-

kynät

Ensimmäiset piirtämiseen käytetyt puikot valmistettiin hiilestä - esim. pajun oksia hiillettiin koossa pysyviksi puikoiksi. Antiikin ajan ihmiset kirjoittivat myöhemmin myös lyijyn ja tinan seoksella. Egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset piirsivät papyrusarkeille viivat pienillä lyijykiekoilla, mutta kirjoittivat siveltimin musteella. Mm. Plinius viittaa lyijyn käyttöön papyruksen apuviivojen teossa. Myös liitua (esim. punaliitu) käytettiin piirtämiseen.

lyijykynä

1300-luvulla eurooppalaiset taiteilijat alkoivat käyttää lyijy-, hopea- tai sinkkipuikkoja vaaleanharmaiden piirrosten (silverpoint) tekemiseen. Lyijykyniä alettiin valmistaa 1500-luvulla Englannissa - grafiitista.

Lue lisää: lyijykynä

sulkakynä

Keskiajan kirjoittajien tärkein työväline oli sulkakynä. Paras sulka oli kohtalaisen suuren linnun vahva lentosulka. Oli yleistä, että vähintään puolet sulasta poistettiin - joskus kaikki - se helpotti kirjoittamista.

kuulakärkikynä

Vuonna 1888 amerikkalainen nahan parkitsija John Loud oli keksinyt kuulakärkimerkitsijän, jota käytettiin nahan parkitsemiseen, mutta jota vuotamisen vuoksi ei voinut käyttää esimerkiksi normaaliin kirjoittamiseen. Ensimmäisen vuotamattoman kuulakärkikynän keksivät hollantilaiset veljekset kemisti ja toimittaja Lazlo ja Georg Biro vuonna 1935. He keksivät uudentyyppisen musteen ja patentoivat sen. Toisen maailmansodan alkaessa veljekset joutuivat pakenemaan Unkarista ja päätyivät Argentiinan. Yhdessä veljekset viimeistelivät kynäpatenttinsa ja sitä alettiin valmistaa sodan aikana Buenos Airesissa. Vuonna 1944 Lazlo myi osuutensa yhdelle rahoittajistaan. Häneltä liittoutuneiden ilmavoimat ostivat uudentyyppisiä kyniä, koska ilmanpaineiden muutos ei vaikuttanut mitenkään kynien toimintakykyyn.

· Keskimäärin ohutkärkisestä kuulakärkikynästä tulee tekstiä noin kolmen ja puolen kilometrin verran ja keskipaksuisella kynällä saa jälkeä noin kilometrin verran vähemmän.

muuta

Vanhoja ohjeita kynien valmistamiseen reseptisivulla