-

kirja

[katso myös käsikirjoitus, paperi]


Kiinalaisilla oli painotaito hallussaan viimeistään 100-luvun loppuun mennessä. Alunperin Kiinassa kohopainettiin marmoriin kaiverrettuja buddhalaisia tekstejä, noin viidennellä vuosisadalla käyttöön otettiin puupaino. Teksti kirjoitettiin paperille, joka painettiin tekstipuoli puuta vasten. Sitten kaivertaja kaivoi musteettomat alueet pois. Painovalmiille laatalle levitettiin pensselin avulla mustetta. Painettava paperi levitettiin musteen päälle ja paperin taustaa hierottiin harjalla, jotta muste tarttuisi. Vanhimmat tällaiset puupainotyöt tunnetaan Japanista (n. 770); keisaritar Shotokun tilaamia buddhalaisia säkeitä.

1040-luvulla kiinalainen alkemisti Pi Sheng keksi jonkinlaisen irtokirjainpainon: savesta ja liimasta kovittamalla valmistetut kirjaimet aseteltiin pihkalla, vahalla ja paperintuhkalla päällystetylle rautalaatalle. Laattaa kuumennettiin hieman ja annettiin jäähtyä, jolloin kirjoitus jähmettyi. Kun pohja oli valmis, kirjoituspohja irroitettiin kuumentamalla laattaa hieman uudelleen. 1310-luvulla Wang Chen kaiverrutti yli 60 000 puista kirjasinmerkkiä, joita saatettiin käyttää painamisessa. Kiinassa kumpaakaan keksintöä ei alettu käyttää aktiivisesti.

Koreassa kirjapainotaito kehittyi 1200-luvun alkupuolella. Suuren edistysaskeleen se otti 1400 -luvun alussa kun kuningas Htai Tjong määräsi valettavaksi 100 000 kirjasinta pronssiin. Kaksi erilaista fonttia kehitettiin vielä ennen 1400-luvun puoltaväliä ja vajaan sadan vuoden aikana otettiin käyttöön lisäksi seitsemän muuta fonttia.



Läntisessä maailmassa kirjapainotaito odotti tuloaan vielä satoja vuosia sen jälkeen, kun Kiinassa oli otettu käyttöön puupaino. Ennen kirjapainotaitoa kirjat kopioitiin käsin. Länsimaiseksi mieltämämme kirjan muoto syntyi ensimmäisellä vuosisadalla: Egyptissä ja antiikin Kreikassa ja Roomassa käytettyjen papyruskääröjen sijaan alettiin käyttää pergamenttikoodeksia. Pergamentti on käsiteltyä nahkaa ja sen nimi juontuu Pergamonin kaupungista, jossa pergamentti keksittiin. Kiinalaiset keksivät paperin jo 100-luvulla, mutta Euroopassa paperi otettiin käyttöön vasta keskiajan lopulla.

Ei voida olla varmoja, kuinka paljon kirjoja esim. antiikin aikaan oli olemassa. Suosituimmat kirjat säilyivät, koska niitä kopioitiin. Kopioidessa kirjoittaja saattoi jättää jotain pois tai lisätä mukaan omia kommenttejaan - kirjat elivät jatkuvasti ja joissakin tapauksissa onkin vaikeaa päätellä, kuinka paljon kirjasta on alkuperäistä tekstiä.

Rooman valtakunnan romahduksen myötä romahti myös kirjakauppa. Luostarilaitoksen syntymisen katsotaan pelastaneen kirjallisuuden; ensimmäinen suuri benediktiiniluostari perustettiin vuonna 529. Kirjallisista lähteistä ei löydy merkintää kirjojen tekemisestä, mutta lukemisesta kylläkin.

Kirjojenteon keskuksena säilyi Rooma, josta useat munkit kävivät ostamassa täydennystä luostareiden kirjastoihin. Roomasta kirjojen teon taito levisi mm. Englantiin, Irlantiin ja Saksaan (Fulda oli huomattava kirjojen tekokeskus). Kun kaupungeille 1000-luvulla tuli yhä tärkeämmäksi saada kirjallisia dokumentteja, katedraalikoulut nousivat tärkeään asemaan tarjoamalla 'kirjoituspalveluja'. Kts. käsikirjoitukset /inkunaabelit (kirjamaalaus)

Kirjojen ja tekstien kopiointi institutionalisoitiin - myytävien kopioiden tekstimäärät määriteltiin tarkasti ja tekstien välittäminen oli oma ammattinsa, jossa oli tiettyjä velvotteita ja etuuksia. Tekstejä vuokrattiin määräajaksi ja mm. opiskelijat kopioivat niitä. Kopiointitoimintaa oli ainakin yhdessätoista yliopistossa (Italiassa seitsemässä yliopistossa, Ranskassa kahdessa, Espanjassa ja Englannissa yhdessä). Kopiointitoiminta alkoi muodostaa kirjoille tietyn yhteisen normin ja samalla kirjojen ylimääräiset koristelut jäivät pois (lukuunottamatta erikoisversioita). Yliopistojen ja luostarien ulkopuolisen kirjakaupan alusta ei ole tarkkaa tietoa, mutta voidaan olla varmoja, että niitä oli saatavilla viimeistään 1100-luvun lopulla.

Kirjamaaluksen suosiota edisti kirjoja suosinut ylimystö. Kirjat olivat kalliita ja ne olivat lähinnä ylellisyysesineitä. 1200-luvulla luostareiden rinnalle nousi kirjantekijämaallikoita, jotka tekivät kirjoja etenkin varakkaille - ja samalla kirjojen aihepiiri laajeni.

Lähi-idässä islamilaisen kulttuurin tiettävästi vanhimmat kirjamaalaukset ajoittuvat 1200-luvun alun Bagdadiin ja Syyriaan. 1200-luvulla mongolit toivat kirjamaalaukseen Kiinasta alunpein peräisin olevan kertovan tyylin: realismi muuttui tunteeseen ja toimintaan, hahmot saivat yksilöllisyyden, yksityiskohtien kuvaaminen korostui.

Kirjan aikajanaa

1300-luvun alussa Mongolian ja Turkistanin rajoilla asunut paimentolaiskansa, uiguurit, tunsivat puukirjainpainon.

1341 Itäaasiassa vanhin tunnettu monivärinen puupainolaatoin painettu teos.

1440-luvulla keksittiin Euroopassa kirjapaino, jossa käytettiin irtokirjasimia.

Ensimmäisen väreissä painetun kirjan tekivät Johann Fust ja Peter Schoeffer vuonna 1457.

Vuonna 1642 perustettiin Suomen ensimmäinen kirjapaino. Se perustettiin kaksi vuotta aiemmin avatun yliopiston yhteyteen Turussa.

noin 1795 Ensimmäinen kokometallinen painokone kehitettiin Englannissa.

1800-luvulla kirjan valmistus kehittyi massatuotannoksi.