värjäys: Lithospermum Rusojuuret, lemmikkikasvit

[Boraginaceae]
englanti gromwell


Sukua kasvisuvuille kuten Alkanna ja Anchusa - kaikkien juuresta saadaan punaista väriainetta.

Lithospermum arvensis / arvense Peltorusojuuri

Sisältää punaista väriainetta, yleinen Suomessa.

Carl von Linne kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773): Matkalla panin merkille, että Norlannissa ja varsinkin Hälsinglandissa koreilunhaluiset tytöt käyttivät ihomaalina tämän kasvin tuoreita, huuhdeltuja juuria. He sivelivät viehättävää punaa kasvoihinsa, niin että ne kuin suloiset ruusut ikään houkuttaisivat ja vetäisivät kosijoitten katseet puoleensa. Sen sijaan Lapin neitojen tummanpuhuvilla kasvoilla ei tällaista ihomaalia näe koskaan: toisinaan, varsinkin uudisasukkaiden keskuudessa tytöt sivelevät kasvoihinsa maidonsekaista tervaa, jotteivat sääsket kokonaan runtelisi niitä.

Lithospermum carolinense

Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät kasvin kuivattua juurta käytettiin okran kanssa värjäämiseen. Myös kasvomaalina.

Lithospermum erythrorhizon

[englanti purple gromwell, zicao · mandariinikiina Zi Cao, Zu cai · japani murasaki]

Kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa ja Japanissa.
Juuresta saadaan hyvin intensiivistä, veteen liukenevaa punaista väriä, shikoniinia (C₁₈H₁₈O₆) (Tokyo violet).

Lithospermum incisum

[englanti fringed puccoon, narrowleaf gromwell, narrow-leaved puccoon]

Kasvaa Pohjois-Amerikassa. Juurista saadaan sinistä ja violettia (sitä käyttivät mm. Pohjois-Amerikan intiaanit). Mm. cheyennet käyttivät sitä myös lääkkeenä.

Lithospermum officinale Rohtorusojuuri

[englanti gromwell (stoneseed) · mijo de sol]

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, läntisessä Aasiassa, Venäjällä ja Lähi-Idässä. Mahdollisesti myrkyllinen.

Lithospermum

[englanti gromwell]

Juurista saadaan punaista väriä. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät väriä mm. vartalomaalina.

Lithospermum tinctoria

Kts. Alcanna tinctoria

historia

Rusojuuri (jap. murasaki; Lithospermum erythrorhizon), kasvaa Japanissa luonnostaan, mutta sitä ei luultavammin käytetty ennen Nara-kautta (710-794). Siitä saatavan kauniin ja kestävän purppuran käyttö kiellettiin Heian -kaudella muilta kuin keisarillisen hovin naisilta. Muutamissa japanilaisissa lähteissä siihen viitataan sanalla iro (väri), joten voidaan olettaa, että kysymyksessä on ollut kunnioitettu väri.
Rusojuuresta (Lithospermum erythrorhizon) ja akane-matarasta valmistettiin erityistä väriä, jotka käytettiin mm. pienten silkkiliinojen värjäämiseen. Molemmat kasvit kasvoivat Japanissa villinä ja niitä käytettiin värjäykseen viimeistään nara-ajalla. Nanbun feodaaliklaani suojeli kasveja ja värjäyksestä kehittyi teollisuutta, jonka tuotteita vietiin Edoon lahjoiksi keisarilliselle hoville ja shoguneille. Silkkivaatteen värjäystä varten kankaita violettiin lipeässä ja kuivatettiin auringossa (toiko-syyskuun välisenä aikana), shikon zomea varten työ toistettiin 20 kertaa, akame zomea varten 130 kertaa. Prosessin jälkeen kankaisiin ei koskettu vuoteen. Itse värjääminen tapahtui liottamalla solmittuja kankaita isossa ammeessa värjäysliemessä. Prosessi toistettiin vähintään kymmenen kertaa, jonka jälkeen vaatteet kuivatettiin auringossa. Solmujen avaamisen jälkeen vaatteita pidetiin kahdesta neljään vuoteen säilössä, jotta väri 'asettuisi'.