Vappu

Toukokuun ensimmäisenä päivänä vietettävässä vapussa yhdistyvät kevään ja ylioppilaiden juhla, kansainvälinen työlaisten mielenosoitus- ja juhlapäivä sekä katolisen pyhimyksen, Baijerissa 700-luvulla eläneen abbedissa Valpurin (Walburg), muistopäivä.

Kristillinen juhla osui vanhan pakanajuhlan päälle (kuten lähes kaikki suuret kristilliset juhlat). Esikristilliseen aikaan Keski-Euroopassa vietetty toukojuhla (saks. Maitag, engl. May Day) oli suuri juhla ja sitä pidettiin noitien juhlayönä. Kelttiläisissä kulttuureissa vietettiin hedelmällisyysjuhlia. Suomessa toukokuun juhlana vietetty helaa, jolloin pelloille sytytettiin toukovalkeita (helavalkeat), joiden äärellä tanssittiin ja juotiin olutta ja simaa. Toukojuhlassa murrettiin Ukon kunniaksi edellisenä kesänä leivottu ja kuivattu toukoleipä, joka sitten jaettiin talon väen kesken.

Sima

Sima valmistetaan nykyään sokerista, sitruunasta ja vedestä käyttämällä; muualla maailmassa simalla tarkoitetaan hunajaviiniä. Muinaisen skandinaavisen jumaltaruston sima sisälsi mallasta ja hunajaa ja oletetaan, että suomalainen simakin oli aiemmin samantyyppistä ('sima' on itseasiassa synonyymi 'medelle').

Punainen

Vihreä

Vappuun liitetään kevät - ja hedelmällisyys, johon puolestaan liitetään vihreä. Vihreällä oli symbolista merkitystä etenkin vapunajan pakanajuhlissa. Kelttien auringonjumala tunnettiin nimellä Bel tai Belenos. Iirinkielinen Beltain (tarkoittaa sananmukaisesti 'hyvää tulta') on pyhän jumalten avioliiton juhla, jolloin kunnioitetaan maan hedelmällisyyttä. Myös beltain -juhlaa on vietetty vappuna. Länsi- ja Pohjois-Euroopassa juhlaan liittyen pystytetään vappusalko, jonka päähän kiinnitetyt pitkät nauhat solmitaan verkoksi salon ympärille. Valittu neito (May Queen) vihitään vihreään pukeutuneen pojan kanssa.