-

vivianiitti, sinimaa, siniokra

[englanti vivanite, raw vivanite, blue earth, ferrous phosphate, iron blue, blue ocher, blue ochre, blue iron earth, natural mineral indigo · ranska vivianite ou fer azuré, bleu de fer, vivianite · italia vivianite, azure ochre · espanja vivianite, tierra ocre azul natural, terra azzurra, ocre azul · portugali vivianite · saksa Eisen blau, Vivianit, Blaueisenerz · hollanti vivianiet, blauw oker · dakota-intiaanit mahkato · maorit pukepoto]

Saanut nimensä 1817 löytäjänsä, englantilaisen kaivoksen omistaja ja metallurgi John Henry Vivianin (1785–1855) mukaan. Vivian löysi vivianiittia Cornwallista, St. Agnesin kaivauksilta. (Monet lähteet ovat maininneet keksijäksi F. G. tai J.G. Vivianin.)

vivianiitti

Fosfaattimirenaali, rautafosfaattia.
Hapettumaton vivianiitti: Fe3(PO4)2 · 8H2O

Kohtalainen peittokyky. Väriä pidetään stabiilina ja permanenttina, mutta joissakin tapauksissa sen väri on muuttunut sinisestä keltaiseen. Pigmentti on myrkytön.

Vivianiitti on sinertävä maalaji, jonka väri vaihtelee sen koostumuksesta riippuen. Se ei ole valtavan harvinainen, mutta verrattuna okraväreihin, keltaisiin, ruskeisiin ja jopa punamultaan, se esiintyy harvemmilla alueilla ja esiintymät ovat pienempiä. Sitä on käytetty mm. taidemaalauksessa, mutta epästabiiliutensa vuoksi se ei ole koskaan ollut niin laajalti käytetty kuin monet muut maavärit.

Vivianiitti saa sinisen värinsä vasta hapettuessaan. Hapettomana se on vaaleanruskeaa tai kellertävää hienojakoista massaa ja kosteana vaaleankellertävää tai vihertävää, joten esimerkiksi suossa olevaa vivianiittia ei helposti havaitse. Hapettumisprosessissa fosforihappoon rautayhdistelmä muuttuu ja humusaineiden fenoliyhdisteet muuttavat värin siniseksi. Värisävyyn vaikuttaa epäpuhtauksien määrä ja fosforihappopitoisuus, joten hapettuneelle vivianiitille ei voi sanoa yhtä tiettyä kemiallista kaavaa.

Vivianiittia esiintyy pääasiassa kahdenlaisessa ympäristössä: sitä muodostuu malmiesiintymien ylempiin kerroksiin, jolloin sen värinä on mustansininen, tumma indigo tai se on vihreää kristallisessa muodossa; tai sitä löytyy orgaanisesta ympäristöstä: muinaisten kotiloeläinten kuorissa, maatuvasta puusta ja muusta orgaanisesta materiaalista. Vivianiittia muodostuu myös haudattuihin luihin. Suomessa sitä esiintyy multamaisena massana savessa ja turpeessa etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan soilla.

Yleensä pigmenttinä käytetään epäorgaanisesta ympäristöstä löytynyttä vivianiittia, mutta jonkin verran on tietoa myös multamaisen vivianiitin pigmenttikäytöstä.

Nykyään suurimmat vivianiittikaivaukset ovat Venäjällä (Kudinovskojen kaivaukset lähellä Moskovaa), Kamerunissa ja Boliviassa; sitä löytyy myös Brasiliasta (Gervais), USAn Coloradosta, Englannin Cornwallista, Krimiltä, Saksasta, Serbiasta ja Australiasta.

Historia

Historiallinen pigmentti. Mm. antiikin kreikkalaiset käyttivät pigmenttinä ja sitä on löytynyt jonkin verran myös roomalaisista maalauksista. Eurooppalaisesta paneelimaalauksesta sitä on löytynyt vain hyvin harvoin, mutta sen sijaan keskiaikaisista, 1100- ja 1200-luvun saksalaisista ja englantilaisista maalauksista se on tunnistettu. Maalaustaiteessa Kölnin koulukunta käytti sitä taivaiden maalaamiseen 1200-1300 -luvuilla. Myös Vermeerin maalauksista vivianiitti on tunnistettu.

Vivianittia on käytetty pigmenttinä runsaasti Euroopan ulkopuolella, mm. Goalla buddhalaisessa maalauksessa ja Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureissa. Australian aboriginaalit ovat käyttäneet vivianiittia paitsi maalauspigmenttinä myös seremoniavärinä.

1900-luvun alkupuolella Keski-Aasiasta, Altain vuoristosta, Ukokin tasangolta löytyi muinainen hauta, jossa makasi hyvin säilynyt naisen ruumis, ns. Ukokin prinsessa. Prinsessan henkilökohtaisista tavaroista löytyi mm. pieni meikkirasia, jossa oli mm. vivianiittia sisältävä meikkikynä, jota mitä todennäköisemmin oli käytetty sinisen rituaalikasvomaalauksen tekemiseen.

Minnesotassa virtaava Blue Earth River sai nimensä dakota-intiaaneilta, joiden Mahkato -nimi tarkoitti vihertävän sinistä maata. Winnebago-intiaanit nimittivät samaa jokea nimellä Ma shooch gah ("maa", "sininen", "he" eli "mistä he saavat maasinistä"). On epäilty, että kysymyksessä voi olla myös jokin kuparipitoinen sininen kuten atsuriitti. Kerrotaan, että varhaiset ranskalaiset tutkimusmatkailijat olivat olleet pettyneitä, kun heidän kallisarvoiseksi kupariksi arvelemansa sininen väri osoittautuikin vain saveksi - mikä tulee arvelua siitä, että kysymyksessä todellakin on vivianiitti.

Kenialaisen turkana-heimon pojat pitävät päässään pieniä punaisia, keltaisia ja purppuraisia mutakakkuja, mutta he astuvat miehuuteen asettamalla päähänsä vivianiittimutakakun. Initaatioriitin jälkeen miehillä on oikeus käyttää oikeita keihäitä pojille annettujen keppien sijaan.

Käyttö

Vivianiittia on käytetty sekä pigmenttinä että lannoitusaineena. Pigmenttinä se soveltuu mm. fresko-, tempera- ja öljymaalaukseen. Nykyään sen käyttö on melko harvinaista, mutta etenkin ikonimaalauksessa sitä on käytetty edelleen. Pigmenttiä saa jauheena mm. saksalaiselta pigmenttivalmistaja Kremeriltä.

Muuta

Kotkan Maretarium tietää sivuillaan kertoa, että kivinilkka-kalan (Zoarces viviparus) luut muuttuvat keitettäessä vihreiksi vivianiitin vuoksi. Vivianiitin muodostuminen luihin ei kuitenkaan estä kalan kelpaamista ruoaksi - tästä on pääteltävä, ettei vivianiitti ole sisäisestikään vaarallista :

Lähteitä / lukemista

Vivianiitti eli rautafosfaatti - Tietoa sen esiintymisestä ja käyttömahdollisuuksista, 1943 [Colorialle lähetetty pdf-tiedosto, skannattu koneellakirjoitetusta raportista, alkuperästä ei tietoa]

Pigmenttikuva Iconofilen [www.iconofile.com] luvalla