värjäys: Arctostaphylos

[Ericaceae]

englanti bearberry, manzanita

Arctostaphylos tulee kreikan karhua tarkoittavasta sanasta arctos sekä rypälettä tarkoittavasta sanasta staphyle

Muita suomalaisia nimiä mm. jauhopuola, kangasparkki, kangaspuola, pahapuolukka, pirunpuolukka, riekonmarja, sianmarja, sianpuola, sianvarsi

Arctostaphylos alpina Riekonmarja

[englanti black bearberry]

Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Arctostaphylos uva-ursi Sianpuolukka

[englanti Bearberry, Red Bear Berry, Bear's Grape, Arbutus uva-ursi, Hog Cranberry, Kinnikinnick, Mealberry, Mountain Box, Ptarmigan Berry, Sandberry · gaelilaiset kielet lus na stalg, grainnseag · saksa Bärentraube, Achelkraut, Achselblätter, Arznei-Bärentraube, Bärenkraut, Bärentee, Beerentraube, Echte Bärentraube, Garlen, Granten, Harnkraut, Immergrüne Bärentraube, Indianisches Harnkraut, Jakaslapuk, Männertraubenblätter, Mierentee, Möhrbeere, Moosbeere, Rauschkraut, Sandbeere, Soltebeerenblätter, Spanische Heidelbeere, Wilder Buchs, Wolfsbeere, Wolfstraube · ranska Raisin d'ours, Arbousier traînant, Busserole, Busserole à feuilles épaisses, Buxerole, Feuille de raisin d'ours, Petit Buis · ruotsi mjölon · tanska hede-melbrris, melbrris, bjrnebr, melbr, stedsegrün melbr · norja mjølbær, melbær · islanti sortulyng · ranska busserole, rasin d'ours · puola macznica lekarska · medvjedje grob
]

Sianpuolukkaa käytettiin muinoin pääasiassa nahan parkitsemiseen. Siitä valmistetaan myös keltaista, vihreää ja ruskeaa väriainetta. Kasvi sisältää sisältää penta- ja heksa-o-galloyyliglukoosia sekä gallushappoa - runsaasti parkkiaineita (15-20 %) ja flavonoideista erityisesti hyperosidia.

Värjätessä sen lehdistä saa alunan kera harmaan, mustanharmaan violetin harmaan tai siniharmaan värin; raudan kanssa hiilenmustan. Marjoista saadaan sinistä ja muusta kasvista rusehtavaa (khaki).

Värjäystä varten kasvi on paras kerätä kukkivana. Värjäykseen sianpuolukkaa on käytetty erityisesti Pohjoismaissa. Intiaanit ovat valmistaneet sianpuolukasta punaista värjäysainetta.

Lönnrot mainitsee sianpuolukan teoksessaan Flora Fennica (1860). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina myös Alina Hellenin oppaassa 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' (1905).

historia

Pohjois-Amerikan intiaanit polttivat sianpuolukkaa tupakkana. He myös valmistivat sen marjoista ruokaa. Lehtiä käytettiin lääkeaineena.

Suomessa sianpuolukan lehtiä käytettiin myös teollisuudessa. Apteekkari Hällström kertoi "Neuvoja lääkekasvien kokoojille"-kirjasessaan (1898), että eräs hämäläinen pumpulitehdas osti sianpuolukan lehtiä 20 000 kg vuodessa lankojen värjäämiseen.

ohjeita

Alina Hellenin oppaassa 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' (1905) neuvotaan: (kanerva, koiranputki, sianpuola, suomyrtti) ...kerätään silloin kun ne owat nupusta kukkaan puhkeemassa. Niistä saadaan monenlaisia keltaisia wärejä, waikka woimaltaan erilaisia. Wäriwiwahdus tulee myöskin erilainen, riippuen siitä käytetäänkö ne tuoreina tai kuiwattuina. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa lisäksi: ...varvut kootaan lehtineen ja oksineen keväästä alkaen siihen asti, kun marjat tulevat näkyviin. Siitä saadaan harmaata -- ja lisäämällä rautavihtrilliä -- mustaa väriä. Siäsltää parkitushappoa. Kuivattuja ja hienoksi jauhettuja sianpuolan lehtiä voidaan käyttää sumakin asemasta. Kirjasessa neuvotaan, kuinka sianpuolukoista valmistetaan alunan avulla vaaleaa kellanruskeaa sekä alunan ja rautavitrillin avulla resedanvihreää.

---

Sianpuolukan lehdillä lääkitään mm. virtsateiden ja virtsarakon tulehduksia.