-

lääkkehiä, lääkkehiä... I - Arsenikki

Arsenikki on myrkky - kaikkihan me sen tiedämme. Nykyään arsenikki tarkoittaa vain arseenitrioksidia, mutta aikoinaan sillä viitattiin kaikkiin arseeniyhdisteisiin.

orpimentti
Kuvassa orpimenttia. Kuva: Iconofile

Antiikin aikaan arsenikki tunnettiin kellertävinä tai punertavina mineraaleina. Kreikkalaiset tunsivat sen jo 500 eaa ja 400-luvulla eaa Hippokrates suositteli arseenin käyttöä lääkkeenä mm. märkiviin haavoihin. Teofrastus (370286 eaa) nimitti keltaista arsenikkia nimellä arsenikon ja Aristoteles (384322 eaa) punaisesta arsenikista nimeä sandarkha - kyseessä ovat myrkylliset pigmentit orpimentti ja realgaari.

Kreikkalainen alkemisti Olympiodoros oli valmistanut valkoista arsenikkia (arseenitrioksidia) kuumentamalla sulfideja, mutta vasta arabialainen alkemisti Geber (Jabir ibn Hayyan) (702765) valmisti valkoista arsenikkia kuumentamalla realgaaria ja mainitsi valkoisen arsenikin ensimmäisen kerran. Yleensä arsenikin keksijäksi mainitaan joko Albertus Magnus (1250) tai Schröder (1649).

The drug known under the name of sandarace or realgar, is extremely injurious to a horse, and to all draught animals; it is given to the animal as a medicine in a solution of water, the liquid being filtered through a colander. The mare when pregnant apt to miscarry when disturbed by the odour of an extinguished candle; and a similar accident happens occasionally to women in their pregnancy.
- Aristoteles: The History of Animals (n. 350 eaa) (englanninkielinen käännös DArcy Wentworth Thompson) -

Vaikka arseeniyhdisteiden myrkyllisyys tunnettiin yleisesti viimeistään myöhäisantiikin aikana, monia arsenikkiyhdisteitä käytettiin lääkeaineena antiikin ajoista uudelle ajalle saakka. Keskiajan lopulla arsenikin myrkyllisyys tiedostettiin hyvin: viimeistään tuolloin sitä alettiin käyttää salamurhiin ja kuolemantuomittujen teloituksessa, vaikka arsenikin käytöstä myrkkynä on viitteitä jo 700-800-luvuilta. Suurin osa myrkyistä erottui värillään ja tuoksullaan - juuri arsenikin tuoksuttomuus ja värittömyys teki siitä suositun salamurhissa.

Aulus Cornelius Celsus (n. 25 eaa 50) luokitteli keltaisen arsenikin syövyttäväksi aineeksi ja punaisen arsenikin ulostavaksi aineeksi. Orpimenttia suositeltiin sisäisesti nautittavaksi, joskin mm. Dioskorideen mukaan vastalääkkeeksi oli välittömästi nautittava teriakkia. Ulkoisesti orpimentilla poistettiin ihokarvoja, spitaalin aiheuttamia iholäikkiä. Sillä myös poistettiin kynsiä tarvittaessa. Öljyyn sekoitettuna realgaarilla hävitettiin satiaisia ja ihraan sekoitettuna kasvaimia ja syyliä. Myös erilaisia kurkkuvaivoja realgaarilla paranneltiin: pihkan kanssa poltetun realgaarin savua vedettiin henkeen yskän poistamiseksi, hunajan kanssa nuoltuna se auttoi käheään ääneen, siman kanssa nautittuna se paransi räkätaudin. Celsuksen mukaan orpimentti paransi myös ihotulehdukset ja sillä oli puhdistava vaikutus.

Ruttoaikaan arsenikkia kannettiin amuleteissa kaulan ympärillä suojana tautia vastaan. Uudella ajalla realgaarin ja orpimentin käyttö lääkkeenä vähentyi; jäljelle jäi valkoinen arsenikki ja sen rinnalle tuli uusia epäorgaanisia arseeniyhdisteitä, kuten arseenihapon kalium- ja natriumsuoloja. Viktoriaanisella ajalla Fowlerin uute oli suosittu lääke - sitä käytti mm. Charles Dickens.

But at this point I remember that there is, from time to time, a great clamour, and cry of "Away with them!" raised against those who prepare medicines out of poisons such as Mercury, Arsenic, and Antimony. It is averred that by means of such medicines many have met with a sudden death, or are dragging on a miserable existence. This clamour is most persistently raised by those Doctors of Medicine (save the mark!) who do not know the difference between a poison and a theriac, nor yet how a poison shall be prepared in order that it may become a salutary medicine, and exchange its malignancy for health-giving qualities. I protest against being numbered amongst the persons who administer to their patients orpiment, arsenic, and mercury, which, in their unprepared state, are, of course, deadly poisons. But after legitimate preparation all venom is removed and expelled, and there remains only a Medicine which resists all internal poisons, and radically removes them. It is also the surest antidote against every unprepared poison, and changes all such into its own wholesome nature.
- Triumph-Wagen Antimonii... An Tag geben durch Johann Thölden. Mit einer Vorrede, Doctoris Joachimi Tanckii., Leipzig, 1604; latinaksi 1646; englanniksi 1660 (1667, 1678) -
Dr, Willis Faith, Empericks ordinarily prescribes smoaking of Orpiment like Tobacco; and sometimes with good success. And its a practice with the common People, to sinoak bits of Cloth painted with Orpiment (such as we find us'd for Hangings in some old Houses) and suck it into their Lungs, for a Cure of Consumptions.
- Thomas Fuller (1654-1734): Pharmacopoeia extemporanea : or, a body of prescripts. In which forms of select remedies, accommodated to most intentions of cure, are propos'd. B. Walford, Lontoo 1710 -

Vielä 1900-luvun alkupuolella arsenikkia käytettiin mm. psoriasiksen ja anemian (1920-luvun lopulle saakka), malarian ja alkavan keuhkoruberkuloosin (1930-luvulla) ja leukemian (1950-luvun alkuun saakka) hoidossa. Arsenikkia määrättiin myös potilaille, joilla oli nivelreuna, Hodgkinin tauti, heinänuha tai astma, hammaslääkärit käyttivät sitä hampaan juuren kuoletukseen ja ulkoisesti sillä hoidettiin mm. ihosyöpää.

Jos arsenikkia nauttii suun kautta vähitellen annoksia lisäten, sietokyky kehittyy ja vähitellen ihminen voi nauttia arsenikkia kuolettavan annoksen kymmenkertaisesti ylittäviä määriä ilman myrkytysoireita. Viktoriaanisella ajalla yläluokan naiset nauttivat arsenikkia kaunistaakseen ihoaan. Steiermarkin ja Tirolin alueilla oli erityinen ryhmä, jonka jäsenet käyttivät lapsesta pitäen säännöllisesti pieniä määriä arsenikkia. Sen uskottiin parantavan ruokahalua, yleiskuntoa ja suorituskykyä. Lopulta he saattoivat ottaa arsenikkia jopa 400 mg:n kerta-annoksina - farmakopean enimmäisannos oli 5 mg.

Jotkut asiantuntijat olivat jo 1800-luvulla sitä mieltä, ettei arsenikkia pitäisi käyttää lainkaan lääkkeenä. Kokonaan arseenipitoisten lääkkeiden käyttö loppui länsimaissa kuitenkin vasta 1960-luvulla - mm. kiinalaisessa ja intialaisessa lääketieteessä käytetään yhä edelleen sekä realgaaria että orpimenttia! Myöhemmillä ajoilla arseenin käyttö lääkkeenä rajoittui lähinnä ulkoiseen käyttöön: enimmäkseen sitä käytettiin kasvainten poistoon.

realgaari
Kuvassa realgaaria. Kuva: Iconofile

Kiinalaisessa lääketieteessä orpimenttia pidettiin 'suurena taivaan ja maan lääkkeenä', sen uskottiin muuttuvan kahdeksassa tuhannessa vuodessa realgaariksi, jonka puolestaan uskottiin muuttuvan tuhannen vuoden kuluessa kullaksi. Orpimentin uskottiin palvelevan sekä 'ylempää' että 'alempaa' tasoa, jinia ja jangia. Realgaari sekoitettiin usein viiniin (Xionghuang Jiu). Kiinassa arseeniyhdisteitä alettiin käyttää uudelleen 1970-luvulla leukemian hoidossa. Korealaisen lääketieteen mukaan orpimentti lisää älykkyyttä. Buddhalaisessa lääketieteessä orpimentillä on hoidettu mm. silmäsairauksia. Intialaisen lääketieteen mukaan realgaari maistuu kitkerälle, mutta parantaa kuumetta ja puhdistaa haavaumia.

Arseeniyhdisteitä on käytetty myös torjunta-aineina. Vähitellen arseenista tuli merkittävä ympäristömyrkky, jolle altistuivat monet teollisuudessa sen kanssa kosketuksiin joutuneita ihmiset.

Arsenikkimyrkytyksen uhreiksi on jouduttu myös hyvän tarkoituksen vuoksi. Bangladeshissa kärsittiin pitkään likaisesta juomavedestä, mutta 1900-luvun puolenvälin jälkeen bangladeshilaisten käyttämä juomavesi saastui teollisuuden myötä yhä pahemmin. Maan hätä huomattiin ja kansainvälistä apua luvattiin. Suuressa hankkeessa, jossa oli mukana mm. YK ja Maailmanpankki, bangladeshilaisille rakennettiin yli neljä miljoonaa pohjavesikaivoa, joilla katettiin 95% kansan juomavedentarpeesta. Nyt epäillään, että tuloksena olikin yksi kaikkien aikojen suurimmista massamurhista: veden on todettu sisältävän arsenikkia ja suuri osa kansasta kärsii kroonisesta arsenikkimyrkytyksestä.
Myös Suomessa arseeni on radonin ohella pahimpia yksittäisten kaivojen ongelmia.

Jos pahaa, niin hyvääkin: arseeniyhdisteillä oli tärkeä osuus kemoterapian ja muun lääketieteen kehityksessä. Paul Ehrlich (18541915) oli erityisen kiinnostunut arseeniyhdisteistä yrittäessään löytää lääkettä kuppaa vastaan ja vuonna 1907 hän kehittikin Shatshiro Hatan (18731938) kanssa arseenijohdannaisen arsfenamiinin - eli salvarsaanin. Siitä kehitettyjä tehokkaampia ja vaarattomampia muotoja käytettiin tuloksekkaasti kupan hoidossa 1950-luvulle saakka, kunnes penillisiini tuli markkinoille.

Kreikan kielen arsenikos tarkoittaa maskuliinista ja urheaa. Kupariesineisiin lisättiin arsenikkia, jolloin niistä saatiin kovempia ja kestävämpiä (=maskuliinisia). Alunperin sanalla on juuret arabian zar tai syyrian zarn -sanoista, molemmat tarkoittavat kultaa; keski-iranin zarnik ja vanhojen iranilaiskielien zarna tarkoittavat kultaista.

Lähteitä / lukemista
Arno Forsius: Arseeniyhdisteet lääkeaineina
Celsus: De Medicina (enl. On Medicine)
D Trapp: Origins of the Element Names
The Columbia Encyclopedia, Sixth Edition. 2001.

Pigmenttikuvat Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla