Orleaani

[englanti orlean, bixin, norbixin; urucum · saksa Annatto, Bixin, Norbixin · ranska rocou · espanja rocou, bixina, norbixina, orleans, terre orellana · islanti annattlausnir]
Suomen orleaani on tunnettu muodossa tai toisessa 1600-luvulta lähtien (orleana). Lönnrotin sanakirjassa mainittiin orjaani; Hansson (1899) ja Cannelin (1912) puhuvat orleaanasta.

[NO4, E160(b), CI 75120]


Biksiini: C₂₅H₃₀O₄
Norbiksiini: C₂₄H₂₈O₄


Annattopensaan (Bixa orleana) siemeniä. Kuva: Päivi Hutri Orleaani on karotenoidi, jonka väri vaihtelee keltaisesta punaiseen. Se sisältää oranssia biksiiniä ja keltaista veteen liukenevaa orelliinia. Se haalistuu auringonvalon vaikutuksesta ja sen tiedetään aiheuttavan ihmisissä (ainakin elintarvikevärinä) allergisia oireita - kuten nokkosihottumaa.

Biksiini valmistetaan uuttamalla annattopuun (Bixa orellana L.) siementen ulkokuorta. Norbiksiini valmistetaan hydrolysoimalla uutettua biksiiniä emäksisellä vesiliuoksella. Emäkset muuttavat biksiinin keltaiseksi ja hapot siniseksi. Orleaani ei tarvitse värjäyksessä erillistä puretusainetta; metallisuoloilla väristä kuitenkin saadaan syvempi.

Mm. azteekit käyttivät väriaineen lähteenään annattopensasta (Bixa orleana).

käyttö

Amazonin sademetsässä pigmenttiä käytetään vartalomaalina, tekstiilivärinä, ruoansulatuslääkkeenä ja yskänlääkkeenä. Länsimaissa sillä värjätään myös elintarvikkeita kuten margariinia ja voita sekä juustoa. Sillä on värjätty myös kosmetiikkatuotteita ja siitä on valmistettu vernissaa. Se ei liukene veteen, mutta liukenee lieviin alkaliliuoksiin.