-

värjäys: Juniperus Katajat

[Cupressaceae]

[englanti juniper · saksa Wacholder; wechholder (Gerarde 1597) · hollanti jeneverbes · ranska geneure · italia ginebro (Gerarde 1597) · espanja enebro, ginebro, zimbro (Gerarde 1597) · arabia arconas, archencas (Gerarde 1597)]

Muita nimiä suomeksi: kataa, katava, katka

Katajia kasvaa pääosin pohjoisella pallonpuoliskolla. Kataja on yleinen myös koko Suomessa. Katajan ulkomuoto riippuu kasvuympäristöstä, se voi olla joko pensasmainen tai puumainen. Ikää sillä voi olla jopa tuhat vuotta.

Kun katajanmarjat ovat tummia, niistä saadaan harmaata väriä. Vihreillä marjoilla saadaan keltaisia ja kullan värejä.

Juniperus communis Kataja

[englanti juniper · keskiajalla gineper]

Ruskea, keltaisenharmaa, harmaa (havut, kuivatut kortteet). Murskatuista tuoreista marjoista saa alunapuretteella vahvaa keltaista ja kuivatuista marjoista alunapuretteella sävyjä oliivinvihreästä kuparinruskeaan.

Lönnrot mainitsee katajan teoksessaan Flora Fennica (1860). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): (marjoja) woidaan käyttää sekä tuoreina että kuiwattuina. Kun ne kuitenkin mustuwat maatessa, on yhdentekewää kerätäänkö ne mustina tai wihreinä. Ne eiwät kuitenkaan saa kuiwua pensaassa. Vuoden 1919 täydennetyn painoksen mukaan: katajanhavuista saadaan harmaankeltaista väriä. ...Katajanmarjat: Salmiakin, espanjanvihreän ja kuparivithrillin kanssa saadaan niistä kaunista, vihreätä väriä.

Katajasta saatavaa pihkaa myytiin aiemmin saksalaisena sandrakkana (German sandarak).

Juniperus monosperma

[englanti one-sided juniper]

Kasvin marjoja on käytetty vaalean ruskean värjäämiseen. Navajot käyttivät puun havujen tuhkaa puretusaineena.

Juniperus virginiana

[englanti red cedar, american juniper, cedar apple, cedarwood, eastern red cedar, pencil cedar]

Kasvista saadaan mahonginpunaista. Juuresta saadaan violettia. Pohjois-Amerikan intiaanit ovat värjänneet kasvilla punaista.

historia

Muinaisissa Sumeriassa ja Babyloniassa katajaa poltettiin jumalille uhraamisen yhteydessä. Muinaisessa Euroopassa katajan uskottiin karkottavan ruton pois. Joissakin Keski-Euroopan maissa uskotaan, että Juudas hirttäytyi katajaan, toisaalta katajan oksan on uskottu myös suojelleen pahoilta hengiltä ja karjaa on suojattu katajan oksilla. Suomalaiset (katajainen kansa) ovat arvostaneet kasvia. 1400-luvulla kataja oli yksi Naantalin luostarin yrttikirjan keskeisiä rohtokasveja. Myös Pohjois-Amerikan intiaanit tunsivat kasvin ja käyttivät sitä mm. rohtona.

Egyptissä katajanmarjoista ja kahdesta vielä tunnistamattomasta marjalajista sekoitettiin voidetta, jota käytettiin hiusten harmaantumisen estämiseksi. Katajaa on löydetty myös egyptiläisistä muumioista.

Katajan neste tunnettiin 1500-luvulla apteekeissa nimellä Vernix (Gerarde 1597) ja katajasta onkin valmistettu vernissaa mm. maalausten vernissaamista varten.

---

Katajanmarjoja on käytetty mausteeksi erilaisissa viinoissa, esim. englantilaisessa ginissä ja hollantilaisessa geneverissä.

Rohtona katajanmarjoja on käytetty pahanhajuiseen hengitykseen, virtsatietulehduksiin ja ruokahaluttomuuteen.

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Köhler's Medizinal-Pflanzen in naturgetrenen Abbildungen mit kurz erläuterndem Texte.. Verlag von Fr. Eugen Köhler, Gera-Untermhaus, 1887.