-

Värinimiä - suomi

Katso myös: suomensukuiset kielet

Tällä sivulla myös: kantasuomen värisanoja ja värinimiä vanhoissa painetuissa lähteissä

Musta, valkoinen ja sininen ovat värinimiä, joilla on kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä sama perusvärinimitys.

Monet suomenkielen värisanat ovat saaneet nimensä jostakin konkreettisesta (ruusunpunainen, taivaansininen), monet sanat on käännetty tai väännetty muista kielistä (pinkki, karmiini) tai otettu (esim. muotilehtiin) käyttöön sellaisenaan (mm. cherry). Monet näistä sanoista on koottu erilaisista kataloogeista ja usein ne ovat suoria käännöksiä englanninkielisistä ilmaisuista - eikä niitä välttämättä esiinny usein puhekielessä. Monet pigmenttinimet ovat puolestaan tulleet suomenkieleen ruotsin tai saksan kautta - ruotsilla oli suuri vaikutus toisena kotimaisena; Saksaa puolestaan luettiin suomalaisissa kouluissa 1900-luvun puoleenväliin (ja jälkeenkin) kuin nykyään englantia. Saksa oli myös erittäin merkittävä pigmenttien valmistajamaa ja monet pigmenttinimet käännettiin suoraan saksankielestä suomeksi.

Sivulla on lueteltu myös värisävyjä, joihin silmä osuu usein mm. naistenlehtiä selaillessa. Näitä ei ole kaikkia selitetty sen kummemmin (esim. aprikoosi = aprikoosinvärinen), mutta ne ovat esimerkkinä suomalaisten käyttämästä värisanastosta.

Suluissa vuosisata / aikakausi, jolloin nimi on viimeistään esiintynyt.

 

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W XYZ

Lisää värisanoja löytyy Coloriastosta labeleilla sanastot ja sanakirjat sekä värisanat

A

aitomusta
amandevihreä himmeä vihreä (amande=manteli)
amarantti violettiin vivahtava punainen
ametisti(n värinen) vaalean violetti, joskus käytetään hyvinkin vaaleanpunaisista asioista
aneli aniliinivärit? [mainitaan: Salo, Aino: Lemin naisten käsityöt. Helsinki 1930]
aniliininpunainen kirkas vaaleanpunainen
antiikki- antiikki-alku värin edessä viittaa yleensä hieman himmentyneeseen, epätasaiseen - vanhaan - väriin
antrasiitti vihertävä harmaa
aprikoosi, aprikoosinkeltainen
atakamiitti vihreä kuparimineraali, kuparikloridihydroksi, pigmenttinimi
azurinsininen loistava kirkkaansininen, "Välimeren sininen"

B

beesi, beessi = beige
beige (tulee ranskasta; värjäämättömästä villasta valmistettu kangas) vaaleanruskea (harmaanruskeasta kellertävän ruskeaan); vaalea harmahtavan keltainen. Suomenkieleen sana on tullut 1900-luvun alkupuolella. Tavarasanakirjan (Kirja-osakeyhtiö Tieto, Helsinki 1922) mukaan beige on alkujaan ollut värjäämättömien villavalmisteiden ranskalainen nimitys.
bresilja saattaa viitata sekä bresiljapuiden (Caesalpinia) punaiseen väriin, että kampetsepuun (Haematoxylon) siniseen väriin; sininen brisilja - sinipuu [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854]
burgundi viininpunainen, tumma sinertävä punainen (juontuu ranskalaisen kaupungin Burgundyn nimestä - kaupungissa tehtiin (valko- ja puna-)viiniä; sanalla viitattiin myös muualla valmistettuihin punaisiin sekoiteviineihin; värinimenä viitannee viinin väriin)

C

cameonsininen vaalea harmaansininen, sinertävä vaalea harmaa
Caprinsininen vaalea, hieman turkoosiin vivahtava sininen, sävynimi; ennen myös värjäysaineen nimi
cherry kirkas keskipunainen (lainasana englannista - 'kirsikanvärinen')
currynkeltainen hieman oranssihtava tai rusehtava, voimakas keskikeltainen

D

E

englanninsini berliininsinisen toinen nimitys

F

farkkuväri yleensä tällä tarkoitetaan sinistä indigoa, jolla farkut on perinteisesti värjätty
fernambuko viittaa bresiljapuiden (Caesalpinia) puulastuihin, joita on käytetty punaiseksi värjäämiseen; saattaa viitata myös kampetsepuusta (Haematoxylon) saataviin lastuihin. Vanha ilmaisu. [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan, jossa tarkoittaa punaista]
fiheriäinen on Köyliössä tavattu versio viheriäisestä

G

gallushappo on värjäyksessä käytetty parkitusaine
grafiitinharmaa
graniitinharmaa
gredliini sinivioletti (ruotsin gredelin; alunperin ranskan gris de lin, pellavanharmaa) Ruotsissa gredelin -sana on ollut tuttu 1600-luvulta lähtien. Sitä ei mainittu suomalaisissa sanakirjoissa vielä 1800-luvulla, vaikka ruotsinkielen gredelin kirjoista löytyykin.

H

haahko, haahkea harmaa (Lönnrotin mukaan); jälkimmäinen viitannut myös mielen keveyteen
haljakka haalea; harmahtava, harmaansininen (sarka t. verkapurjeen väristä)
hallava harmaa eläimistä puhuttaessa; paikoittain merkinnyt myös vihreänsinistä tai siniharmaata
halli harmahtava, harmaanruskea (eläimistä)
harmaa [myöhäiskantasuomessa harmaya; vuonna 1642 Raamatussa harma; esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'harma' (ruotsiksi grÅ, latinaksi canus)]
havannaruskea keskiruskea
havunvihreä harmaanvihreä, sinivihreä
helakanpunainen kirkas punainen
heleänsini(nen) kirkas sininen. Vanhoissa 1900-luvun puolivälin maalia käsittelevissä teksteissä sillä tarkoitetaan yleensä ftalosinistä; kyseessä lienee suomalaisväännös BASFin Heliogen Blau-tuotemerkistä.
heliosininen ftalosyaanisininen, pigmenttinimi; käännös BASFin Heliogen Blau-tuotemerkistä
helmenharmaa vaaleanharmaa
hiekka, hiekanvärinen, hiekanruskea vaaleanruskea
hiilenmusta
hiirenharmaa
hopeanharmaa
hoseli-harmaa sinertävä; esiintyy kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877

I

indigosininen indigokasvista saatava sininen (farkkuväri)
indiku vanha ilmaisu indigosiniselle

J

jadenvihreä
juussi vaaleansininen; vanha suomalainen väännös ruotsin sanasta ljus (vaalea); tavattu Savossa ja Karjalassa
jäänsininen vaalea, kylmä sininen

K

kaalimusta (vanha nimitys)
kahvinruskea merkitsee kahvinväristä, tummanruskeaa sävyä. Kahviruun on vanha nimitys ruskealle väriaineelle, jota Mauno Kosken mukaan saatiin 'keittämällä vedessä kattikuuta ja ruunsyyrree'.
kall-eppeli väriomena, gallushappo; vanha nimitys [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854]
kalliokelta keltaokra, pigmenttinimi, vanha nimitys
kallomena väriomena, gallushappo; vanha nimitys [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854]
kanariankeltainen (kanarianlinnunkeltainen=) hyvin kirkas keltainen
kaneli(n ruskea)
kanerva vaaleanpunertavan sävynimi
kameli vaalean keskiruskea, sävynimi
kangasparkki on ollut sianpuolukan nimi; vanha ilmaus [mainittu mm. Kansatieteellisiä muistiinpanoja Ilomantsin itäkylistä. Forssan Kirjapaino Oy, 1939.]
karmiini sinertävä punainen. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 puhutaan punasinisestä ja sinipunaisesta: Niiden yhteisenä vieraskielisenä nimenä on violetti. Jotkut pitävät nimen vaan punasiniselle kuuluvana ja antavat sinipunaiselle nimeksi karmini eli purppura.
karmosiini sinertävä punainen
karvasmanteli-öljyvihreä viktoriavihreä, intensiivinen orgaaninen väriaine, kauniin sinivihreä [PIENI TIETOSANAKIRJA (1925-1928)]
karwainen, karvainen värillinen. Suomenkielessä puna merkitsi alunperin karvaa, punainen karvanväristä. Karva ja puna sekä karvainen ja punainen olivat pitkään synonyymejä - lopulta karvainen laajentui merkitsemään myös muita värejä, esim. keltaisenkarvainen.
kassiuspurppura, pigmenttinimi
kastanjanruskea
kastelruuni on vanha ruskean väriaineen nimitys
katkeronsininen - tummansinisimpiä olemassaolevia kukkia (Gentiana)
kellava [v.1745 Juslenius: 'kellertävä']
keltainen (kelta on balttilainen lainasana) [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'keldainen' (ruotsiksi gool, latinaksi flavus, fulvus, luteus)]
kermankeltainen hyvin vaalea keltainen, lähes valkoinen
kermanvärinen, kermanvalkoinen kellertävä valkoinen;
khaki on urdun kieltä ja merkitsee pölyä
kimrööki hiilimusta, pigmenttinimi; vanha muoto kimryökki esiintyy mm. kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877
kivenhave, kivenhapenet värjäämiseen käytetty kivijäkälä, kalliokarve; vanha nimitys
kobolttisininen pigmenttinimi
kokenilli pienistä kilpikirvoista saatava punainen värjäysaine; vanhoja nimityksiä mm.: konsjonelli, esiintyy mm. kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877; konsseli; koschinelli
kommunisminsininen, kommunisminvihreä kts. venäjänsininen, -vihreä
konsjonelli kokenillin vanha ilmaisu
konsseli kokenillin vanha ilmaisu
koralli kellertävä vaaleanpunainen
korpinmusta sysimusta
koschinelli kokenillin vanha ilmaisu
krekliini violetti, mauve; etelä-pohjanmaalaiset murteet, kts. gredliini
kretuliini, kretliini violetti, mauve, kts. gredliini
krööni vihreä, suomalainen väännös ruotsin sanasta grön, esiintyy etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikolla. On dokumentoitu niinkin viehättävässä yhteydessä kuin Gananderin Maan-Miehen Huone- ja Koti-Apteekki -teoksesta vuodelta 1788 muodossa kuin tekewät wiherjäistä eli krööniä lokaa. Kyseessä on ulosteen väri.
krööninen vihreä, suomalainen väännös ruotsin sanasta grön
kullankeltainen
kullanruskea
kullanvärinen [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'ruskia ja cullancarwainen' (ruotsiksi rödachtigh, gullrödh, latinaksi rufus, rutilus)]
kulomusta mm. hevosista
kuparinruskea punertava ruskea
käenkelta keltaokra, pigmenttinimi (tai muu keltainen pigmentti), vanha nimitys

L

lahoruuni ruskea ostoväriaine, joka antaa mustalle punertavan vivahteen (Mauno Koski)
laivastonsininen tummansininen
lakka-sakka lakmuksen vanha nimitys; esiintyy kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877
lakmus violetti jäkälävärjäysaine
laventeli vaalea sinipunainen
liekki, liekkinen vanha termi vaaleansiniselle; esiintynyt Savossa
liidunvalkoinen
lila, liila vaaleanvioletti; esiintyy Airilan kirjassa vuodelta 1945: sinipunerva. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 kirjoitetaan: Vaaleassa tai oikeammin vaalennetussa muodossaan käy punasininen nimellä lila, kun sinipunaista vaaleassa muodossaan nimitetään rosaksi.
limanvihreä kirkas kellertävänvihreä
limenvihreä kirkas kellertävänvihreä (lime)
litoponi pigmenttinimi (kreikan litho=kivi + ponos=jstkin valmistettu, eli 'kivestä valmistettu')
liusi vaaleansininen; vanha suomalainen väännös ruotsin sanasta ljus (vaalea); tavattu Oulun seutuvilla
lohenpunainen oranssiin vivahtava vaaleanpunainen
lumenvalkoinen, lumivalkoinen puhdasvalkoinen [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'lumiwalkia' (ruotsiksi sniöhwijt, latinaksi niveus). Lumivalkoinen oli mm. suomalaisen D. Winter & Co. Oy:n 1930 markkinoille tulleen emalivärin nimi, mutta yleisön toivomuksen mukaisesti nimi muutettiin (muotoon VITI), jotta Winterin Lumivalkoinen ei sekoittuisi muihin samannimisiin - ilmeisesti Lumivalkoinen oli siis ahkerassa käytössä]
luonnonvalkoinen pehmeä keltaista sisältävä ei-puhdas valkoinen; hieman rusehtava, vaalean pellavan värinen
luumu, luumunvärinen tummahko violetti
luunvalkoinen hieman kellertävä valkoinen
luurankomusta musta väri, jota on vain kuvan kaikkein tummimmissa kohdissa; kuvankäsittelytermi
lyijynharmaa
lyyssi vaaleansininen; vanha suomalainen väännös ruotsin sanasta ljus (vaalea); myös haaleen lyyssi ja synkeä lyyssi
lyywitti lyijyvalkoinen; vanha nimitys, yleisesti käytössä esim. 1800-luvulla.
läkki vanha nimitys musteelle

M

maankelta keltaokra, pigmenttinimi (tai muu keltainen pigmentti), vanha nimitys
maantien ruskea käytetty usein hiuksista
mahonginruskea punertava ruskea
maidonvalkea aikanaan merkinnyt "täyttä" valkoista; nykyisellä vähärasvaisen maison aikakaudella monet mieltävät sinertävän valkoiseksi
maissinkeltainen syvä, tummahko keltainen
Mallorca viktoriavihreä, intensiivinen orgaaninen väriaine, kauniin sinivihreä [PIENI TIETOSANAKIRJA (1925-1928)]
malvanvärinen vanha nimitys violetille, usein harmahtavalle; sen on sanottu olevan myös vaaleanharmaan ja karmiininpunaisen sekoitus [= mauve]
mandariini oranssi (ie. mandariininvärinen)
manteli
marjapuuron värinen viittaa puolukkapuuron väriin
marmorinharmaa
mauve vaaleanharmahtava violetti, malvanvärinen
meloni hieman vaaleanpunertavaan taittuva punainen
merensini, merensininen vihertävä sininen
merenvihreä sinivihreä, vaalea tai harmahtava
metallinsininen harmahtava sininen tai metallinhohtoinen sininen
metsänvihreä tumma, harmahtava vihreä
miedonsininen vaaleansininen
mintunvihreä turkoosiin vivahtava, vaaleanvihreä
munankeltainen viittaa keltuaisen väriin
munanvalkoinen viittaa kuoren väriin
musta [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'musta' (ruotsiksi swart, latinaksi ater, niger); jo myöhäiskantasuomessa muodossa 'musta']
'musta henna' parafenyleeni-diamiini, väriainenimi
mustanpunainen
mustanruskea [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'mustan bruuni' (ruotsiksi swartbruun, latinaksi spadiceus, fuscus, furvus)]
mustansininen
mustanvihreä
mustanvioletti
myrkynvihreä
mörkki on vanha ilmaisu tummansiniselle etenkin kankaasta puhuttaessa

N

neuvostosininen, neuvostovihreä kts. venäjänsininen, -vihreä
norsunluunvalkoinen hieman kellertävä valkoinen
nutria(n värinen)

O

okrankeltainen rusehtava keltainen
oliivinvihreä samea, rusehtava tai kelllertävä vihreä. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 mainitaan olivi (taitettu tai tummennettu keltaviheriä).
oljenkeltainen
omenanvihreä kellertävä vaaleanvihreä
opaalinvihreä
oraanvihreä heleän vihreä, hieman kellertävä
oranssi Oranssi ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella ns. kansankielen sana. Vielä esim. 1973 englanti-suomi suursanakirjassa väri orange oli käännetty appelsiininkeltaiseksi. Cannelinin sanakirjoissa vuosilta 1908 ja 1912 puolestaan oranssi merkitsee vain appelsiinia. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa puhutaan punakeltaisesta ja keltapunaisesta: Vieraskielisellä nimityksellä nimitetään kumpaakin oranssiksi *), koska ne ovat tunnetun hedelmän (=appelsinin) kuoren värinä. *) Jotkut väritieteilijät eivät tätä nimitystä keltapunaiselle lainkaan hyväksy, vaan nimittävät sitä sarlakaksi (= Scharlach).
orselji, violetti jäkälävärjäysaine
orvokinsininen tumma violetinsininen

PQ

panskanwihriä (spanskgröna) espanjanvihreä; vanha nimitys; esiintyy mm. Työmiehen Ystävä -lehdessä 19, 12.5.1876
panskröönä espanjanvihreä, pigmenttinimi, vanha nimitys; esiintyy mm. kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877
parafenyleeni-diamiini 'musta henna', väriainenimi
paratakatamiitti vihreä kuparimineraali, pigmenttinimi
paskanruskea
pastelli- vaaleat värisävyt, esim. pastellisininen
pellavanruskea, pellavanvärinen käytetään varsinkin kankaista, vaikkeivat olisikaan pellavaa
pernambuk viittaa bresiljapuiden (Caesalpinia) puulastuihin, joita on käytetty punaiseksi värjäämiseen; saattaa viitata myös kampetsepuusta (Haematoxylon) saataviin lastuihin. Vanha ilmaisu.
persikka, persikanvärinen kellertävä oranssi
petrooli, petroolinsininen harmaansininen
pikimusta
pistaasivihreä vaaleanvihreä
priksilja, prisilja saattaa viitata sekä bresiljapuiden (Caesalpinia) punaiseen väriin, että kampetsepuun (Haematoxylon) siniseen väriin
pruuni (ruuni) vanha murresana/ruotsin laina, joka merkitsee ruskeaa tai useissa tapauksissa nimenomaan ruskeaa värjäysainetta; Mauno Koski arvelee, että värjäysaineen nimissä pruuni on myöhempää lainaa, 'kaupallista kieltä'. Karjala: ruskea väriaine = bruuni muju. Jokatapauksessa pruuni on ensimmäinen suomenkielen pelkästään ruskeaa tarkoittava sana.
pullonvihreä hieman sinertävä, tumma vihreä; ainakin Nastolasta on löytynyt vanha maininta putell-viheriästä
puna - kantasana puna on suomalaisugrilaisissa kielissä merkinnyt alunperin karvaa. Kaukaisissa volgalaisissa ja ugrilaisissa kielissä puna edelleenkään viittaa mihinkään väriin - se on karvan nimitys. Volgalaisissa kielissä ja ostjakissa puna sekä karvaa että karvapeitteen väriä. Suomenkielessä punainen merkitsi alunperin siis karvanväristä. Karva ja puna sekä karvainen ja punainen olivat pitkään synonyymejä - lopulta karvainen laajentui merkitsemään myös muita värejä, esim. keltaisenkarvainen.
punainen Suomen kirjakielessä punaista on käytetty Agricolasta lähtien, aluksi ruskea-sanan rinnalla. Esim. Agricola käyttää Rukouskirjassaan sekä ruskian mere tykene että punaijsen mereen puhuessaan Punaisesta merestä. Vuoden 1642 Raamatussa on punainen nijncuin veri. Esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'punainen' (ruotsiksi rödh, latinaksi ruber).
punapuu viittaa bresiljapuiden (Caesalpinia) puulastuihin, joita on käytetty punaiseksi värjäämiseen; saattaa viitata myös kampetsepuusta (Haematoxylon) saataviin lastuihin
punaruskea [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'punaisen bruuni' (ruotsiksi rödbruun, latinaksi puniceus)]
puolukka, puolukanvärinen kirkkaanpunainen
purppura [Esiintynyt jo Agricolan käännöksissä muodoissa purpura, purpuri. Esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'purpuran carwainen' (ruotsiksi purpurrödh, rosenrödh, latinaksi purpureus)]. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 puhutaan punasinisestä ja sinipunaisesta: Niiden yhteisenä vieraskielisenä nimenä on violetti. Jotkut pitävät nimen vaan punasiniselle kuuluvana ja antavat sinipunaiselle nimeksi karmini eli purppura.
puuteri vaalea beige
puuterisininen hyvin vaalea sininen (käännös englannin ilmaisusta powder blue)
pyttysininen indigosininen; värjäykseen käytettiin usein seisonutta virtsaa
pähkinänruskea
qwersitruuniparkki kversitriini; vanha nimitys [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854]

R

ranskanpurppura orselji, violetti jäkälävärjäysaine
rauta-okkeri rautaokra; esiintyy kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877
rautavihreä vihreä vihtrilli, pigmenttinimi
rekliini, retliini kts. gredliini
rikinkeltainen voimakkaan kirkkaankeltainen
risetti sinipuu; vanha nimi [mainitaan: Salo, Aino: Lemin naisten käsityöt. Helsinki 1930]
roosa pehmeä, harmahtava vaaleanpunainen. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 kirjoitetaan: Vaaleassa tai oikeammin vaalennetussa muodossaan käy punasininen nimellä lila, kun sinipunaista vaaleassa muodossaan nimitetään rosaksi.
rubiininpunainen voimakas sinertävä punainen
ruohoinen vihreä - esiintyy Suomen itämurteissa ja Karjalan Aunuksen rajamailla
ruohonkarvainen vihreä - joissakin Suomen murteissa
ruohonpäinen vihreä - esiintyy Suomen itämurteissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa (Jämsä, Laukaa, Heinävesi, Ilomantsi...) Karjalan Suomeen kuuluneissa pitäjissä esiintyy muodoissa ruohompäini, ruohompäine
ruohonvihreä [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'ruohoncarwainen' (ruotsiksi gröön, latinaksi viridis)]
ruskea aiemmin sanalla on kuvattu useita sävyjä keltaisesta ruskeaan, ruskea on aiemmin ollut punaisen synonyymi ja Mauno Kosken mukaan merkinnyt aiemmin mm. oranssia: Porkkanat, jotka Ruotzinkielen kutzutan Morot, owat ruskiat ja pitulaiset [Suomenkieliset tietosanomat 1776]. Agricolan Uuden Testamentin heprealaiskirjeissä Punainen meri on kääntynyt muotoon: ruskea mere lepitze ja Rukouskirjassa ruskian mere tykene - tosin samaisessa Rukouskirjassa myös punainen esiintyy 11 kertaa, esim. punaijsen mereen. Esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'ruskia ja cullancarwainen' (ruotsiksi rödachtigh, gullrödh, latinaksi rufus, rutilus). Vuoden 1701 Erik Cajanuksen virsikirjasssa den sköna röda flod on suomeksi muodossa Kautt' virran ruskian.
rusketa punainen [kantasuomi]
rusottava
ruuni (pruuni) vanha murresana/ruotsin laina, joka merkitsee ruskeaa tai useissa tapauksissa nimenomaan ruskeaa värjäysainetta [Esiintyy mm. Europaeuksen sanakirjassa vuodelta 1853 ruotsin brun -sanan vastineena (myös ruskea ja ruosteen-karwainen)]. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 mainitaan ruuni eli ruskea.
ruuniväri ilmeisesti jokun keinotekoinen ruskea/punainen väriaine [mainitaan: Salo, Aino: Lemin naisten käsityöt. Helsinki 1930]
ruusunpunainen vaaleanpunainen
ryöni, ryöninen vihreä, suomalainen väännös ruotsin sanasta grön, esiintyy harvinaisena savolaisissa murteissa
röönivihreä, suomalainen väännös ruotsin sanasta grön, esiintyy etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaassa
rööninen vihreä, suomalainen väännös ruotsin sanasta grön, esiintyy etenkin Kainuun murteissa

S

safiirinsininen
sahraminkeltainen oranssiin vivahtava keltainen
sammalenvihreä pehmeä, kellertävänvihreä
sandalopuu sinipuu; vanha ilmaus [mainittu mm. Kansatieteellisiä muistiinpanoja Ilomantsin itäkylistä. Forssan Kirjapaino Oy, 1939.]
santarminsininen
sarderi, sardi = punainen (->karneoli)
sarlakki kirkkaanpunainen värjäysväri (engl. scarlet), pigmenttinimi
seruleumi sininen, pigmenttinimi
sievesi nestemäisen typpihapon vanha nimitys, käytetty värjäyksessä (ruotsiksi skedvatten)
sinapinkeltainen rusehtavan keltainen
sinenpuu sinipuu; vanha ilmaus [mainittu mm. Kansatieteellisiä muistiinpanoja Ilomantsin itäkylistä. Forssan Kirjapaino Oy, 1939.]
sinertävä esiintynyt kirjallisuudessa 1700-luvulta lähtien
siniharmaa [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'sinisenharma' (ruotsiksi grÅblå, latinaksi ceasius, glaucus)]
sinikivi sinipuun vanha nimitys (ruotsiksi blå-sten); indigon vanha nimitys [mainitaan: Salo, Aino: Lemin naisten käsityöt. Helsinki 1930]
sinilastu, sinipuu viittaa kampetsepuusta (Haematoxylon) saataviin lastuihin, joita on käytetty värjäämiseen, saattaa viitata myös bresiljapuiden (Caesalpinia) punaiseen väriin
sininen [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'sininen' (ruotsiksi blå, latinaksi caerulus, cyaneus)]
sinisenmusta
siniväri, sini-väri indigo [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854]
sinkkivalkoinen, pigmenttinimi
sireeni (syreeni), syreeninvioletti, vaaleanvioletti; sireeni on syreenistä käytetty murresana
sitruunankeltainen vaalea, kirkas keltainen
smaltti, pigmenttinimi
smaragdinvihreä kirkas keskivihreä
syreeni syreeninvioletti, vaaleanvioletti
sysimusta äärimmäisen musta. Sysi on puuhiilen (eli puusta poltetun hiilen) vanha nimitys.
sähkönsininen voimakas, kirkas keskisininen

T

taivaansininen (usein vaalea keskisininen)
terrakotta tiilenpunainen; sävyt vaaleasta tummaan
tervanruskea
teräksenharmaa
tiilenpunainen rusehtava punainen
tomaatinpunainen keltaiseen taittuva voimakas punainen
tuhkanharmaa
tulipunainen hyvin voimakas punainen
tummanharmaa
tummanpunainen
tummanruskea
tummansininen
tummanvihreä
tumma violetti
turkoosi

U

unikonpunainen kirkas, oranssihtava punainen

V

vaalea(n) harmaa
vaaleankeltainen
vaaleanpunainen
vaaleansininen
vaaleanvihreä
vaalea punainen
vadelmanpunainen
valkea valkoinen, synonyymi
valkeda valkoinen [myöhäiskantasuomi]
valketa valkoinen [varhais- ja myöhäiskantasuomi]
valkoinen
valkoinen vithrilli sinkkivalkoinen, pigmenttinimi
vanha roosa roosa, jossa aavistus harmaata
vehrjäne vihreä [Suomen lounaismurteet]
venäjänsininen tarkoittaa puhekielessä yleensä imelähköä vaaleaa, hieman vihertävänsinistä väriä (sävyä käytettiin venäjänvihreän kanssa yleisesti mm. siltojen yms. rakenteiden maalaamiseen mm. entisissä itäblokin maissa); kissoista puhuttaessa siniharmaa rotu; englanninkielen Russian blue tarkoittaa selkeämmin sinertävän harmaata
venäjänvihreä tarkoittaa puhekielessä yleensä imelähköä vaaleaa, hieman sinertävänvihreää väriä (sävyä käytettiin venäjänsinisen kanssa yleisesti mm. siltojen yms. rakenteiden maalaamiseen mm. entisissä itäblokin maissa)
vihreä aiemmin muodossa viheriä, viheriäinen; juuri viha-sanassa, vihanta on samaa juurta. Wihertäminen on suomenkielessä alkujaan merkinnyt elinvoimaista tai hyvinvoimaa [esiintyy Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 muodossa 'wiherjäinen' (ruotsiksi gröön, latinaksi viridis)]. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 puhutaan viherästä.
verenpunainen
vihreä sinoberi nimitys keltaisten, sinisten ja vihreiden värijauheiden sekoituksista
vihreä vihtrilli rautavihreä, pigmenttinimi
vihuliini punasininen; tarkoitetaanko kenties mauvea?, vanha nimitys [mainitaan: Salo, Aino: Lemin naisten käsityöt. Helsinki 1930]
viininpunainen
viljankeltainen
violetti suhteellisen uusi värisana; ei esiinny mm. Cannelin vierasperäisten sanojen luettelossa vuosina 1908 tai 1912; sen sijaan Airilan ja Cannelin luettelossa 1920-luvulla violetti esiintyy. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 puhutaan punasinisestä ja sinipunaisesta: Niiden yhteisenä vieraskielisenä nimenä on violetti. Jotkut pitävät nimen vaan punasiniselle kuuluvana ja antavat sinipunaiselle nimeksi karmini eli purppura.
vitivalkoinen hyvin puhdas valkoinen, lumenvalkoinen
voinkeltainen
väri lainasana ruotsista (färg)

W

wehreä vihreä, vanha muoto
wehreänkeltainen vihreänkeltainen
weide värimorsinko [mainittu mm. Weiss, Th.: Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854]
wernpuffi viittaa bresiljapuiden (Caesalpinia) puulastuihin, joita on käytetty punaiseksi värjäämiseen; saattaa viitata myös kampetsepuusta (Haematoxylon) saataviin lastuihin. Vanha ilmaisu.
winsorinsininen on suomalaisväännös Windsor&Newton -värivalmistajan tavaramerkistä winsor blue (=ftalosininen), pigmenttinimi. Sävynä se usein tarkoittaa voimakasta keskisinistä.
wäärnpoka kts. fernambuko; esiintyy kirjassa Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä... vuodelta 1877

XYZ

yönmusta kuvaa hyvin mustaa mustaa
yönsininen tummansininen

ÅÄÖ

kantasuomi

harmaya harmaa (myöhäiskantasuomi)
musta musta
rusketa punainen
sininen (myöhäiskantasuomi)
valkeda valkoinen (myöhäiskantasuomi)
valketa valkoinen (varhais- ja myöhäiskantasuomi)

Värinimiä vanhoissa painetuissa lähteissä

1637 Ericus Schroderus: Lexicon latino-scondicum

wiheriäisys - latina viriditas, saksa grünigket, ruotsi gröda

1642 Raamattu

harma harmaa

1678 Henrik Florinus: Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica (latina-ruotsi-suomi -sanakirja)

aiwan punainen - ruotsi mycket rödh, latina rubicundus
cullancarwainen - ruotsi rödachtigh, gullrödh, latina rufus, rutilus
cuollencarwainen - ruotsi swartbleek, latina luridus
harma - ruotsi grÅ, latina canus
ihoncarwainen - ruotsi lijffärga, latina flammeus
keldainen - ruotsi gool, latina flavus, fulvus, luteus
lumiwalkia - ruotsi sniöhwijt, latina niveus
musta - ruotsiksi swart, latinaksi niger, ater
mustanbruuni - ruotsi swartbruun, latina spadiceus, fuscus, furvus
mustanwoipa - ruotsiksi swartachtigh, mörk färga, latinaksi pullus
niin walkia cuin riesca - ruotsi miölckwijt, latina lacteus
punainen - ruotsi rödh, latina ruber
punaisen bruuni - ruotsi rödbruun, latina puniceus
purpuran carwainen - ruotsi purpurrödh, rosenrödh, latina purpureus
ruohoncarwainen - ruotsi gröön, latina viridis
ruskia - ruotsi rödachtigh, gullrödh, latina rufus, rutilus
sininen - ruotsi blå, latina caerulus, cyaneus sinisenharma - ruotsi grÅblå, latina ceasius, glaucus
tumman carwainen - ruotsiksi swartachtigh, mörk färga, latinaksi pullus
walistunut - ruotsi bleek, latina pallidus
walkia kijldäwä - ruotsi hwijtskijnande, latina candidus
wiherjäinen - ruotsi gröön, latina viridis

1745 Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus

kellava (kellertävä)
punainen - ruotsi röd - latina ruber
ruskia - ruotsi röd - latina rufus, rubeus
viheriäinen - ruotsi grönskanska
wiheriä - ruotsi grön

1786-87 Christfrid Ganander: Nytt Finskt Lexicon I-III

viheriäinen - ruotsi grönskanska
wiheriä - ruotsi grön

1826 Gustavus Renvall: Suomalainen Sana-Kirja

ruskia - latina rubro-pallidus, rubicundus, fuscus - saksa rotlich gelb, dunkel roth, braun

1853 D E D Europaeus: Svenskt-Finskt Handlexikon

ruskea - ruotsi brun
ruosteen-karwainen - ruotsi brun
ruuni - ruotsi brun
sinerwänpunainen - ruotsi violett
vihreä - ruotsi grön

1865 Ferd. Ahlman: Svenskt-Finskt Lexikon

vihreä, viheriä - ruotsi grön

1874-80 Elias Lönnrot: Suomalais-Ruotsalainen sanakirja

ruskea - ruotsalaiset vastineet mörk röd, rödbrun, kopperfärgad, rödlett, ljusbrun, rödgul, brandgul
punainen - ruotsi röd
sininen - ruotsi blå, violett
viheriä - ruotsi grön, grönskanska
viheriäinen - ruotsi grön
---
violett - suomi: sinerwänpunainen, sinipunerva, punasinervä, punasininen

Lähteitä / lukemista
Kansatieteellisiä muistiinpanoja Ilomantsin itäkylistä. Forssan Kirjapaino Oy, 1939. Koski, Mauno Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. SKS, Savonlinnan kirjapaino, Savonlinna 1983
Mahn, J. H. L. Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä, kunnollista sekä koeteltua keinoa kaikille säädyille, eli Todellinen mukawuuden, menestyksen, terweyden, työn ja kulunkien säästämisen Neuwonantaja. G. W. Wilénin ja Kumpp. kirjapaino, Turku 1877
Salo, Aino Lemin naisten käsityöt. Helsinki 1930
Viljanen, V M J Värien sommittelu. Käsiteollisuuskirjasto N.o 7. Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki 1911
Vuorela, Toivo Kansanperinteen sanakirja. WSOY Porvoo 1979
Weiss, Th. Moniaita osoituksia, kuinka willaa, pumpulia, silkkiä ja liinaa wärjätään eli painetaan. Karlssonin Kirjapaino, Oulu 1854
PIENI TIETOSANAKIRJA. Toimituskunta: Jaakko Forsman, fil. tohtori, päätoimittaja & J. A. Wecksell, fil. kand., toimitussihteeri & I. Havu, fil. tohtori & Hannes Salovaara, lehtori. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsinki 1925-1928. [runeberg.org/pieni]
KIITOS: Wilhelmiina Hämäläinen