-

alitsariinipunainen, krappilakka, ruusunpunainen

[englanti madder juontuu vanhasta englanninkielen sanasta mædere - alizarine red madder lake, rose madder, lac, garance, garanza lac, krapp, dyer's madder, robbia, garancin · ranska laque de garance, fleurs de garance (synteettinen alizarine), rouge de garance · italia lacca di robbia (synteettinen alizarina), lacca di garanza, lacca di Rubens, lacca madder, rosso di garanza, rosso di robbia, retzl, rezza; bruno di alizarina · espanja laca de garanza, rojo de garanza, laca de rubia, granza · saksa Krapplack (synteettinen Alizarin), Bettkoberlack, Colorin, Krapp-karmin, Krapp-purpur, Krapprot, Rembrandtkrapp, Rembrandtlack, Rubenskrapp, Rubensrot, Rubian, Steinerlack, Türkisch- rot, Van Dyckrot, Wurzelkrapplack · ruotsi alisarinrött, krapprött, garance · hollanti kraplak, kraprood · puola kraplak · tsekki kraplak · unkari broc · venäjä krapp-lak · japani seiyo-akane · latina garantia, warentia · heprea puah · ennen barantia, garance, rubea]

Plinius käytti krappilakasta nimeä Rubia, Dioskorides Eurythrodanon

Alitsariini-nimen on tullut arabian kielen mataraa tarkoittavasta sanasta al-lizari, al'isara ('puristettu mehu'); sillä saatetaan tarkoittaa sekä luonnon väriä että synteettistä väriä.

Usein aidosta luonnontuotteesta puhutaan krappilakkana tai alitsariinipunaisena [NR9 (NR6, NR8, NR10, NR11, NR12), CI 75330] (rose madder genuine) ja synteettisestä väriaineesta alitsariinina tai alitsariinikarmosiinina (kts. alitsariinikarmosiini), alumiinipohjainen väriaine [PR83, CI 58000]

Villassa (oranssin)punainen. Maaliaineissa vaaleanpunertava.

Luonnonlakka. Dioksiantakinoni (CI 58000 C14H8O4 (1,2-dihydroxyanthraquinone) tai C6H4 (CO)2C6H2(OH)2 tai C14H6O2(OH)2). Kasvipohjainen väriaine, joka valmistetaan värimataran juuresta uutetusta alitsariini- ja purppuraväriliuoksista.

Värimataran pitkästä juuresta saadaan alitsariinia, jonka avulla voidaan värjätä useita kirkkaita, vaihtelevan punaisia sävyjä oranssista syvän punaisiin ja burgundinpunaisiin (mm. turkinpunainen). Värimatarassa on kaksi pääasiallista väriainetta: permanentti alitsariini (C14H8O4) ja nopeasti haalistuva purpuriini (C14H8O5). Näiden lisäksi on pienempiä määriä useita muita väriaineita, kuten purpuroksantiinia. Värit ovat läpikuultavia. Väriaineet sijaitsevat pääasiassa juuren kuoriosassa. Krapin värisävyyn, värin määrään ja laatuun vaikuttaa hyvin paljon kasvumaaperän laatu - kalkkiperäisestä maasta saadaan paras tulos.

Murskattua mataran juurta voi käsitellä mm. alumiini- tai sinkkisuoloilla. Käsittelytavan mukaan alitsariinista saa erilaisia sävyjä oranssihtavasta vaalean- ja tummanpunaiseen. Yksi tapa valmistaa ainetta: kuivatut mataranjuuret murskataan, kuoritaan ja keitetään heikossa happoliemessä, jotta väri erottuu. Lientä käytetään, jotta antrakinonit erottuvat glykosideista. Valmistettu värjäysaine jalostetaan edelleen lakaksi sekoittamalla aine kuumaan alunaseokseen, johon lisätään soodaa.

Vaaleat sävyt ovat kestämättömiä, mutta tummemmat sävyt kestävät paremmin.

historia

Krappi (Färberröthe) on hienoa punaisena väriaineena käytettyä ruohoa. Sitä kasvaa Aasiassa, Etelä-Euroopassa ja myös Saksassa. Levanttilaista krappia, joka tulee Smyrnasta, Syyriasta, Tripolista, Kyprokselta ja jota voi tilata Marsesillesta, käytetään kauniinpunaisen turkkilaisen puuvillalangan värjäämiseen. Paras krappi tulee Kyprokselta ja sitä kutsutaan nimellä poya. Aluksi krapin juuret tampataan ja sitten ne jauhetaan ja siivilöidään. Näin käsiteltyä krappia voi toki tilata etenkin Rotterdamista ja monista Ranskan kaupungeista, mutta parhaiten sitä saa Zierickseestä Hollannista.
Svenskt Waru-Lexicon (1815)

Värimatara (Rubia tinctoria) on yksi historian tärkeimmistä värjäyskasveista, jota on käytetty värjäykseen niin antiikin ajan Kreikassa ja Roomassa kuin Asuka-ajan Japanissakin.

[Lisää kasvin värjäyshistoriaa värimatarasivulla]

Pitkään alitsariini oli tärkeintä nimenomaan värjäyskäytössä. (Kts. turkinpunainen)

Myöhemmin, keskiajalla, alitsariinia alettiin käyttää myös maalaustarkoituksiin (mm. kirjankuvitukseen 1400-luvulla); 1600-1700 -luvuilla maalauksiin (esim. munatemperaan sekoitettuna), 1800-luvun lopulla väriaineena katoissa. Laajaa värilakan käyttö ei silti ole ollut.

Krappilakka kipsin päälle saostettuna oli ensimmäinen orgaaninen värijauhe. Mataralakkoja valmistettiin erisävyisinä rusehtavista violetteihin ja ne olivat ylivoimaisesti kestävempiä kuin lakaksi valmistamattomat alitsariinit. Luonnon alitsariinia löytyy useista eurooppalaisista maalauksista ja monivärisistä veistoksista.

Toisten lähteiden mukaan varsinaista pigmenttiä alitsariinista alettiin valmistaa vasta 1800-luvulla. Vuonna 1804 Societ dEncouragement des Artes palkitsi mitalilla englantilaisen Sir Henry Englefieldin, kun tämä oli keksinyt keinon valmistaa mataralakkoja. Myös George Field kehitti tavan siivilöidä ja jauhaa mataralakkaa. Hänen muistikirjansa merkinnöistä (1806) käy ilmi hänen suuttumuksensa palkintoa kohtaan, koska mielestään hän oli keksinyt keinon aiemmin. Finlay kuvaa Fieldin valmistusprosessin: mataran murskatut juuret pestään tammitynnyreissä, minkä jälkeen tynnyriin lisätään alunaa ja vettä; seosta valutetaan hienon irlantilaisen pellavan läpi viisi päivää; vesi puristetaan pois syntyneestä kermamaisesta massasta, minkä jälkeen seos laitetaan uuniin.

Värimataraa (Rubia tinctoria) viljeltiin laajalti 1600-1800-luvuilla nimenomaan krappivärien (alitsariini, purpuriini) sekä krappilakan vuoksi. Värjäyskäytössä alitsariini oli oleellinen, mm. brittiläisen armeijan punaiset villakankaiset takit 1700-luvulla värjättiin pääasiassa värimatarasta saatavalla alitsariinilla.

Ensimmäisenä värimataran väriaineet eristivät vuonna 1826 ranskalaiset kemistit Colin ja Robique. He julkaisivat tutkimustuloksensa teoksessa Annales de Chimie XXXIV: Recherches sur la matire colorante de la garance (1827). Synteettistä alitsariinia valmistettiin 1868 antraseenista (Carl Graebe ja Carl Lieberman) (--> alitsariinikarmosiini). Noin 1891 alitsariinia valmistettiin vesivärinä.

Nykyään luonnonalitsariinipigmentin käyttö on verrattain vähäistä (lähinnä vesiväreissä), mutta sitä valmistetaan edelleen. Esimerkiksi Winsor & Newtonin tehtailla ainoa pigmentti, jonka tehdas valmistaa itse on alitsariinipunainen. Senkään raaka-aine ei ole eurooppalaista, vaan juuriaines tuodaan Iranista. Euroopassa mataraa viljellään enää vain lähinnä harrastuksena. Luonnonvaraisena värimatara kasvaa edelleenkin Välimeren maissa. Synteettisten väriaineiden valmistukseen verrattaessa aito krappipigmentti syntyy hitaasti ja vaivalloisesti - hinta on korkeahko.

Krappijuurta saa apteekista sekä kuivattuna juurimurusina että kokonaisina juurina.

nimiä

Alitsarinpuna, väri, joka syntyy, kun alitsarinilla värjättäessä käytetään puretusaineena aluminiumsuoloja tai tinasuoloja. Erittäin kaunis punainen saadaan, jos kangas on ennen varsinaista värjäystä käsitelty turkinpunaöljyllä.
Tavarasanakirja. (1922)

Värimatarasta saatiin kalliilla ja monimutkaisella valmistustavalla myös kirkasta ja laadukasta turkinpunaista.

Garanza... Mm. granza ja garancia olivat matarakasvin nimityksiä keskiajalla, mutta garanza on myös lakmuksesta ja matarapunaisesta valmistetun purppuran italiankielinen nimi. Se on pohjana 'takuuta' merkitsevälle garanzia-sanalle.

Rose carthame on ranskalainen luonnon alitsariinipunaisen nimitys.

Rose dore on huonolaatuisemman alitsariinipunaisen nimitys.

Rose madder on nimitys sekä synteettistä alitsariinikarmosiinin että luonnon alitsariinipunaisen heikommalle laadulle.

Turkinpunainen oli nimenomaan matarapunaisella värjättäessä saatu paraslaatuisin punainen (ei pigmenttikäyttöä).

Tuscan red on rautaoksidiin saostettu alitsariinilakka.

käyttö

Käytetään mm. öljy- ja vesiväreissä. Kaikki alitsariinilakkavärit kestävät suhteellisen hyvin valoa. Okraan, umbraan ja siennaan sekoitettuna ne kuitenkin menettävät kestävyytensä ja mustiin tai oksidiväreihin sekoitettuna kestävyys katoaa kokonaan. Kalkki tuhoaa alitsariinin, joten freskomaalaukseen alitsariinia ei voi käyttää. Alitsariinia käytti mm. J.M.W. Turner.

muuta

Juutalaisessa perinteessä on uskottu muinoin, että solmitulla ja kaulan ympärille ripustetulla mataralla on ollut parantava voima.

Katso myös alitsariiniruskea, alitsariinikeltainen, purpuriinivioletti; keltainen lakka

Samankaltaisia vastineita alitsaariinipunaiselle ovat mm. munjeet ja nakai.

Lähteitä / lukemista
Bonsdorff, W & Hintikka, S V & Katara, Pekka & Stigell, R V & Kauppi, Juho Tavarasanakirja. Kirja-osakeyhtiö Tieto, K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1922

 

Finlay, Victoria Colour. Travels Through The Paintbox. Sceptre; Hodder and Stoughton, Lontoo 2002
Hadaf, Al Daf Yomi. Cong, 6VI2005
Svenskt Waru-Lexicon. 1815 [virtualhelsinki.net | 25II06]