-

christmas x-mas noël

Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän kunniaksi, mutta jo ennen kristinuskoakin keskitalvella juhlittiin. Ennen ajanlaskun alkua egyptiläiset juhlivat auringon uudelleensyntymää - juhlintaan liittyi mm. talojen koristeleminen ikivihrein lehvin. Mesopotamialaiset juhlivat vuoden uusiutumista zagmuk- juhlassa, babylonialaisille (noin 1700-500 eaa) ja heidän jälkeensä persialaisille juhlan nimi oli sacaea. Kreikassa samaa juhlaa juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi.

Roomalaiset saivat juhlan kreikkalaisilta - he samaistivat Kronoksen Saturnukseksi, vanhaksi maanviljelyksen jumalakseen. Joulukuun 17. päivä oli saturnalia-juhlan päivä, jonka aikana välteltiin riitoja - joidenkin lähteiden mukaan jopa sodissa solmittiin aselepo. Orjat olivat samanvertaisia isäntiensä kanssa ja kaupankäynti lopetettiin juhlan ajaksi. Talot koristeltiin ikivihreillä kasveilla, juhlaruokaa valmistettiin sekä lahjoja jaettiin; kynttilöiden ja lamppujen valolla pidettiin pimeyden henget kaukana.

Myös Skandinaviassa juhlittiin keskitalvella, talvipäivänseisauksen aikaan. Joidenkin selitysten mukaan skandinaavit ja pohjoisten alueiden keltit ymmärsivät vuoden kahdeksankapulaiseksi pyöräksi (muinaisskandinaavit hjól) - talvipäivänseisaus oli tämän 'pyörän' juhla (engl. Yule, ruots. Jul, norja Jule, islanti Jo'l, Jól). Keskiajalla Englannissa Yule- ja Christmas-juhlasta tuli käytännössä synonyymejä ja islannissakin tervehdystä gledileg jól käytetään joissain paikoin edelleen: 'hyvää joulua!' Toisten lähteiden mukaan pohjolassa tapana oli uhrata hevosia ja syödä niiden lihaa; muinaisskandien kielessä juhla oli hevosten juhla, jo-öl. Myöhempi nimitys keskitalven juhlalle oli juhl. Myöhemmin Ruotsissa ja Suomessa juhlittiin joulun tienoilla (25.12.) uutta vuotta (vuoteen 1559, jolloin sitä alettiin viettää 1.1.)

Kun kristinuskosta tuli Roomassa virallinen uskonto, kristillinen ja pakanajuhla sulautuivat toisiinsa. Historiantutkijoiden mukaan Jeesus syntyi syksyllä tai loppukesästä (ja muutamia vuosia ajanlaskun alkua aiemmin), mutta kirkko ei olisi saanut juhlijoita omiin juhliinsa, jos olisi perustanut täysin uuden juhlan... Niinkuin muidenkin suurien kirkkopyhien kohdalla, pakanajuhlat haluttiin korvata 'oikeaoppisella' juhlalla. Joulupäivää on juhlittu 25. joulukuuta vuodesta 336 (joidenkin lähteiden mukaan 529) lähtien. Länsimaailman tuntema joulunvietto on peräisin keskiajalta: siihen saakka joulua vietettiin kristillisessä kirkossa melko matalalla profiililla. Neitsyt Marian palvonta alkoi kasvaa 1100-luvulla ja tuolloin huomio alkoi kiinnittyä yhä enemmän paikallisten pyhimysten sijaan kirkon suuriin pyhimyksiin.

1300- ja 1400-luvuilla Englannissa esitettiin näytelmiä Corpus Christi -päivänä, joka ajoittui johonkin toukokuun lopun ja kesäkuun lopun välille. Näytelmissä kuvailtiin Jeesuksen elämää ja niiden katsotaan olleen pohjana erilaisille joulutarinoille sekä joulurunoelmille. 1800-luvulla mm. Clement Clarken runo Visit from St. Nicholas ja Charles Dickensin tarina Christmas Carol alkoivat levittää joulua hyvän mielen ja lahjan antamisen juhlana. Toisaalta: lahjojen antaminen jouluna oli Englannissa yleistä jo 1400-luvulla, jolloin niiden liiallista antamista yritettiin joidenkin tietojen mukaan rajoittaa jopa lailla. Ensimmäiset varsinaiset joulukortit lähetettiin noin 1800-luvun puolessa välissä. 1800-luvulla kehittyi myös joulupukki.

Kuten monessa muussakin maassa, myös Suomessa kristillinen joulu toi jo olemassa olevaan juhlaan osin uuden sisällön. Suomessa joulu astui kekrin kenkiin. Kekriä, sadonkorjuujuhlaa ja uuden vuoden alkamista juhlittiin yleensä syksyisin, mutta juhlan aika vaihteli paikkakunnittain. Ennen kristillistä joulua se oli tärkein juhla ja joillakin paikkakunnilla se piti puoliaan pitkälle 1900-luvun puolelle - mm. Kainuussa on sanonta 'herroilla joulu, talonpojalla kekri'. Osa vanhoista perinteistä - kuten jouluporsas muinaisskandeilta ja jouluoljet ja monet joululeikit sekä tinojen valaminen kekriperinteistä - jäi jouluun ja uuteen vuoteen.

Jouluaika alkaa adventista, siitä sunnuntaista joka on lähinnä marraskuun 30. päivää. Latinasta juontuva sana 'adventti' tarkoittaa tulemista ja se on odotuksen aikaa: adventti kestää neljä sunnuntaita, jouluun saakka. Adventtia on luultavimmin vietetty 300-luvulta lähtien. Alkuaikoina kristinuskoon kääntyvät valmistautuivat silloin kasteeseensa. Keskiajalla adventti alettiin yhdistää Kristuksen toiseen tulemiseen. Monissa maissa adventtijuhla alkoi 11.11. ja keski joulupäivään ja adventtijuhlaan kuului paastoaminen ja rukoileminen (kuten pääsiäisenäkin). Eräänlainen paastonaika (joskaan ei varsinaisesti adventti) kuuluu edelleen ortodoksiseen kirkkoon. Useissa maissa on ollut adventtiperinteenä mm. kynttilöiden polttaminen ja adventtikalenterit.



Suomessa joulun viettoon liittyi kauan vainajien muistaminen. Suomessa ja Ruotsissa sauna lämmitettiin vielä kerran kotiväen kylvettyäkin - vainajia varten. Heille jätettiin myös ruokaa. Hämeessä isäntä ruokki vaarivainaata ja Savossa lämmitettiin saunaa haltioille. Skandinaaviassa sydäntalven juhliin kuuluivat erilaiset vainajien kulkueet. Satakunnan alueella joulun aikaan kiersi oudosti puettu, vaitelias kulkue, joka edusti vainajia. Samaa edustivat myös Itä-Suomen keyrittäret.



joulukuusi ja muita perinteitä
Joulupuu-perinteenkin sanotaan juontavan kauas pakanaperinteisiin. Druideille puun koristelulla oli uskonnollista merkitystä: druidit koristelivat ulkona olevat puut kynttilöin ja omenoin talvipäivän seisauksen aikoihin (n. 21. joulukuuta). Myöhemmin roomalaiset koristelivat Saturnalia-puunsa pienin metallipaloin. Myös he ripustivat puiden oksille kynttilöitä. Keskiajalla ihmiset koristelivat puun omenoilla Aatamin ja Eevan kunniaksi 24. joulukuuta. Nykyisen joulupuun perinne tulee Saksasta. 1500-luvulla puita tuotiin koteihin. Joulukuusi symboloi paratiisin tiedonpuuta ja sen oksille ripustettiin syntiinlankeemusta symboloivia omenoita ja katumusta symboloivia öylättejä.

Erään tarinan mukaan uskotaan, että Martti Luther koristeli ensimmäisenä kuusen kynttilöin: kerrotaan että jouluaattona 1519 tähdet loistivat niin kirkkaasti, että niiden valossa Luther näki hyvin kulkea; hän meni metsään ja palasi havupuun kanssa. Hän koristeli puun kynttilöin perheensä iloksi; kynttilänvalo symboloin ulkona paistavien tähtien loistetta.

Oli tarina Lutherista totta tai ei, ensimmäinen merkintä joulupuusta löytyy saksalaisesta 1604 painetusta kirjasta. Saksalaisten uudisasukkaitten sanotaan vieneen tavan uudelle mantereelle. Kerrotaan myös, että kuningatar Viktoria vietti paljon aikaa Saksassa sukulaistensa luona ja prinssi Albert koristeli puun Viktorialle ja heidän lapsilleen - minkä myötä tapa levisi Englantiin. 1800-luvulla joulupuiden tapa alkoi yleistyä ja joulupuu-tapa levisi myös Suomeen.

Vanhaan kelttiläiseen ja germaaniseen jouluperinteeseen kuuluu joulupölkyn polttaminen - yleensä joulupölkky oli valmistettu punatammesta. Pölkky suojasi pahoilta hengiltä ja sen äärellä tehtiin ennustuksia. Myös poltetun puun jäänteillä uskottiin olevan taikavoimia.

Pohjoismaissa joulupöytään tuodaan kinkku, jossakin porsaanpää, jolla on omena suussaan. Kinkkuperinteen taustalla saattaa olla Odinin porsas, joka syötiin pidoissa, jotka oli järjestetty kuolleille sankareille. Islantilaisissa tarinoissa kerrotaan selvästi, että jouluna villisika poikueineen uhrattiin Freyrille, hedelmällisyyden jumalalle. Englantilaisissa keskiaikaisissa joululauluissa kerrotaan mm. porsaiden syömisestä, mikä ilmeisemmin tapahtui jouluajan kahdentenatoista päivänä: Gud bred, ale, and win, dare I well say / The bores hede with musterd armed so gay ja The bores hede, I understond / Is chef service in all this londe / Whersoever it may be fonde / Servitur cum sinapio (tarjoillaan sinapin kera).

Islantilaisissa saagoissa viitataan jouluoluen juomiseen. Mm. eräässä tarinassa Eiríkur raudi (Eerik Punainen) oli huolissaan siitä, ettei kyennyt valmistautumaan joulun (jól) viettoon niin hyvin kuin olisi halunnut, mutta Þorfinnur (Thorfinnur) Karlsefni pelasti päivän: hän saapui Uudelta mantereelta mukanaan mallasta, josta olutta voitiin valmistaa.

joulupukki
Alunperin Joulupukkimme oli Pyhä Nikolaus (St. Nicholas -> Santa Claus) - merimiesten, maanviljelijöiden ja kauppiaiden pyhimys - piispa, joka eli 200-300-luvuilla Myrassa, Vähässä Aasiassa. Erään kerran hän auttoi köyhää kauppiasta, jolla ei ollut varaa kolmen tyttärensä myötäjäisiin. Pyhä Nikolaus antoi (joidenkin lähteiden mukaan heitti ikkunasta, joidenkin tarujen mukaan laski savupiipusta) perheelle pussillisen kultaa, jotta tyttärillä oli mahdollisuus mennä naimisiin. Toisen tarinan mukaan Pyhä Nikolaus mm. herätti henkiin kolme poikaa, jotka teurastaja oli paloitellut ja säilönyt suolaan. Ja yhden tarinan mukaan Nikolaus kuljetti joulun aikanaan mukanaan kaksi kahlehdittua pukkia, jotka olivat vertauskuvia Jeesuksen kahlehtimalle kiusaajalle.
Joulu assosioitui Pyhän Nikolauksen kanssa etenkin pohjoisessa Euroopassa. Joissakin Euroopan maissa Pyhä Nikolaus tuo lahjat valkoisella ratsulla ratsastaen 6. joulukuuta. Aikanaan hollantilaiset veivät Pyhän Nikolauksen (Sinterklass tai Sint Nikolaas) tradition mukanaan mennessään Amerikkaan. 1600-luvulla, kun hollantilaiset menettivät New Amsterdamin englantilaisille, Sinterklass kääntyi Santa Clausiksi ja alkoi saada hiljalleen myös muita ominaisuuksia.
Joillakin paikoin lahjoja ei suinkaan tuo joulupukki vaan itse Jeesus-lapsi tai hänen enkelimuotoinen apurinsa. Mm. Saksassa tämä hahmo tunnettiin nimellä Kris Kringle tai Christkindlein. Englannissa puolestaan on juhlittu Father Christmas -hahmoa, jonka alkuperä lienee pakanuudessa, ei kristinuskossa. Vastaavia hahmoja ovat myös Pere Noel ja Pelznickel. Joulun aikoihin lahjoja ovat jaelleet myös Rouva Rolle, Befana, Eisenbertha sekä pyhimykset Tuomas, Mikaeli, Martti, Basilius, Lucia ja Barbara.
Punapukuisen, rehevän ja valopartaisen joulupukin lanseerasi 1900-luvun alkupuolella Coca-Cola. Coca-cola -pukki lienee saanut vaikutteita amerikkalaisen professotin Clement Clarke Mooren lastenrunosta A Visit from St. Nicholas (joka tunnetaan paremmin nimellä Twas the Night Before Christmas) (1822). Runosta tuli pian suosittu USA:ssa; 1860-luvulla Thomas Nast piirsi runon pohjalta pukin 'Harper's Weekly' -lehteen. Samaa herra Nastia on syyttäminen siitä, että amerikkalaiset uskovat pukin asuvan Pohjoisnavalla. Hän piirsi 1882 Joulupukin istumassa laatikon päällä, jossa luki: Christmas Box 1882, St. Nicholas, North Pole. Punapukuisia pukkeja esiintyi kyllä jo aivan 1900-luvun alkuvuosina mm. ranskalaisissa joulukorteissa.


Pohjoismainen joulutonttu syntyi, kun Kilian Zoll vuonna 1851 piirsi punamyssyisen tontun, joka oli pukeutunut sarkapukuun. Amerikkalaismallisilla pukinapureilla on yleensä yllään vihreää.

kalenteri
Adventtikalenteriperinne alkoi Saksassa 1800-luvun lopulla ja levisi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Alunperin kuvat kalenteriluukkujen takana olivat uskonnollisia.

kynttilät
Kynttilät liitetään kristittyjen joulunviettoon, mutta ne kuuluvat oleellisena osana myös muihin pimeän talviajan juhliin kuten juutalaisten hanukkaan. Kynttilöiden polttaminen oli tapana jo roomalaisten Saturnalia-juhlassa. Vahakynttilöitä annettiin lahjana Saturnille ja poltettiin hänen kunniakseen. Kelttien ja muiden pohjoisten pakanakansojen talvijuhlissa kynttilöitä, kokkoja ja pölkkyjä poltettiin valon symbolina. Kristinuskon levitessä kynttilöitä asetettiin ikkunoihin jouluaattona, jotta Jeesus-lapsi löytäisi perille talosta taloon vaellellessaan - joissakin maissa tapa on edelleen käytössä. Muun muassa Ruotsissa ja Suomessa - nykyään muuallakin kuin ruotsinkielisillä alueilla - joulukuun 13. päivä juhlitaan Pyhän Lucian päivää - Luciaksi valittu neito käyskentelee kynttiläseppele päässään ja tuo valoa pimeyteen.
Kun joulupuu otettiin osaksi joulunviettoa, sen oksilla poltettiin kynttilöitä - nykyään kynttilät korvataan useimmiten sähkövaloilla, mutta idea on sama: valon tuominen pimeyteen. Viktoriaanisella ajalla mm. Englannissa käyttöön tulivat esimerkiksi männyntuoksuiset kynttilät.

[Kts. myös seppele]

seppele
Vanhoihin pohjoiseurooppalaisiin perinteisiin kuuluu kärrynpyöränmuotoinen, ikivihreä seppele, johon asetellaan kynttilöitä palamaan. Seppele on ollut jatkuvan elämän symboli. Myöhemmin tapa levisi myös itäiseen kristilliseen kulttuuriin. Suomessa varsinaista adventtiseppeletta näkee vain harvoin, mutta seppele löytyy monen joulua viettävän ulko-ovesta. Nykyään monissa maissa yleiseen adventtiseppeleeseen kuuluu neljä kynttilää, joiden väri vaihtelee kulttuurin mukaan. Usein kynttilät ovat valkoisia tai sinisiä. Yksi tapa on sytyttää yksi ruusunpunainen ja kolme violettia (tai purppuraista) kynttilää. Roomalaiskatolisen tavan mukaan ensimmäisenä, toisena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sytytetään violetti kynttilä, kolmantena sunnuntaina sytytetään vaaleanpunainen kynttilä (gaudete). Purppuraiset kynttilät symboloivat toivoa, rakkautta ja rauhaa. Joskus seppeleeseen liitetään vielä ylimääräinen valkoinen kynttilä, joka sytytetään joulupäivänä.

värivalot
Kuusen (värikkäiden) sähkövalojen kerrotaan saaneen alkunsa siitä, että Edward Johnson, yksi Thomas Edisonin työkavereista, keksi linkittää valot yhteen ketjuksi, kääri sähkölamput sinisiin, punaisiin ja valkoisiin papereihin ja ripusti värit joulupuuhun. Joidenkin lähteiden mukaan kunnia sähköisistä jouluvaloista kuuluu Ralph Morris -nimiselle puhelinteknikolle, joka keksi idean puhelinkeskuksen välkkyviä valoja katsellessaan. Vuonna 1923 Yhdysvaltain presidentti Cleveland ripusti värivalot Valkoisen talon puuhun ja aloitti niin perinteen USAssa.

leikit
Asetetaan 9 lautaista kumoon pöydälle, joiden alle asetetaan leipä, avain, rahaa, sormus, nukke, punainen lanka, musta lanka, valkea lanka ja yksi jätetään tyhjäksi. Tällä leikillä kysytään, eli ennustetaan alkavan uudenvuoden tapahtumia. Lautasia nostetaan kolme eri kertaa ja kunkin nostamisen välillä tavarat sekoitetaan ilman että nostaja on näkemässä. Selitys: leipä merkitsee huoletonta toimeentuloa, avain hyvää hallitusta, raha rikkautta, sormus kihlausta, nukke saapuvia pienokaisia, punainen lanka iloa, musta lanka surua, valkea lanka kuolemaa - ja tyhjä ei mitään erikoista. - Kuusankoski 1935
[SKS Vuotuisjuhlat / Sanonnat, tavat, uskomukset: Etelä-Suomi]

värit yleisesti

musta
Pascua Negro ('musta joulu, 6. tammikuuta) Andeilla (mm. Chiapas) vietettävään juhlaan kuuluu mm. tanssia kirkossa ja ympäri kylää perinteisissä vaatteissa.

valkoinen
Kristillisessä kirkossa joulun liturginen väri on valkoinen.

Adventtiseppeleen kynttilät ovat usein valkoisia; monessa maassa valkoinen kynttilä sytytetään joulupäivänä.

Aikoinaan Satakunnassa kulki joulun aikaan 'joulukansa' (jouluemät), joka kiersi joulunpyhät tapaninpäivästä loppiaiseen saakka taloissa oudosti puettuna ja sanomatta sanaakaan. Usein naisilla oli miesten vaatteet ja päinvastoin. Useimmin vaatteet olivat valkoiset.

vaaleanpunainen
Adventtiseppeleessä ruusunpunainen kynttilä symboloivat iloa.

punainen
Länsimaissa jouluun liitetään ennenkaikkea punainen.

Kristillisessä kirkossa Tapaninpäivän liturginen väri on punainen.

Punapukuisen, rehevän ja valopartaisen joulupukin lanseerasi 1900-luvun alkupuolella Coca-Cola.

Tontut ovat joukupukin pikkuapulaisia - tai aiemmin kodinhaltioita. Tonttu on saanut nimensä ruotsinkielen tomtegubbelta, mieshaltialta, pieneltä harmaapukuiselta ja punapiippalakkiselta ukolta.

Petteri punakuono - Rudolph, joulupukin punanenäinen poro oli itseasiassa mainonnan sivutuote. Vuonna 1939 eräälle liikkeelle kirjoitettiin mainosruno, jonka pääosassa oli joulupukin punanenäinen poro. Aluksi Rudolphin nimeksi oli tulla Rollo tai Reginald...

violetti
Kristillisessä kirkossa joulua edeltävän adventin liturginen väri on violetti. Violetit ja purppuraiset värit olivat aikanaan kalliita ja yhdistettiin kuninkaallisuuteen; roomalaiskatolinen kirkko on käyttänyt kauan violettia joulun ja pääsiäisen tienoilla Jeesuksen ylistykseksi.

Adventtiseppeleessä purppuraiset kynttilät symboloivat toivoa, rakkautta ja rauhaa.

vihreä
Vihreä liittyy jouluun etenkin punaisen parina. Joulun juhlallisuuksissa on näkyvillä paljon vihreää; mm. joulukuusi ja havuköynnökset.

Ikivihreät puut ja lehvät ovat olleet ikuisen elämän symboleita monissa vanhoissa kulttuureissa ja niitä on käytettiin koristeina jo muinaisissa juhlissa. Pohjolassa talo (ja lato) koristeltiin uutena vuotena ikivihreillä, jotta paholainen pysyisi poissa - myöhemmin taloihin tuotiin ikivihreä, suojeleva joulupuu.

Katso joulunvärit kristinuskossa

Lähteitä / lukemista
SKS Vuotuisjuhlat / Sanonnat, tavat, uskomukset: Etelä-Suomi [finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/etela.htm | 171204]