-

Värjäys: Roccella jäkälä

[Lichen Roccella]


Harper's new monthly magazine 7, 1857

Roccella-jäkälät kasvavat lämpimillä alueilla merenrantakivikoissa sekä vuoristoissa. Niistä saadaan kauniita punaisia, sinisiä ja violetteja sävyjä. Jäkälävärit eivät yleensä tarvitse puretteita ja saatu väri on kestävää ja laadukasta. Haittapuolena on jäkälien hidas uusiutuminen, minkä vuoksi näiden väriaineiden käyttöä ei voi suositella, vaikka ne kauniita ovatkin.

Lakmusjäkälästä (Roccella tinctoria= ja joistakin muista jäkälälajeista saadaan eri tavalla valmistamalla laadukkaita väriaineita orseljia (englanniksi archil, orchil, orseille, cudbear; purppuraiset sävyt punaisesta violettiin) ja lakmusta (englanniksi litmus; sininen (punainen, violetti).

Jäkälät on kerätty yleensä heinä- tai elokuussa ja kuivattu auringossa. Orseljivärit saadaan jäkälästä liottamalla sitä ammoniakissa muutamia viikkoja - aiemmin käytettiin mm. virtsaa. (Vanhan artikkelin The Art of Dyeing No. 15. Purple on silk. (Scientific American 1855) mukaan jäkäläväri on käymisprosessin jälkeen valmista, jolloin sitä kutsutaan nimellä archil, ja jauhemaisessa muodossaan siitä käytetään nimeä cudbear.) Muut värit saadaan esiin keittämällä jäkälää hiljakseen muutamia tunteja. Jäkälästä riippuen esiin saadaan erilaisia värejä ja veden emäksisyyttä voi vaihdella esim. etikalla. Mitä pidempi värjäysaika on, sen kestävämpiä värit ovat.

Orseljia, lakmusta ja muita purppuraisia väriaineita saadaan myös muista jäkälälajeista (esim. Pertusaria)

[Lue lisää jäkälävärjäyksestä]

Roccella fuciformis

Lichen caesariensis
[englanti pondicherry, Angola weed, roccella lichen]

Kasvaa Madagaskarilla ja Angolassa. Löytyy myös mm. Norjasta ja Välimeren saarilta. Käytetty värjäysaineena mm. Pohjois-Amerikassa.

Kirjassa A Popular History of British Lichens (1856) mainitaan, että lajeja Roccella tinctoria ja R. fuciformis voidaan pitää kaikkein arvokkaimpina Roccella-lajeina; kirjassa orseljijäkäliä kutsutaan nimellä orchella weeds.

Roccella montagnei

[englanti Montagne's Roccella Lichen]

Tuotiin 1950-luvulle saakka Englantiin lakmuksen tekoa varten mm. Madagaskarilta. Kasvaa myös Mosambiqissa.

Roccella tinctoria Lakmusjäkälä

Lecanora tinctoria; Roccella pygmaea; Roccella fucoides; Roccella dichotoma
[englanti litmus, cudbear, rock moss, turnsole; archill orseille, orsolle, ursolle, orcheil, orchel, orchell, argol; dyer's weed, Canary weed, orchella weed, orchilla weed · ranska touresol, laquebleu, orseille · italia oricello; orcella, roccella · hollanti orchillie · lacca caerulea, lacca musica, persio · lacmus, Alga marina, phycos thalassion]

Lakmusjäkälä on ollut tärkein ns. orseljijäkälistä, joista saadaan violettia väriainetta. Saadaan mm. Välimeren alueelta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Intiasta ja Australiasta; löytyy jonkin verran myös Irlannin, Englannin, Skotlannin ja Ruotsin rannikolta. Linnaeus toi oman Roccella-näytteensä Kiinasta. Parhaimman laadun on sanottu tulevan Kanariansaarilta. Käytetty värjäysaineena myös mm. Pohjois-Amerikassa.

Punaista väriainetta saadaan hauduttamalla jäkälää saviastioissa ja kuumentamalla astioita höyryssä. Sininen valmistetaan samalla tavalla peitetyssä puisessa astiassa.

Jäkälät jauhetaan karkeasti ja niitä seisotetaan viikkoja urean, kalkin ja potaskan tai soodan seoksessa ja sekoitetaan silloin tällöin. Käydessään seos muuttuu ensin punaiseksi, sitten siniseksi ja lopulta siitä muokataan violetteja kakkusia.

Historia

Roccella -nimi saattaa juontua portugalin kiveä tarkoittavasta sanasta rocha (kyseessä on kivellä kasvava jäkälä).

Roccella tinctoria -jäkälä oli yleisessä käytössä antiikin aikaan, Kreikan saaristossa. Sen mainitsevat mm. Dioscoridis, Plinius ja Celsus. Papyrus Leydensis ja Papyrus Holmiensis viittaavat sen käyttöön värimorsinkovärjäyksen jälkeen, jolloin saadaan sinisävyinen violetti. Kreikkalainen filosofi Teofrastus (371-287 eaa) piti Roccella tinctorian punaista väriä paljon kauniinpana kuin purppuraa. Jotkut ovat jopa esittäneet, että roomalaisissa asusteissa vestes fucatae olisi käytetty jäkälää.

Jäkäläväri orseljin uusi suosio löytyi 1200- ja 1300-luvuilla, kun Firenzessä Oricellarin (myöhemmin Rucellai) suku "löysi" orseljin uudelleen ja valmistussalaisuutensa perusteella kykeni rakentamaan purppuraisen värin ympärille rikkauksia tuottavan monopolin.

Purppuraiset jäkälävärit olivat Etelä- ja Keski-Euroopassa todellisia luksusvärejä, mutta samaan aikaan Skandinaviassa ja Brittein saarten pohjoisosissa ihan tavallinen rahvas värjäsi kotikutoisia vaatteitaan jäkälillä.

1600-luvulla orseljivärien käyttömäärä nousi, kun ammoniakin käyttö värjäyksessä keksittiin. 1700-luvulla glasgowilainen kemisti Cuthbert Gordon julkaisi useita värireseptejä käyttämällä nimeä cudbear; ja hänet usein mainitaankin cudbear-väriaineen keksijäksi.

Maailmankaupassa jäkäliä ei tunnettu niinkään niiden latinalaisilla nimillä kuin sen alueen mukaan, mistä ne oli saatu. Tosin tämä omalla tavallaan kertoi myös jäkälälajin, sillä monet jäkälistä ovat melko paikallisia, tai jollain alueella ei kasva kuin yhtä lajia. A Popular History of British Lichens-kirjan (1856) mukaan Roccella-jäkälistä arvostetuimmat ovat Angola, Canary, ja Lima ja vähä-arvoisimmat Barbary, Mogador, Cape ja Madagascar. Kirjan mukaan Canary saatiin Kanariansaarilta, ja siihen kuului myös kauppajäkälistä vanhin tunnettu laji, Cape de Verde weed.

Harper's new monthly magazine -lehdessä 7, 1857 kerrotaan Lecanora, Roccella ja Variolaria -jäkälistä, että (raaka käännös) "maalarit käyttävät jäkäliä maalatakseen seinät siniseksi, kotirouvat "sinistävät" niillä pyykkinsä ja kemistit luottavat niihin tehdessään tieteellisiä kokeitaan."

1900-luvulla jäkälävärit saivat väistyä synteettisten värien alta, mutta niitä kuitenkin käytettiin suhteellisen kauan esim. skotlantilaisten ja irlantilaisten tweed-kankaiden värjäyksessä.

---

Lakmuksella oli suuri merkitys keskiaikaisessa maalaustaiteessa. Joskus väriä käytettiin musteena, mutta pääasiassa sitä käytettiin värjäykseen. Lakmusta käytetään myös joissakin nykypäivän henna-hiusväreissä lisäosana.

---

Joitakin Roccella -jäkälälajikkeita on käytetty mm. hiuspuuterina (mm. Roccella fuciformis, englanti pondicherry). Muutamia lajikkeita on käytetty lääkkeenä (Roccella babingtonii - ulkoisesti lääkkeenä palovammoihin).

Lähteitä / lukemista

Beckmann, John A History of Inventions and Discoveries. Lontoo, 1817
Kok, Annette A Short History of the Orchil Dyes. The Lichenologist (1966), 3:248-272 Cambridge University Press. British Lichen Society 1966
Lindsay, W. Lauder A Popular History of British Lichens, comprising an account of their structure, reproduction, uses, distribution and classification. Lovell Reeve, Lontoo 1856
Woodward, Carol H Vernacular Names for Roccella. An Etymological Note. Bulletin of the Torrey Botanical Club, Vol. 76, No. 4 (Jul. - Aug., 1949), pp. 302-305.
The Art of Dyeing No. 15. Purple on silk. Scientific American 30, 7.4.1855
Lichens. Harper's new monthly magazine 7, 1857
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit: Roccella; Jäkälät; Orselji tai lakmus