-

värjäys: Purpura Piikkikotilot

englanti whelk

Purpura -kotilot o(li)vat Välimeressä eläneitä piikkikuorisia kotiloita, joista saatiin antiikin arvokasta purppuraväriä (kuten myös mm. Murex -kotiloista).

Purppuraväriä on kuvattu punasinisenä, sinipunaisena, sinisenä, punaisena ja violettina... Purppuravärit eroteltiin toisistaan sen mukaan, käytettiinkö niiden valmistukseen foinikialaisia vai Joonian ja Tyrrhenan merestä saatavia kotiloita.

Vaippaontelon purppurarauhasen erite aluksi väritöntä, muuttuu valon vaikutuksesta sinipunaiseksi. Joidenkin lähteiden mukaan Purpura -lajit tuottavat erityisesti punaista 6,6'-dibromi-indigotiinia.

Purpura haesmastoma (Thais haemastoma)

[vanha nimitys buccinum]

Elää Välimeren rannikoilla.
Kotilosta saadaan tummanpunaista väriainetta. Muinaisten lähteiden mukaan pohjoisen kotiloista saatiin sinistä väriä ja etelän kotiloista punaista purppuraa. Joidenkin lähteiden mukaan purppuraväriä valmistettiin kaksoisvärjäyksellä: ensin Purpura haesmastoma -kotilolla punaiseksi, sen jälkeen Murex brandaris -kotilolla sinipunaiseksi.

Purpura lapillus (Nucella lapillus, Thais lapillus)

[englanti northern dog whelk]

Elää mm. Ison-Britannian rannikolla. Mm. William Cole kuvasi vuonna 1685 melko yksityiskohtaisesti, kuinka kotilosta saadaan purppuraväriä. Hän löysi kotiloita Bristolin kanaalin rantamilta ja kertoo löytämästän kotilosta seuraavaa: ...'which on cracking and picking off the shell, exhibited a white vein lying transversely in a little furrow or cleft next the head of the fish; which must be digged out with the stiff point of a horse hair pencil being made short and tapering; which must be so formed by reason of the viscous claminess of that white liquor in the vein so that by its stiffness it may drive in the matter into the fine linnen or white silk' ... 'if placed in the Sun will change into the following colours, i.e., if in the winter about noon, if in the summer an hour or two after sunrise and so much before setting (for in the heat of the day the colours will come on so fast, that the succession of each colour will scarce be distinguishable) next to the first light green will appear a deep green; and in a few minutes this will change into a dull sea green; after which, in a few minutes more, it will alter into a watchet blue; from that in a little time more it will be purplish red; after which, lying an hour or two (supposing the Sun still shining) it will be of a very deep purple red; beyond which the Sun can do no more.'

Irlannissa papiston korkea-arvoisimmat suosivat kotilon purppuraväriä varhaiskeskiajalla.
Jotkut renesanssivärejä jäljittelevät maalausainevalmistajat (mm. Kramer) käyttävät purppuran tekemiseen Purpura Lapillus kotiloa; grammaan väriainetta tarvitaan 10 000 suurta merietanaa.
Pohjois-Amerikan intiaanien sanotaan valmistaneen kotilosta violettia värjäysainetta.

Purpura (patela) pansa, Purpura patula

[espanja caracol · mixteekit tucohoy, tix'nda]
Elää Tyynenmeren rannikkoalueilla Meksikon ja Väli-Amerikan rannoilla (Meksikosta Peruun, mm. Jukatanin niemimaalla).

Karibian rannikolla on 'lypsetty' Purpura patula- ja Concholepas peruvianus - kotiloita värjäyskäyttöön esihistoriallisista ajoista lähtien. Syvän purppuraa väriä valmistettiin eritoten Oaxacan, Michoacn Coliman ja Jaliscon rannoilla. Ajan myötä väristä tuli tärkeä etenkin miksteekeille ja nahuat-intiaaneille. Oaxacan alueen miksteekeille kotilopurppuralla on edelleen kulttuurista ja ekonomista merkitystä.

Squier havainnoi värin erottamista Nicaraguassa vuonna 1852. Hänen mukaansa intiaanit keräsivät kotilot rannalle, jonka jälkeen jokainen kotilo käsiteltiin yksittäin. Neste imetään puristetaan kotilon rauhasesta, jonka jälkeen kotilo päästetään takaisin mereen. Väriä käytetään jonkin verran myös pigmenttinä. Myös syödään.

Kotiloon on liitetty erityisesti syntymä ja hedelmällisyys. Miksteekit värjäsivät suuret määrät puuvillaa purppuraiseksi ja myivät puuvillaan kaupunkien kutojille. Värjätystä puuvillasta valmistettiin mm. posahuancos -paitoja, joilla on uskonnollista merkitystä ja jotka liitetään hedelmällisyyteen ja kuolemaan. 1980-luvulle saakka tapa säilyi intiaanien hallussa ja koska kotilot palautettiin mereen, kyse oli uusiutuvasta luonnonvarasta. Oaxacan alueelle kuitenkin tuli ulkomaalainen väriainefirma, joka alkoi käyttää kotiloita suurina määrinä ja alkoi siten uhata kotilojen olemassaoloa. Vuonna 1988 kotiloiden suojelemiseksi asetettiin rajoitteita: kotiloa ei saa tappaa värin vuoksi, eikä sitä saa siirtää elinalueeltaan muualle. Värin tuottamiseen saivat luvan vain ne, jotka perinteisesti olivat värin valmistusta harjoittaneet. 'Lypsettävien' kotiloiden pituudelle on annettu alamitta (3 cm) - sitä pienemmät eivät selviydy kuivalla maalla tapahtuvasta lypsämisestä.

Teollisen uhan lisäksi kotilolla on myös toinen suuri uhka: rantaturismi, jonka vuoksi värjäysalueet ovat vähentyneet melkoisesti.

historia
Kotilovärjäys on tunnettu jo noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Mm. Plinius ja Aristoteles kuvasivat kotiloita (Pliniuksen mukaan purpurae ja bucinae), mistä niitä löytää ja miten niillä värjätään. Vitruvius mainitsee, että värisävyillä purppurasta siniseen on yhteys - sävyt määräytyvät sen mukaan, kuinka paljon niiden annetaan altistua auringonvalolle.

Sekä tyyrianpurppura että tekhelet olivat molemmat ylellisiä värejä. Tyyrian purppura oli Rooman keisareiden ja ylimysten väri: color principalis - kaikkein tärkein väri. Israelissa kuninkaallista sinistä, tekhletiä, käytettiin korkeimpien pappien vaatteissa ja tabernaakkelin verhoissa ja peitteissä.

Värien valmistukseen tarvittiin tuhansia kotiloita ja värin valmistus oli monimutkainen ja pitkä prosessi. Tilannetta on kuvailtu mm. sanoin: 'jotta Kleopatra sai unssin purppuraa, hän tarvitsi 20 000 kotiloa, joita liotettiin kymmenen päivää'. Kotiloiden runsas käyttö johti niiden vähenemiseen ja mitä vähemmän kotiloita oli saatavilla, sitä enemmän kotilovärjätyt asusteet maksoivat. Kerrotaan, että vuonna 273 keisari Aurelius kielsi vaimoaan ostamasta purppuralla värjätyn silkkivaatteen - se maksoi painonsa verran kultaa. Tekhelet-sinisellä värjätty villa maksoi kaksikymmentä kertaa painonsa verran kultaa. Suuri osa purppurakotiloista oli tuhoutunut jo 300-luvulle tultaessa.

Vaikka Foinikia oli antiikin aikaan värjäystaidon keskus, myös Kreikassa ja Italiassa värjäystä harjoitettiin. Ateenan ja Pompeijin liepeiltä on löytynyt merkkejä mm. Purpura haemastoma- sekä Murex brandaris -kotiloista.

Joidenkin tietojen mukaan myös Japanissa nimenomaan Purpura-suvun kotilovärillä värjättyä purppuraa käytettiin keisarien vaatteisiin ja aatelisten häissä. Väli- ja Etelä-Amerikassa purppuraiset huovat olivat tärkeä artikkeli.

muuta
Katso myös:
purppura
Tyyrian purppura
tekhelet

Murex