Chakra -nimitys esiintyi ensimmäisen kerran vedalaisissa (muinaisintialainen veda oli sanskriitin sukulainen, mutta sitä vanhempi) kirjoituksissa noin 2000 - 1500 eaa. Chakra tarkoittaa pyörää ja myös lootuksen kukkaa, joka on hyvin tärkeä symboli intialaisissa uskonnoissa; se tarkoittaa myös (ja ennenkaikkia) tiettyjä ruumiin energiapisteitä (hermokeskuksia), jotka sijaitsevat ihmiskehossa. Joissakin hindulaisuuden muodoissa tärkeitä pisteitä katsotaan olevan seitsemän, buddhalaisuudessa niitä katsotaan olevan neljä. Chakroihin yhdistetään värejä ja abstrakteja elementtejä (mm. rakkaus, olemassaolo, luovuus, ääni); todellisuus syntyy, kun eri elementit kietoutuvat toisiinsa. Väreistä ja elementeistä on useita tulkintoja, yhtä absoluuttista muotoa ei ole.
Bindi (tilak, teep, nande, bottu) on merkki intialaisten otsassa. Merkillä on uskonnollista merkitystä; se tarkoittaa sitä, että henkilö on hindu-uskovainen. Yleensä merkki on punainen, mutta myös muita väriä on käytössä. Merkin muotoa ei ole määrätty ja erilaiset hinduryhmittymät käyttävät sitä eri tavalla. Vishnua palvovilla on otsassaan punainen, keltainen tai oranssi U:n muotoinen merkki; se tehdään punaisella okralla (Sindhura) tai santelipuuvärillä (Gandha). Shivan palvojat piirtävät otsaansa tuhkalla (Bhasma) kolme vaakaviivaa.
Hindujen kasteja (varna) symboloi neljä väriä: punainen, valkoinen, keltainen ja musta. 'Kasti' merkitsee samaa kuin väri (varna; tarkoittaa myös 'huntua'; liittyy myös muotoon, väriin ja väriaineeseen). Hindujen uskonnossa pappiskasti yhdistettiin valkoiseen, soturit kshatriya punaiseen, kauppiaskasti vaisya keltaiseen ja alin sudra mustaan. Neljän värin sanotaan symboloivan myös neljää ihmisrotua. Varhaisessa intialaisessa kulttuurissa ihmiset eivät jakautuneet kasteihin syntyperänsä vaan karmansa perusteella, mutta myöhemmin kastista tuli periytyvä. Joissakin teoksissa korostetaan, etteivtä muinaiset hindut jakaneet ihmisiä heidän värinsä mukaan: sekä hindujen palvoma jumala Krishna että jumalatar Kali tarkoittavat mustaa, eikä tummaa ihonväriä siksi halveksittu.
Varnaan liitetään symboliset värit kosmoksen kolmen ominaisuuden (triguna) perusteella: valkoinen on totuudenmukainen (sattva), punainen on energinen (rajas), musta on yhtenäinen (tamas) ja keltainen on sekoitus näitä ominaisuuksia.
Pohjoisessa Intiassa kevättä, hindujen uuttavuotta ja Krisnaa juhlitaan Holi-juhlassa, jossa osallistujat hierovat itseensä ja toisiin oransseja, punaisia, keltaisia, vihreitä ja purppuraisia maalijauheita ja maaleja.
[Lue lisää: Intia / holi]
Buddhalainen uskonto vaikuttaa etenkin Kaakkois- ja Itä-Aasiassa; Japanissa, Intiassa, Kiinassa ja Tiibetissä. Se perustuu Buddhan julistuksiin: vaikka elämä onkin sielunvaelluksen kautta toistuvaa kärsimystä, ihminen voi tavoittaa nirvanan (eli lopullisen sammumisen) kuolettamalla elämänjanonsa. Julistuksessa ei ole jumalakäsitettä, mutta budhalaisuudessa palvotaan silti useita jumalia, mm. Buddhaa itseään. Buddhalaisuus on jakautunut kahteen suuntaukseen: mestarin opeissa tiukemmin pitäytyvääm hinayanaan ja vapaampaan suuntaan mahayanaan (etenkin Tiibetissä hyvinkin omaleimaista).
Usein buddhalaismunkkien kaapujen värjäykseen käytetyt aineet ovat halvimpia saatavilla olevia: Intian lähellä olevissa maissa usein tummanpunaisia ja keltaisia. Tiibetin luostarivaatteissa olevan sinisen reunan sanotaan muistuttavan Kiinan pienestä roolista Tiibetin buddhalaisuuden historiassa.
Tiibetin buddhalaista nyingma-koulukuntaa kutsutaan "punaisiksi hatuiksi", kagyu-koulukuntaa "mustiksi hatuiksi", gelug-koulukuntaa (jota Dalai Lama edustaa) keltahatuiksi; keltainen tai kullanvärinen merkitsee mm. kuria. Nimet viittaavat seremonioissa käytettyihin päähineisiin, mutta värit näkyvät myös muussa vaatetuksessa. Nyingma-munkit pukeutuvat tummanpunaisiin tai ruskeanpunaisiin vaatteisiin. Nyingma-koulukunnan sisällä on muutamia suuntauksia ja kaksi uskonnollista yhteisöä: punaiseen pukeutuvat selibaattiin sitoutuneet munkit ja nunnat (gendn marpo) ja valkoiseen pukeutuvat selibaattiin sitoutumattomat (gö-kar changlo'i-d - "pitkät hiukset ja valkoinen mekko"); hekin pitävät punaista huiviaan valkoisen kaapunsa päällä.
Sakya -koulukunta tunnetaan "monivärisenä koulukuntana": Sakya-luostarin ulkoseinässä on kolme väriraitaa: punainen (symboloi Buddhaa ennen kuolemaa, Manjushri) valkoinen (viittaa Avalokitesvaraan) ja musta (viittaa Vajrapaniin). Yhdessä värit viittaavat tietoon, sääliin ja itsekuriin. Ka-kya tarkoittaa vaaleaa tai harmaata maata - koulukuntaa on kutsuttu joskus valkoiseksi, koska sen perustajat Marpa ja Milarepa pukeutuivat valkoisiin puuvillavaatteisiin. Ngakpat pukeutuvat valkoiseen symboloidakseen koko elämän kestävää omistatutumista.
Nepalin ja Tiibetin tantrisessa buddhalaisuudessa kuvat ja mandalat - kaikki - muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, johon värit liittyvät symboleina. Mandala on eräänlainen kosminen kaavio, jossa itään liitetään valkoinen ja rauhoittumisen toiminto, länteen punainen ja kontrollin toiminto, etelään keltainen ja täydentymisen toiminto ja pohjoiseen vihreä sekä tuhoava toiminto. Keskellä on sininen täyttymys. Jumaluudet on jaettu perheisiin, joita jokaista kuvaa väri. Samoin värimerkitys on esimerkiksi tavuilla ja kirjaimilla (Kurukulla-jumalattaren nimeä toistavassa mantrassa: om - valkoinen, ku - vihreä, ru - punainen, ku - valkoinen, la - keltainen, le - vihreä, sva - punainen, ha - sininen).
Symbolisesti buddhalaisuudessa värit liittyvät kaikkeen. Buddhalaisen myytin mukaan syntyi kaksi valoa, joista mustaa kutsuttiin "Mustaksi surkeudeksi" (myal ba nag po) ja valkoista Säteileväksi ('od zer lan). Sitten kaaoksesta syntyi monivärisiävaloja, jotka erityivät omikseen (kuten sateenkaari) ja viidestä väristä syntyi nestemäisyys, kovuus, kuumuus, liike ja tila (avaruus). Yhdistyessään viisi väriä muodostivat suuren munan. Siitä Musta surkeus loi epäolevaisen pimeyden ja täytti pimeyden pahalla: sairauksilla, kivulla, epäonnella ja kaikenlaisilla demoneilla. Säteilevä valo täytti maailman valolla: ilolla, elinvoimalla, hyvinvoinnilla, varallisuudella, pitkäikäisyydellä ja hyvillä jumaluuksilla, jotka antoivat siunauksensa luomiselle. Kun demonit ja jumaluudet pariutuivat keskenään, syntyivät kaikki elolliset olennot.
Buddhalaisuuden mukaan ateriaan kuuluu viisi makua (imelä, tulinen, suolainen, karvas, hapan) ja viisi väriä (keltainen, musta, valkoinen, vihreä ja punainen.
Korean kielen tanch'ong, sananmukaisesti punainen-sininen, kuvaa kaikenvärisiä kirkasvärisiä koristeluita buddhalaisissa temppeleissä. Nimitys on peräisin kiinalaisesta ilmaisusta: "punainen-sininen" tai "sinooperi-atsuriitti" viittasi maalaustaiteeseen.
Hindut yhdistävät mustan sensuaalisuuteen. Hindujen kuolemanjumala Yaman väri on musta ja hänet yhdistetään planeetta Saturnukseen, johon jo vanhassa Induksen laakson käsikirjoituksessa viitattiin mustana planeettana. Kashmirissa naimisissa olevat hindunaiset pukeutuvat mustiin huiveihin; samoin Lahulin ja Spitin alueella Tiibetissä. Musta varna liittyy voimattomuuteen (tamas).
Buddhalaisuudessa musta liitetään myös orjuuteen.
Sarasvatiin liitetään aina valkoinen.
Hindut yhdistävät valkoisen leskeyteen ja suruun. Myös buddhalaisille se on suruväri. Valkoinen varna liittyy totuudenmukaisuuteen (sattva).
Intiassa monet kristityt kuitenkin käyttävät valkoista länsimaista hääpukua.
Tantrisen budhalaisuuden mandalassa valkoinen liitetään itään ja rauhoittumisen toimintoon.
Punainen on kuoleman ja verenvuodatuksen väri, joka liittyy sotilaskastiin. Punainen varna liittyy energisyyteen (rajas).
Buddhalaisuudessa punainen liitetään luovuuteen, elämään ja aktiivisuuteen.
Tantrisen budhalaisuuden mandalassa punainen liitetään länteen ja kontrolliin.
Korkea-arvoisimmat buddhalaismunkit pukeutuvat violetteihin kaapuihin.
Hindujen kuolemanjumala Yama kuvataan vihreänä. Hänet kuvataan kruunu päässään ja punainen takki yllään.
Hinduille sininen on Krishnan väri. Taivaan vallitsija Indra on kuvattu sinipukeisena.
Buddhalaiset yhdistävät sinisen taivaan ja vesien viileyteen.
Tantrisen budhalaisuuden mandalassa sininen liitetään "keskustaan" ja täydellisen valaistuksen saavuttamiseen.
Buddhalaisissa maissa ja Israelissa vihreä liitetään huonoihin uutisiin .
Tantrisen budhalaisuuden mandalassa vihreä liitetään pohjoiseen ja tuhon toimintoon.
Sahraminkeltaisella (maustesahrami Crocus Sativus tai Colchicum autumnale) on erityinen merkitys sekä hinduille että buddhalaisille; sikheille sahraminkeltainen symboloi taistelua oikeudenmukaisuuden puolesta). Sikhien hengelliset johtajat ja papit käyttävät sahramivaatetta turbaaneissaan ja vaatteissaan. Sanotaan myös, että 1980-luvulla sahraminväristä on tullut kiihkomielisyyden ja terrorismin symboli.
Hinduismista lähtee ajatus sahraminväristä suojelevana värinä. Buddhalaisten sanotaan lainanneen sahraminväriset kaavut hinduaskeetikoilta. Buddhalaisille sahraminkeltainen väri muistuttaa syksyn lehdestä, joka joskus oli vihreä; muistutus siitä, että kaikki on katoavaista. Sahramikeltainen on buddhalaisten pappien kaapujen virallinen väri, joka otettiin käyttöön pian Buddhan kuoleman jälkeen. Intiassa maustesahramia kutsutaan nimellä Keshar - sahramivärin yksi nimitys on Keshari. Sahrami on alueella verrattain harvinainen, sitä kasvatetaan joillakin Himalajan alueilla. Harvinaisuus voi olla syynä siihen, että juuri tätä väriä on arvostettu paljon ja sitä on pidetty jopa pyhänä värinä. Suvarna tarkoittaa hyvää väriä (su=hyvä, varna=väri) ja sillä viitataan usein kullanväriin. Muita sahramin nimityksiä ovat bhagva (saattaa tulla jumalaa tarkoittavasta sanasta bhagvan; sanskriitissa bhagya tarkoittaa hyvää onnea) ja naranga. Hinduilla väri näkyy lisäksi bindi-merkissä, lipuissa sekä hindujumaluuksien patsaissa, jotka on usein peitetty sahramitahnalla.
Tantrisen budhalaisuuden mandalassa keltainen liitetään etelään ja täydentymiseen.
Basant-juhla on kevään tulemisen juhla, jota juhlivat niin hindut, muslimit kuin sikhitkin. Juhlan väri on keltainen.
Keltainen varna on ominaisuuksien sekoitus.
Oranssihtava persikan väri on hinduille pyhä väri.
Buddhalaisessa taiteessa oranssi kuvasi valaistumisen korkeinta tasoa.
Hindut liittävät ruskean pohjoiseen ilmansuuntaan.
Keralan pitkälle tyylitellyssä Tanssiteatterissa voidaan päätellä, mihin ryhmään näyttelijän hahmo kuuluu. Sankarilliset, kuninkaalliset ja jumalalalliset (pacca) tunnetaan kiiltävistä vihreistä kasvoistaan, samettisen mustista silmistään ja kulmakarvoistaan, punaoranssista suustaan...