Kiinanvihreä, lokao

[englanti Chinese green, lo-kao, · saksa Charvin's grün, Chinagrün · ruotsi kinesiskt grönt · loukka, king-lok; liok-koa, lek-ko]

Vihreä substraattipigmentti. Valmistetaan Kiinassa eräistä paatsamalajeista (Rhamnus chlorophorus, Rhamnus utilis). Rhamnus utilis -puun kuoresta saatiin kirkkaita ja pysyviä vihreitä värejä, jotka värjäsivät villaa ja silkkiä ilman puretusaineita. Rhamnus chloropus -puusta saatiin samalla menetelmällä hieman vähemmän kirkasta vihreää. Molempia kutsuttiin nimellä lokao. Väri on melko kestävää. Toisin kuin muiden paatsamista saatavien keltaisten ja vihreiden värien kohdalla, kiinanvihreä valmistetaan puun kuoresta - ei marjoista.

Finlay kuvaa kirjassaan valmistusprosessin: kuorta keitetään ensin useita päiviä, jonka jälkeen sekaan heitetään värjättävä tekstiili. Useita päiviä myöhemmin ruskeaksi värjäytynyt tekstiili nostetaan illalla ja annetaan kuivata seuraavaan päivään. Tekstiili muuttuu vihreäksi niistä kohdin, joihin aurinko paistaa. Keskipäivällä tekstiili tuodaan sisään ja keiteään uudelleen, kunnes vihreä aine on liuennut astiaan; keittojäte kerätään, kuivataan ja myydään värjäyskäyttöä varten.

Historia

Until recently, all the green colours produced on fabrics were the results of blue and yellow mixed together; but of late public attention has been drawn to a green matter discovered by the Chinese, and fixed by them on cotton. It has been ascertained that they prepare it, by a long and tedious process, from two plants called Pa-bi-lo-za (Rhamnus chlorophorus) and Hom-bi-lo-za (Rhamnus utilis), and sell it in small square cakes, under the name of Luh-kaou or Luh-chao. The first commercial importation of this colour, new to us, is quite recent, as the first public sale of it in England took place a week ago, at the quarterly indigo sales, under the name of China green indigo. No sooner had a foreign green substance been brought to our notice, than in Europe we had succeede in obtaining also green dyeing substance from the plants which surround us, and Mr. Schlumberger gas been fortunate enough to fix on woollen fabrics the green chlorophylle, or colouring matter of leaves and grass. This discovery will, in time, prove of great service to dyers and calico printers. Mr. Schlumberger's process consists in boiling 60 lbs. of grass with 25 gallons of water. This operation is repeated, and the grass then treated with 25 gallons of soda lye, with addition of 2 to 4 lbs. of mercer's dung substitute (phosphate of soda and lime). Boil half [---] then add excess of hydochloric acid; a [---] precipitate falls, which is separated by filtration. [---] is dissolved in very dilute soda lye, adding a little of the substitute and the silk or wool to be dyed is dipped in until the desired shade is obtained. Stannate of Soda is the only mordant which gives us beneficial results.

- Calvert, Crace On Recent Scientific Discoveries as Applied to Arts and Manufactures. Of Colour obtained from Coal Tar Products. Julkaisussa: Journal of the Society of Arts 274, 19.2.1857.

Perinteistä lokao-väriä käytettiin vuosisatojen ajan yksinomaan Kiinassa. Brunello mainitsee, että etenkin Kiinan Tche-Kiangin provinssissa oli 1800-luvun puolessa välissä useita tehtaita, jotka eristivät Rhamnus utilis -puun kuoresta lokao-väriä. Tällä vihreällä värillä värjättyjä vaatteita kutsuttiin Kiinassa nimellä liou-sai, mutta vaatteiden kauppanimenä oli myös so-lo-pou (tai nghiou-lo-se tai nghiou lo-pou). Lo-kao tarkoitti kiinan kielellä vihreää liimaa tai vihreää maalia.

Länsimaissa siitä ei tiedetty mitään ennen 1800-luvun puoltaväliä. Finlay kertoo kirjassaan vihreän lokao-värin saapumisesta Eurooppaan: vuonna 1845 Ranska lähetti virkamiehiään Kiinaan etsimään uusia potentiaalisia kauppatavaroita. Paluumatkalla mukaan oli tarttunut erilaisten posliini- ja tekstiilituotteiden sekä mineraalinäytteiden lisäksi pari ruukullista vihreää "savea". Brunellon mukaan lokaon eurooppalaisille esittelivät Fortune, Randot ja De Montigny, noin vuonna 1857. Calvertin jutun mukaan lokaota oli myyty ensimmäisen kerran julkisesti viikkoa ennen jutun ilmestymistä, eli helmikuun 1857 alussa; mutta todennäköisesti Calvert puhuu Englannista ja ilmeisesti väri esiteltiin Ranskassa jo 1853. Ruotsalaisen vanhan tietosanakirjan mukaan kiinanvihreä myytiin sinivihreinä levyinä.

Euroopassa luonnonvihreät värit olivat harvassa ennen synteettisten värien keksimistä - tai oikeammin: kestäviä vihreitä värejä ei oikeastaan luonnosta saanut sellaisenaan. Vuonna 1957 Calvert kirjoitti Journal of the Society of Arts -julkisuun lähinnä aniliinivärejä ja väriteollisuutta käsittelevän jutun, jossa mainitsee myös, että "viime aikoihin saakka kankaat on saatu vihreiksi sekoittamalla keltaista ja sinistä", mutta viime aikoina huomio on kiinnittynyt kiinalaisten löytämään vihreään väriaineeseen, jolla on värjätty puuvillaa. "Kiinalaisena vihreänä indigona" myyty tahnamainen lokao-väri sai melkoisesti huomiota eurooppalaisen tekstiiliteollisuuden keskuudessa ensimmäisenä tunnettuna kestävänä vihreänä luonnonvärinä. Pahaksi onneksi se tuli uutuutena Eurooppaan juuri synteettisten värien ottaessa ensiaskeliaan ja todennäköisesti siksi se - kalliina ja vaikeana valmistaa - hävisi myös melko pian eurooppalaisesta värjäyshistoriasta, kun nopeammat ja edullisemmat aniliinivärit raivasivat nopeasti tilaa. Lokaon kukoistusaika kesti vain noin kymmenen vuotta.

Scientific American -lehden artikkelissa Dyeing in France and Contributions of Modern Science to The Art.vuodelta 1869, K. R. Mudge raportoi virallisena Pariisin maailmannäyttelyn 1867 raportoijana muiden kemiallisten keksintöjen ja väriaineiden lisäksi myös kiinanvihreästä, lo-kaosta. Lehtijutun mukaan lo-kao esiteltiin 1851 ja 1852, jonka jälkeen lyonsilainen M. Charvin onnistui erottamaan lokaon pääväriaineen Euroopassa luonnonvaraisesti kasvavasta paatsamasta (Rhamnus catharticus), mistä syystä hän sai maailmannäyttelyssä kultamitalin. (Useissa värjäystä käsittelevissä kirjoissa mainitaan, että Charvin teki löydän vasta vuonna 1874 - mutta se ei tunnu pitävän paikkansa.) Jutun mukaan lo-kao-väriä ihasteltiin etenkin sen kauniin vihreistä väreistä keinotekoisessa valossa - mikä 1800-luvulla oli suhteellisen suuri ongelma.

Lokao otettiin tekstiiliteollisuuden käyttöön ainakin joissakin Lyonsin silkkivärjäämöissä.

Käyttö

Käytetty tekstiilivärjäyksessä.

Muuta

Kiinanvihreäksi on nimitetty myös malakiittia.