vivianiitti, sinimaa, siniokra

[englanti vivanite, raw vivanite, blue earth, ferrous phosphate, iron blue, blue ocher, blue ochre, blue iron earth · ranska vivianite ou fer azuré · italia vivianite, azure ochre · espanja vivianite, tierra ocre azul natural · saksa Eisen blau, vivianit, Blaueisenerz · dakota-intiaanit mahkato · maorit pukepoto]
Saanut nimensä englantilaisen metallurgin J.H. (F.G.?) Vivianin mukaan vuonna 1817.




Fosfaattimirenaali, rautafosfaattia.
Fe(PO₄)₂

Fe₃(Po₄)₂ · 8H₂

2[Fe₃(PO₄)₂ · 8H₂O]

Kohtalainen peittokyky. Väriä pidetään stabiilina ja permanenttina, mutta joissakin tapauksissa sen väri on muuttunut sinisestä keltaiseen. Pigmentti on myrkytön.

Luonnonvärisenä tummanharmaata, hapettuessaan muuttuu kauniin (vihertävän) siniseksi tai hyvin vaaleaksi siniseksi. Vivianiittia esiintyy pääasiassa kahdenlaisessa ympäristössä: sitä muodostuu malmiesiintymien ylempiin kerroksiin, jolloin sen värinä on mustansininen, tumma indigo tai se on vihreää kristallisessa muodossa; tai sitä löytyy orgaanisesta ympäristöstä: muinaisten kotiloeläinten kuorissa, maatuvasta puusta ja muusta orgaanisesta materiaalista. Vivianiittia muodostuu myös haudattuihin luihin. Suomessa sitä esiintyy multamaisena massana savessa ja turpeessa etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan soilla.

Yleensä pigmenttinä käytetään epäorgaanisesta ympäristöstä löytynyttä vivianiittia, mutta jonkinverran on tietoa myös multamaisen vivianiitin pigmenttikäytöstä.

Nykyään suurimmat vivianiittikaivaukset ovat Venäjällä (Kudinovskojen kaivaukset lähellä Moskovaa), Kamerunissa ja Boliviassa; sitä löytyy myös Brasiliasta (Gervais), USAn Coloradosta, Englannin Cornwallista, Krimiltä, Saksasta ja Serbiasta.

historia

Historiallinen pigmentti. Mm. antiikin kreikkalaiset käyttivät pigmenttinä. Eurooppalaisesta paneelimaalauksesta sitä on löytynyt vain hyvin harvoin, mutta sen sijaan keskiaikaisista saksalaisista ja englantilaisista maalauksista se on tunnistettu. Maalaustaiteessa Kölnin koulukunta käytti sitä taivaiden maalaamiseen 1200-1300 -luvuilla. Vivianittia on käytetty pigmenttinä myös muualla, mm. Goalla buddhalaisessa maalauksessa ja Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureissa. Aboriginaalit ovat käyttäneet vivianiittia paitsi maalauspigmenttinä myös seremoniavärinä.

1900-luvun alkupuolella Keski-Aasiasta, Altain vuoristosta, Ukokin tasangolta löytyi muinainen hauta, jossa makasi hyvin säilynyt naisen ruumis, ns. Ukokin prinsessa. Prinsessan henkilökohtaisista tavaroista löytyi mm. pieni meikkirasia, jossa oli mm. vivianiittia sisältävä meikkikynä, jota mitä todennäköisemmin oli käytetty sinisen rituaalikasvomaalauksen tekemiseen.

Minnesotassa virtaava Blue Earth River sai nimensä dakota-intiaaneilta, joiden Mahkato -nimi tarkoitti vihertävän sinistä maata. Winnebago-intiaanit nimittivät samaa jokea nimellä Ma shooch gah ('maa', 'sininen', 'he' eli 'mistä he saavat maasinistä'). On epäilty, että kysymyksessä voi olla myös jokin kuparipitoinen sininen kuten atsuriitti. Kerrotaan, että varhaiset ranskalaiset tutkimusmatkailijat olivat olleet pettyneitä, kun heidän kallisarvoiseksi kupariksi arvelemansa sininen väri osoittautuikin vain saveksi - mikä tulee arvelua siitä, että kysymyksessä todellakin on vivianiitti.

Kenialaisen turkana-heimon pojat pitävät päässään pieniä punaisia, keltaisia ja purppuraisia mutakakkuja, mutta he astuvat miehuuteen asettamalla päähänsä vivianiittimutakakun. Initaatioriitin jälkeen miehillä on oikeus käyttää oikeita keihäitä pojille annettujen keppien sijaan.

käyttö

Vivianiittia on käytetty sekä pigmenttinä että lannoitusaineena. Pigmenttinä se soveltuu mm. fresko-, tempera- ja öljymaalaukseen.

muuta

Kotkan Maretarium tietää sivuillaan kertoa, että kivinilkka-kalan (Zoarces viviparus) luut muuttuvat keitettäessä vihreiksi vivianiitin vuoksi. Vivianiitin muodostuminen luihin ei kuitenkaan estä kalan kelpaamista ruoaksi - tästä on pääteltävä, ettei vivianiitti ole sisäisestikään vaarallista :)