-

Lakmus

[englanti litmus, lackmus, lichen blue, lakemus; keskienglanti litmose, lykemose · ranska turnsole, tournesol, orseille en pierre, orseille de Flandres, orseille d'Hollande · saksa persis, Lackmus · ruotsi lackmus · hollanti litmus, lakmoes; keskihollanti lijkmoes · puola lakmus · tsekki lakmus · serbokroaatti lakmus · unkari lakmusz · viro lakmus · esperanto lakmus · alkujaan muinaisskandinaavisesta kielestä litmosi - litr= väriaine, mosi=jäkälä]

Saadaan joistakin jäkälälajeista (Roccella tinctoria (josta lakmusta aiemmin yksinomaan valmistettiin), Pertusaria dealbata; Pertusaria dealbescens; tärkeimpinä on mainittu afrikkalainen Roccella montagnei ja kalifornialainen Dendrographa leucophoea, Acharius; heikompilaatuisia lakmusvärejä saadaan mm. Variolaria (dealbata), Lecanora ja Parmelia -jäkälistä).

Violetti lakmus värjäytyy hapoilla punaisiksi ja emäksillä sinisiksi.

Lakmusta valmistettiin aiemmin lähes yksinomaan Hollannissa, mutta valmistus levisi myös mm. Italiaan, Ranskaan ja Englantiin. Lakmuslaatuja on lähes kaksikymmentä ja niiden laatu vaihtelee huomattavasti.

Lakmuksen valmistusprosessi muistuttaa orseljin valmistusta. Vesiliukoiseen ammoniakkiliuokseen (urea) lisätään mm. potaskaa ja kalkkia. Jäkälät murskataan natriumkarbonaatin ja ammoniakin sekoitukseen, jonka annetaan hautua viikkoja puuastioissa. Seosta sekoitataan ajoittain ja noin neljän viikon kuluessa väri muuttuu punaisesta violetiksi ja edelleen siniseksi. Jäkälät kuivataan ja jauhetaan hienoksi. Tässä vaiheessa jäkälissä on osittain lakmus- ja osittain orseljiväriä. Orseiini saadaan uutettua alkoholin avulla, jolloin jäljelle jää sininen lakmus.

Lakmuksen pääasialliset väriaineet ovat:
· pääväri on atsolitmiini (azolitmin) (C7H7O4N); muuttuu siniseksi alkalien vaikutuksesta, ei liukene alkoholiin tai eetteriin
· purppuranpunainen erytoleiini (erythrolein); liukenee alkoholiin ja ammoniakissa tuottaa syvän purppuran värin
· erytolitmiini (erythrolitmin); liukenee alkoholiin, mutta vain vähän eetteriin ja veteen, ammoniakin kanssa kirkkaansininen
· lakmuksessa on myös vähän kirkkaanpunaista spaniolitmiininiä (spaniolitmin), jonka alkalit värjäävät siniseksi; veteen liukenee vähän, ei liukene alkoholiin tai eetteriin

Historia

Lakmusta tuotiin Saksaan ja Englantiin Norjasta 1300-luvulla. Alankomaissa lakmusta valmistettiin viimeistään 1500-luvulta lähtien. Kirjallisiakin merkintöjä on joitakin; vuonna 1663 Robert Boyle kirjoitti, kuinka hapot muuttivat sinisen lakmuksen punaiseksi.

Lakmus on opittu tuntemaan lähinnä värjäysaineena, mutta sillä oli suuri merkitys keskiaikaisessa maalaustaiteessa. Sitä käytettiin myös musteeksi.

1800-luvulla lakmusta alettiin vähitellen käyttää myös lääketieteessä mm. mahanesteen ja virtsan happamuuden määrittämiseen.

Orselji, lakmus (litmus), cudbear ja persio

Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856), luvussa III. Economical Application of Lichens. Applications in the Arts todetaan, että orseljia, lakmusta ja cudbear-ainetta voidaan käytännössä pitää samana aineena, joka eroaa vain valmistustavan mukaan. Kirjan mukaan orchill on englanninkielinen, cudbear skotlantilainen ja litmus tämän väriaineen hollantilainen nimi; ja ensimmäinen valmistetaan liemeksi tai tahnamaisena; toinen tummanpunaisena jauheena ja kolmas sinisinä kakkusina. Tekstissä huomautetaan, että kaikkien näiden väri on "luonnollisesti" punainen, ja sininen sävy aikaansaadaan lisäämällä väriaineeseen emäksisiä aineita, kuten kalkkia tai liitua.

Toisaalta Encyclopædia Britannicassa (1855) mainitaan englanninkielisenä nimenä archil ja ranskankielisenä nimenä orseille, jota valmistetaan kahdesta jäkälästä (roccella ja parellus » Roccella tinctoria ja todennäköisesti Ochrolechia pallescens var. parella). Siinä ainetta kuvataan violetinpunaisena tahnana, jota on kaksi lajia: toinen valmistetaan Kanariansaarilla ja toinen etelä-Ranskassa. Saman artikkelin mukaan cudbear on sama kuin saksan persio, ja se valmistetaan eri jäkälistä (lichen tartareus ja lichen omphalodes » todennäköisesti Ochrolechia tartarea ja Parmelia omphalodes).

Lue myös: orselji.

Nimiä

Ranskassa lakmusväriä kutsuttiin mm. nimillä Prelle d'Auvergne tai Lyons orchil ja sitä valmistettiin Limoges'n, Clermand-Ferrandin ja Lyonin värjäyskeskuksissa.

Käyttö

Charta Exploratoria Caerulea, sininen lakmuspaperi, valmistetaan upottavalla papereita vahvaan lakmusliuokseen (1 osa lakmusta, 6 osaa kiehuvaa vettä) tai ruiskuttamalla sitä paperin päälle. Hyvälaatuiseen paperiin väri tarttuu tasaisesti, jos lakmuksen on annettu liota hyvin. Paperi kuivatetaan hyvin ja pidetään suljetuissa tilassa pimeässä. Charta Exploratoria Rubefacta, punainen lakmuspaperi, valmistetaan upottamalla sininen paperi laimeaan happoon - happoa pitää olla vain juuri sen verran, että se riittää muuttamaan paperin punaiseksi.

Nykyään lakmusta käytetään joissakin henna-hiusväreissä lisäosana.

Uusinta käyttöä lienee lakmusvärjättyjen pakkausten käyttäminen maito- ja mehutuotteissa tuoreusindikaattorina. Pakkausten happopitoisuutta voidaan säädellä sopivaksi niin, että purkin väri muuttuu sisältönsä mukaan - siis sen mukaan, kuinka kauan purkki on ollut hyllyllä.

Lähteitä / lukemista

Forsius, Arno Diagnostiset menetelmät ennen 1800-luvun puoliväliä [www.saunalahti.fi/arnoldus/diagno_1.html | 03XII20]
Lindsay, W. Lauder A Popular History of British Lichens, comprising an account of their structure, reproduction, uses, distribution and classification. Lovell Reeve, Lontoo 1856
Encyclopædia Britannica. Volume VIII. Adam and Charles Black, Edinburgh, 1855.
Artikkelit Coloriastossa: Hakusana: lakmus ja orselji jne. jäkälävärit Kasvit / jäkälät