Asteekit

yleistä

Asteekit asettuivat Meksikonlaakson alueelle noin 1200-luvulla. He perustivat pääkaupunkinsa Tenochtitlnin vuonna 1325 Texcoco-järven saarelle. 1400-luvulle saavuttaessa asteekeista oli tullut alueen hallitseva kansa ja Tenochtitln oli vähintään 250 000 ihmisen suurkaupunki. Asteekkien talous perustui maissin viljelyyn, mutta he olivat myös huomattava ja voimakas soturikansa.

Asteekeilla oli tieteitä ja taiteita suosiva korkeakulttuuri, jossa raaka väkivalta ihmisuhreineen kuului arkipäivään ja jossa vallitsi tiukka luokkajako ja kova kuri ja järjestys. Ylin tuomari oli kuningas - yksinvaltias, joka oli niin sotapäällikkö kuin ylipappikin (puolijumala). Yläluokka palveli korkeissa hallinnollisissa ja sotilaallisissa tehtävissä. Pappien (mustat kaavut) tehtävänä oli astrologian ja astronomian, lääketieteen ja kirjoitustaidon vaaliminen. Käsityöläiset, kauppiaat, työläiset ja maanviljelijät muodostivat tavallisen rahvaan, jota alempana oli vielä yksi yhteiskuntaluokka: orjat.

Nykyisestä Mexico Citystä muutaman sadan kilometrin päässä sijaitseva Chalcatzingo oli huomattava kauppakeskus 1600-500 eaa. Maksuvälineenä käytettiin mm. kaakaopapuja. Asteekkien kaupassa liikkui mm. jadekoruja, kangassandaaleja, puuvillaa, maissia, papuja jne.

Espanjalaisten löytöretkeilijävalloittajien tulo Hernn Cortsin johdolla 1500-luvun alussa merkitsi asteekkien valtakunnan loppua. Asteekit päätyivät ottamaan tulijat avosylin vastaan. Asteekkien hallitsija Montezuma luovutti pyytämättä Cortsille koko valtakuntansa ja sen aarteet. Espanjalaisvalloittajat nauttivat vieraanvaraisuudesta, mutta ilmapiiri alkoi silti kiristyä - lopulta tilanne kärjistyi siihen, kun juhliva asteekkiylimystö hermostutti espanjalaisia - jotka reagoivat tappamalla koko juhlivan joukon. Asteekit reagoivat sotaisasti ja Corts lähti pakoon; La Noche Tristen, surullisen yön aikana surmansa saivat 450 Cortsin tuhannesta miehestä ja 4000 hänen kanssaan liittoutunutta intiaania. Espanjalaiset valloittajat palasivat suurin sotavoimin ja tuhosivat Tenochtitlnin maan tasalle ja hävittivät pakanauskonnon merkit. Kaupungin raunioille nousi nykyinen Mexico City.

Symboliikka

Asteekit yhdistivät keskeensä värit, ilmansuunnat ja mm. eri jumaluudet. Maailmankaikkeuden keskustassa asui tulenjumala, itä (punainen) kuului sateenjumalalle, etelässä (vihreä) asui kevääseen ja kukkiin yhdistetty jumala, länsi (sininen) oli planeetta Venuksen koti ja pohjoisessa (keltainen) asui kuoleman herra Mictlantecuhtl. Maailmankaikkeus jakautui taivaisiin ja helvetteihin, joiden määrä vaihteli eri alueiden uskonnoissa. Asteekkien toisen mytologian mukaan kaiken alku oli Ometecuhtli, kaiken luoja, joka esiintyi myös miespuolisena Ometeotlina ja naispuolisena Omecihuatlina. Tämän kosmisen parin jälkikasvua olivat Tezcatlipocat. Punainen Tezcatlipoca (Xipe totec, nyljetty jumala) yhdistettiin itään, sininen Tezcatlipoca (Huitzilopochtli) etelään, valkoinen Tezcatlipoca (Quetzalcoatl) länteen ja musta Tezcatlipoca pohjoiseen. Näiden neljän jumaluuden lisäksi oli vielä sateenjumala Tlaloc sekä hänen seuralaisensa vedenjumala Chalchiuhtlicue.

Asteekit (myös jotkut aiemmat mesoamerikkalaiset kulttuurit) käyttivät temppeleissä niitä värejä, jotka yhdistettiin kuhunkin jumalaan. Tenochtitlnissa Suuren Pyramidin päällä olevat kaksi temppeliä olivat sininen (sateenjumala Tlloc) ja punainen (sodanjumala Huizilopochtli).

Huitzilopochtlin puusta veistetty kulttipatsas on sijainnut hänen temppelissään. Penkillä istuvalla miehellä on sininen otsa ja sininen otsapanta sekä kultainen päähine, jossa on vihreitä sulkia. Vasemmassa kädessään miehellä on valkoinen kilpi, jota koristavat valkoiset sulat. Patsaalla on jalassa siniset sandaalit. Myös muissa temppeleissä on ollut Huitzilopochtlin patsaita. Yhdessä niistä hänet on kuvattu seisaaltaan nuorena miehenä, kauttaaltaan siniseksi maalattuna. Puupatsas on koristeltu runsailla sulilla ja jadella, turkoosilla ja kullalla.

Punainen

Punainen symboloi asteekeille pohjoista ilmansuuntaa.

Sininen

Asteekkien tarujen mukaan maan jumalatar Coatlicue oli synnyttänyt tähdet (Centzonhuitznahuac) ja kuun (Coyolxauhqui). Ne tulivat kateellisiksi äitinsä uudesta raskaudesta; syntyessään Huitzilopochtli käytti tulta ja aurinkoa lyödäkseen kuun ja tähdet. Edelleen taistelu jatkuu päivittäin yön ja päivän välillä.

Taistelua jatkaakseen Huitzilopochtli tarvitsee voimia ja häntä voi ruokkia vain uhriverellä (Chalchihuatl). Hän asuu Asteekki-mytologian seitsemännessä taivaassa, joka kuvataan sinisenä. Arvellaan, että yli 20 000 - kronikoitsija kronikoitsija Diego Duranin mukaan 80 400 - ihmistä (huaxteekki-vankeja) uhrattiin hänen Tenochtitlanissa sijaitsevan temppelinsä avajaisissa. Temppelin nimi oli 'Sininen taivas' (Lihuicatl Xoxouqui). Myös Huitzilopochtlin nimi on saattanut tulla siitä, kun aurinkoa tuijottaa ja kääntää katseensa, näkee sinisiä pisteitä.

Turkoosi

Turkoosi-kivi oli asteekeille kultaa kalliimpi. Asteekit uskoivat turkoosin värin suojelevan heitä fyysisiltä ongelmilta ja siksi turkoosit koristivat usein soturien kilpiä. Asteekit kävivät turkoosikauppaa Amerikan lounaisosien intiaanien kanssa: asteekit tarvitsivat turkooseja hautanaamioiden mosaiikkeihin ja rituaalihahmoihinsa.

Oranssi

Asteekeille oranssi symboloi auringonjumala Tonatiuhin jumallallista olemusta.

Värit

Käytössä oli mustia (rautagallusmuste), valkoisia, punaisia (kokenilli, värimatara (alitsariini) ), oransseja, keltaisia, vihreitä, sinisiä (mm. indigo, Maya-sininen) ja ruskeita pigmenttejä ja musteita.

Musta

Meksikon alueen intiaanit käyttivät tammen äkämistä ja Caesalpinia coriaria -kasvin paloista valmistettua nacazcolotl -väriä (hyvin samantapaista kuin eurooppalainen rautagallusmuste) käytettiin maaliaineena, musteena ja värjäykseen. Sen väri vaihtelee mustasta tummanvihreään. Todennäiköisesti intiaanit valmistivat mustetta jo ennen espanjalaisten saapumista. Meksikolaiset kirjurit valmistivat mustaa väriä Pinus teocote -puun tuhkasta. Asteekit kutsuivat väriainetta nimillä tlilli ja tlillocutl. Sitä käytettiin myös värjäysaineena ja maaliaineena.

Punainen

Annattoa (Bixa orellana) käytettiin tekstiilivärjäyksen ohella myös mm. pigmenttivärinä. Kokenillin rinnalla se on eniten käytetty punainen väriaine meksikolaisissa käsikirjoituksissa 1500-luvulla ja sitä ennen.

Violetti, purppura

Jatropha curcas -pensaan (asteekit kutsuivat kasvia nimellä cuauhy-ohuachtli) siemenistä valmistetaan purppuraväriä, jota asteekit käyttivät sekä pigmenttinä että värjäysaineena.

Sininen

Asteekit tunsivat indigo -värin ja myös indigopohjaisen mayasinisen pigmentin.

Värjäysaineet

Asteekit tunsivat kampetsepuun eli sinipuun (Haematoxylon campechianum) värjäysominaisuudet. He kutsuivat puuta nimellä quamochitl. Siitä saadaan eri puretusaineilla useita eri värejä (violetti, musta, sininen, harmaa, purppura jne.)

Auringonkukka (Helianthus annuus) oli asteekeille monikäyttöinen kasvi. Asteekkien auringonpapittaret kruunattiin auringonkukilla ja he pukeutuivat kultakoristeisiin, jotka esittivät auringonkukkaaiheita. Auringonkukan varren sisäosasta saatiin kynttilöitä ja purukumia.

Musta

Meksikolaiset kirjurit valmistivat mustaa väriä Pinus teocote -puun tuhkasta. Asteekit kutsuivat väriainetta nimillä tlilli ja tlillocutl. Sitä käytettiin myös värjäysaineena ja maaliaineena.

Punainen

Asteekeille Dactylopius coccus - kokenillikilpikirvasta saatu kokenilli oli arvokas, kuninkaallinen väri. Atsteekit kutsuvat karmiinia nimellä nocheztli, joka tarkoittaa "tonnikalan verta". Väriin pukeutuivat asteekkikuninkaiden lisäksi myös mm. inkakuninkaat. Jokaiselta valloitetulta alueelta jokainen toi asteekkien hallitsija Montezumalle mm. useita kassillisia kuivattuja kokenillikirvoja. Kokenillia käytettiin paitsi värjäysaineena, myös kosmeettisena väriaineena, maaliaineena (esim. käsikirjoituksien piirroksissa ja esineiden koristeluihin) ja myös lääkkeenä. Ennen espanjalaisten saapumista kokenillia viljeltiin laajalti läntisessä ja eteläisessä Meksikossa ja sillä käyty kauppa oli melko suurimittaista. Meksikon asteekit neuvoivat espanjalaisille, kuinka väri saaniit murskaamalla kokennillikilpikirvoja. Espajalaisten mukana väri kulkeutui Euroopaan 1500-luvun puolivälin tienoilla.

Annatto (Bixa orellana) on punaista, vaaleaa punaista tai keltaista värjäysainetta, jota valmistetaan annattopensaan kuivatuista siemenistä. Asteekit kutsuivat väriainetta nimellä achiotl. Annattoa on käytetty tekstiilivärjäykseen, maalipigmentteihin, kosmetiikkaan ja elintarvikeväreinä. Kokenillin rinnalla se on eniten käytetty punainen väriaine meksikolaisissa käsikirjoituksissa 1500-luvulla ja sitä ennen.

Violetti, purppura

Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) oli kirkkaan värinsä vuoksi asteekkien puhtauden symboli ja sitä kunnioitettiin suuresti. Joulutähteä viljeltiinkin, mutta ei asteekkien pääkaupungissa, joka sijaitsi niin korkealla, ettei kasvi olisi voinut menestyä siellä. Asteekit käyttivät kasvia mm. violettina värjäysaineena.

Jatropha curcas -pensaan (asteekit kutsuivat kasvia nimellä cuauhy-ohuachtli) siemenistä valmistetaan purppuraväriä, jota asteekit käyttivät sekä pigmenttinä että värjäysaineena.

Sininen

Eurooppalaiset löysivät Amerikasta useita voimakasta väriä luovuttavia värjäyskasveja ja myös eteläamerikkalaisesta indigolajikkeesta Indigofera suffruticosa tuli tärkeä vientikasvi. Asteekit käyttivät tätä omalta maaltaan löytyvää indigokasvia värjäystarkoituksiin jo ennenkuin eurooppalaiset valloittajat tulivat ja toivat oman indigonsa viljeljätäviksi. On mahdollista, että asteekkien tummansininen väriaine tlaceuilli on samaa ainetta kuin indigokasvin xuiquilitl (xiquilite, iquilite) väri - siis indigoa. 1700-luvulla indigosta kirjoittanut M. De Beauvais Raseau mainitsee intiaanien käyttäneen tlauhoylimihuitl -väriä mm. hiustensa värjäämiseen tummemmiksi. Asteekit käyttivät indigoa myös lääkkeenä, kosmeettisena aineena, palvoivat sitä ja maalasivat sillä ihmisuhrinsa ennen uhrausta.

Keltainen

Asteekit kutsuivat Cuscuta tinctoria -kasvista valmistettua keltaista värjäysainetta nimellä zacatlaxcalli.

Taide

Asteekkien kulttuurissa huipentuivat kaikki aiemmat taidelajit ja tyylisuunnat.

Asteekkien käsityöläisiä oli suhteellisen vähän, mutta he olivat pitkälle erikoistuneita - ylimystö tarvitsi ylellisyysesineitä. Jalokivisepät koristelivat naamioita ja juhlamenojen esineistöä erilaisin jalokivimosaiikein (tärkeimpiä jalokivia turkoosi). Kultasepät saivat vaikutteita Oaxacan mixteekeiltä. Omalaatuisin taidemuoto lienevät sulkatyöt, joissa symbolikuviot muotoiltiin kirkkailla sulilla. Trooppisten lintujen sulkia ja höyheniä käytettiin niin arvohenkilöiden vaatteisiin ja päähineisin kuin jumalankuvien valmistukseenkin - ja työhön oli oma ammatti-ihmisensä.

Espanjalaisvalloittajien tehokkaista tuhotoimista huolimatta asteekeilta on säilynyt jonkin verran taideteoksia nykypäivään. Suurin osa teoksista on jumal-, ihmis- ja eläinveistoksia sekä uskonnollisia tai historiallisia kohtauksia kuvaavia kokokuvia. Maalarien tehtävänä oli maalata freskoja mm. palatsien ja temppelien seiniin. Kuten mayat myös asteekit tekivät upeasti ja monimutkaisesti kuvitettuja kirjoja (mm. Codex Borbonicus).

Kosmetiikka

Suurin osa naisista ei ehostanut itseään (tärkeämpää oli puhtaus), mutta esimerkiksi sotilaiden seurassa kulkevat naiset (kurtisaanit) puuteroivat kasvonsa vaaleankeltaiseksi okra-värillä, värjäsivät hampaansa punaiseksi ja punasivat huulensa.

[Lue lisää kosmetiikan väreistä]