[englanti magenta · ruotsi magenta, fuksin]
Magenta on sekä yleisnimi kirkkaalle violetihtavan vaaleanpunaiselle, sekä värjäysaineen nimi [katso: fuksiini, pararosaniliini].
Kts. fuksiini
[englanti basic fuchsin(e), basic magenta, rosanilin, chrysoidine crystals, rosaniline chloride, rosaniline hydrochloride, rosanilinium chloride, 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-2-methylbenzenamine, monohydrochloride]
[BV14, solvent red 41, CI 42510]
Magentalla on verrattain huono valonkesto.
Muita nimiä mm. aizen magenta, astra fuchsine b, calcozine fuchsine HO, magenta RTN | XX, cerise B, diabasic magenta, diamond fuchsine, fuchsine A | CS | G | HO | N | RTN | SBP | Y, magenta DP | E | G | I | PN | S, orient basic magenta
[englanti magenta II, dimethyl fuchsin 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-3-methyl-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-2-methylbenzenamine, monohydrochloride ]
(C21H22N3Cl)
[englanti isorubine, neofuchsine, new fuchsin, new magenta, triarylmethane, trimethyl fuchsin, 4-[(4-Aminophenyl)(4-imino-2,5-cyclohexadien-1-ylidene)methyl]-benzenamine, monohydrochloride]
[BV2, CI 42520] Valmistetaan ortotoludiinista ilman aniliinia (aiemmissa magentissa aina aniliinia).
Magentan keksijäksi on mainittu Natanson, joka jo vuonna 1856 huomasi, että aniliinista voidaan valmistaa kaunista punaista väriä. Kaksi vuotta myöhemmin Verguin valmisti magentaa (fuksiinia) hapettamalla aniliinia tinakloridilla - nimenomaan tämä väri oli toinen perusväri (basic dye). Samaan aikaan Hofmann määritteli magentan pääaineiksi homorosaniliinin, rosaniliinin ja toluidiinin. Useat lähteet mainitsevat, että magentaa sekä pararosaniliinia valmistettiin molempia ensimmäisen kerran Saksassa 1800-luvun loppupuolella. Joissakin lähteissä mainitaan, että magentan valmistus alkoi 1959 Lyonissa ja muutamia kuukausia myöhemmin tehtaissa Mulhousessa, Glasgowssa ja Lontoossa ja vielä hieman myöhemmin Saksassa.
Magentasta tuli pian aniliinipurppuraa suositumpi ja sitä valmistettiin kaikkialla Britanniassa. Muotivärinä kirkasvärinen magenta voitti hillityn mauven suosiossa 1800-luvun loppupuolella.
Magenta on yksi nykyaikaisen painotekniikan väreistä.
Hoffmannin violetti
Ranskalainen professori Hofmann loi 'Hofmannin violetteina' tunnettuja kirkkaampia, sinertävänpunaisia aniliinivärejä (kosaliinit 1853). Ne valmistettiin rosaliinista metyyli- ja etyylijodidin avulla. Käytetty villan ja puuvillan värjäykseen. Erityisen kirkas sinipunainen nimettiin magentaksi pienen italialaisen kylän mukaan. Kylän vieressä käytiin värin keksimisvuonna 1859 verinen taistelu, jossa ranskalaiset voittivat itävaltalaiset. Suomessa Hofmanin violetti on tunnettu mm. kauppanimellä Dahlia.
Magentana myydään mm. kinakridonimagentaa (PR122 tai PR202), kobolttiviolettia (PV14) ja kinakridoniviolettia (PV19).
Solferino on magentasta valmistettu puna-violetti lakka. Myös se on nimetty pohjois-italialaisen taistelupaikan mukaan (ranskalaissardinialainen armeija saavutti siellä ratkaisevan voiton itävaltalaisista 1859) kuten magentakin.
Magentaa on käytetty tekstiilien (puuvilla, villa, silkki, keinokuidut), nahan ja posliinisaven värjäyksessä, valokuvauksessa filtterivärinä ja musteissa.
Käytetään mm. tutkimusten yhteydessä bakteerien värjäämiseen. Värillä on antiseptinen teho joitakin bakteereita ja sieniä vastaan. Epäilyt karsinogeenisuudesta ovat sen vähentäneet käyttöä.
Katso myös: trifenyylimetaaniyhdisteet