-

värjäys - sanasto

[Katso myös: yleistä, värjäyksen historiaa, värjäys luonnonväreillä, kasvivärit, eläinvärit, jäkälät, sienet]

Acid Dyes - happovärit; käytetty pääasiassa villa- tai nailonkuituihin
Basic Dyes - perusvärit; käytetty pääasiassa akryylikuitujen värjäämiseen
Direct Dyes - suoravärit; käytetty pääasiassa puuvillakuitujen värjäämiseen
Disperse Dyes - dispersiovärit; käytetty pääasiassa asetaatti- tai polyesterikuitujen värjäämiseen
Mordant Dyes - peittavärit; käytetty pääasiassa villakuitujen värjäämiseen
Reactive Dyes - reaktiivivärit; käytetty pääasiassa puuvillakuitujen värjäämiseen
Solvent Dyes - ; käytetty pääasiassa musteiden, muovien tai alkoholi- tai bensiinipohjaisten yhdisteiden värjäämiseen
Vat Dyes - kyyppivärit; käytetty pääasiassa puuvillan värjäämiseen

ALUNA kaliumaluniumsulfaatti (KAL(SO4)2H2O) kirkastaa kasvin omaa väriä. Alunan kanssa on vältettävä alumiinikattilan käyttöä. Värjäysliemi ei saa kiehua. Käytetään noin 10-25% langan painosta.

ATSOVÄRIT (AZOVÄRIT) Jotkin atsovärjäysaineet puretetaan metallilla, jolloin väreistä tulee valon- ja kosteudenkestäviä. Kts. naftolit

BASIC DYES kts. perusvärit

BATIIKKI on vanha estovärjäysmenetelmä; vahaa tms. levitetään tekstiilille, jolloin väri ei imeydy peitettyihin kohtiin -->lue lisää

DIRECT DYES kts. suoravärit

DISPERSIOVÄRIT eivät liukene veteen. Niillä voi värkätä polyamideja, polyestereitä ja muita synteettisiä kuituja. Värit kehitettiin 1920-luvulla asetaatin värjäämiseen (silloinen nimi oli asetaattivärit). 1940-luvulla polyesterin käyttö lisääntyi ja värien varivalikoima kasvoi.

FAST DYES kts. reaktiivivärit

HAPPOVÄREJÄ käytetään villan, silkin ja joidenkin synteettisten tekstiilien värjäämiseen. Vesiliukoisia, voidaan käyttää suoraan tekstiiliin. Käsityömaiseen käyttöön sopivat keski- ja heikkohappoiset värit. Värjäysmenetelmät ovat yksinkertaisia ja apuaineet vaarattomia. Happoväreillä saadaan aikaan kirkkaita ja puhtaita sävyjä.

IKAT= flammu-värjäys, -kudos, solmuvärjäys -->lue lisää

KATIONISET eli EMÄKSISET VÄRIT ovat vanhimpiasynteettisiä väriaineita. Alussa niillä värjättiin mm. puuvillaan ja nahkaan haaleita värejä, mutta 1950-luvulla huomattiin emäksisten värien ja polyakryylin yhteensopivuus ja väriskaala kasvoi laajaksi.

KITON -nimi esiintyy usein tekstiilien ja värjäyksen yhteydessä. Kiton oli eräiden myynnistä jo poistuneiden CIBA-Geigyn happovärituotteiden nimi.

KROMIKOMPLEKSIVÄREILLÄ eli METALLIKOMPLEKSIVäREILLä on kromivärien hyvä kesto, mutta kromivärien haitat on eliminoitu. Ympäristöhaitat vähentyvät olennaisesti. Sameahkoja värejä.

KROMIVÄREILLÄ saadaan hyvin tummia sävyjä, vaaleammat sävyt ovat 'sameita'. Kromisuola on haitallinen ja kromivärit ovatkin jäämässä pois käytöstä.

KROMIHAPPOINEN KALI eli kaliumdikromaatti (K2Cr2O7) on oranssia ja kiteistä.

KYYPPIVäREJä käytetään selluloosakuitujen värjäämiseen. Hyvä valon- ja säänkesto ja kestää myös laitospesun. Batiikissa värit ovat olleet suosittuja, koska jotkut värit voidaan värjätä 35 asteen lämpötilassa. Värjäystä varten väriaine kyypattiin (eli pelkistettiin) vesiliukoiseksi. Pelkistimenä käytettiin mm. mädäntynyttä virtsaa, hiilihydraatteja (mm. jauhoa, hunajaa) ja apunaineina potaskaa, soodaa ja kalkkia. Leukomuodossaan, eli väriliemessä ollessaan, materiaali on keltainen, mutta muuttuu hapettuessaan oikean väriseksi.
Kyyppiväreihin kuuluvat antrakinonityyppiset (teollisuuden käyttämät, hyväkestoiset ja kirkkaat värit), indigotyyppiset, indigosol-värit eli leukokyyppivärit (vain vaaleita, myydään leukomuodossa).

LUONNONVÄRIT - kasveista saadut värjäysaineet -->lue lisää

NAFTOLIT ELI ATSOVäRIT (punaisrt, keltaiset), ennen reaktiivivärejä oli ainoa vaihtoehto punaisten ja keltaisten värjäämiseen. Hyvä valonkesto, voimakkaat värit.

OKSAALIHAPPO (C2H2O2 · H2O) on kasvisuolaa, joka yhdessä alunan kanssa antaa punaisen värin.

PEITTAUS kuituaineen käsittely metallisuoloilla (=peitta) värjäyksessä ja väripainannassa

PEITTAVÄRIT happamat ja liukoiset värit, jotka sisältävät vapaita hydroksyyli- ja karboksyyliryhmiä. Peitta-aineiden kanssa ne kiinnittyvät liukenemattomiksi värilakoiksi. Peittavärejä ovat useimmat luonnonväri (kaikki puuväriuutteet ja mm. alitsariini) sekä joukko atsovärejä (ns. kromitusvärit).

PERUSVÄREIHIN kuuluvat lähes kaikki ensimmäiset synteettiset värjäysaineet. Positiivisesti varautuneita värjäysaineita käytetään negatiivisesti varautuneihin kuituihin (villa, silkki, nailon, akryylikuidut).

PIGMENTTIVÄRIT ovat orgaanisia tai epäorgaanisia yhdisteitä, jotka eivät liukene veteen. Niitä käytetään paljon kankaanpainannassa.

PONCEAU-VÄRIAINEET villan värjäykseen käytetyt atsoväriaineet. Happamalla glaubersuolaa sisältävällä värikylvyllä saatiin aikaan keltaisia, kellanpunaisia ja verenpunaisia värejä

PURETTAMINEN tarkoitetaan värjättävän tekstiilin käsittelyä erilaisilla metallisuoloilla. Puretusaine estää värin irtoamista kankaasta ja eri puretusaineiden avulla saadaan aikaiseksi myös erilaisia värisävyjä. Jotkut kasvivärit - esimerkiksi monet sammalet ja jäkälät - eivät tarvitse lainkaan puretusaineita. Jos puretusaineita on liikaa, langat voivat haurastua.

Puretusaineita ovat mm.:
· aluna (kaliumalumiinisulfaatti AlK(SO4)2·12H2O; saattaa ärsyttää -> suojalasit+käsineet, hengityssuoja): kirkastaa kasvista saatavaa väriä, mutta ei muuta värisävyä (suolaa n. 10-25% tekstiilin painosta); käytetään usein esipuretusaineena
· tinakloridi: kirkastaa keltaisia, punaisia ja oransseja (n.2% tekstiilin painosta, alunaesipuretuksella n.1%); vaatii käyttäjältä suojautumista; liian suuri määrä tuhoaa langan
· kuparisulfaatti: muuttaa värin sävyä vihreään / ruskeaan (n.10% tekstiilin painosta); yleensä käytetään alunaesipuretuksen kanssa; vaatii käyttäjältä suojautumista
· rautasulfaatti: tummentaa värejä (n.2% tekstiilin painosta); lisätään värjäyksen loppuvaiheessa (max. n. 20min)

Apuna voi käyttää:
· viinikivi (kaliumvetytartraatti): kirkastaa keltaisia ja punaisia värejä, antaa kiiltoa
· lipeäkivi EMäS / ALKALI (natriumhydroksidi, kaustinen sooda NaOH -> syövyttävää, käytettäessä pitää olla erittäin huolellinen)
· oksaalihappo: vahvistaa violetteja sävyjä alunan kanssa
· potaska EMäS / ALKALI (kaliumkarbonaatti K2CO3; haitallinen -> suojalasit+käsineet, hengityssuoja) on lipeää: ei saa käyttää tina-, rauta- tai kuparipuretteiden yhteydessä
· ammoniumsulfaatti SUOLA ((NH4)2SO4 syövyttävää)
· glaubersuola SUOLA (natriumsulfaatti, dinatriumsulfaatti Na2SO4·10H2O)
· etikkahappo HAPPO (CH3COOH yli 25%-pitoisena syövyttävää -> säilytys erillään, höyryjen hengittäminen vaarallista): viimeisessä huuhteluvedessä kirkastaa sävyjä, happamuutta etikan kanssa muuttelemalla voidaan säädellä esim. jäkälien väriä; ei saa käyttää emäksen, ammoniakin tai potaskan yhteydessä
· muurahaishappo HAPPO (CHOOH, reagoi alkalien kanssa, höyryjen henfittäminen vaarallista)
· parkkihappo, tanniini HAPPO (natriumasetaattihydraatti CH3COONNa x 3H2O)
· pöytäsuola (natriumkloridi NaCl): kirkastaa keltaisia ja punaisia
· ammoniakkiEMäS / ALKALI (NH3 -> kasasujen hengittäminen vaarallista, ärsyttävä): kirkastaa joitakin värejä
· pesusooda EMäS / ALKALI (natriumkarbonaattia, kalsinoitua soodaa, kidevedetön sooda, sooda Na2CO3; saattaa ärsyttää -> suojakäsineet+lasit+hengityssuoja)
· leivinsooda EMäS / ALKALI (natriumbikarbonaatti, natriumvetykarbonaatti NaHCO3) -> ärsyttävä, älä hengitä
· vesilasi EMäS / ALKALI (natriumsilikaatti, Na2O ·n SiO2 -> syövyttävä)
· urea EMäS / ALKALI (hiilihapon diamidi)

REAKTIIVIVÄRIT eivät kiinnity kankaan pintaan niinkuin useimmat väriaineet, vaan niistä tulee osa kankaan molekyylejä. Kiinnittyvät pysyvästi selluloosaan. Liukenee veteen reagoi selluloosa- ja valkuaisainekuitujen kanssa ja muotostaa lujan sidoksen. Käytetään etenkin pellavan, puuvilla, ja viskoosin värjäykseen ja painantaan. Ei kestä happoja.

RIKKIVÄREJÄ (mustaa ja tummansinistä) käytetään etenkin teollisuusväreinä. Joskus ne ovat edullisempia kuin reaktiivivärit.

RIKKIKYYPIVÄRIT ovat rikkivärien ja kyyppivärien välimuoto: ne eivät liukene veteen, niillä värjätään kuten kyyppiväreillä. Värit ovat sameita.

SOLMUVÄRJÄYS kangas solmitaan tai siihen tehdään langalla tiukkoja solmuja. Väri ei pääse imeytymään tiukasti solmittuihin kohtiin.

SUORAVÄRIT ovat atsovärejä. Niillä voi värjätä purettamatta puuvillaan tai selluloosakuituja. Väriaineista ne ovat yksinkertaisimpia, mutta värin pesunkesto ei ole hyvä.

VAT-väriaineet, erityisesti puuvillan värjäykseen sopivat väriaineet. Värjäämisen jälkeen tekstiili altistetaan ilmalle, jolloin värjäysaine hapettuessaan muuttuu liukenemattomaan muotoon.

VIINIKIVI on kaliumbitartraattia (kaliumvetytartraattia KHC4H4O6) (lat. cremor tartari, englanti cream of tartar). Joskus viinipullon pohjalla esiintyvät pienet kiteet, jotka ovat vaarattomia, mutta tuntuvat suussa soralta. Harmaanruskea, vaikeasti liukeneva suolamassa saostuu viinitynnyriin rypälemehun käymisen yhteydessä. Viinikiveä on mm. leivinjauheissa. Teollisesti viinikiveä käytetään mm. peittausaineena värjäyksessä. Saattaa muuttaa lopputuloksen väriä.

shima (jap.) kuvioraidoitus
surihaku (jap.) vaatteisiin lisätään kultailua tai hopeointia
yuzen (jap.) vahaestomenetelmä käsin maalauksessa