-

värjäys: Murex Purppurakotilot, piikkikotilot, lukinpäät

[Muricidae]
englanti whelks, shells

Murex
Kuvassa: Murex-kotilo. P'til Tekhelet [The Association for the Promotion and Distribution of Tekhelet / Jerusalem, Israel] luvalla
Murex -kotilot o(li)vat Välimeressä eläneitä piikkikuorisia kotiloita, joista saatiin antiikin arvokasta purppuraväriä (C8H8O6N6) (kuten myös mm. purpura -kotiloista). Purppuraväriä on kuvattu punasinisenä, sinipunaisena, sinisenä, punaisena ja violettina... Purppuravärit eroteltiin toisistaan sen mukaan, käytettiinkö niiden valmistukseen foinikialaisia vai Joonian ja Tyrrhenan merestä saatavia kotiloita.

Kotilon suurimmat lajit ovat noin 8 cm pitkiä.

Vaippaontelon purppurarauhasen erite aluksi väritöntä, muuttuu valon vaikutuksesta sinipunaiseksi. Kotiloiden kuori murrettiin ja kotilot murskattiin altaissa. Purppurakotiloista saatiin useita eri sävyjä - lopputulokseen vaikutti mm. se, kuinka kauan väraineen annettiin altistua auringonvalolle. Kuninkaiden ja keisarien värinä tunnettu purppura oli pääasiassa tumman punaista, aavistuksen verran siniseen taittuvaa.

Murex brassica

Löytyy etenkin Pohjois-Amerikan Kalifornian rannikolta Perun rannikolle saakka.

Murex brandaris

Joidenkin lähteiden mukaan Välimeren Murex brandaris värjäsi syvänpunaista (Raamatun argaman). Murex brandaris tuottaa erityisesti punaista 6,6'-dibromi-indigotiinia (oxide tyrien); 6,6'-dibromi-indigon väriliuos on sininen, mutta villaan siitä jää purppurainen väri.
Kotiloa käytettiin myös kaksoisvärjäyksessä: ensin Purpura haesmastoma -kotilolla (ja kermeksellä) punaiseksi, sen jälkeen Murex brandaris -kotilolla sinipunaiseksi.

Murex trunculus

[englanti hillazon]

ruukunsirpale
Värjäysainetta 3200 vuotta vanhassa pronssiaikaisessa ruukunsirpaleessa, löytynyt Tel Shikmonasta. Värin kemiallinen koostumus on sama kuin Murex trunculus-kotilosta saatavan värin. Kuva P'til Tekhelet [The Association for the Promotion and Distribution of Tekhelet / Jerusalem, Israel] luvalla
Väriaine koostuu indigosta ja 6,6'-dibromi-indigosta, joka antaa purppuraisia ja sinisiä värejä. Kotilon sininen väri on tunnistettu Raamatussa mainituksi teklehet -väriksi. Wouters ja A. Verhecken ovat tutkineet Murex trunculus-kotilosta saatavaa indigotiinia: sen aaltopituus on 613 nanometriä.

historia
Kotilovärjäys on tunnettu jo noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Muinaisina aikoinan Libanonin ja pohjoisen Israelin rannikko tunnettiin väriaineistaan. Sekä Kaanan että Foinikian nimet tulevat molemmat väriaineisiin viittaavista sanoista (Kaana - 'purppuran maa'). Väriaine kaupassa liikkui paljon rahaa ja kaupan herruudesta käytiin suuria taisteluja. Foinikialaiset olivat värjäystaidoistaan kuuluisia ja purppuran valmistus oli yksi niistä syistä, minkä vuoksi foinikialaiset pitkään lähes dominoivat kauppaa Välimerellä. Erityisiä värjäyskeskuksia olivat Tyyria ja Sidon - kotiloista saatavaa purppuraa onkin nimitetty tyyrianpurppuraksi. Sekä Tyyria että Sidon olivat molemmat tärkeitä pysähdyspaikkoja Silkkitietä kuljettaessa: tuotu silkki saatiin värjättyä siellä. Kotiloiden kuorien jäänteitä on löydetty kasoittain Tyyrian ja Sidonin sekä myös Ateenan liepeiltä (Murex brandaris).

Välimerellä ei ole nousu- tai laskuvettä, joten kotilot eivät jääneet laskuveden aikaan esiin kuten olisi käynyt valtameren kohdalla. Kotilot kerättiin kohtuullisista syvyyksistä. Pitkään köyteen oli kiinnitetty kaislasta valmistettuja ansoja tietyin välimatkoin, niihin laitettiin syötiksi esim. sammakoita ja simpukoita ja laskettiin veteen. Yleensä ansat laskettiin illalla ja saalis käytiin keräämässä joko aamulla tai seuraavana iltana.

Suurempien kotiloiden kohdalla kuori saatettiin rikkoa, eläin ottaa esiin ja jotenkin puristaa väri irti. Pienien kotiloiden kohdalla koko kotilo murskattiin kuorineen päivineen lyijyastiaan ja murskakasaan lisättiin viidennes sen painosta suolaa ja annettiin käydä. Kolmen päivän kuluttua lisättiin kuumuutta ja karkeat osat siivilöitiin pois: väriaine oli nestemäisenä pohjalla.

Mm. Plinius ja Aristoteles kuvasivat kotiloita (Pliniuksen mukaan purpurae ja bucinae), mistä niitä löytää ja miten niillä värjätään. Vitruvius mainitsee, että värisävyillä purppurasta siniseen on yhteys - sävyt määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon niiden annetaan altistua auringonvalolle. Vuonna 1980 professori Otto Elsner keksi, että Murex trunculus -kotilon puhtaan sininen väri syntyy altistamalla värjätty tekstiili ultraviolettivalolle.

Varhaiskristillisessä luonnontieteellisessä kirjoituksessa (Physiologus) kerrotaan näin: Meressä elää simpukka, jota sanotaan purppurasimpukaksi. Se nousee ylös meren pohjasta, avaa suunsa ja juo taivaan kastetta sekä auringon, kuun ja tähtien loistetta ja tuottaa niin ylhäisistä valoista peräisin olevan helmen.


Sekä tyyrianpurppura että tekhelet olivat molemmat ylellisiä värejä. Tyyrian purppura oli Rooman keisareiden ja ylimysten väri: color principalis - kaikkein tärkein väri. Israelissa kuninkaallista sinistä, tekhletiä, käytettiin korkeimpien pappien vaatteissa ja tabernaakkelin verhoissa ja peitteissä.

Värien valmistukseen tarvittiin tuhansia kotiloita ja värin valmistus oli monimutkainen ja pitkä prosessi. Tilannetta on kuvailtu mm. sanoin: 'jotta Kleopatra sai unssin purppuraa, hän tarvitsi 20 000 kotiloa, joita liotettiin kymmenen päivää'. Kotiloiden runsas käyttö johti niiden vähenemiseen ja mitä vähemmän kotiloita oli saatavilla, sitä enemmän kotilovärjätyt asusteet maksoivat. Kerrotaan, että vuonna 273 keisari Aurelius kielsi vaimoaan ostamasta purppuralla värjätyn silkkivaatteen - se maksoi painonsa verran kultaa. Tekhelet-sinisellä värjätty villa maksoi kaksikymmentä kertaa painonsa verran kultaa.
Suuri osa purppurakotiloista oli tuhoutunut jo 300-luvulle tultaessa. Tekhelet-väriä vietiin Israelista Babyloniaan vielä 500-luvun lopulla, mutta 700-luvun puolessa välissä väriaineen saanti oli jo laantunut.


1500-luvun puolen välin jälkeen ranskalainen Guillaume Rondelet (1507-1566; Montpellierin yliopisto) yhdisti Pliniuksen mainitseman purppuran Murex brandaris -kotiloon. Ranskalainen zoologi Henri de Lacaze-Duthiers (1821-1901) tutki erityisesti Murex-kotiloita ja vuonna 1858 tunnisti tunnisti Välimerestä kolme väriä tuottavaa kotiloa: Murex brandaris, Murex trunculus, Thais haemastoma. Vuonna 1909 saksalainen kemisti Paul Friedländer tunnisti kemiallisen rakenteen 6,6'-dibromi-indigoksi.
Fr die Isolierung und Reindarstellung des Farbstoffs benutzte ich mit kleinen Modifikationen das schon frher (l. c.) angegebene Verfahren. Die herauspräparierten Drsen wurden auf Filtrierpapier gestrichen und der Farbstoff durch kurzes Belichten in der Sonne entwickelt. Hierauf maceriert man das Papier durch halbstndiges Erwärmen auf dem Wasserbade mit mäig verdnnter Schwefelsäure (1:2), wäscht den Brei wiederholt mit heiem Wasser auf der Nutsche aus und extrahiert ihn zur Entfernung von Verunreinigungen im Soxhlet mit Alkohol. Zum Extrahieren des Farbstoffs selbst eignet sich Benzoesäureäthyläther, aus welchem er sich in flimmernden, kupfer-glänzenden Krystä1lchen ausscheidet. Zur völligen Reinigung wird nochmals aus Benzoeäther; schlielich aus Chinolin umkrystallisiert (wegen der Schwerlöslichkeit durch Extraktion aus einer Soxhlet-Hulse, die in einen Kolben unterhalb des Khlrohrs aufgehängt wird). Die Ausbeute an reinein Farbstoff betrug 1.4 g aus ca. 12000 Schnecken.
[Friedländer: ber den Farbstoff des antiken Purpurs aus murex brandaris. Berichte der Deutschen Chemischen Gesellschaft, 1909]

Roomalaiskatolisessa kirkossa kaardinaaleilla on yhä käytössä purppura (pourpre cardinalice).

Purppuraa käytettiin myös kallisarvoisten, ns. purppurapergamenttien valmistamiseen. Niiden valmistusohje oli pitkään kadoksissa, mutta Inge Boesken Kanold onnistui valmistamaan niitä elokuussa 2001. Tutkimuksensa ohella hän teki melko merkittävän havainnon: leikatut Murex trunculus-kotilot säilyivät käyttökelpoisina karkeaan suolaan pakattuina. Tämä selittää sen, miksi esimerkiksi Ylä-Egyptin purppuravärjäämöjen oli mahdollista sijaita kaukana rannikolla.

Murex allas
Murex-kasvatusaltaita Kroatiassa. Kuva P'til Tekhelet [The Association for the Promotion and Distribution of Tekhelet / Jerusalem, Israel] luvalla.
muuta
Katso myös:
» purppura
» Tyyrian purppura
» tekhelet

» purpura

Lähteitä / lukemista
Aldrich, Frederick A, Dr Sciencefare: September 29, 1978
Phoenician Industrial Art and Manufacturing. Phoenician Canaanite Encyclopedia [phoenicia.org | 19III05]
Tyrian Purple. Saudi Aramco World, August/September 1960 [saudiaramcoworld.com | 19III05]