-

sukupuolet


naiset / feminiininen



miehet / maskuliininen

 


Roper/Pantone Consumer Color Preference Study -tutkimuksessa etenkin varakkaat ja uraorientoituneet naiset pitivät mustaa mystisenä, voimakkaana ja hienostuneena.

Jin & jang: Musta jinin, femiinin, veden, kuun, pohjoisen, talven, hiljaisuuden jne. symboli.

Kiina: mustan katsotaan olevan sopiva väri pikkupojille.

Azteekkien käsityksen mukaan musta on maskuliininen väri ja liitetään länteen.

Urdun kielen mustaa tarkoittava sana kala viittaa kaikkeen maskuliiniseen.

 





 


Azteekkien käsityksen mukaan valkoinen on feminiini väri ja liitetään itään.


Navajojen perinteessä valkoinen maissi symboloi maskuliinisuutta, keltainen feminiinisyyttä.

 


Japani: vaaleanpunainen on feminiini väri, joka viestii ei-vakavastiotettavuudesta.


[katso myös: 'vaaleanpunainen - sininen' tämän sivun loppupuolella]


Yhteen aikaan vaaleanpunaista pidettiin nimenomaan poikien värinä. Sitä pidettiin voimakkaan punaisen 'laimennettuna' versiona ja vaaleanpunaisen yhdistäminen punaiseen vaikutti vaaleanpunaisen käyttöön. Joidenkin lähteiden mukaan pinkkiä pidettiin poikien värinä 1920-luvulle saakka.


[katso myös: 'vaaleanpunainen - sininen' tämän sivun loppupuolella]

 


Varhaisissa kulttuureissa tumma (veren)punainen liitettiin feminiinisyyteen.

Japanissa punainen on feminiininen väri. Myös länsimaissa, etenkin pohjoismaissa punainen on naisten väri: punainen kuuluu tytöille, sininen pojille.

Tutkimuksissa on huomattu, että naisiin vaikuttaa enemmän violettiin vivahtava punainen kuin oranssihtava punainen.


Muinaiset kreikkalaiset pitivät (kirkasta) punaista maskuliinisena värinä. Myöhemmin myös kristinuskossa punainen yhdistettiin maskulisuuteen - Raamatussa Aatami luotiin punaisesta maasta.

Jin & jang: Punainen maskuliininen yangin, tulen, auringon, etelän, kesän, aktiivisuuden ja onnellisuuden väri.

Islamissa punaista pidetään maskuliinisena.

Länsimaista mm. Ranskassa ja Britanniassa punainen on maskuliinisin väri.

Indonesiassa punainen on yleinen väri miesten vaatteissa: punainen on maskuliininen väri ja se yhdistetään mm. urhoollisuuteen ja sotaan.

Tutkimuksissa on huomattu, että miehiin vaikuttaa enemmän oranssihtava punainen kuin violettiin vivahtava punainen. 'Katutiedon' mukaan nimenomaan oranssihtava punainen on miehille houkutusväri - väriin pukeutuneet naiset miellyttävät eniten baari-iltana... :)

 


Länsiafrikassa purppuraiset kente-vaatteet ovat yleensä naisten.

1800-luvun alussa saksalainen taidemaalari ja teoreetikko Philipp Otto Runge yhdisti siniset ja violetit sävyt feminiinisyyteen.


 


1800-luvun alussa saksalainen taidemaalari ja teoreetikko Philipp Otto Runge yhdisti siniset ja violetit sävyt feminiinisyyteen. Sininen oli suosittu väri tyttöjen valkoisten empireasujen vöissä 1800-luvun alussa. Varsinkin 1800-luvulla sinisen katsottiin - pehmeänä värinä - sopivan tytöille hyvin. Joidenkin lähteiden mukaan länsimaissa sinistä pidettiin feminiinisenä värinä 1920-luvulle saakka.

Kiinassa sininen mielletään pikkutyttöjen väriksi.


[katso myös: 'vaaleanpunainen - sininen' ja 'keltainen - sininen' tämän sivun loppupuolella]


Haalean siniset ja harmahtavan siniset olivat aikoinaan suhteellisen halpoja ja niitä oli helppo valmistaa. 1600-luvun Englannissa sinistä käytettiin poikien kouluasuihin hyväntekeväisyydellä ja lahjoituksilla ylläpidetyissä kouluissa.

1900-luvun alussa saksalaiset ekspressionistit yhdistivät sininen maskuliinisuuteen.

Sininen mielletään maskuliinisimmaksi väriksi mm. USAssa.

Azteekkien käsityksen mukaan sininen on maskuliininen väri ja liitetään etelään.


[katso myös: 'vaaleanpunainen - sininen' ja 'keltainen - sininen' tämän sivun loppupuolella]

 


'Katutiedon' mukaan turkoosi on naisille 'iskuväri' - tumman turkoosiin paitaan pukeutunut mies vetoaa naisiin...


 





 


1900-luvun alussa saksalaiset ekspressionistit yhdistivät keltaisen naisiin.

Azteekkien käsityksen mukaan keltainen on feminiininen väri ja liitetään pohjoiseen.

Navajojen perinteessä valkoinen maissi symboloi maskuliinisuutta, keltainen feminiinisyyttä.


[katso myös: 'keltainen - sininen' tämän sivun loppupuolella]


1800-luvun alussa saksalainen taidemaalari ja teoreetikko Philipp Otto Runge yhdisti väriympyrän keltaisen ja oranssin maskuliiniseen intohimoon.


[katso myös: 'keltainen - sininen' tämän sivun loppupuolella]

 


Naisten keskuudessa oranssi on epäsuosituin väri (Birren 1952)


1800-luvun alussa saksalainen taidemaalari ja teoreetikko Philipp Otto Runge yhdisti väriympyrän keltaisen ja oranssin maskuliiniseen intohimoon.

Miehet suosivat oranssia (Birren 1952)

 





 


S.J. Warner tutki naisten ja miesten värimieltymyksiä. Hänen tutkimuksestaan kävi ilmi, että naiset pitivät enemmän pastelliväreistä, vaaleista ja ei kovin voimakassävyisistä keskisävyistä. He valitsivat lämpivät värit mieluummin kuin viileät ja myös syvät sävyt. Miehet puolestaan valitsivat kirkkaita ja 'täysiä' sävyjä, viileitä sävyjä mieluummin kuin lämpimiä sekä harmahtavia sävyjä.

Guilford ja Smith (1959) huomasivat tutkimuksessaan, että naisten väriaisti on hajaantuneempaa ja joustavampaa kuin miesten.

Tutkimuksen mukaan 56% miehistä ja 76% naisista suosi viileitä värejä; 51% miehistä ja 45% naisista piti kirkkaista väreistä.

Rikhard Kuller (1976) testasi värivaikutuksia kahdessa vastakkaisessa ympäristössä. Kuutta miestä ja kuutta naista pyydettiin viettämään aikaa kahdessa huoneessa. Toinen huoneista oli värikäs ja toinen vihreä ja steriili. Koehenkilöiltä mitattiin kokeen aikaan pulssia ja EEG:tä. Tulokset osoittivat, että harmaassa huoneessa sydämen lyöntitiheys olis nopeampi kuin värikkäässä huoneessa. Miehillä esiintyi stressireaktioita enemmän kuin naisilla. Miehet myöskin pitkästyivät naisia enemmän harmaassa huoneessaa. Kuller päätteli, että miehet eivät saavuta samaa rentoutumisastetta kuin naiset.

Noin kahdeksalla prosentilla miehistä on jonkinlainen virhe tai puute värinäössä, yleisimmin värisokeus, joista puna-vihreä -värisokeus on yleisin. Jonkinasteisesta värisokeudesta kärsii noin 5% naisista.

New Mexicon yliopiston tutkijoiden Robert Hahnin ja Paul J. Weissin mukaan homoseksuaalit miehet ja heteromiehet nimeävät värejä hyvin samalla tavalla: yleinen stereotypia homoseksuaalien herkemmästä väriaistista ei pidä paikkaansa.


Dorcus (1926) havaitsi, että keltaisella on voimakkaampi vaikutus miehiin kuin naisiin.


McInnisin ja Shearerin (1964) tutkimuksessa huomattiin, että naiset pitivät sinivihreästä enemmän kuin miehet.


St. George (1938) huomasi, että sinisellä on huomattavasti suurempi merkitys miehille kuin naisille.

Roper/Pantone Consumer Color Preference Study -tutkimuksen mukaan sininen on amerikkalaisten suosituin väri. Vastaajista 35% piti sinistä lempivärinään Pantonen kyselyssä. Miehet (etenkin 18-29 -vuotiaat) pitivät etenkin keskisinisestä, naiset pitivät vaaleammasta taivaansinisestä.

 



Jastrowin (1897) tutkimuksissa ilmeni, että naiset valitsivat sinisestä ja punaisesta mieluummin punaisen ja miehet siniset.


Eysenckin tutkimuksessa 1940-luvulla naiset valitsivat keltaisesta ja oranssista oranssin, miehet keltaisen. Myöhemmin Birren (1952) sai päinvastaisen tuloksen: miehet suosivat oranssia, kun naisten keskuudessa se on epäsuosituin väri.

-
1800-luvun alussa saksalainen taidemaalari ja teoreetikko Philipp Otto Runge yhdisti väriympyrän keltaisen ja oranssin maskuliiniseen intohimoon ja siniset ja violetit sävyt feminiinisyyteen. Noin sata vuotta myöhemmin saksalaiset ekspressionistit käänsivät tilanteen toisinpäin: pehmeä ja sensuelli keltainen yhdistettiin naisiin ja Franz Marc -sininen maskuliinisuuteen.

-
Tanskalaisen The Women's Museum -sivujen mukaan valkoinen oli yleinen väri lasten vaatteissa, mutta kun tehdasvalmisteiset tekstiilit alkoivat yleistyä, tuli tavaksi pukea tytöt vaaleaan punaiseen ja pojat vaaleaan siniseen. Mutta varsinkin Amerikassa vaaleanpunaisen ja vaaleanpunaisen jakaminen sukupuolille ei ollut ollenkaan selkeää vielä 1900-luvun alkupuolellakaan.
Amerikkalainen sanomalehti The Sunday Sentinal kirjoitti vuonna 1914 näin:
If you like the color note on the little one's garments, use pink for the boy and blue for the girl, if you are a follower of convention. (lähdettä ei varmistettu)
Neljä vuotta myöhemmin naisten aikakauslehti The Infant's Department piti vaaleanpunaista vahvempana värinä ja siksi paremmin pojille sopivana ja sinistä hentona ja siksi tytöille paremmin sopivana:
There has been a great diversity of opinion on the subject, but the generally accepted rule is pink for the boy and blue for the girl. The reason is that pink being a more decided and stronger color is more suitable for the boy, while blue, which is more delicate and dainty, is pertier for the girl. (lähdettä ei varmistettu; jotkut mainitsevat saman lainauksen lähteeksi Ladies Home Journal-lehden)
Toisaalta esim. Paoletin mukaan tapa pukea tytöt vaaleanpunaiseen ja pojat siniseen saapui USAhan Ranskasta 1800-luvun puolessa välissä - samalla hän tosin kertoo, että tapa yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Myös Belgiassa pojat ovat perinteisesti pukeutuneet vaaleanpunaiseen ja tytöt siniseen.
Paoletin mukaan vuonna 1939 amerikkalainen Parents -lehti haastatteli New Yorkissa tavaratalon asiakkaita ja sai selville, että asiakkaista suurin osa suosi vaaleanpunaista tytöille ja yksi viidesosa suosi sinistä tytöille ja vaaleanpunaista pojille.

Joidenkin tietojen mukaan aikoinaan Kiinassa vaaleanpunaista väriä saatiin helposti ja se oli halpaa. Sininen väri oli puolestaan kalliimpaa ja harvinaisempaa. Siksi pojat puettiin siniseen, tytöt vaaleanpunaiseen.

Lähteitä / lukemista
Paoletti, Jo Dressing for sexes [gentlebirth.org | 10II06]
The Childhood Museum: The History of Childhood told as Girls and Boys History The Women's Museum in Denmark. [womensmuseum.dk | 10II06]