värjäys: Caesalpinia Bresilja

[leguminosae]
[englanti brazilwood, bahia wood, brasilette, Lima wood, Nicaragua wood, peach wood, pernambuco wood · saksa Brasilholz · ruotsi pernambuco, pernumbuck, röd bresilja, rödträ · ranska Bois de brésil · havaiji kakalaioa · apteekkinimet lignum fernambuci, lignum brasilianum, lignum rubrum · Puecherrima gulmohar?]

[brasiliini NR24, CI 75280]

(Vrt. keltainen bresiljapuu = mulperipuu (Morus tinctoria); myös kampetsapuun (Haematoxylon campechianum (campechisnum)) punaista sydänpuuta kutsutaan nimellä brazilwood; näin esimerkiksi Alina Hellenin oppaan 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' uusintapainoksessa (1919): bresilja=sinilastu, Caesalpinia echinata-puun väri = fernambuko, vuoden 1905 painoksessa Caesalpinia echinata-puun väri=wernpuffi)

Yleistä
Historia
Muu käyttö

kasvit
Caesalpinia andreana
Caesalpinia bahamensis
Caesalpinia braziliensis (Brasiletta violacea)
Caesalpinia brevifolia
Caesalpinia coriaria
Caesalpinia echinata (Guilandina echinata) Bresilja, punapuu, pernambuk
Caesalpinia platyloba (Brasiletta platyloba)
Caesalpinia sappan (Biancaea sappan) Intian bresiljapuu, Sappan
Caesalpina spinosa
Caesalpinia tinctoria




Kasvin vaaleankeltaisesta sydänpuusta saadaan oransseja, punaisia, burgundinpunaisia, purppuraisia ja tummia violetteja sävyjä (permanbuco). Bresiljapuun puuaines on kellanruskeaa, mutta muuttuu kostuessaan (tai hapettuessaan) punaiseksi. Lipeässä se muuttuu syväksi purppurahtavaksi punaiseksi. Emäksessä brasiliini muuttuu karmiilinpunaiseksi. Mitä enemmän lipeää, sitä sinertävämpi punainen; mitä enemmän alunaa, sitä kellertävämpi punainen. Kun alunaan lisätään kalkkia, saadaan aikaiseksi vaaleanpunertavaa väriä.


Amerikkalaisten bresiljapuiden väriaineet ovat brasiliini ja brasileiini (puun hapetuttua); intialaisten bresiljapuiden aineet ovat brasiliini ja sappaniini.

brasiliini (brazilin) C₁₆H₁₄O₅
- hapettumaton rikinkeltainen raaka-aine; täysin puhtaana väritön

brasileiini (brazilein) C₁₆H₁₂O₅
- hapettunut punainen raaka-aine; voi käyttää lakkavärinä (mm. rose pink), musteena tai värjäykseen.

C₁₅H₁₂O₅ ?

Tärkeimpänä bresiljapuista pidetään Haematoxylin brasiletto -puuta. Melko paljon bresiljaa on tuotettu myös Caesalpinia braziliensis - ja Caesalpinia echinata -puista.

Kaikista lajeista paras väriaine saadaan sydänpuusta uuttamalla. Puu pilkotaan paloiksi ja keitetään vedessä. Intian bresiljapuun (Caesalpinia sappan) puuaines murskataan usein ensin jauhoksi, kostutetaan ja käytetään.

Puun väriä on käytetty sekä lakkavärinä että musteena. Lakkaväriä on käytetty erityisesti kuvitustarkoitukseen ja vesivärinä, ei sovi mm. fresko-, tempera- tai öljymaalaukseen.

Väriaineen nimiä:
vanhat nimet Braxilis, Vercino · italia albakam, berci, lacca di Berlino, lacca di Fernambucco, lacca di Venezia, lacca di verzino, lacca di Vinna, legno di Brasile, rosetta, rosso Brasile, lacca di Firenze

Caesalpinia andreana

Sisältää pieniä määriä brasiliinia.

Caesalpinia bahamensis

Sisältää pieniä määriä brasiliinia.

Caesalpinia braziliensis (Brasiletta violacea)

[englanti brasilwood, pernambuco]

Kasvaa Etelä-Amerikassa, mm. Brasilian rannikolla. Toisten lähteiden mukaan kuitenkin juuri tämä on se bresilja, jota aikoinaan, ennen Amerikan löytymistä, tuotiin Lähi-Idästä Eurooppaan ja jonka mukaan Brasilia sai nimensä.

Caesalpinia brevifolia

[englanti algarobilla]

Käytetään parkkiaineena.

Caesalpinia coriaria

[englanti divi-divi]

Käytetään parkkiaineena. Musta väri.

Meksikon alueen intiaanit käyttivät tammen äkämistä ja Caesalpinia coriaria -kasvin kuivatuista paloista valmistettua nacazcolotl -väriä (hyvin samantapaista kuin eurooppalainen rautagallusmuste) käytettiin maaliaineena, musteena ja värjäykseen. Sen väri vaihtelee mustasta tummanvihreään. Todennäköisesti intiaanit valmistivat mustetta jo ennen espanjalaisten saapumista.

Caesalpinia echinata (Guilandina echinata)
Bresilja, punapuu, pernambuk, wernpuffi, fernambuko

[englanti brasilwood · portugali pau-brasil]

Kasvaa Etelä-Amerikassa, mm. Brasilian rannikolla. Tuotiin Eurooppaan löytöretkien mukana Amerikasta.

Punaista väriä käytetään mm. villan ja puuvillan värjäykseen sekä musteisiin.

Alina Hellenin oppaassa 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' (1905) Caesalpinia echinata-puuta nimitetään wernpuf-puuksi ja väriaine wernpuffi on puun sydäntä. Vuoden 1919 uusintapainoksessa puu on fernambukopuu ja sen väriaine fernambuko. Parhaimpana pidetään pieniin palasiin hakattua kirkkaan keltapunaista puuta.

Rose pink on heikko bresiljapuusta valmistettu lakkaväri.

Caesalpinia platyloba (Brasiletta platyloba)

Sisältää pieniä määriä brasiliinia.

Caesalpinia sappan(s) (Biancaea sappan)
Intian bresiljapuu, Sappan

[englanti sappanwood, brasilwood, Indian redwood · saksa Presilig · indonesia kayu secang · filippiinit sibukoa, sapang · malesia sepang · myanmar teing-yet · thai faang · japani suo · vietnam vang nhuom ]

Kasvaa luonnonvarasena mm. Intiassa, kaakkois-Aasiassa ja etelä-Kiinassa; viljellään lähes kaikkialla Aasian tropiikissa. Puuta pidetään ensisijaisena brasiliinin lähteenä.

Tunnettiin keskiajalla Euroopassa. Väri oli arvostettua, mutta sitä saatiin vain rajoitetussa määrin.

Caesalpina spinosa (Tara spinosa)

[englanti tara · divi-divi, guarango]

Kasvaa Andeilla ja Boliviassa. Kukinnoista saadaan mustaa, jota käytetään tekstiileissä ja musteena. Kasvista saatavaa jauhetta (tara powder) käytetään puretteena puuvillojen ja pellavien värjäyksessä. Käytetään myös parkkiaineena. Korkean tanniinipitoisuutensa vuoksi sitä on käytetty paljon musteen tekemiseen.

Väli- ja Etelä-Amerikassa kasvin palkoista tehtiin mustaa väriä (rautapurete) jo noin 1000 eaa.

Caesalpinia tinctoria

[(E-A intiaanit) ttara, tara]

Ruskeita väriaineita.

Bolivian alueen intiaanit ovat värjänneet kasvin hedelmillä keltaista, Cuzcon alueella sillä ollaan värjätty mustaa ja Huancayossa harmaata.

historia

Luultavasti bresiljapuuta (Caesalpinia sappan) vietiin Indonesiasta Kiinaan jo 900 eaa. Varhaiskeskiajalla 1000-luvun alussa (1100 -luvun lopussa?) arabit toivat sitä Eurooppaan. Länsimaisessa historiassa bresiljapuu (brazilwood) mainittiin ensimmäisen kerran 1321. Toisaalta, erään lähteen mukaan Bolognan ja Ferraran kaupunkien välisessä sopimuksessa 1194 kermez kuvataan bresiljapuun siemenenä (grana de Brazile).

Bresilja tunnettiin ennen Amerikan mantereen löytymistä (vanhassa ranskan ja englannin kielessä väriä kutsuttiin nimellä braise (brasile, brasilium), joka viittaa punaisena palavaan hiileen; portugalilaiset kauppamiehet kutsuivat sitä nimellä bresil tai brasil; arabiankielen braza tarkoittaa kirkkaanpunaista). Bresiljaa suosittiin etenkin Ranskan hovissa. Vuonna 1500 portugalilainen Pedro Álvares Cabral ajautui miehistöineen vieraalle maalle etsiessään tietä Intiaan - kuten Kolumbuksellekin oli käynyt. Atlanttiin rajoittuvan maa-alueen vehmas kasvisto yllätti löytöretkeilijät. Paikkaa alettiin kutsua nimellä Terra de Brasil (myöhemmin Brazil) - koska siellä oli paljon bresiljapuita (Caesalpinia echinata). Cabral määräsi, että Lemos-niminen alus oli pakattava täyteen bresiljapuuta ja lähetettävä takaisin Portugaliin välittömästi.

Keskiajalla bresiljapuuta käytettiin suhteellisen paljon, erityisen suosittua se oli 1400-luvulla. Sitä tuotiin suuria määriä nykyisen Sri Lankan alueelta (Aleksandrian kautta). Nykyään bresiljapuuta saa ostaa jauheena tai lastuina, mutta keskiajalla se tuotiin aina puupalikoina, joista sitten raastettiin karkeampia lastuja tai hienojakoista jauhetta. Bresiljapuu oli halvempaa ja helpompikäyttöistä kuin hyönteisvärit (mm. kermes), kuitenkin suhteellisen harvinaista tavallisen kansan vaatetuksessa. Hyvälaatuinen punainen oli arvostettu ja kysytty väri, jota käyttivät korkea-arvoiset henkilöt. Portugalin uudelta mantereelta tuotava puuaines tuli tilaukseen.

Kun ranskalaiset löysivät samoille Etelä-Amerikan rannoille, myös he alkoivat tuoda bresiljapuuta Eurooppaan. Ranskalaiset liittoutuivat niiden alkuperäisasukkaiden kanssa, joiden viholliset olivat liittoutuneet portugalilaisten kanssa. Ranskan tunkeutuminen uusille bresiljapuumarkkinoille oli takaisku Portugalille. Ranskalaiset tavoittivat Keski-Euroopan nopeammin ja saivat myytyä tuotteensa edullisemmin, koska heidän ei tarvinnut maksaa viidennestä kruunulle kuten portugalilaisten. Ranska jatkoi bresiljakauppaa pitkälle 1600-luvulle; virallisesti Ranska sai luvan poistua näyttämöltä 1567 Brasilian kenraalikuvernööri Mem de Sán käskystä. Portugalilaiset hallitsivat sen jälkeen bresiljakauppaa kolme sataa vuotta. Kaupankäynnin kulta-aika oli kuitenkin ennen 1600-lukua. Tuon jälkeen kauppa väheni, koska metsiä kaadettiin runsaasti, eikä uutta istutettu ja työvoima - alkuperäiset intiaanit - väheni tautien ja huonon kohtelun seurauksena. Meksikolainen ja guatemaalainen kokenilli alkoivat suurelta osin korvata bresiljaväriä.

Bresiljapuusta (Caesalpinia) valmistettiin myös punaisia lakkavärejä, joita esim. keskiajalla kutsuttiin nimillä verzino ja bresilwood.

ohjeita

Alina Hellen: 'Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla' (1905): Sinilastu (prisilja), keltapuu ja wernpuffi owat, suljettuina harwaan liina- tai säkkikangaspussiin päiwää ennen wärjäystä pantawat liukenemaan kylmään weteen johonkin pienempään astiaan taikka myöskin samaan kattilaan, josta aiotaan wärjätä ja tulee kullakin wärillä olla oma pussinsa. Wärjäyspäiwänä keitetään väriaineet 2 tuntia pussissaan samassa wedessä, josta ne owat olleet liukenemassa ja johon lisätään niin paljon wettä kuin wärjäykseen tarvitaan (50 litr.; vuoden 1919 painoksessa 40 litr.) Sen jälkeen nostetaan pussi walumaan kattilan yli ja wesi on walmis wärjäykseen.
Kirjassa wernpuffiohjeita ovat mm.: himmeänpunainen t. ihonvärinen punainen (+aluna, valk. viinikivi), himmeä 'waadelmanpunanen' (+aluna, valk. viinikivi, krappi tai krapin tilalla vähän merileviä ja enemmän wernpuffia), punainen (+aluna, merilevät t. +aluna, pun. viinikivi), tummanpunaruskea ´+kromihappoinen kali, rautavitrilli)

Valmista bresiljasta lakkaväriä
Kosteana ruskea bresiljapuujauhe muuttuu punaiseksi; lipeäseoksessa se muuttuu syvän purppuran väriseksi ja alunalla puusta saadaan kuumassa vedessä oranssinpunaista nestettä. Bresiljalakkaväriä voidaan valmistaa joko lipeästä tai alunauutteesta valmistetusta uutteesta, liuokset irrottavat värin paremmin kuin pelkkä vesi. Seoksen happamuus tai emäksisyys vaikuttaa lopullisen värilakan värisävyyn. Mitä enemmän liuoksessa on alunaa, sen lämpimämpi väri on ja lipeällä vastaavasti saadaan kylmempi punainen. Käytettävä jäännös saadaan keittämällä bresiljapuuta ja siivilöimällä neste pois. Pastamainen massa levitellään alustalle, joka ei ime väriä (esim. muovinen leikkuulauta; metalli voi vaikuttaa lopulliseen värisävyyn). Jäännöksen kuivuttua se jauhetaan ja sekaan lisätään kalkkia tai liitua, jolloin seokseen tulee hieman peittävyyttä. Karbonaattivalkoisilla (esim. jauhetut munankuoret) saattavat muuttaa väriä rusehtavaksi. [Kai]

muuta

Aiemmin bresiljapuuta käytettiin myös lääkkeenä, mutta nykyään vain joidenkin lääkkeiden väriaineena.

Keskiajalla bresiljapuuta myytiin aina paloina, josta väriainetta sitten raaputettiin. Nykyään puuta on tilattavissa paloina, lastuina tai jauheena.

Bresiljapuusta (Caesalpinia braziliensis) valmistettiin myös aiemmin esim. viulunjousia.