-

IKB (l'International Klein Blue)

[PB29, CI 77007]

Ranskalainen taiteilija Yves Klein (1928-62) on varmaankin parhaiten tunnettu tyrmäävän sinisistä teoksistaan, joissa pääosaa näyttelee Kleinille kehitetty - tai Kleinin kehityttämä - IKB (International Klein Blue) -väriaine. Hyvin intensiivinen sininen ei varsinaisesti ole pigmentti itsessään, vaan se on väriaine, joka on sekoitus ultramariinia ja sideainetta.

historia

Yves Klein kutsui itseään Yves Yksiväriseksi (Yves, Le Monochrome). Klein uskoi, että pystyisi kertomaan kaiken sanottavansa yhdellä värillä ja lausahtikin uskovansa, että tulevaisuudessa kuvia aletaan maalata vain yhdellä värillä. Klein alkoi tehdä monokromivedoksia Heldin mukaan jo 1946 (muiden lähteiden mukaan viimeistään vuonna 1951). Usein mainitaan, että hän teki yksivärisiä teoksiaan ripustaakseen niitä judosalinsa seinille: judo oli hänen rakas harrastuksensa, jonka opiskelua varten hän matkusti Japaniin 1952. Klein palasi takaisin Pariisiin 1955 ja päätti vaihtaa judoharrastuksensa taiteeseen. Hän tarjosi yksiväristä oranssia teosta Salon des Ralits Nouvelles'iin, mutta sitä ei haluttu näyttelyyn. Vuoden 1955 lokakuussa hän piti näyttelyn Club des Solitairesissa, jossa oli esillä erivärisiä monokromisia teoksia, mutta yleisöä ja ymmärrystä Klein alkoi saada työlleen vasta, kun oli keksinyt voimakkaan sinisensä.

Klein käytti sinistä väriään useissa yksivärisissä teoksissaan jo 1950-luvulla, mutta oli pettynyt tapaan, millä pigmentti aina himmeni ja menetti voimakkuuttaan, kun se oli sekoitettu maalauskelpoiseksi. Klein halusi löytää tavan, jolla väri säilyttäisi sideaineeseen sekoitettuna saman voimakkuuden ja intensiivisyyden kuin sillä on jauheena. Tämän mahdollisti uusi sitovan hartsiaine, ranskalaisen kemianyhtiön Rhône Poulencin kehittämä Rhodopas M tai M60A, jota saatettiin ohentaa niin, että sitä saattoi käyttää sideaineena, mutta ilman, että se vaikutti pigmentin värivoimaan. Maalauksen pintaan jäi näin valmistetusta maalista sametinkaltainen mattapintainen tekstuuri. Vaikka pigmenttiä pidetään Yves Kleinin keksimänä ja se kantaa hänen nimeään, yksin hän ei sitä kehittänyt. Klein työskenteli pariisilaisen taiteilijatarvikevälittäjän ja harrastelijakemisti Édouard Adamin kanssa. Voidaan melko varmasti sanoa, että Kleinilta tuli idea ja toive ja Adam teki varsinaisen kehitystyön - vaikka hänen nimeään ei myöskään virallisissa papereissa näy. Adamin taidetarvikekauppa Pariisissa on toiminnassa edelleenkin ja maaliainetta myydään siellä nimellä "Médium Adam 25."

Värin patentointi mainitaan usein, mutta IKB-väriä ei itseasiassa ole koskaan varsinaisesti patentoitu. Klein kyllä rekisteröi nimen IKB (International Klein Blue) "Institut national de la propriété industrielle":ssa 19.5.1960. Ko. instituutissa rekisteröinti on jotain nimirekisteröinnin ja patentoinnin väliltä: rekisteröijä toimittaa instituuttiin kirjekuoren Soleau enveloppe, jossa on päivämäärän lisäksi tarkka kuvaus keksinnöstä - tai ideasta - ja pitää toisen samanlaisen kopion itsellään. Kirje ei anna yksinoikeutta, kuten patentti, mutta se antaa luvan käyttää kirjeessä mainittua keksintöä senkin jälkeen, jos joku muu patentoi sen. Kleinin soleau enveloppe N° 63 471 on sisältänyt kuvauksen siitä, mihin sideaineeseen ultramariini sidotaan ja miten, sekä väriaineen nimen.

Klein piti ensimmäisen IKB-värillä valmistetun monokromisen näyttelynsä tammikuun 1957 alussa Galleria Apollinairessa Milanossa, jossa oli esillä yksitoista samankokoista samalla värillä maalattua teosta - vain niiden hinnat vaihtelivat. Kleinin mukaan IKB kuvasi kosmisen energian fyysistä olotilaa - joka ilman tuota sinistä leijuu ilmassa näkymättömänä.

muuta

Klein on tunnetuin ehkä juuri sinisestään, mutta hän teki paljon muutakin klassisesta taiteesta poikkeavaa: hän mm. piti näyttelynään tyhjää valkoseinäistä huonetta, josta myi sisäilmaa annoksina, maalasi tulella kankaaseen reikiä ja päästi ilmaan tuhansia sinisiä ilmapalloja. Useita kertoja Klein valmisti maalauksia myös galleriassa yleisön edessä orkesterin soittaessa hänen yhden soinnun monotonista sinfoniaansa (Symphonie Monoton). Tuolloin Klein pukeutui smokkiin ja veti käteensä valkoiset hansikkaansa (myös yleisöltä vaadittiin tätä varten juhlapukeutumista) ja ohjasi alastomat, IKB:llä maalatut mallit istumaan, pyörimään tai kiemurtelemaan paperilla, kunnes haluttu kuvio oli valmis.

Yves Klein kuoli 34-vuotiaana sydänkohtaukseen, jonka syyksi epäillään hänen työssään käyttämiensä kemikaalien haitallisia vaikutuksia. Tarinan mukaan taiteilija ei halunnut piinata työhuoneestaan kantautuvilla hajuilla naapureita ja tukki siksi kaikki ilmareiät - ja siten itse myrkyttyi maaleistaan.

Lähteitä / lukemista
Ball, Philip Talk at the Royal Institution, 16 March 2001 [Royal Institution of Great Britain, rigb.org | 230803]
Held, John Jr. The Formidable Blue Stamp of Yves Klein [mailartist.com | xxxx03]
Rosenthal, Nan Comic relief - artist Yves Klein - Into the Blue [ArtForum, Summer 1995]
Spector, Nancy Yves Klein [guggenheimcollection.org | 250804]
Art Icons [articons.co.uk | 250804]
Lapis Lazuli and the History of ‘the Most Perfect’ Color [New York Times, Roderic Convay Morris | 180815]