egyptinsininen, aleksandriansininen, pompeijinsininen, pozzuolisininen, vestoriasininen, italiansininen, egyptinvihreä

[englanti Egyptian blue, Alexandrian blue, Alexandrian frit, frit, Hercolaneum blue, Pozzuoli blue, Pompeii blue, Pompeian blue, Italian blue, Vestorian blue | Egyptian green · saksa Caeruleum, Frittenblau, Pompejanischblau, ägyptischblau · italia blu egiziano, azzurro pompeiano, fritta blu, fritta d alessandria, fritta egiziana · ranska bleu gyptien, bleu d'Alexandrie | vert gyptien · unkari egyiptomi kk · latina Rooma: lomentum, cyanos sceuatos, puteolanum (Plinius) · egypti irtiu sbedj, iryt hsbd ('keinotekoinen lapis lazuli')]


[PB31, CI 77437]

Synteettinen, epäorgaaninen sininen; (kalsium)kuparisilikaattia ([PB31:] CaCuSi₄O₁₀ - kemiallisesti sama koostumus kuin eräällä hyvin harvinaisella kuparimineraalilla). Egyptinsinisen väri vaihtelee paljon - aivan vaaleansinisestä tummansiniseen - riippuen sen karkeusasteesta, valmistustavasta ja koostumuksesta.

Egyptinsininen valmistettiin yhdistämällä rauta- ja kuparioksideja silikaatteihin ja kalsiumiin yleensä kuumentamalla kvarsia kuparin ja kalsiumin kanssa n. 1000 C lämpötilassa. Näin aikaansaatu syvä väri kuitenkin saattoi tummua ja muuttua vuosien saatossa. Toisten lähteiden mukaan frittapohjainen aine pysyy ainakin kalkkimaalauksissa hyvin, eikä haalistu. Siihen eivät myöskään vaikuta muut pigmentit.

Historia

Ensimmäisiä keinotekoisesti tuotettuja pigmenttejä - useiden mielestä nimenomaan ensimmäinen - ja ensimmäisiä taiteeseen käytettyjä pigmenttejä maavärien jälkeen. Löydetty mm. Egyptin, Mesopotamian, Persian ja Rooman seinämaalauksista; väri on säilynyt hyvin jopa 3000 vuotta. Egyptistä on löytynyt jälkiä pigmentistä ajalta 3600 eaa, mutta saattaa olla, että pigmentti on alkuaan kotoisin Mesopotamian tai Syyrian alueelta. Assyrialaisten on kerrottu valmistaneen väriä violetin sävyisenä (violettia frittaa). Värin tekemisen taito siirtyi kreetalaisille ja myöhemmin myös etruskeille, kreikkalaisille ja roomalaisille - ja kenties jonain versiona Kiinaan saakka.

Kiinasta on löytynyt hyvin samantapaista keinotekoisesti valmistettua sinistä pigmenttiä, jota alettiin käyttää n. 500 eaa. Tämä on aiheuttanut arveluita siitä, että kiinalaiset olisivat saaneet ohjeen siniselle pigmentilleen egyptiläisiltä - tämän sveitsiläisen tutkijan Heinz Berken tutkimus vahvistaa. Kiinalaisessa sinisessä pigmentissä kalsium on korvattu bariumilla.

Rooman valtakunnan aikoihin egyptinsininen tunnettiin pozzuolinsinisenä (Vitruviuksen mukaan väri saapui Pozzuoliin Egyptistä, Aleksandrian kautta; hänen tekstinsä on myös ainoa vanha kirjoitus, jossa egyptinsinisen valmistus on dokumentoitu). Värin valmistus neuvottiin roomalaisessa, ensimmäisellä vuosisadalla ilmestyneessä arkkitehtuurioppaassa Vitruvii De Architectura Libri Decem.

Keski- ja renessanssiajan Euroopassa egyptinsininen oli hyvin arvostettu pigmentti.

Salaperäinen, keinotekoisesti valmistettu sininen pigmentti askarrutti monia 1800-luvun tutkijoita. Englantilainen Sir Humphry Davy tutki Pompeijin raunioista 1814 löytynyttä sinistä lasitetta ja totesi sen sisältävän hiekkaa, kalkkia ja kuparia. Myös ranskalaisen Ferdinand A. Fouqun sanotaan keksineen egyptinsinisen rakenteen, kun hän tutki niin ikään tulivuoren purkauksen seurauksena tuhkaan hautautuneen Akrotirin raunioita.

Nimiä

Aleksandriansininen (Alexandrian blue) oli roomalaisten nimitys egyptinsiniselle, jota tuotiin Roomaan Aleksandrian kautta (sijaitsee Pohjois-Egyptissä). Pozzuolinsiniseksi roomalaiset kutsuivat väriä, jota alkoivat itse valmistaa Pozzuolissa, lähellä Napolia, keksittyään egyptinsinisen valmistustavan. Ainakin roomalaisille väristä tuli edullisempaa ja väri levisi Roomalaisten mukana ympäri Eurooppaa. Italiansininen -nimi on samaa perua.

Egyptinvihreä (Egyptian green) on egyptinsinisen vihertävä sävy.

Pompeijinsininen on egyptinsinisen nimi siksi, että Pompeijin raunioista paljastui egyptinsinistä sekä seinämaalauksista että keramiikasta ja esim. englantilainen Davy tutki nimenomaan Pompeijista löydettyjä pigmenttipalasia. Myös Herculaneum sijaitsi aivan Vesuviuksen juurella ja Pompeijin tapaan hautautui tuhkaan tulivuoren purkauksessa vuonna 79. Sieltäkin on löydetty samaa egyptinsinistä pigmenttiä ja joskus siitä onkin käytetty harvinaisempaa nimeä Hercolaneum blue.

Käyttö

Soveltuu hyvin mm. freskomaalaukseen. Ei suositella öljy- ja temperamaalaukseen, eikä enkaustiikkaan.

Ohjeita

[! Huomaa, että ohjeet voivat olla vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Niiden valmistus voi olla vaarallista.]

Tarvitset 4 osaa kvartsia, 1 osan kuparioksidia tai -karbonaattia ja 1 osan kalsiumsulfaattia tai -karbonaattia. Kuumenna keskenään ensin 900C asteeseen ja jätä sitten seos pariksi vuorokaudeksi 800C lämpötilaan. Kun seos on jäähtynyt, jauha se pigmentiksi. [Kai]

Muuta

Aitoa pigmenttiä on nykyään vaikea saada. Väri korvattiin aikoinaan smaltilla, joka puolestaan on korvattu uusilla kobolttisinisillä. Egyptinsinisenä myydään erilaisia pigmenttisekoituksia.

Katso myös fritta