-

Juutalaiset

yleistä

Heprealainen värijärjestelmä keskittyy yksinkertaistettuna kuuteen väriin: siniseen, purppuraan, punaiseen, valkoiseen, mustaan ja vihreään. Heprealaisia traditioita tutkimalla voi kuitenkin upota syvälle kabbalan saloihin selvittämättä silti yhtään mitään.

Kabbala on alunperin juutalaisuuteen kuuluva mystinen liike ja oppijärjestelmä, joka keskiajalla (1100 - 1600 -luvuilla) nousi yhtäkkiä esille ikään kuin tyhjästä. Keskiajalla kabbalaksi nimitettiin mystisiä oppeja, joita uskottiin paljastavan maailmanjärjestyksen tarkoituksen salaisuudet. Kabbala on siis salaoppi, jonka alkujuuria ei täysin tunneta.

Heprealainen traditio on monivivahteinen ja monimutkainen. Se pitää jumalaa, En-Sof, rajattomana, mutta olemattomana hahmona, jossa tiivistyy kaikki olemassaoleva; jumala on luonut maailman '32 viisaalla tavalla', tässä yhteydessä mainittakoon mm. hepreankielen konsonantit ja kymmenen alkulukua. Kymmenen alkulukua voidaan yhdistää toisiinsa (ja kirjaimiin); ne muodostavat ryhmiä. Ensimmäisen kolmen ryhmä (Kether - kaiken huippu; Hokmah - viisauden tila; Binah - järjen tila) liittyvät En-Sofin luomishetkeen (muuttamattomaan yhtenäisyyteen, joka vallitsi ennen luomista) ja siihen voidaan yhdistää peruselementit ilma, vesi ja tuli; tietoisuuden (daat) pisteen jälkeen seutaa toinen kolmen ryhmä (Hesed - säälin ja armon antaja; gevurah - lain, tuomion ja rankaisun paikka; Tifereth - hesediä ja gevurahia tasapainoittava kauneuden paikka), joka sisältää luomisen ja muodostuksen periaatteet; seuraava kolmen ryhmä (Nesah - voitto; Hod - majesteettisuuden tuoja; Jesod - perustus, joka synnyttää maailman) liittyy muodostuksen ja toiminnan periaatteisiin. Viimeisenä Malkuth, jossa kaikki voimat yhdistyvät ja josta kaikkea jumalallisesti hallitaan.
Tähän edellä (pääpiirteittäin ja huterasti) selostettuun maailmanjärjestykseen voidaan liittää värit - tosin siinäkin on vain raapaistava pintaa. Kether assosioituu värittömään valkoiseen, mustaan ja valkoiseen; Hokmah puolestaan sisältää kaikki värit (seitsemän, keskiajan fysiikanlakien mukaan); Binah liitetään usein vihreään...

Juutalaisilla papeilta vaadittiin tiettyjä moraalisia ominaisuuksia. Niitä symboloivilla väreillä oli vastineet jalokivissä, joista kukin edusti yhtä kahdestatoista Israelin heimosta.
sardonyks punainen - rohkeus
smaragdi vihreä - vastamyrkky
topaasi keltainen - lempeys
karbunkkeli oranssi - elämän lämpö
jaspis syvänvihreä - hedelmällisyys
safiiri tummansininen - puhtaus
zirkoni purppura - voima
ametisti violetti - lääke surumielisyyteen
krysoliitti kullankeltainen - lääke kateuteen
agaatti helmenharmaa - iloisuus
berylli sininen - tyyneys
onyx vaaleanpunainen - siveys


symboliikka
Punainen, valkoinen ja sininen liityvät tuleen, veteen ja ilmaan ja ominaisuuksiin kuten voimakkuus, ystävällisyys, hyvyys tai arvostelevaisuus, hyvyys ja armo.

värit yleisesti

valkoinen
Valkoinen liitetään arkkienkeli Mikaeliin ; valkoinen myös assosioidaan Abrahamiin.

punainen
Juutalaisen tradition mukaan Aatamin (ensimmäinen ihminen) nimi merkitsee punaista ja elävää.

Punaisen sanotaan kuvaavan verta ja syntiä, valkoinen puolestaan kuvastaa puhtautta. Punainen liitetään myös arkkienkeli Gabrieliin ja se liitetään myös Iisakiin.

sininen
Sininen on taivaan ja hengellisyyden väri, joka muistuttaa jumaluudesta. Se liitetään myös Jaakobiin.

Tekhelet (hepreaa, 'taivaansininen') on historiallinen sininen väri, jota käytettiin muinoin pappien ja kuninkaiden sekä juutalaisten viitoissa sekä myös asusteiden reunatupsuissa. Uskonnolliset juutalaiset kantavat aina vaatteissaan sinistä nauhaa, koska Jumala niin määräsi.
[Katso: tekhelet].

keltainen
Keskiajalla juutalaisten hatut värjättiin keltaiseksi mm. väriresedalla ja paatsamalla, jotta heidät erotettaisiin kristityistä. Värjäykseen käytettiin myös kultapiiskua; kasvin englannissa käytettävät nimitykset 'Aaron's Rod' ja 'Jew's Rod' viittaavat nimenomaan juutalaisten keskiajalla pitämään keltaiseen vaatetukseen. Islamilaisessa maissa juutalaisten piti pitää keilamaista päähinettä (jonka väri vaihteli) persilaisten käskystä vuodesta 717 - myös kristtyjen piti erottua pukeutumisellaan; länsimaissa juutalaishattu otettiin käyttöön vuonna 1215 neljännen laternaalikokouksen päätöksellä.

Koko keskiajan koko Eurooppa oli hyvin juutalaisvastainen. Juutalaisten ei sallitty tulla Englantiin vuosien 1290-1656 välillä. Luonnollisestikin esim. Espanjan, Portugalin ja Hollannin juutalaisia oli maassa, mutta he eivät harjoittaneet avoimesti uskontoaan. Muualla Euroopassa 1500-luvulla alettiin luopua vanhoista tunnusmerkeistä - keltaisesta ympyrästä ja terävästä hatusta, joita juutalaisten oli aiemmin ollut pakko pitää.

Natsien vallan alla juutalaisten täytyi kiinnittää rintaansa keltainen tähti.

pukeutuminen ja värjäys

Kalliin tekhelet-värin lisäksi juutalaisessa kirjallisuudessa on mainittu myös: isalis (värimorsinko, Isatis tinctoria), kozah (väriohdake, Carthamus tintorius) ja rikhpah (värireseda, Reseda luteola). Mis(h)nassa (juutalaisuuden uskonnollisen lainsäädännön perusteos, koottu n. 200-luvulla) väriohdake tunnetaan lisänimellä hari'a.

Lähteitä / lukemista
Tietoa on tälle sivulle lähettänyt mm. Raakel.