-

värjäys: Morus Mulperi, mulperipuu, mulperinmarjat

[Moraceae]

englanti mulberry

Morus-suvun kasveista on saatu sinistä ja laventelin ja purppuran sävyjä (antosyaanit).

Morus mesozygia

[englanti Canary wood]

Pohjois-Amerikassa puuaineesta on valmistettu keltaista ja oranssia värjäysainetta.

Morus nigra Mustamulperi

[englanti black mulberry, mulberry · mures, moral]

Lehdillä on syötetty silkkiperhosten toukkia, mutta niistä on myös eristettu mulperivihreää (englanti mulberrygreen, saks. Maulbeergrün); klorofylliä, joka on käsitelty kupariklorofylliksi ja sitten käytetty ruoka- ja kosmetiikkatuotteissa. Etelä-Amerikan intiaanit ovat valmistaneet mustamulperista purppuraväriä.

Morus rubra

[englanti red mulberry · moral colorado]

Morus tinctoria (Machura tinctoria) Mulperipuu, silkkiäispuu

[englanti mulberry, yellow brazilwood, fustic]

Vrt. myös bresiljapuuhun (Chlorophora tinctoria)

Keltainen väriaine, jota on käytetty mm. nahan värjäämiseen. Juurista saa oransseja ja vihreitä, lehdistä mustia ja ruskeita.

Englanninkielinen värinimi murrey viittaa mulperipuusta saatavaan purppuranpunaiseen väriin.

Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) puuta kutsutaan nimellä 'keltapuu': Kubasta tuotua pidetään parhaana. Vuoden 1919 laajennettu uusintapainos mainitsee myös, että kaupoista väriä saa kemiallisesti valmistettuna nimellä 'keltapuuneste'.

historia

Folium (English woad, biseth of folium, bisetus, folium indicum) - mulperipuun sinistä, purppuraista ja punaista väriä valmistettiin myös muista kasveista, mm. heliotroopin siemenistä. Väriä käytettiin keskiaikaisessa kirjakuvituksessa.

Etelä-Amerikan intiaanit valmistivat mustamulperista purppuraväriä. Sitä saatiin myös Panaman rannikolla elävästä purppurakotilosta (jolloin sillä värjättyälankaa kutsuttiin 'kotilolangaksi').

Mustikka, seljan marjat, mulperinmarjat ja likusterinmarjat mainitaan sinisenä väriaineen lähteenä myös mm. 1847 ilmestyneessä kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (Andrew Ure). Siinä neuvotaan keittämään pauna marjoja vedessä, lisämään unssi alunaa, rautavihtrilliä ja kuparisulfaattia, tai niiden sijaan vastaavat määrät espanjanvihreää ja viinikiveä. Tekstin mukaan rautapuretusta yksinomaan käyttämällä saadaan teräksen sininen ja tinapuretuksella violetihtava vivahde.

ohjeita

Alina Hellen: Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905): Sinilastu (prisilja), keltapuu ja wernpuffi owat, suljettuina harwaan liina- tai säkkikangaspussiin päiwää ennen wärjäystä pantawat liukenemaan kylmään weteen johonkin pienempään astiaan taikka myöskin samaan kattilaan, josta aiotaan wärjätä ja tulee kullakin wärillä olla oma pussinsa. Wärjäyspäiwänä keitetään väriaineet 2 tuntia pussissaan samassa wedessä, josta ne owat olleet liukenemassa ja johon lisätään niin paljon wettä kuin wärjäykseen tarvitaan (50 litr.; vuoden 1919 painoksessa 40 litr.) Sen jälkeen nostetaan pussi walumaan kattilan yli ja wesi on walmis wärjäykseen.
Kirjan keltapuuohjeita ovat mm. harmaanvihreä (+kromihappoinen kali, valk. viinikivi, sinilastu), ruohonvihreä (+aluna, indigo, kurkuma), tummanvihreä (+aluna, indigo, kurkuma, krappi, rautavitrilli), kahvinruskea t. tummanruskea (+santeli, krappi, väriomena, rautavitrilli), vihreänvalkea (+aluna, indigo), punavalkea (+aluna, krappi)

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.