulla voitettiin vihollinen ja se myös suojasi sotilasta. Punaisilla helmillä turvattiin pidempi elämä, parannettiin sairauksia ja menestyttiin rakkaudessa...

Nisga'a -intiaaneille (Brittiläinen Columbia, Kanada) punainen oli pyhä väri.

Siouxit maalasivat punaisen käden huopiinsa tai biisoninnahkoihin, kun vihollinen oli haavoittanut heitä. Sioux-intiaanien pyhä piippu oli punainen.

Red Cloud (1822-1909) eli 'Punainen pilvi' oli Oglala-päällikkö (sioux), arvostettu soturi ja johtaja.

Punainen piippu. Kauan sitten Suuri Henki kutsui intiaanit koolle. Hän seisoi punaisella kivellä, irroitti palasen ja muotoili siitä piipun. Hän kertoi intiaaneille, että kivi oli heidän lihaansa, ja että heidän tuli polttaa piippua aina, kun he sopisivat rauhan. Kun sitä poltettiin sota-aseisiin ei saisi kajota. Puhuttuaan Suuri Henki nousi taivaisiin.

[Lue myös: Punaisen suden legenda]

sininen

Monille Pohjois-Amerikan intiaaneille taivaansininen symboloi rauhaa. Vaaleansininen liitetiin usein taivaaseen ja veteen.

Cherokeille sininen symbolisoi pettymystä ja häviötä. Dakota-intiaaneille sininen oli kaikista pyhin väri.

turkoosi

Joissakin intiaanitraditioissa turkoosi viittaa rakkauteen ja rauhaan. Lounais-Amerikan intiaanit kunnioittivat turkkoosia, joka heille symboloi ennen kaikkea sinistä vettä ja vihreää kasvillisuutta - elämän peruselinehtoja. Azteekkien aikaan lounaisosien intiaanien ja Meksikon alueen intiaanien (azteekit ja misteekit) välillä käytiin turkoosikauppaa: azteekit tarvitsivat turkooseja hautanaamioiden mosaiikkeihin ja rituaalihahmoihinsa.

Navajo-kulttuurissa turkoosi symboloi harmonian, kauneuden, terveyden ja hyvän olon tilaa, hozho.

vihreä

Vihreä liitettiin kasvillisuuteen: kasvuun ja elämään.

keltainen

Keltainen liitettiin usein aurinkoon ja sitä kautta päivään.

ruskea

Ruskea liitettiin yleisesti maahan ja eläimiin.

väriaineet ja pigmentit

Pohjois-Amerikan intiaanit suosivat punaisia, keltaisia ja sinisiä. Eniten käytetään okravärejä, joita löytyy koko maasta. Kanoottien koristelua varten okrat sekoitetaan kalaöljyyn, mutta muuten okrat on poltettu ja käytetty jauheena. Pohjoisella länsirannikolla käytettiin keltaista ja punaista okraa, sinooperia ja punaisia marjoja, hiilestä harmaata, sienistä ja sammaleesta/jäkälästä vihreätä. Jäkälistä saatiin myös ruskeita ja violetteja sävyjä. Lounais-Amerikassa punaista hematiittia, keltaista okraa ja sinivihreää kuparisulfaattia käytettiin myös kankaiden värjäykseen.
Tasankointiaanien korien ja helmikudonnaisten värjäykseen käytettiin sekä pigmenttivärejä että värjäysaineita.

musta

Mustaa saatiin mustan saksanpähkinäpuun (Juglans nigra) juurista ja pähkinöistä sekä vaahteran (Acer) kuorista ja lehdistä. Mustaa saatiin myös sumakista (Rhus). Sumakin marjoista (Rhus typhina) keitettiin pigmenttiväriä naamioita varten. Navajot valmistivat Rhus trilobata -sumakista ruskeita ja mustia värejä.

Mustaa pigmenttiväriä mm. naamioiden värittämiseen saatiin sekoittamalla veteen poltetun kastanjan (Castanea) hiiltä.

Meti-naiset valmistivat ruudista ja vedestä hienoa mustaa. Mustaa pigmenttiä valmistettiin myös maasta ja mudasta (rautaoksidiaines) sekä hiilestä. Mustia, valkoisia ja sinisiä pigmenttejä saatiin sekoittamalla mineraaleja tai savea buffalonrasvaan. Varmasti aikaisin tunnettiin myös lamppumusta ja luumusta.

Secwepemcit valmistivat mustaa väriä valmistettiin keittämällä lepän kuorta murskattujen rautamalmien kanssa.

valkoinen

Mustia, valkoisia ja sinisiä pigmenttejä saatiin sekoittamalla mineraaleja tai savea buffalonrasvaan. Valkoista suosittiin hevosten maalaamisessa. Sen päälle saatettiin maalata lisävärejä. Sinkkioksidivalkoinen oli käytössä viimeistään 1800-luvun lopulla. Navajot käyttivät hiekkamaalauksissaan jauhetusta kivestä saatua valkoista.

vaaleanpunainen

Meti-intiaaninaiset ovat värjänneet puhdetöidensä tarveaineita (mm. hirvenkarva) magentanväriseksi karpaloiden mehulla (Vaccinium oxycoccus).

Navajot käyttivät hiekkamaalauksissaan vaaleanpunaista, joka saatiin sekoittamalla valkoista kivistä jauhettua väriä ja punaokraa.

punainen

Yksi käytetyimmistä värikasveista oli Sanguinaria canadensis (engl. bloodroot, puccoon), josta saatiin punaista väriä. Cherokeet kutsuivat värjäysaineena ja maalina käytettyä punaista väriä nimellä shu-jee-hu.

Punaista saatiin myös lepän kuoresta (Alnus) sekä tammen (Quercus), Acer rubrum-vaahteran ja Rhus toxicodendron-sumakin sisäkuorista.

Missourijoen lähellä asuvat intiaanit maalasivat punaisesta kermesmarjasta (Phytolacca americana) saaduilla värjäysaineilla sekä ihmisiä että eläimiä.

Meti-naiset ovat valmistaneet kirkkaanpunaista sianpuolukoiden (Arctostaphylos uva-ursi) mehusta.

Kiinalaista sinooperia oli kaupan jo 1776 (mm. assiniboinsit), mutta intiaanit saivat sinooperia myös omista lähteistään. Kwakiutl-intiaanit käyttivät kiinalaista alkuperää olevaa sinooperia. Keltaista okraa polttamalla saatiin punaista väriä, jota käytettiin mm. seremonioissa ja ihomaalina. Värin valmistaminen oli naisten työtä. Keltaokrasta saatiin punaista myös altistamalla se auringonvalolle. Navajot käyttivät keltaista ja punaista okraa hiekkamaalauksissaan. Punainen lyijy tunnettiin tasangoilla viimeistään 1800-luvun lopulla.

Punaista väriä naamioihin valmistettiin sekoittamalla jauhettua punaista savea (punaokra) sekoitettuna kermesmarjanesteeseen (Phytolacca americana).

violetti, purppura

Chippewat ja eräät muut intiaaniheimot keittivät vanhaa, mätääntynyttä vaahterapuuta hiekkakiven kanssa ja saivat niin sinistä ja purppuraa.

sininen

Sinistä pigmenttiä saatiin mm. ankan ulosteesta (!). Sinisiä ja vihreitä pigmenttejä saatiin mm. erilaisista kuparimalmeista ja savista, mutta niiden varhaisesta käytöstä ei ole vakuuttavia merkkejä. Mustia, valkoisia ja sinisiä pigmenttejä saatiin sekoittamalla mineraaleja tai savea buffalonrasvaan. Sinistä on löytynyt mm. eteläisestä Minnesotasta. Preussinsininen tunnettiin tasangoilla viimeistään 1800-luvun lopulla.

Chippewat ja eräät muut intiaaniheimot keittivät vanhaa, mätääntynyttä vaahterapuuta hiekkakiven kanssa ja saivat niin sinistä ja purppuraa. Eräät lännen intiaanit saivat sinistä maasta.

Navajot saivat hiekkamaalauksiinsa 'sinistä' sekoittamalla kivestä jauhettua valkoista ja hiiltä.

Kwakiutl-intiaanit alkoivat käyttää 1800-luvulla murskatusta kupariosidista saatua sinistä.

Lepän (Alnus) keitetystä ja murskatusta kuoresta saadaan tummansinistä.

vihreä

Missourijoen lähellä asuvat intiaanit värjäsivät nuolia ja jousipyssyjä vihreäksi mm. jauhosavikasta (Chenopodium album) saadulla vihreällä.

Sinisiä ja vihreitä pigmenttejä saatiin mm. erilaisista kuparimalmeista ja savista, mutta niiden varhaisesta käytöstä ei ole vakuuttavia merkkejä. Kromivihreä tunnettiin tasangoilla viimeistään 1800-luvun lopulla.

keltainen

Keltaisia pigmenttejä saatiin mm. keltaokrasta. Mustajalat valmistivat lisäksi keltaista buffalon sappikivistä (buffalo yellow). Kromikeltainen tunnettiin tasangoilla viimeistään 1800-luvun lopulla.

Yleinen sekä pigmenttinä että värjäykseen käytetty kasvi oli hydrastisjuuri (Hydrastis canadensis). Siitä saatiin keltaista sellaisenaan veteen sekoittamalla. Joukkoon saatettiin lisätä myös tammenkuorta puretusaineeksi. Asclepias tuberosa -kasvia vedessä keittämällä valmistettiin keltaista maalia naamioita varten.

Mm. Klamoth ja jurok-intiaanit värjäsivät kanoottinsa kirkkaankeltaisella värillä, joka saatiin jäkälästä (Letharia vulpina); chilkat tlingit -intiaanit värjäsivät huopansa samalla jäkälävärillä. Apassit maalasivat sillä ristit jalkapohjiinsa, jotta voisivat ohittaa huomaamattomina vihollisensa.

Keltaista saatiin myös mm. Psorothamnus emoryi-kasvista.

oranssi

Oranssia saatiin mm. Sanguinaria canadensis -kasvista sekä hydrastisjuuresta (Hydrastis canadensis).

ruskea

Keskiruskeaa saatiin lepän (Alnus) kuoresta tai juurista; sekä värjäysaineeksi että pigmentiksi naamioihin. Tummanruskeaa saatiin mustasta saksanpähkinästä (Juglans nigra) tai valkoisesta saksanpähkinästä (Juglans cinerea).

pukeutuminen ja värjäys

Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat suurimman osan vaatteistaan eläinten nahoista. He käsittelivät nahkaa erittäin taitavasti, esimerkiksi värjäsivät kirkkailla väreillä. Nahan kuvioinnissa apuna käytettiin erilaisia eläinten rasvoja, mm. kauriin aivoja. Nahka-asusteiden lisäksi intiaanit käyttivät myös joitakin kudottuja vaatteita. Vaatteiden värittämiseen käytettiin sekä värjäys- että maaliaineita.

Ennen espanjalaisten saapumista intiaaniheimot pukeutuivat vielä omalla tavallaan, mutta espanjalaisten vaikutuksesta hiljalleen otettiin käyttöön mm. housut.

Ennen espanjalaisten tuloa apassimiehen asuun kuului lannevaate ja hihallinen mekko; naisilla oli hame ja poncho. Sekä miehillä että naisilla oli (pitkävartiset) mokkasiinit. Sekä apassimiehillä että -naisilla oli kaula- sekä korvakoruja sekä leveä nauha pään ympärillä.

Värjäysaineista helpoiten saatiin punaista, sitten mustaa ja keltaista. Vihreää ja ruskeaa suosittiin vain joissakin heimoissa. Usein valkoista käytettiin vain tiettyjen seremonioiden yhteydessä.

Etenkin navajot ja hopit olivat erityisen hyviä värjäreitä ennen eurooppalaisten tuloa. Heiltä Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset saivat tietoonsa värjäyskasveja ja värjäystaitoja, jotka kulkeutuivat sitten myös Eurooppaan. Vastaavasti kauppiaiden välityksellä intiaanit saivat myöhemmin käyttöönsä myös kirkkaita oransseja ja violetteja, mutta niitä käytettiin vaihtelevasti. Suuri osa värikasveista hävisi eurooppalaisten tulemisen myötä. Euroopasta tuotiin maahan värikasveja kaupallista viljelyä varten (mm. intialaista indigoa yritettiin kasvattaa). Uudisasukkaat suosivat 'teollisesti' tuotettuja värejä, koska kotivärjäyksellä värin laatu ja sävy vaihteli.

[Katso myös: pueblot]

musta

Jonkinlaista sinertävää ja harmahtavaa mustaa saatiin helposti, mutta pikimusta oli harvinainen väri. Mustaa saatiin mm. männyn sukuisen Pinus cembroides -puun avulla. Navajot värjäsivät samaan sukuun kuuluvan Pinus edulis -puun avulla sekä mustaa että harmaata. Myös hopi-intiaanit käyttivät samaa puuta värjäämiseen. Missourijoen lähellä asuvat intiaanit saivat mustaa mm. mustan saksanpähkinäpuun (Juglans nigra) ja muiden pähkinälajien juurista ja kuoresta. Mustaa saatiin myös sumakista (Rhus).

Cherokeiden mustaa värjäysainetta (shen-da-saw-ba) saatiin yksinkertaisesti sekoittamalla rautaoksidimustaa veteen. Micmacit valmistivat mustaa keittämällä mätääntynyttä puuta.

Ojibwat käyttivät mustan värjäysaineen valmistukseen hasselpähkinää (Corylus americana) yhdessä tammen (Quercus) kanssa.

Mustajalat saivat mustaa lepän (Alnus) kuoresta.

Navajot valmistivat Rhus trilobata -sumakista ruskeita ja mustia värejä.

harmaa

Navajot valmistivat Forestiera neomexicana -kasvin marjoista harmaata ja Delphinium scaposum-kasvista keltaista ja harmaata. He värjäsivät myös männyn sukuun kuuluvan Pinus edulis -puun avulla sekä mustaa että harmaata. Myös hopi-intiaanit käyttivät samaa puuta värjäämiseen.

punainen

Punainen oli yksi helpoiten saaduista väreistä. Yksi käytetyimmistä värjäyskasveista oli Sanguinaria canadensis (engl. bloodroot, puccoon), josta saatiin punaista väriä. Cherokeet kutsuivat värjäysaineena ja maalina käytettyä punaista väriä nimellä shu-jee-hu. Sitä käytettiin myös ihovärinä. Esineet värjättiin keittämällä ne kasvin kanssa.

Washingtonin alueen intiaanit sekoittivat pureskeltua lepän kuorta (Alnus) ja lohen mätiä saadakseen kirkkaanpunaista. Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat juurista punaista väriainetta myös mm. kanukasta (Cornus florida).

Monet intiaanit (esim. mustajalat) käyttivät mataran (Galium) juuria punaiseksi värjäämiseen.

Potawatomit käyttivät lepän ja tammen sisäkuorta keltaisten, punaisten ja ruskeiden värien saamiseksi.

1700-luvulla lounaisessa USAssa navajot (jotka eivät alkuperäisissä kudonnaisissaan käyttäneet punaista lainkaan), alkoivat ostaa kokenillilla värjättyjä huopia (bayetas) espanajalaisita sotilailta, purkivat ne ja käyttivät navajo-kudonnaisissa. Joidenkin lähteiden mukaan navajot ovat valmistaneet Opuntia -suvun kaktuksista punaista värjäysainetta - lieneekö tällä kuitenkin viitattu kaktuksessa eläviin kokenillikirvoihin?

Navajot valmistivat punaista myös erään lepän Alnus incana var. virescens (harmaalepän variaatio) kuoresta. Ojibwat käyttivät lepän (Alnus) kuorta mm. Sanguinaria canadensis-kasvin juurten kanssa punaisen ja keltaisen värjäämiseen.

He valmistivat punaista värjäysainetta myös virginiantuomen (Prunus Virginia) sisäkuoresta. Tuomen (Prunus americana) puuta käytettiin Sanguinaria canadensis -kasvin, kanukan (Cornus stolonifera) ja lepän (Alnus) kanssa kirkkaanpunaisen värjäämiseen; pelkästään Sanguinaria -kasvilla värjäämällä saatiin tummanpunaista. Punaista valmistettiin myös kanukan (Cornus stolonifera) sisäkuoresta, jota käytettiin yhdessä koivun (Betula) ja tammen (Quercus) kuoren kanssa. Yksinään koivun (Betula papyrifera) sisäkuoresta saadaan vaaleaa punaista.

Pohjois-Amerikan intiaanit (mm. hopit) Rumex hymenosepalus -hierakasta punaista värjäysainetta villan värjäykseen.

violetti, purppura

Vaalean purppuraa saatiin sinisistä marjoista ja mädänneestä vaahterapuusta (Acer). Värjäykseen mädännyttä vaahteraa käyttivät ainakin ojibwat.

Navajot valmistivat Prunus americana-puun juurista purppuraväriä.

sininen

Sinisiä sävyjä saatiin mustikoista ja muista Vaccinium-suvun marjoista sekä seljoista (Sambucus canadensis). Etenkin Navajot käyttivät indigon sukulaiskasveista saatavia sinisiä värejä, mutta yleensä ottaen sininen oli melko harvinainen väri ennen kaupallisten värien markkinoille tuloa.

Chippewat valmistivat vaaleaa sinistä ritarinkannuksen kukista ja toista sinistä mustikoista.

vihreä

Vihreitä saatiin mm. peltokortteesta (Equisetum arvense) ja porkkanasta (Daucus).

Jotkut valmistivat vihreitä väriaineita levästä, jota kertyi seisoviin lammikoihin tai astioihin; lumimarjan (Symphoricarpus albus) tai tuijan lehdistä.

Missourijoen intiaanit värjäsivät Chaetophora-kasvilla vihreää.

Navajot valmistivat vihreää Artemisia tridentata -kasvin lehdistä.

Ojibwat valmistivat vihreää mm. jauhosavikasta (Chenopodium album).

keltainen

Keltainen oli yleinen ja helposti saatava väri. Hydrastisjuuri (Hydrastis canadensis; engl. yellow puccoon, indian paint) oli tuttu kasvi useille Pohjois-Amerikan intiaaneille. Sitä käytettiin paljon värjäystarkoituksiin (mm. cherokeet värjäsivät kasvilla vaatteitaan ja aseitaan) ja lääkitystarkoituksiin. Cherokeet tunsivat kasvin nimellä se-a-hin-ga.

Missourijoen lähettyvillä asuvat intiaanit saivat keltaista mm. joitakin sumakkilajeista (mm. Rhus glabra [engl. smooth sumac] juurista), jäkälälajeista (Parmelia borreri, Letharia vulpina), kuusen naavasta (Usnea barbata; mm. mustajalat) ja puista (Populus sargentii; väri saatiin keväällä poimituista lehden nupuista; tätä keltaista käytettiin värjäämään mm. nuolen sulat).

Menomini- intiaanit ovat käyttäneet palsamin (Impatiens capensis) kukista saatavaa keltaista värjäykseen.

Keltaisia saatiin myös mustasta tammesta (Quercus velutina), suolaheinistä (Rumex), kultapiiskusta (Solidago virgaurea), hikkoripuusta (Carya tomentosa) sekä sassafras-kasvin juurista (esim. Sassafrass albidum), Polygonum persicaria- ja Fraxinus americana-kasveista.

Navajot saivat keltaista mm. Cleome serrulata, Castilleja integra, Astragalus triplex canescens, Pseudocymopterus montanus ja Chrysothamnus bigelovii -kasveista, samettikukkiin kuuluvasta Tagetes micrantha -kukasta, Lupinus kingii -lupiinista, Solidaco biglovia -piiskuista, erään ruostehappomarjapensaan (Berberis aquifolium) juurista (samaa kasvia käyttivät Kalifornian intiaanit koriensa värjäämiseen), Artemisia tridentata -kasvin lehdistä sekä Delphinium scaposum- ja Actinea -kasveista. Navajot ovat valmistaneet Cowania stansburiana-kasvin lehdistä kullanväristä värjäysainetta.

Prunus melanocarpa-puun oksista ja lehdistä valmistettiin sekä keltaisia että oransseja värejä.

Siouxit valmistivat keltaista mm. auringonkukasta (Helianthus annuus), Ratibida pinnata -kasvista ja Echinacea paradoxa -kukasta.

Ojibwat käyttivät lepän (Alnus) kuorta mm. Sanguinaria canadensis-kasvin juurten kanssa punaisen ja keltaisen värjäämiseen. Sanguinaria canadensis -kasvin tuoreella juurella värjättiin puuta keltaiseksi. He valmistivat keltaista värjäysainetta myös Coptis -suvun kasvien juurista sekä sumakin (Rhus glabra ) sisäkuoresta. Myös partajäkälää (Usnea barbata) käytettiin keltaisen värjäämiseen.

Potawatomit käyttivät lepän (Alnus) ja tammen ( Quercus) sisäkuorta keltaisten, punaisten ja ruskeiden värien saamiseksi.

oranssi

Hydrastisjuuresta (Hydrastis canadensis) saatiin myös oransseja sävyjä. Oranssia saatiin myös keittämällä Cuscuta paradoxa -kasvin kuorta; Missourijoen varrella asuvat intiaanit värjäsivät värillä mm. sulkia.

Prunus melanocarpa-puun oksista ja lehdistä valmistettiin sekä keltaisia että oransseja värejä.

Navajot valmistivat Rumex hymenosepalus -hierakan juurista ruskeita ja keltaoransseja värejä.

ruskea

Ruskeita värejä saatiin 'amerikkalaisesta kuusesta' (Tsuga canadensis), vaahterasta (Acer rubrum), mustasta saksanpähkinästä (Juglans nigra), valkoisesta saksanpähkinästä (Juglans cinera), lepistä (Alnus) ja männyn sukuun kuuluvasta Pinus ponderosa- -puusta.

Ruosteen värejä saatiin mm. omenasta (Malus) ja amerikanpyökistä (Fagus grandifolia).

Mustanruskeaa saatiin vihreistä hikkorin pähkinöistä tai muista pähkinöistä.

Potawatomit käyttivät lepän (Alnus) ja tammen (Quercus) sisäkuorta keltaisten, punaisten ja ruskeiden värien saamiseksi. Secwepemcit valmistivat lepästä (Alnus) punaruskeaa värjäysainetta.

Navajot ovat valmistaneet Rhus trilobata -sumakista, Cercocarpus -suvun kasveista, Castilleja integra -kasvista, Rumex hymenosepalus -hierakan juurista, Cowania mexicana-kasvin lehdistä ja varsista ja Prunus melanocarpa- puun juurista ja kuoresta ruskeaa väriä sekä Ephedra viridis - kasvin varsista ja lehdistä ruskeanharmaata ja ruskeaa värjäysainetta.

kosmetiikka

Monissa intiaaniheimoissa käytettiin erilaisia kasvo-, vartalo- ja hiusmaaleja. Westernit ovat välittäneet kuvaa intiaanien hurjista sotamaalauksista, mutta jotkut intiaanit maalasivat ihoaan muutenkin. Kasvomaalaukset suojasivat auringolta ja tuulelta, lumelta ja hyönteisiltä. Eri kuvioilla valmistauduttiin erilaisiin seremonioihin ja kuvattiin eri tunnetiloja. Tatuoinnit olivat yleisiä sekä miehillä että naisilla ja joskus tatuoinnit peittivät koko ruumiin. Yleisin väri vartalon maalauksessa ja tatuoinneissa oli punainen.

Tasankointiaanit maalasivat kasvonsa ja vartalonsa lähtiessään sotaan - tästä nimi 'sotamaalaus'. Väreinä käytettiin erilaisia pigmenttejä sekoitettuna rasvaan. Joskus myös kilpi ja hevonen maalattiin samoin kuvioin kuin kasvot ja vartalo. Usein vanhoja haavoja korostettiin punaisella maalilla.

Hiukset olivat tärkeä sekä miehille että naisille. Monissa intiaaniheimoissa miehet kasvattivat pitkät hiukset; joissakin heimoissa hiukset letitettiin ja joissakin niiden annettiin olla vapaana. Joidenkin heimojen kampaukset pääsivät esille variaatioina uudelleen punk-aikakaudella; esim. sivuilta kaljuksi ajeltu, mutta päältä pitkät hiukset, ns. mohikaani-kampaus tai irokeesi.

[Lue lisää kosmeettisista väreistä]

Lähteitä / lukemista
Lindberg, Carol A Communication Patterns Observed in the Dakota Sun Dance Ceremony [www.sendit.nodak.edu/ndsta/lindberg.htm | 26III04]