koboltinkeltainen, aureoliini

[englanti cobalt yellow, aureoline, Fischer's yellow · ranska jaune de cobalt · saksa Aureolin · italia aureolina, giallo di cobalto, giallo trasparente, sale di fischer · norja kobolt gul · puola aureolina, zlcie kobaltowa · venäjä zoltyj kobalt]

[PY40, CI 77357]


Keskivahva, kirkas keltainen (potassium cobaltinitrite)

Epäorgaaninen
2K₃[Co(NO₂)₆] · 3 H₂O
K₃[Co(NO₂)₆] · H₂O
CoK₃ (NO₂) ₆ · H₂O

Kaliumkobolttinitriitti, joka valmistetaan kobolttinitraatin ja kaliumnitraatin välisessä reaktiossa. Transparentti ja permanentti kirkas väri, jonka värjäysvoima on heikko. Erittäin myrkyllinen pigmentti.

historia

1500-luvulla kaivosmiehet nimesivät kobolttimineraalin nimellä 'kobold' - peikko. Kobolttimineraali välkehteli useissa kaivoksissa kaivosmiesten lampuista lähtevän valon hohteessa.

Useissa viitteissä mainitaan värin keksijäksi saksalainen N. W. Fischer (Breslau 1831), mutta sitä ei käytetty ennenkuin ranskalainen E. Saint-Evre uudelleenkeksi pigmentin Pariisissa vuonna 1852 (1851?; joidenkin tietojen mukaan jo 1848). Sitä markkinoitiin ensi kerran 1861. Winsor & Newton esitteli vesiväripigmenttinsä 1889. Aureoliini oli suosittu 1800-luvun loppuun; silloin esiteltiin monia edullisempia, puhtaampia ja kestävämpiä pigmenttejä kuten kadmiumvärit. Joskin Philip Ballin mukaan pigmentti oli suosittu ainoastaan vesiväripigmenttinä, öljyvärimaalareille oli tarjolla muita, parempia vaihtoehtoja.

käyttö

Kobolttivärejä käytetään pääasiassa lasin ja emalin värityksessä sekä posliinimaalauksessa. Taidemaalauksessa koboltinkeltainen soveltuu mm. öljy-, vesi- ja akryyliväreissä. Erityisesti koboltinkeltainen sopii laseeraukseen.

nimiä

Kobolttikeltaisena ja aureoliinina myydään myös muiden värien sekoituksia. Aureoliiniksi kutsutaan myös mm. aryyliamidikeltaisen 10G (PY3) ja okran (PY42) sekoitusta.

muuta

Katso myös muut kobolttivärit: kobolttiturkoosi, kobolttivioletti, kobolttivihreä, kobolttisininen