-

suru, kuolema

suru


kuolema

Kuoleman symboli on yleistäen Euroopassa musta, itäisessä Aasiassa valkoinen.

Meksikolaista kuolleiden juhlaa Dia de los Muertos juhlitaan kirkkain värein.

 

musta - suru
Musta (tai tumma) on länsimaailmassa yleisimmin käytetty suruväri ja sitä käytetään myös mm. Australian rannikolla. Mustan käyttö suruvärinä saattaa juontaa seemiläiseen kulttuuriin, jossa kasvot mustattiin tuhkalla tai kuralla. Musta oli suruvärinä antiikin Kreikassa ja Roomassa, jonne tapa tuli Egyptistä (tosin varhaisessa Egyptissä suruväri joidenkin lähteiden mukaan oli keltainen). Musta jäi suruväriksi myös kristityille.

Musta oli suruväri myös arabeilla ja palestiinalaisalueilla ja Israelissa suruhuntu on musta.

Keskiaiset ritarit pukeutuivat mustaan suruaikanaan. Musta väri surun symbolina yleistyi Euroopassa 1350-luvulla, silloin mustalla vaatteella peitettiin alla olevat värikkäämmät vaatteet.

Fulvio Pellegrino Morato piti mustaa rakkauden ja kuoleman vuoksi tunnetun surun värinä Venetsiassa julkaistussa tutkielmassaan Il significato de' colori (1535).

Saksassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pääsuruväri oli musta, mutta myös valkoista, punaista ja sinistä käytettiin. Saksasta mustan käyttö hautajaisasusteissa levisi myös muihin maihin Saksan vaikutuspiirissä.

Monessa maassa kansallislippu nostetaan puolitankoon surun merkiksi, mutta Unkarissa tämä tapa ei ole käytössä. Kansallislipun sijasta tankoon nostetaan musta surulippu. Joidenkin tietojen mukaan tapa on ikivanha - musta on ollut surun väri Unkarissa kauan. Tapa oli käytössä mm. silloin, kun keisarinna Elisabet murhattiin Lucernessa 1898.

Suomessa musta on suruväri. Paikallispukujen aikaan tykkimyssyssä oli suruaikana musta pitsi, asuun kuului musta huivi ja valkoinen esiliina. Kannaksen ortodokseilla surunajan sorokkapäähineet oli mustakeltaisia, normaalia punavalkeaa kirjontaa niissä ei ollut. 1800-luvun kirkkopuku oli musta ja suru- ja hautajaispuvuissa oli valkoiset kaulukset, kalvosimet ja esiliina, miehillä oli mustat käsivarsinauhat. Käsivarsinauhat yleistyivät maan länsiosissa 1920-luvulla, mutta korvattiin toisen maailmansodan jälkeen mustalla, kangaspäällysteilellä surunapilla. 1900-luvun alussa naiset alkoivat pitää mustaa suruhuntua.

Kiinassa musta liitetään perinteisesti negatiivisiin asioihin: surullisuuteen, julmuuteen, kärsimykseen, syntiin... Thaimaalaiset naiset ovat perinteisesti käyttäneet mustaa vain hautajaisissa ja suruaikana. Singaporen kiinalaiset pitävät sinistä, mustaa ja valkoista suruvärinä.

Brasiliassa violetti ja musta ovat surun värejä, esim. surevat lesket pukeutuvat mustaan.

Italiassa sininen ja musta ovat suruvärejä, kuten myös Etelä-Koreassa.

Afrikassa musta liitetään usein suruun ja kipuun. Nigeriassa lesken täytyy usein ajella päänsä ja pukeutua mustaan vuoden ajan.

Sanotaan, että surupuvut ovat mustia, koska surijan on oletettu vetäytyvän arkipäivästä ja kaikesta riemukkaasta surunsa ajaksi. Varsinkin yhteisöissä, joissa on vallalla tiukka käyttäytymiskoodi ja joissa keskitieltä poikkeaminen - esim. vihjaus ilosta suruaikana - aiheuttaa skandaalin, on ollut varmasti tarve korostaa pitäytymistään elämästä mustalla värillä. Joskus on ollut käytössä mm. mitattava suruaika, jonka jälkeen surijan on ollut soveliasta viskata musta pukunsa nurkkaan ja asteittain palata kirkkaampiin, ilon väreihin.

Etelämerensaarilla suru (ja toivo) ilmaistaan mustavalkoraidoilla.

Cheyennet liittävät mustan (tsmo'khtvo - 'se mikä on mustaa') kuolemaan ja vihaan.

Jet black ei tarkoita vain syvän mustaa vaan jet merkitsee myös gagaattia, joka on musta puolijalokivi. Se oli yleisesti käytössä suruaikaan Viktorian ajan Englannissa. Kuningatar Viktoria oli miehensä kuoleman jälkeen sitä mieltä, että kirkkaiden jalokivien käyttö kertoi siitä, ettei vainajaa kunnioiteta. Siksi tästä mustasta kivestä valmistetut korut tulivat nopeasti muotiin.


N. 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua chinchorro -intiaanit alkoivat muumioida kuolleitaan. Kuolleiden iho kuorittiin pois ja sisäelimet korvattiin mm. kuivatuilla kasveilla ja savella, jonka jälkeen tuotos päällystettiin iholla uudelleen. Sen jälkeen koko ruumis peitettiin tuhkaseoksella ja päällystettiin kiiltävällä mustalla mangaanilla, myöhempinä aikoina kirkkaalla punaokralla. [Kai]

musta - kuolema
Muinaisille egyptiläisille musta symboloi kuolemaa ja yötä.

Homeros kuvaa Odysseuksessa kuoleman tummaksi (melas). Olympos-vuoren jumalille uhrattiin valkeita eläimiä, mutta kuoleman voimille mustia.

Hindujen kuolemanjumala Yaman väri on musta ja hänet yhdistetään planeetta Saturnukseen, johon jo vanhassa Induksen laakson käsikirjoituksessa viitattiin mustana planeettana.

Cherokee-intiaanit yhdistivät toisiinsa ilmansuunnan länsi, mustan ja kuoleman. Musta liittyi aina kuolemaan. Taistelussa lännessä asuvia mustia voimia pyydettiin tulemaan ja hakemaan vihollisen sielu pois.

Merirosvoille musta lippu oli kuoleman symboli.

Karibialla musta yhdistetään kuolemaan.

Mustiin pukeudutaan hautajaisissa mm. Singaporessa ja Malesiassa.

Musta-valkoraidallinen kuvio viestii surusta ja toivosta. Mustavalkoraidalliset suruvaatteet ovat yleisiä Etelämeren saaristossa.

 

harmaa - suru
'Liejunharmaa' pullus, täsmentämätön tumma harmaa, oli kreikkalaisten surunväri. Harmaanrusehtava on suruväri Etiopiassa.

Englanninkielessä on ilmaisu to grow grey from grief - 'muuttua harmaaksi surusta.

harmaa - kuolema
Harmaan sanotaan kuvastavan tyhjyyttä, joka odottaa kuoleman jälkeen. Se on myös maan väri, tomun väri.

Virossa hautausasut valmistettiin aiemmin usein harmaasta karttuunista. Nykyään vanhemmat vainajat haudataan usein tummissa vaatteissa ja nuoremmat vaatteissa. Mustaa ei kuitenkaan käytetä, sitä jopa vältellään.

 

valkoinen - suru
Valkoinen on suruväri mm. Keski-Australiassa ja Kamerunissa. Uusi-guinealaiset surevat kuolleita peittämällä itsensä tuhkalla, kunnes ovat kokonaan valkoisia. Hindut yhdistävät valkoisen leskeyteen ja suruun. Myös buddhalaisille valkoinen on surun väri.

Kiinassa valkoinen on surun ja kuoleman väri. On huomattavaa, että valkoinen merkitsee Kiinassa samaa kuin läntisessä kulttuurissakin: puhtautta ja viattomuutta. Valkoinen on ihmisen luiden väri. Muinaisessa kiinassa ruumiit vietiin kylien ulkopuolelle, jossa villieläimet söivät ruumiista lihat. Kun luut oli kalvattu täysin lihasta, valkoisiksi, luut poimittiin ja haudattiin. Tapaa tavataan vielä jonkinverran koilis-Kiinassa. Jos luut eivät ole täysin puhtaat lihasta silloin, kun niitä mennään hakemaan, kuollut on kyläläisten käsityksen mukaan silloin tehnyt jonkin rikoksen - mikä tuottaa sukulaisille suurta surua ja ahdistusta. Siis: puhtaat valkoiset luut symboloivat sydämen puhtuudesta.
Taolaiseen tapaan kuuluu, että sururituaalien pääsurijat ovat kokonaan peitettynä valkoisiin vaatteisiin kunnioituksesta vainajaa kohtaan. 'Tärkeimmällä' tai johtavalla surijalla on vihreä olkanauha.

Singaporen kiinalaiset pitävät sinistä, mustaa ja valkoista suruvärinä.

Antiikin Roomassa yleinen suruväri oli musta, mutta keisarin kuollessa suruväri oli valkoinen. Muinaisen Rooman ja Spartan aatelinaiset pukeutuivat valkoiseen suruaikanaan.

Arabialainen omaijadien (umaiyadit) dynastia hallitsi kalifaattia Damaskuksessa 661-750. He halusivat erottautua abbasideista käyttämällä suruvärinään valkoista, ei mustaa.

Valkoinen oli myös espanjan suruvärinä vuoteen 1498. Myös muinaisessa Saksassa suruväri oli valkoinen. Englannissa joissain paikoin on edelleen tapana pitää valkoisia silkkinauhoja hatussa sekä valkoisia hansikkaita naimattomien kuolessa. Henry VIII pukeutui valkoisiin Anne Boleyn kuollessa. Ranskan hovissa suruväri oli valkoinen.

Etelämerensaarilla suru (ja toivo) ilmaistaan mustavalkoraidoilla.

valkoinen - kuolema
Suomessa kuollut puettiin 1700-1800-luvulla parhaimpiinsa. Valkoiset kuolinvaatteet tunnettiin 1800-luvun alussa ja samalla vuosisadalla ne alkoivat yleistyä.

1800-luvun Koreassa keisari määräsi, että keisarillista sukua olevan kuoltua kaikkien piti pukeutua valkoisiin useiksi viikoksi. Keisarillinen suku oli kuitenkin suuri ja kuolemantapauksia oli useita, joten vähitellen valkoinen menetti merkityksensä. Sen sijaan tavaksi tuli pukea ylle tummansinistä aina, kun joku, josta todella välitti, kuoli.

Japanilaiset naiset pukeutuivat valkoiseen kimonoon naimisiin mennessään - siirtyessään miehensä perheeseen. Pukeutumista on pidetty symbolisena kuolemana.

Useissa pakanauskonnoissa kuolemaan liitetään valkoinen väri.

 

punainen - suru
Renessanssin huippuaikana punainen ja syvä purppura (pavonazzo) olivat suruvärejä Venetsiassa.

Etelä-Afrikassa punainen on surun väri. Myös monessa muussa Afrikkalaisessa kulttuurissa punainen on surun väri - verenvuodatuksen väri.

punainen - kuolema
Egyptissä punainen yhdistetään kuolemaan.

Wreath of death - Pohjois-Amerikassa punaisista unikoista solmitusta seppeleestä tuli ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan sodassa kuolleiden sotilaiden symboli.

 

purppura/violetti - suru
Bysantissa purppura oli pyhä väri: keisarit syntyivät purppurahuoneisiin, pukeutuivat purppuraan ja haudattiinkin purppurassa. Tästä jäänteenä purppura on ollut surun värinä on ollut myös mm. Ranskassa, jossa purppuralla on surtu eritoten kuninkaita ja kardinaaleja. Euroopassa purppuraa on käytetty vaatetuksessa, kun suruaika oli puoliksi ohi.

Renesanssin huippuaikana punainen ja syvä purppura (pavonazzo) olivat suruvärejä Venetsiassa.

Turkissa suruväri on edelleen joissakin paikoissa violetti. Kiinassa surun väri on violetti tai valkoinen, kuoleman väri valkoinen.

Brasiliassa violetti ja musta ovat kuoleman ja surun värejä, esim. surevat lesket pukeutuvat mustaan.

Brittiläisen imperiumin aikaan mauve oli ainoa väri, jota mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi oli soveliasta käyttää suruaikana.

Thaimaassa leski pukeutuu purppuraan surressaan miehensä kuolemaa.

purppura/violetti - kuolema
Brasiliassa kuoleman väri on purppura.

 

sininen - suru
Rooman tasavaltalaiset pukeutuivat surressaan tummansiniseen. Tummansininen on suruväri myös Bokharassa.

Iranissa sininen on surun väri; myös Kiinassa ja Indonesiassa se on ollut surun väri. Singaporen kiinalaiset pitävät sinistä, mustaa ja valkoista suruvärinä. Syyriassa ja Armeniassa nimenomaan taivaansininen on suruväri - toivotaan, että kuollut on päässyt taivaaseen. Palestiinalaisille kirkas koristelu on kertonut myös onnesta ja normaliudesta, suruaikaan koristeteet värjättiin siniseksi, käännettiin nurin tai peitettiin.

Unkarilaisessa maty-koristelutavassa sinisen sanotaan symboloivan surua ja kuolemaa.

Meksikossa sininen on suruväri ja siihen pukeudutaan, kun joku on kuollut. Myös musta on suruväri.

Italiassa sininen ja musta ovat suruvärejä, kuten myös Etelä-Koreassa.

sininen - kuolema
Unkarilaisessa maty-koristelutavassa sinisen sanotaan symboloivan surua ja kuolemaa.

Meksikossa sininen on suruväri ja siihen pukeudutaan, kun joku on kuollut.

Myöhempien aikojen klassisistit ja romantikot uskoivat, että kreikkalaisille kuolema oli syvän sinistä.

 

vihreä- suru
vihreä- kuolema
Egyptiläiset liittivät mustan kuolemaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, mutta kuolemanjälkeistä ilon maata kuvattiin 'malakiittikentäksi' - malakiitti oli ilon symboli. Kuolleiden kirjassa sanotaan, että kuolleet muuttuvat haukoiksi, joiden siivet ovat vihreää malakiittia.

Vihreää on pidetty paitsi kelttien elämän värinä myös heidän kuoleman värinään. Pavut ovat kelttien mielestä kuolleiden perinteistä ruokaa.

 

keltainen- suru
Kreikassa, Egyptissä ja Burmassa keltainen on surun väri; Venäjällä se on lisäksi myös eron väri.

Keltaisen oli suruvärinä 1500-luvun Englannissa. Anne Boley pukeutui keltaiseen 'surressaan' Katariina Aragonialaista.

keltainen - kuolema
ruskea - suru
Keskiajan Euroopassa suruväri oli ruskea.

Persiassa vaaleanruskea (kuolleiden lehtien väri) on suruväri, myös Intiassa suruväri on ruskea.

Etiopiassa suruväri on harmaanruskea. Harmaanruskea on maan väri, johon kuolleet palaavat.

ruskea - kuolema