Häät

Yleistä häistä

Monilla nykyhäihin liittyvillä tavoilla ovat juuret historiassa. Toisin kuin monet luulevat, valkoisen hääpuvun käyttö on yksi uusimpia häätapoja. [... lue yleisistä häätavoista]

Puvun väri

Euroopassa morsiamen puvun värillä ei ollut pitkään aikaan mitään väliä. Hääasun väreihin saattoi silti liittyä erilaisia merkityksiä (esim. esimerkiksi keskiajalla keltainen kateuden väri tai ahneutta symbolisoiva kullan väri eivät olleet suosittuja hääpuvun värejä, mutta hedelmällisyyttä symboloiva vihreä oli suhteellisen suosittu). Varsinkaan keskiluokalla ja köyhemmillä ei ollut paljon varaa valita: normaalisti morsian pukeutui vain parhaimpiinsa. Tämän vuoksi myös valkoisen hääpuvun suosio alkoi 1800-luvulla yleistyä ensin yläluokan keskuudessa: valkoinen ei ollut hyvä väri puvulle, jota oli tarkoitus käyttää toisenkin kerran. Rikkaat saattoivat ehkä hankkia puvun vain yhtä tilaisuutta varten, mutta suurin osa tavallisista ihmisistä käytti vaatteita siihen saakka kun ei enää ollut käytettävää. A ja O oli käytännöllisyyden ja juhlavuuden liitto, ei väri tai koreus itsessään.

Myöhemmin puvun väriin liittyvät lorut alkoivat yleistyä varsinkin Englannissa. Esimerkiksi:

Married in white, you have chosen alright.
Married in green, ashamed to be seen.
Married in red, You will wish yourself dead.
Married in blue, you will always be true
Married in yellow, ashamed of your fellow.
Married in black, you will wish yourself back.
Married in pink, of you he'll think.

Toinen versio samasta:

Married in White, you have chosen right
Married in Blue, your love will always be true
Married in Pearl, you will live in a whirl
Married in Brown, will never live in town
Married in Red, you will wish yourself dead
Married in Yellow, ashamed of your fellow
Married in Green, ashamed to be seen
Married in Pink, your spirit will sink
Married in Grey, you will go far away
Married in Black, you will wish yourself back.

Musta

Japanissa naisten hääkimonot ovat useimmiten (mutta eivät aina) punaisia, valkoisia tai mustia - punainen on onnenväri, musta seremoniaväri. Sukulaiset pukeutuvat häätilaisuudessa yleensä tummaan tai mustaan kimonoon.

Keskiajalle saakka morsiuspuvut olivat hyvinkin värikkäitä, mutta 1500-luvulla vallalla ollut espanjalainen musta muoti levisi myös morsiuspukuihin - niille, joilla oli varaa pukeutua mustaan, pukeutuivat mustaan. Kasviväreistä valmistettu musta oli hyvin kallis väri, sillä se piti tehdä useita kertoja värjäämällä, ja lopputuloksesta oli vaikeaa ja kallista saada oikeasti mustaa mustaa. Eeva Harrin Naisellista -artikkelin (Iltalehti 277, 29.11.1927) mukaan etiketin mukainen morsiuspuku Ranskassa oli vielä 18:nnella vs:lla kultabrokadi mustalla pohjalla.

Viktoriaanisen ajan Englannissa papisto meni naimisiin mustissa, vihreissä ja muissa tummissa väreissä, muille ne varattiin suremiseen.

Suomessa 1700-luvulla morsian meni naimisiin yleensä juhlapuvussaan tai paikkakuntansa puvussa, mutta tumma, usein musta leninki alkoi yleistyä 1800-luvulla. 1800-luvulla musta oli sekä kirkko- että hääpukuleningin väri. Musta vaatetus oli tuolloin, ennen teollisesti ja keinotekoisesti valmistettujen värien aikakautta, kallisarvoista, sillä luonnonväreistä mustan valmistaminen on työlästä ja hintavaa. Myöskään rahvaalla ei välttämättä ollut mustia vaatteita saatavillaan.

Monissa nykyuskomuksissa painotetaan, että morsiamella ei saa olla yllään mitään mustaa: taikauskoisille se enteilee epäonnea - jopa varhaista leskeyttä.

Harmaa

Englannissa pidettiin onnekkaana, jos matkalla kirkkoon näki harmaan hevosen tai jos morsiamen vaunuja veti harmaa hevonen.

Valkoinen

Suomessa jo muinainen morsian peitti päänsä valkoisella - ikivanhalla tavalla torjuttiin pahaa. Häissä suvun vainajia varten asetettiin pöydän taakse valkoinen kangas - valkoinen houkuttelee manalaisia. 1800-luvulla puku oli yleisesti tumma ja sitä aiemmin morsian usein pukeutui parhaimpiinsa (oli väri mikä tahansa). Euroopassa valkoisia hääpukuja ei juurikaan nähty ennen 1600-lukua muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Valkoinen morsiuspuku yleistyi Euroopassa ensin Saksan ylimystön keskuudessa. Ranskassa valkoinen hääpuku alkoi yleistyä vasta 1700-luvun lopulla. Valkoisen hääpuvun muotia edes auttoi antiikin ihailu - antiikin valkoisia veistoksia ja niiden esteettisyyttä ihailtiin (paradoksaalisesti: veistoksethan olivat oikeasti olleet värillisiä, mutta sitä ei vain tuolloin tiedetty). Suomessa valkoiset vihkipuvut alkoivat yleistyä 1920-30-luvulla, mutta säätyläiset ottivat valkoisen puvun käyttöönsä jo empiren aikaan 1800-luvulla. Maan itäosissa oli jo aiemmin käytetty valkeaa huivia. Valkoisen hääpuvun yleistymiseen liittyi kiinteästi varallisuuden kasvu: valkoinen puku saattoi viestittää sitä, että sen kantajalla oli varaa hankki juhlaan puku, jota ei välttämättä toiseen kertaan tarvitsisi.

Spartalaisen morsiamen valitsi sulhasen isä ja vuosi valinnan jälkeen oli häiden paikka. Morsian pukeutui valkoiseen kaapuun, huntuun ja jalokiviin, jotka hän sai sulhasensa perheeltä. Myös roomalaisilla morsiamilla oli valkoinen asu, mutta oranssi (tulenpunainen) huntu ja oranssit jalkineet - Roomassa valkoinen oli ilon väri.

Keskiaikaisen morsiamen käyttämät vaaleat värit (ei kuitenkaan valkoista) viittasivat sosiaaliseen asemaan. Joidenkin lähteiden mukaan valkoisiin pukeutumisen aloittivat rikkaat 1500-luvulla ja samalla valkoisesta hääpuvusta tuli siveyden symboli - toisten lähteiden mukaan valkoisissa vihkiminen sai alkunsa 1400-luvun lopulla. Vielä 1600-1700 -luvuillakin valkoista hääpukua kritisoitiin. Valkoinen symboloi "tyhjyyttä" - siis köyhyyttä: valkopukuisella morsiamella ei ollut taloon tullessaan mitään tuotavaa. Toisaalta joissakin englantilaisissa teksteissä 1700-luvun lopulta sanotaan, että tuottaa huonointa onnea maailmassa mennä naimisiin muissa kuin valkoisissa asusteissa. Englannissa valkoiset appelsiininkukat hääkoristeina yleistyivät 1800-luvun alkupuoliskolla - Englantiin tapa tuli Ranskasta. Valkoiset kukat symboloivat viattomuutta ja itse puu hedelmällisyyttä.

Länsimaisessa kulttuurissa valkoisen käyttö häissä alkoi joka tapauksessa yleistyä vasta 1800-luvulla - ja silloinkin se oli pitkään yläluokan ja ylemmän keskiluokan käytössä. Sanotaan, että Napoleon III:n vaimo rikkoi traditiota, kun ei pukeutunut punaiseen vaan valkoiseen pukuun. Joidenkin lähteiden mukaan Englannissa valkoisessa asussa vihkiminen tuli tavaksi kuningatar Viktorian mallin mukaan 1800-luvulla (ennen kuningatar Viktoriaa kuninkaallinen hääasu oli Englannissa yleensä hopeanvärinen ja rahvaan hääasu pääosin sininen). Tapa alkoi levitä etenkin yläluokan keskuudessa.

Hääpuvun valkoiset värit ovat olleet joskus nimeltään aika merkillisiäkin - ainakin asiayhteyteen nähden. USAn presidentin Theodor Rooseveltin tyttären, Alice Roosevelt Longworthin kerrotaan ehdottaneen hääpuvun väriksi hieman sinertävää valkoista, dead white.

Amish-morsian pukeutuu valkoiseen ainoan kerran elämässään omissa häissään.

Ranskalaisissa nykyhäissä valkoinen on olennaisin väri: sitä näkyy kukissa, koristeissa ja puvuissa. Sulhanen tapaa morsiamen hääpäivänä kotona ja kävelymatkalla kirkkoon lapset vetävät tien yli valkoisia nauhoja, jotka morsiamen täytyy leikata päästäkseen eteenpäin.

Nykyään valkoisen hääpuvun katsotaan symbolisoivan paitsi neitsyyttä, myös morsiamen terveyttä.

Valkoinen on erityisen sopimaton väri morsiamelle Kiinassa, jossa se on suruväri, kiinalainen morsian pukeutuu mielellään punaiseen. Intiassa valkoisen ajatellaan tuottavan epäonnea, kuitenkin hääseremonian jälkeen morsian ja sulhanen istuvat vastakkain valkoisen shaalin alla ja morsiamen vanhemmat hyväksyvät liiton heittämällä kukkia heidän ylleen papin lausuessa pyhiä rukouksia. Jopa kristillisissä häissä, joissa suurin osa morsiamista pukeutuu valkoiseen, morsiuspukuun lisätään myös edes häivähdys jotain muuta väriä. Jos naimisissa oleva nainen pukeutuu valkoiseen, hänen kohdalleen uskotaan tulevan epäonnea - ja leskeys.

Hinduilla ja intialaisessa perinteessä valkoinen on leskien väri. Intiassa monet kristityt kuitenkin käyttävät valkoista länsimaista hääpukua. Monessa kulttuurissä myös se, mitä vieras pukee päälleen, on tärkeää - esimerkiksi Intiassa valkoisiin pukeutuva vieras kertoo, että toivoo hääparille huonoa onnea.

Japanissa naisten hääkimonot ovat useimmiten (mutta eivät aina) punaisia, valkoisia tai mustia - punainen ja valkoinen ovat onnenvärejä, musta seremoniaväri. Traditionaalisessa hääseremoniassa morsian pukeutuu ensin lumenvalkoiseen kimonoon ja sen jälkeen vaihtaa kirkasväriseen kimonoon. Joidenkin lähteiden mukaan valkoinen on ennen kaikkea suruväri: vain kuollut tai morsian, joka suree viattomuutensa loppua, saa pitää kokovalkoista kimonoa. Kuitenkin erityisesti punaisen ja valkoisen yhdistelmä liittyy onneen, ja kyseisiä värejä käytetään paljon juhlavastaanoton koristelussa. Shintoseremonia on yleisin hääseremonia Japanissa. morsiamella on valkoinen kimono, joka kuvastaa kuolemaa hänen omille perhesiteilleen - siirtymistä toiseen perheiseen. Morsian ja sulhanen istuvat alttarin edessä vanhempiensa kanssa, mukana on usein myös henkilö, joka on esitellyt heidät toisilleen. Kun shintopappi on puhdistanut parin, he juovat molemmat sakea kolme kertaa kolmesta kupista.

Punavalkoyhdistelmää käytetään melko yleisesti myös katolisissa häissä.

Punainen

Monissa eurooppalaisessa kansanuskoissa punainen on ollut suojeleva ja elämänvoimainen väri, joten monissa osissa Eurooppaa perinteisen morsiuspuvun väri oli punainen. Varsinkin saksankielisillä alueilla paholaiselta on suojauduttu punaisella värillä, etenkin häiden yhteydessä. morsiamella oli punaiset sukat, punainen huntu tai jotain muuta punaista. Toisaalta punainen väri oli myös kielletty häävaatteissa - koska punaisen uskottiin houkuttelevan salamoita. Punaista käytettiin myös hautajaisissa. Luultavimmin punainen ei ole ollut niinkään värisymboli surulle tai ilolle vaan nimenomaan suojautumiskeino pahaa vastaan.

Eeva Harrin Naisellista -artikkelissa (Iltalehti 277, 29.11.1927) kerrotaan punaisen värin hääperinteistä:

Monissa maissa on punainen näytellyt suurta osaa kaikessa, mikä jollakin tavoin oli häiden kanssa yhteydessä. Morsiamilla oli usein punaisia pauloja kaulassa, punaiset nauhat oli pujotettu hänen palmikkoihinsa, punakukallinen huivi verhosi hänen olkapäitään. Osattiin sitä ennen maailmassakin olla "assorti", siis kaikki yhteensovitettua, kuten nykyinen Parisin muoti vaatii! Ajatelkaa, silloin oli Saksassa joskus lehmilläkin, jotka talonpoikaismorsian sai kotoaan, punaiset nauhat kaulassa, morsiusvaunujen edessä liehuivat punaiset liput, ja häihinkutsujan piti käyttää punaista sateenvarjoa käydessään kutsuja jakelemassa.

Sanotaan, että Napoleon III:n vaimo rikkoi traditiota, kun ei pukeutunut punaiseen vaan valkoiseen pukuun. 1700-luvun Nürnbergissä rikkaat ylimysnaiset menivät naimisiin punaisessa hääpuvussa.

Useissa saksalaisissa hääseremonioissa käytetään edelleen esim. punaisia nauhoja erilaisissa hääleikeissä.

Irlannissa morsiamen asuun kuului ennen kirkkaanpunainen viitta. morsiamen kädet koristellaan hennalla. Intialaisen sulhasen täytyy mennä morsiamen kotiin punaiseen huiviin peitettynä. Hääseremonia suoritetaan punaisen vaatteen alla. Hääseremonian jälkeen morsian ja sulhanen istuvat vastakkain valkoisen shaalin alla ja morsiamen vanhemmat hyväksyvät liiton heittämällä kukkia heidän ylleen papin lausuessa pyhiä rukouksia.

Amerikassa, sisällissodan aikana, monet morsiamet eivät pitäneet valkoisia hääpukuja, vaan punaisia pukuja - kapinan symbolina.

Kiinassa morsian pukeutuu punaiseen pukuun ja kävelee punaista mattoa pitkin. Usein toinen morsiamen punaisista kengistä heitetään hääyöksi katolle onnellisuuden symbolina. Lapsen synnyttyä naapurit tuovat parille punaiseksi maalattuja munia. Sichuanin maakunnassa morsian saapuu sulhasen luo vieressään täysin samalla tavalla pukeutunut neito. Molemmilla on päässään punainen huntu. Sulhasen täytyy keksiä oikea morsian antamistaan kihlajaislahjoista (kuten rannekoru ja sormus).

Intiassa, kuten Kiinassakin, punainen symboloi puhtautta ja on usein häävaatteiden väri. Hääkutsut (kuten viralliset dokumentit ja syntymäpäiväonnittelutkin) kirjoitetaan punaisella värillä. Naimisiin menneet naiset saavat punaisen merkin otsaansa - tavan on sanottu vastaavan länsimaista vihkisormuksen käyttöä. Myös Indonesiassa punainen on hääväri.

Japanissa naisten hääkimonot ovat useimmiten (mutta eivät aina) punaisia, valkoisia tai mustia - punainen on onnenväri, musta seremoniaväri. Erityisesti punaisen ja valkoisen yhdistelmä liittyy onneen, ja kyseisiä värejä käytetään paljon juhlavastaanoton koristelussa.

Antiikin Roomassa ja Kreikassa morsian hunnutettiin tulenpunaiseen väriin; joissain osin Kreikkaa, Albaniaa ja Armeniaa punaisia huntuja pidetään yhä tänäkin päivänä.

Useissa osissa pohjois-Afrikkaa hääseurueet värjäävät kätensä punaisiksi hennalla.

1800-luvulla useissa palestiinalaiskylissä morsiamen ylle kiedottiin miehen takki, joka oli joko punainen tai valkoinen. Se kertoi, kumpaan poliittiseen puolueeseen (Yamani - valkoinen; Qaysi - punainen) morsian kuului. Jos morsian naitiin vastapuolen kylään, hän lähti kotoaan yllään oman kylänsä värit, mutta vaihtoi matkalla toiseen.

Violetti, purppura

Euroopassa violetti on ollut suruvärinä, joten sen käyttö hääpuvussa on luontaisesti ollut harvinaista.

Sininen

Raamatun kertomusten aikaisen juutalaisen tavan mukaan sekä sulhanen että morsian pitivät sinistä nauhaa. Varhaisessa kristinuskossa puhtauden ja viattomuuden väri oli ennemminkin sininen kuin valkoinen. Myös muissa kuin kristillisissä ja juutalaisissa kulttuureissa siniseen on liitetty puhtauden käsite ja lisäksi esim. suojelevia ominaisuuksia, joten sininen on kautta aikain ollut monissa maissa suosittu hääpuvun väri.

Pitkään sininen oli suosittu hääpuvun väri mm. Irlannissa, missä sininen viittasi onneen ja kuvasti uskollisuutta.

"Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä" - on kenties peruja vanhoista juutalaisista tai varhaiskristillisistä tavoista, mutta traditio jäljitetään myös Sukkanauharitarikuntaan, jonka symboli oli sininen nauha. Kuninkaallisissa häissä sulhanen saattoi pitää sukkanauharitarin viittaa hääpukunsa päällä. Prinssi Edvard oli viimeinen kuninkaallinen, joka kantoi harteillaan sinistä samettiviittaa häissään 1863. (kts. yleistä)

Vanhan englantilaisen tavan mukaan morsiamella on hääasussaan sinisiä nauhoja ja sormuksessaan sininen safiiri.

Keskiajalla sinistä alettiin pitää nimenomaan Neitsyt Marian värinä, joten se oli suosittu morsiamien keskuudessa.

Marokkolaiset sulhasmiehet piirtävät siniset täplät korviensa taakse suojautuakseen pahalta.

Vihreä

1400-luvulla maalatussa Jan Van Eyckin teoksessa Giovanni Arnolfini ja hänen morsiamensa morsiamella on yllään elämää ja hedelmällisyyttä symbolisoivaa vihreää. Samalla puvussa korostuu suuri vatsa - "raskausimitaatio" - joka viestii morsiamen halukkuudesta tuottaa uutta elämää. Keskiajalla vihreä hääpuku merkitsi paitsi elämää (hedelmällisyyttä) myös nuoruutta.

Vihreä hääpuku saattoi viitata myös häpeään. Vanhan englantilaisen sanonnan mukaan vihreä asu viittasi siihen, että morsian oli ennen häitään "kieriskellyt nurmikolla". Skotlannissa vihreää väriä on pidetty niin epäonnekkaana, että paikoittain kaiken vihreän käyttöä välteltiin häissä. Oli skandaali, jos morsian pukeutui vihreään ja myös vihreät koristeet ja mm. vihreät kasvikset toivat epäonnea. Viereisellä Irlannin saarella vihreällä oli päinvastainen merkitys: se soveltui morsiamille oikein hyvin ja oli pidetty väri.

Joissakin paikoin Eurooppaa uskottiin, että vihreä on epäonnen väri hääpuvussa. Tämän luullaan perustuvan siihen uskomukseen, että puutarhojen perukoilla asuvilla keijuilla oli yksinoikeus vihreään ja että he kostaisivat raa'asti, jos joku muu pitäisi heille tarkoitettua väriä. Vihreä on myös väliväri matkalla suruun ja siten enteilee huonoa onnea.

Jaavalla kulta ja vihreä ovat suosittuja hääpuvun värityksessä.

Gretna Green on kylä Etelä-Skotlannissa, aivan Englannin rajalla. Aikoinaan Skotlannissa ei tarvittu naittajan lupaa, vain kummankin osapuolen yhteisen suostumuksen - itseasiassa tuo sanallinen sopimus oli lain edessä voimassa. Niinpä parit, joilla ei ollut naittajan (esim. morsiamen isän) lupaa, menivät usein Skotlannin puolelle vihittäviksi. Termistä jäi englanninkieleen ilmaisu Gretna Green Marriages, jolla viitataan nykyään yleensäkin avioon karkaamiseen.

Keltainen

Keltainen on Hymenin (Hymenaios), kreikkalaisen naimisiinmenon ja hääjuhlien jumalan väri ja siksi keltaista on suosittu häämenoissa.

Roomassa keltainen oli yleinen hääasun väri. Roomalaiset värjäsivät hääpuvut ja vestan neitsyiden kaavut kellertäviksi väriredesalla. morsiamet kiedottiin oranssiin, tulenpunaiseen (flammeum), jonka tehtävä oli ruokkia rakkautta ja lisätä hedelmällisyyttä.

Intiassa morsiamet kääritään (pahoilta hengiltä piiloon) keltaisiin vaatteisiin ennen vihkimistä.

Mm. Egyptissä ja Venäjällä keltainen on hääväri, vaikka esim. ennen 1700-lukua keltainen viittasi kateuteen, eikä siksi ollut silloin suosittu väri.

Irlannissa keltainen kuului sulhaselle. Rikkaan sulhasen silkkipaita värjättiin kirkkaankeltaiseksi maustesahramilla (Crocus Sativus).

Oranssi

Roomassa morsiamet pukeutuivat keltaiseen (tai valkoiseen) ja heidät kiedottiin oranssiin, tulenpunaiseen (flammeum), jonka tehtävä oli ruokkia rakkautta ja lisätä hedelmällisyyttä.

Ruskea

Ruskeaa on hääpukuihin kaikkein vierain väri ehkä siksi, että se yhdistetään voimakkaasti arkeen ja arkisiin asioihin - se on juhlavärin vastakohta. Englantilaisessa riimissä Married in Brown, will never live in town ("naimisiin ruskeissa, ei koskaan elä kaupungissa") viitataan siihen, että tulevalla aviomiehellä ei ole mahdollisuutta kohota virassaan - eikä morsiamellakaan ole siis pääsyä parempiin "kaupunkipiireihin".

Häätapoja

Bestman oli alunperin sulhasen vahvin ystävä, jonka tehtävä oli usein pitää perhe loitolla sillä välin, kun sulhanen itse sieppaisi morsiamen. Tapa on lähtöisin Pohjois-Euroopan goottien keskuudesta, tosin yleisempää oli naida omasta kylästään ja omasta heimostaan. Ja vaikka vaimon hankkiminen tuli kysymykseen myös muista kylistä, vaimokauppa oli usein todennäköisempää kuin varsinainen sieppaus. Vaimonryöstöjä kuitenkin tapahtui (vaimonryöstöperinne on myös suomalaisen eukonkantokisan taustalla).

Morsiamen paikka sulhasen vasemmalle puolelle vakiintui, koska oikea käsi (yleensä miekkakäsi) piti jättää vapaaksi siltä varalta, että vaikkapa morsiamen suku olisi tullut taistellen hakemaan tyttöä takaisin.

Morsiusneidot ovat perua jo muinaisen Egyptin ajoilta. Morsiusneitojen tehtävä oli pukeutua yhtä näyttävästi kuin morsian, jotta pahat henget eivät niin helposti voineet käydä tavoittelemansa morsiamen kimppuun. Paholaisen karkoittamiseksi morsian myös kantoi paksua kimppua voimakkaasti tuoksuvia yrttejä.

Ensimmäiset hääkakut olivat vehnäleipiä, jotka rikottiin morsiamen päällä hedelmällisyyden merkiksi. Vasta 1300-luvulla "kakusta" tuli syötävä.

Morsian on hunnutettu useissa kulttuureissa. Kiinassa muinaisena perinteenä on eräänlaisen "sateenvarjon"', päivänvarjon käyttäminen häissä. Ranskalaiset hääparit ovat perinteisesti seisseet silkkisen kankaan alla. Ranskassa vihkipari oli vihkimisen aikaan silkkisen kankaan, carrn alla - tapaa pidetään länsimaisen morsiushunnun edeltäjänä.

Muinaisina aikoina - ja edelleen joissakin kulttuureissa esim. kauko-idässä - kirkasvärisillä hunnuilla suojauduttiin pahoilta hengiltä. Kreikkalaisilla ja roomalaisilla morsiamilla oli punaiset hunnut. Yhteen aikaan roomalaiset morsiamet oli kokonaan kiedottu suojelevaan punaiseen. Keskiajan Euroopassa huntu peitti morsiamen, koska sulhanen ei saanut nähdä morsianta ennen kuin he olivat naimisissa. Tavaksi tuli käyttää läpinäkymätöntä keltaista huntua - järjetettyjen avioliittojen aikaan huntu on voinut myös suojata naimakaupalta, jossa rumaa morsianta ei muuten ottaisi kukaan; tapa esti myös morsianta näkemästä sulhastaan. Koska morsian ei nähnyt mitään, morsiamen isä saattoi hänet alttarille ja luovutti morsiamen sulhaselle.

Useissa paikoin morsiamen päätä koristaa kruunu tai seppele. Näillä pienillä koristeilla on ollut aikojen saatossa suurtakin merkitystä. Esimerkiksi kolmekymmenvuotisen sodan aikana (1600-luvulla) Preussissa "haureudesta" saattoi joutua vankilaan ja lisäksi kirkko langetti oman tuomionsa - millä usein oli yhteisöllisesti enemmän merkitystä. Jos rakastavaiset olivat kiinni jäätyään halukkaita menemään naimisiin, kirkon tuomio saattoi olla pienempi. Jos suhteesta oli syntynyt lapsi, sitä piti hääseremonian aikaan pitää sylissä ja morsian joutui pitämään olkiseppelettä perinteisen morsiusseppeleen sijaan. Jos morsian oli jäänyt kiinni useamminkin, vihkiminen tapahtui vankilassa tai majatalossa. Kirkossa vihkiminen saattoi tapahtua, kun vankilatuomio oli kärsitty: olkipalmikoin ja -seppelein koristeltu morsian saatettiin alttarille sivuovesta ("musta portti"). Olkikoristeet otettiin vakavasti: vuoden 1640 preussilaisen lain mukaan laittomasti morsiusseppelettä pitäneiden morsianten letit leikattiin poikki ja naulattiin häpeäpaaluun...

Vihkisormusta alkoivat ensimmäisenä pitää roomalaiset, jotka uskoivat, että vasemman käden keskisormesta veisi suoni suoraan rakkauden keskukseen, sydämeen. Vasemmasta kädestä tuli sormuskäsi, koska oikealla yleensä tehdään kaikki työ ja tämän logiikan mukaan se myös likaantuu helpommin. Ennen kolikoiden käyttöönottoa sormukset olivat yleisesti varallisuuden ja hyvinvoinnin merkki. Muinaisina aikoina sormus suojasi morsianta pahoilta hengiltä. Roomalaiset hääsormukset tehtiin raudasta - myöhemmin Roomassa kultainen sormus alkoi symboloida ikuista rakkautta ja avioliittoon sitoutumista. Timanttisormuksen alkuperä on peräisin keisari Maksimilian I:ltä. Vuonna 860 Paavi Nikolaus I päätti, että kihlasormuksta pitäisi alkaa käyttää naima-aikeiden merkkinä. Sormuksen pitäisi olla kultaa, jolloin se kuvaisi myös sulhasen taloudellista uhtausta. Vuonna 1477 hän antoi morsiamelleen, Burgundin herttuatar Marialle timanttisormuksen rakkautensa merkiksi. Tapa yleistyi Venetsiassa samalla vuosisadalla.

Riisin heittäminen on joidenkin lähteiden mukaan peräisin Intiasta. Se symboloi hedelmällisyyttä. Joissakin läntisissä maissa riisi on korvattu vehnällä ja nykyaikana konfetilla.

Ensimmäiset polttarien viettäjät olivat muinaisia spartalaisia. Sulhanen piti kemut kavereilleen häitään edeltävänä päivänä. Juhlissa sulhanen heitti hyvästit poikamiehen roolilleen.

Vanhojen kenkien symboliikka on peräisin varhaisilta anglosakseilta: isä antoi morsiamen kengän sulhaselle, joka koski morsianta pidellen kenkää pään päällä - merkki sulhasen auktoriteetistä.

Roomassa sulhanen kantoi häiden jälkeen morsiamen kynnyksen yli - tavalla korostettiin miehen omistusoikeutta vaimoonsa.

Kuherruskuukauden englanninkielisen nimen honeymoon sanotaan olevan peräisin teutoneilta, jotka juhlivat häitä hunajasta valmistetulla simalla kolmekymmentä päivää häitten jälkeen. Tänä aikana nuoren parin piti varoa rikkomasta mitään - kaikenlainen pikkuharmi tulkittiin epäonneksi.

jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä
Something old, something new / Something borrowed, something blue
And a silver sixpence in your shoe
Loru yleistyi 1800-luvulla ja Suomeen se tuli myöhemmin. Monet lorun tavat kuitenkin ovat vanhoja. Yhden tiedon mukaan "jotain sinistä" tulee alunperin muinaisesta israelilaisesta tavasta, jonka mukaan morsiamella oli sininen nauha hiuksissaan uskollisuuden merkkinä.
Loruperinne on levinnyt Englannista, vanhasta pikkurunosta, jossa myös mainitaan kuusipennisen laittamisesta morsiamen kenkään (tuleva aviomies laittoin rahan kenkään rakkautensa merkkinä; nykyään usein morsiamen isä laittaa rahan kenkään vihkitapahtumaan lähtiessä). Vanha kuvastaa jatkuvuutta, uusi tulevaisuutta, lainattu onnellisuutta ja sininen uskollisuutta ja rakkautta. Sinisen alkuperä tässä yhteydessä liittynee juutalaiseen historiaan: varhaisina raamatullisina aikoina puhtauden ja viattomuuden symboli ei ollut valkoinen vaan sininen. Perinne on saattanut kasvaa myös Sukkanauharitarikunnan sininauhatunnuksen pohjalta - usein se "jokin sininen" oli sukkanauha tai morsion alusasuun ommeltu sininen nauha. (kts. ylempänä tällä sivulla 'sininen')

---

Pohjoisessa Kaliforniassa asuneilla intiaaneilla (klamath-, modoc- ja jurok-intiaanit) oli omalaatuinen avioliittojärjestelmä, johon kuului avioliiton lisäksi myös puoliavioliitto. Kun hinnasta päästiin sopimukseen sulhanen maksoi sovitun hinnan morsiamen perheelle. Tulevan perheen sosiaalinen status riippui maksetusta hinnasta, joten sulhanen oli yleensä halukas maksamaan niin paljon kuin vain kykeni. Noin neljännes solmituista liitoista oli puoliliittoja, joissa mies maksoi vain puolet morsiostaan. Mies muutti vaimonsa kotiin ja oli vaimonsa isän määräysvallan alla. Mies saattoi mennä puolinaimisiin, jos hänen sosiaalinen statuksensa oli kehno tai jos hänen isänsä ei hyväksynyt hänen morsiantaan. morsiamen perhe puolestaan saattoi suostua puoliavioon, jos heillä ei ollut poikia ja he tarvitsivat toisen mieheen perheeseen tai jos perheessä oli shamaanivoimia.

Morsiamen asuun saatetaan kutoa symbolivärejä: valkoinen symboloi itää, sininen etelää, keltainen tai keltaoranssi länttä ja musta pohjoista. Morsian sekä sulhanen pitävät kumpikin hopea- ja turkoosikoruja, joita pidetään suojana pahoja henkiä ja köyhyyttä vastaan.

Navajojen perinteessä valkoinen maissi symboloi maskuliinisuutta, keltainen feminiinisyyttä. Häissä valkoinen ja keltainen maissi sekoitetaan ja lisätään hääkoriin ennen perinteistä seremoniaa.

Hopi-nainen pysyy kotona, kunnes sulhanen (ja kaikki kylän miehet, ketkä haluavat osallistua) saa valmistettua morsiamensa hääasun. Asu koostuu kahdesta kokovalkoisesta viitasta, valkoisesta hääviitasta, jonka ylä- ja alaosassa on punaiset juovat, valkoisista housuista ja mokkasiineista ja suuresta vyöstä.

Filippiineillä tuottaa huonoa onnea, jos morsian pukee hääpuvun ylleen ennen hääpäiväänsä - itseasiassa kokeilemalla pukua etukäteen aiheuttaa melko varman kuolemantapauksen perheessä. Siksi monet filippiiniläismorsiamet kokeilevat kaupassa pukua ja jos se sopii, he ostavat samanlaisen puvun, eivät kokeilemaansa.

 

 

21 kuninkaallista hääpukua kautta aikojen viimeisen 100 vuoden aikana. Kuva: Marjoannika Nyman / Katoni