-

paperi, pergamentti, papyrus

[katso myös käsikirjoitus, kirja]






papyrus

Papyrus on saanut nimensä papyrus-kasvista (Cyperus papyrus), josta muinaiset egyptiläiset valmistivat erittäin kestävää paperia. Papyruksesta juontuu myös sana paperi. Valmiit arkit liitettiin toisiinsa niin, että ne kokonaisuutena muodostivat pitkän liuskan. Papyrukselle kirjoitettuja tekstejä on löydetty jopa kolmannelta vuosituhannelta eaa. Papyrusta käytettiin Egyptissä noin vuoteen 1000 - siis neljän tuhannen vuoden ajan. Suurin osa säilyneistä papyruksista on löydetty Egyptistä, jossa ne ovat säilyneet melko hyvin kuivan ilmaston vuoksi. Mm. Raamattuun liittyvä kirjallisuus on alunperin suurimmaksi osaksi kirjoitettu papyrukselle - ei pergamentille. Kirjuri kirjoitti ruokokynällä (kalamos), jonka toinen pää oli pureskeltu pehmeäksi. Usein kirjurilla oli useampia kyniä, joita vaihdeltiin tekstin koon ja värin mukaan. Alkujaan egyptiläiset kirjurit käyttivät useita värejä, mutta ajan myötä musteiden väri rajoittui kahteen: mustaan ja punaiseen.

paperi

Nykyään paperia valmistetaan jauhamalla kasvimateriaali mössöksi, painamalla se ohuiksi liuskoiksi ja kuivattamalla muotoonsa. Prosessin keksi kiinalainen virkailija Ts'ai Lun 105. Kiinalainen paperi valmistettiin alunperin mulperipuun kuoresta.

Paperi saapui Kiinasta Keski-Aasian karavaanireittejä pitkin Samarkandiin, josta se levisi kaikkialle arabialaiseen maailmaan. Myös paperinvalmistustaito levisi lähes samaa kautta: Samarkandin lähelle sijoitetut kiinalaiset sotavangit kertoivat paperinvalmistuksen salat arabeille 750-luvulla. Paperitehtaat alkoivat levitä 700-luvun lopulta lähtien, ensin Bagdadiin ja sitten arabien hallitsemaan Espanjaan. 1100-luvulla paperi tuli hyödykkeenä Italiaan, jolla oli kaupalliset suhteet arabimaailmaan. Paperinvalmistustaito alkoi levitä myös keski-Eurooppaan: Italiassa paperinvalmistuskeskuksia alettiin perustaa 1275 jälkeen ja Saksassa ja Ranskassa 1300-luvulla.

Suomessa ensimmäinen paperitehdas perustettiin Järvenojan kylässä 1764. Yksi perustajista oli tuolloin Suomen rikkain mies, Jaakko Bremer.


pergamentti

Pergamenttikoodeksia alettiin käyttää Egyptissä ja antiikin Kreikassa ja Roomassa käytettyjen papyruskääröjen sijaan. Pergamentti on käsiteltyä nahkaa ja sen nimi juontuu Pergamonin kaupungista, jossa pergamentti keksittiin. Pergamentti korvasi papyruksen käytön käsikirjoituksissa 300-luvulla. Kuninkaalliset alkoivat suosia sitä ja luostareissa kirjurit kopioivat Raamatun sille. Arvokkaimmat pergamentit olivat purppurapergamentteja: purppuralla värjätyille sivuille teksti kirjoitettiin kullalla ja hopealla. Purppurapergamenttien valmistusohje oli pitkään kadoksissa, mutta Inge Boesken Kanold onnistui valmistamaan niitä elokuussa 2001. Tutkimuksensa ohella hän teki melko merkittävän havainnon: leikatut Murex trunculus-kotilot säilyivät käyttökelpoisina karkeaan suolaan pakattuina. Tämä selittää sen, miksi esimerkiksi Ylä-Egyptin purppuravärjäämöjen oli mahdollista sijaita kaukana rannikolla.