-

värjäys: Urtica dioica Nokkonen (+ Urtica urens rautanokkonen eli polttiainen)

[Urticaceae]

[englanti nettles, Indian spinach, stinging nettle, greater nettle · gaeli sradag, neantog · ruotsi brännässla · saksa Große Brennessel, Brennessel, Bitzele, Brenndistel, Brennende Liebe, Donnernessel, Dunnernettel, Esselkraut, Futternessel, Große Nessel, Haarnessel, Hanfnessel, Italienischer Hanf, Männerlieb, Nessel, Prickelblume, Sangnessel, Saunessel, Scharfnessel, Schiefe Nessel, Seichnessel, Senznettel, Tausendnessel · ranska Grande ortie, Ortie, Ortie commune, Ortie dioique · itapalo, itapallo]

Muita suomenkielisiä nimiä: mukkonen, nokilainen, nokkeinen, nokkoskaali, nokolvainen, notkonen, nukulainen, nukuljainen,nupulainen, nupulkainen, polttarainen, polttiainen, vehreä kaali, vihalainen, vihantakaali,viherkaali, viholainen, vihulainen, tsiila, siila, ämmänkieli

Latinan uro tarkoittaa polttamista.

Nokkonen kasvaa Suomessa koko maassa. Maailmassa kasvaa noin 550 nokkoslajiketta. Suomessa on nokkosta kahta lajia, "tavallinen" Urtica dioica sekä polttava Urtica urens.

Nokkosen klorofyllipitoisuus on suuri. Kasvista saadaan tuoreena permanenttia keltavihreää ja tummanvihreää; alunan kanssa keltaista, villaan saadaan keltavihreä väri; raudan kanssa harmaanvihreää, kuparin kanssa pehmeän harmaanvihreää ja kuivattuna harmaankeltaista. Keittämällä saadaan kestävää vihreää väriainetta.

Nokkosta on käytetty mustan pohjavärinä.

Lönnrot mainitsee kasvin teoksessaan Flora Fennica (1860). Mainitaan myös yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

historia

Nokkosta on käytetty kuitukasvina jo 2500 eaa - vaikka ensimmäinen kirjallinen maininta nokkosesta kuitukasvina ajoittuukin vasta 1200-luvulle. Suomesta nokkoskangasta on löydetty Länsi-Suomen rautakautisista haudoista. Kuitukasvina nokkonen on ollut tärkeä: siitä saatiin arvostettua, hienoa ja pehmeää kangasta. Pohjoisten germaaniheimojen uskotaan käyttäneen nokkosta ompelemiseen. Kasvi oli hyödyksi myös muilla tavoin: siitä valmistettiin ruokaa, sillä on poistettu kirouksia ja sairasvuoteen alle pantuna se on nopeuttanut paranemista. Mm. Puolassa, jossa nokkosvaatteet otettiin laajemmalti käyttöön 1100-luvulla, niiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä. Nokkonen on myös ollut lemmenjuomien ainesosa ja sillä ollaan yritetty parantaa hiustenlähtöä.

Nokkonen on ollut yleinen villan värjäämisessä mm. Venäjällä. Venäjällä käytettiin paljon langan värjäämiseen juurista saatua keltaista. Venäläiset maanviljelijät värjäsivät nokkosella munia keltaiseksi kiirastorstaina.

Toisen maailmansodan aikaan Englannissa nokkosen vihreällä värjättiin maastoasuja.

Väriä on käytetty verrattain yleisesti koko Euroopassa ja mm. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Luultavasti inkatkin tunsivat sen käytön värjäysaineena.

ohjeita

Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905) neuvotaan: Sisältää tuoreena wihreänkeltaista, kuiwattuna kaunista harmaankeltaista wäriä; woidaan myöskin käyttää mustaksi wärjättäwän purettamiseen. Kerätään ennenkuin se tekee nuppuja. Vuoden 1919 täydennetyssä painoksessa lisäksi: Keitettynä padassa tulee väri paljon tummemmaksi, jos siinä keitetään lankoja, jotka ovat puretetut kromipohjaisella kalilla. Kirjasessa neuvotaan valmistamaan nokkosesta harmaankeltaista alunan kanssa ja alunan ja sinilastun avulla sinisenharmaanmustaa.

---

Nokkonen on ollut yleinen hyötykasvi, jota on käytetty niin lääkkeeksi kuin ravinnoksikin. Nokkosella on hoidettu mm. reumaa ja allergioita.


Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Hellen, Alina Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (Suomen käsityön ystävien toimesta). Neljäs lisätty painos, KVS:n käsiteollisuuskirjasto N.o 13, Raittiuskansan kirjapaino, Helsinki 1919
Knab, Sophie Hodorowicz Polish Herbs, Flowers & Folk Medicine. Hippocrene Books, New yYork 1995