värjäys: Sambucus Seljat

[Caprifoliaceae]
englanti elder · saksa Holunder · ranska sureau · hollanti vlier

Seljojen marjoista saadaan yleensä ruskeaa, alunalla saadaan lehdistä villaan vihreää, marjoista sinistä tai violettia. Kasvit sisältävät antosyaaneja.

Sambucus canadensis Kanadanselja

[englanti american elder]

Juurista ja kuoresta saadaan mustaa värjäysainetta, lehdistä vihreää ja marjoista violettia. Kasvin mustista marjoista valmistettiin väriainetta jo antiikin aikaan. Pohjois-Amerikassa kasvista on valmistettu keltaisia, harmaita ja purppuraisia värjäysaineita.

Sambucus ebulus Ruohoselja

[englanti danesweed, dwarf elder, blood hilder, walewort, danewort · gaeli Lus na nDanar · Pith bhog · ranska hible · saksa attichwurzel · ruotsi sommarfläder]

Juurista saadaan magentanpunaista. Kasvin lehdistä saa vihreää ja niitä on käytetty indigon kera myös sinisen valmistamiseen. Lehdistä on saatu myös purppuranharmaata väriä. Lehtien tanniinia on käytetty parkkiaineena.

Sambucus mexicana

[englanti elder]

Mm. Kalifornian intiaanit käyttivät kasvia värjäykseen.

Sambucus nigra Mustaselja

[englanti (common) elder, elderberry, European black elder, ellhorn, pipe tree, bore tree, bourtree,alhuren, battree, eldrum, hylder, lady ellhorn, old gal, old lady, rob elder, sweet elder, tree of doom, bat tree, devil's eye, hollunder, sureau, arn, akte, bourtree, eldrun, burtre, scovies, iscaw · gaeli trom, druman]

Esiintyy suurimmassa osassa Eurooppaa.

Sisältää parkkiaineita ja flavonoideja kuten kversitiiniä, iso-kversitiiniä, rutiinia ja hyperosidia. Lehdistä saa alunapuretuksella (ja viinikivellä) vihertävän keltaista, kuparipuretuksella oliivinvihreää ja rautapuretuksella harmaanvihreää (mm. Irlannissa); alunapuretuksella villaan pitäisi saada myös violettia. Marjoista saa alunapuretuksella purppuraa; sinistä sekä ruskeaa. Kuoresta mustaa (käytetty esim. Skotlannin ylämailla). Juuren mustaa väriä on käytetty hiusten värjäykseen. Nuorista versoista saadaan alunan ja suolan avulla violettia.

Käytetty violetiksi värjäämiseen mm. Irlannissa; myös Pohjois-Amerikan intiaanit ovat käyttäneet kasvia.

historia

Selja tunnettiin jo esihistoriallisina aikoina: sen luumarjoja on löydetty mm. Sveitsin ja Pohjois-Italian kivikautisilta asuinsijoilta. Englanninkielen elder tulee anglosaksilaisesta tulta-tarkoittavasta sanasta sanasta aeld, eldrun - kasvia käytettiin tulen sytyttämisessä. Plinius nimesi seljan sambucaksi puisen soittimen (sampogna, italialainen huilu/pilli) mukaan.

Seljaa on käytetty muinaisessa Britanniassa hautajaisriiteissä. Varhaiskristityt uskoivat, että Kristuksen ristiin käytetty puu oli seljaa. Kasviin liitetään kuolema ja pimeys ja epäonni - mm. seljan alla nukkuminen toi huonoa onnea. Henkien ja noitien uskottiin asuvan seljassa. Toisaalta mm. keskiajalla seljan uskottiin olevan hyvä kasvi.

Seljan englanninkielinen nimi danewort tulee uskomuksesta, jonka mukaan kasvi on syntynyt tanskalaisten verestä. Englannissa sitä kasvaa paikoilla, joissa englantilaiset ja tanskalaiset taistelivat. Uskottovampi selitys taistelupaikan ja kasvin yhteydelle on se, jonka mukaan tanskalaiset muistivat maanmiehiään istuttamalla kasvia taistelupaikoille.

Mm. roomalaiset ja intiaanit värjäsivät hiuksiaan mustaksi seljanmarjoilla. Roomalaiset käyttivät seljasta saatavaa purppuraväriä myös tekstiilivärjäykseen.

Seljan marjoja syötiin ja niistä valmistettua mehua, viiniä tai teetä valmistettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (mm. Hildegard von Bingen).

---

Seljasta on valmistettu esim. viiniä.