-

Alkemia

Uskotaan, että 'alkemia'-sana on muotoutunut arabialaisesta sanasta al (alkuliite) ja kimya (kemia; kreikassa sana kääntyi muotoon chemica). Sana saattaa olla tullut myös egyptiläisestä sanasta khemeia, joka tarkoittaa 'mustan kiven/puuterin valmistusta'. Toisten lähteiden mukaan sana chemia tulee kreikan mustaa tarkoittavasta sanasta. Kreikkalainen filosofi Plutarkhos (50-125) mainitsi sanan (chemia) viitatessaan egyptiläiseen mustaan kosmetiikkaan (silmän rajaus). Sana esiintyy egyptiläisissä kirjoituksissa hieroglyfinä. Sana mainitaan vuonna 296 annetussa julistuksessa, jossa silloinen keisari Diocletianus määräsi kullan ja hopean imitaatioimisesta kertovat kirjoitukset poltettavaksi. Kun arabit valloittivat Egyptin 642, alkuun lisättiin arabiankielen artikkeli al - kemiasta tuli alkemiaa.





Alkemiaksi kutsutaan (keskiaikaista) 'tiedettä', jossa yritetään keksiä keino muuttaa metallit kullaksi tai hopeaksi. Alkemia ja värien (pigmenttien) historia nivoutuvat toisiinsa. Pigmenttien valmistaminen vaati kemian tuntemusta ja uskottiin, että joidenkin pigmenttien valmistaminen olisi tie kohti elämän eliksiiriä tai viisasten kiveä (monissa yhteyksissä viisasten kivi ja ikuisen elämän eliksiiri on liitetty toisiinsa).

Alkemia ei kuitenkaan ole pelkästään kullantekotaidon etsimistä, vaan siihen liittyy muitakin mystisiä tavoitteita. Alkemia oli sekä fyysinen (päämäärä muuttaa metalli kullaksi) että psykologinen (päämäärä yletä alemmasta olennosta filosofien kuninkaaksi) prosessi. Se oli filosofinen oppijärjestelmä, joka käsitteli sekä elämän mysteeriä että elottomien esineiden ja asioiden koostumusta. Siihen liitettiin sekä nykyajan tieteeksi että epätieteeksi määrittelemiä asioita: astrologia ja kemia sekä okkultismi ja taikuus, joihin kaikkiin oli sekoittunut ajatuksia ja uskomuksia useista uskonnoista ja muista vastaavista lähteistä.

Periaatteessa alkemia on kirkon ulkopuolella kehittynyt oppi sielun jalostamisesta. Alkemian pyrkimyksenä oli kaventaa maallista ja pimeää aineen valtaa ja levittää henkisen valon valtapiiriä. Monien valaistumisasteiden kautta ihminen nousisi alkumateriasta ja tavoittaisi viisauden kiven (lapis philosophrum), jonka avulla epäjalot metallit voitaisiin muuttaa kullaksi ja hopeaksi. Monissa alkemian kuva-aiheissa näkyy alkemistien yhteys vapaamuurariuteen ja Ruusuristi-yhteisöön.


Historia

Egyptiläiset olivat maineikkaita metallinkäsittelijöitä. Kreikkalaisten mukaan egyptiläiset osasivat käyttää elohopeaa kullan ja hopean erottamiseen. Jälkituotteella uskottiin olevan suuria voimia ja se liitettiin Osirikseen. Samantyyppisiä suurempiin voimiin liittyviä taikavoimauskomuksia luultavasti oli myös pronssinvalmistajilla Euroopassa - mutta Egyptiä on joka tapauksessa pidetty alkemian syntypaikkana.

Alkemian perustajasta on useita legendoja, yksi niistä kertoo mm. taivaasta langenneesta engelistä (mainitaan Mooseksen ensimmäisessä kirjassa).

Keskiaikaisen alkemian alkuvaiheet sijoittuvat Rooman valtakunnan tuhon ja Bysantin alkuaikoihin. 300-400 -luvuilla alkemistien määrä lisääntyi, kunnes se saavutti kukoistuksensa kirkkaimman ajan Aleksandrian kouluissa. Aleksandriaan perustettiin kreikkalainen alkemiakoulu 300-luvulla. Koulun perustajan, Zosimoksen mukaan alkemia oli egyptiläisten pyhää tiedettä. Kun arabit olivat valloittaneet Egyptin 600-luvulla, he jatkoivat alexandrialaisen koulun tutkimuksia - monista arabialaisista ja persialaisista tuli kuuluja alkemisteja ja muutamien ajatukset (esim. Geberin, alkuperäiseltä nimeltään Jabir ibn Hayyan) olivat hyvin samanlaisia kuin varhaisten Kreikan filosofien.. Alkemia levisi maasta toiseen sen mukaan, kun arabit valloittivat uusia maita. 800-luvulta 1000-luvulle Espanja oli alkemian pääpaikka, jossa alkemiaa opiskeltiin useissa kouluissa.

Transmutaatioteorioihin uskoivat mm. Roger Bacon, Vincent of Beauvais ja St Albertus Magnus. Vielä 1600-luvullakin alkemistien ajatukset elivät ajan kemistien (mm. Johann Glauber, Robert Boyle - myös Isaac Newton ja Gottfried Leibniz) mielessä.

Kiina
Alkemiaa kutsuttiin nimellä 'keltaisen ja valkean taide' (viittasi pyrkimykseen valmistaa kultaa ja hopeaa) ja maalaustaidetta nimellä 'punainen ja sininen' (sananmukaisesti sinooperi ja atsuriitti). Kultainen ja hopea olivat kuolemattomuuden aineita ja sinooperi (veren väri) ja atsuriitti (kasvillisuuden väri) elämän värejä. Kiinalaisen alkemian kulta-aika oli noin 200 eaa - 800. Tuolloin suurin osa maalauksista maalattiin mineraalipohjaisilla pigmenttimaaleilla; monet mineraalit olivat kuolemattomuuden eliksiirin ainesosia. Luonnonsinooperin lisäksi näihin aineisiin liittyivät keinotekoinen sinooperi (dan), malakiitti, atsuriitti (qing), realgaari, mönjä, orpimentti, okra, kulta, lyijy, hopea, grafiikki, aluna ja murskatut simpukankuoret. Erityisen tärkeä pigmenteistä oli sinooperi. Sinooperista tuli yksi alkemian 'elämäneliksiirin' tärkeimpiä elementtejä. Sinooperin keskeisestä osasta kielii sekin, että kiinan sana dan viittaa sekä sinooperiin että eliksiiriin.
Konfuciuksen (Konfutse) seuraajat pitivät alkemiaa pelkkänä showna ja rahan tuhlauksena. Heillä oli värille enemmän symbolistista käyttöä.

Värit

Elohopea kuvasi muutosta ja sitä symboloi riikinkukon pyrstön värit - kaikki värit.

mustuminen - vetäytyminen - hautuminen, mätääntyminen
valkaistuminen - vastapuolten erottuminen, ambivalenssin saavuttaminen
kellertyminen - katharsis, puhdistautuminen
punertuminen - animan ja animuksen liitto, synteesi
monivärisyys - alitajuinen tiedostaminen, kondensaatio
riikinkukon pyrstön värit - psyykkisen energian uudelleen ohjaaminen alemmalta korkeammalle pyrkimiseen, sublimaatio
kulta - yksilöistyminen, transmutaatio

Alkemian salaoppeihin liitettiin myös paljon erilaisia ideaaliajatuksia, joista muutamat koskivat mm. pukeutumista: kesällä puuvillaa tai pellavaa, talvella villaa. Uskontoon liittyvissä asioissa oivana vaatteiden värinä pidettiin valkoista, yhteiskunnan johtajille punaista, oppineille sinistä ja yhteiskunnasta huolehtiville vihreää. Joissakin toisissa kirjoissa poliisituomareille sopivaksi katsottiin silkkiset asusteet, korkeille virkamiehille kullan- tai hopeanväriset asusteet, musketööreille siniset kaavut, keihään ja kirveen kantajille (tai miekkamiehille) punaiset, vanhemmille miehille mustat kaavut...

Musta
Musta merkitsi värittömyyttä, värin poissaoloa, ja se oli hajoamisen ensimmäisen asteen merkki.

Alkemiassa musta aurinko (sol niger) on Saturnuksen symboli ja edustaa auringon pimeää ja tuhoavaa puolta.

Punainen
Punainen oli alkemiassa värien väri. Punaisen sinooperin valmistaminen elohopeasta oli alkemisteille alkuaskel ns. viisasten kiven valmistamiseen. Kuvitteellinen viisasten kivi on punainen (red stone, philosophers poppy, ruby red) ja se pystyy muuttamaan kaiken metallin kullaksi.

Vihreä
Alkemiassa vihreällä uskotaan olevan suuria parantavia voimia.