-

Musteet

HUOM! Sivulla olevat reseptit ovat vanhoja ja saattavat sisältää myrkyllisiä aineita. Reseptit ovat esillä kuriositeettina, eivät sitä varten, että niitä toteutettaisiin!

mustat musteet | punaiset musteet | violetit musteet | siniset musteet | nimeilymusteet

Sivulla olevia aineita (abc...)

  • Ammoniumkloridi (salmiakki) (NH4Cl) on puhtaana valkoinen, vesiliukoinen ja pistävän makuinen kiteinen suola.
  • Aniliinikloorihydraatti
  • Arabikumi E414 on sakeuttamisaine, kumipuun kuivattua mehua, vesiliukoista kasvihartsia. Sama kuin Acacia-kumi.
  • Dekstriini (tärkkelyskumi) syntyy tärkkelystä kuumennettaessa. Liima-aine, toimistoliimaksikin nimitetty. tärkkelyskumi, useiden kumimaisten hiilihydraattien yhteinen nimitys, jotka syntyvät entsyymien vaikutuksesta tärkkelykseen tai tätä kuumennettaessa joko happojen kera tai ilman. D:ia on runsaasti m. m. kypsän leivän kuoressa; kaupassa käypä d. on kellervää jauhetta. Käytetään liimana, kankaan apretuurina y. m. [Pieni Tietosanakirja]
  • Formaldehydi on voimakashajuinen kaasu, ja aldehydeistä yksinkertaisin. Sen vesiliuosta käytetään tekstiilien, kosmeettisten tuotteiden, erilaisten liimojen, selluloosan ja räjähdysaineiden valmistukseen. Ärsyttävä aine.
  • Gallushappo on luonnonhappo, joka esiintyy kasvikunnassa joko vapaana (mm. teenlehdet) tai sitoutuneena erilaisissa parkkiaineissa.
  • Glyseroli on myrkytön, öljymäinen neste, jota käytetään esimerkiksi ihovoiteissa ja hammastahnoissa kosteutta sitovana aineena.
  • Hopeanitraatti Hopeanitraatti ärsyttää ja syövyttää ihoa, silmiä ja limakalvoja. Epäillään syöpää aiheuttavaksi.
  • Jodi on tehokkaimpia tunnettuja antiseptisiä aineita.
  • Kaliumferrosyanidi elintarvikelisäaine E536, paakkuuntumisenestoaine, käyttörajoituksia.
  • Kaliumjodidi Runsaasti lääketieteellistä käyttöä, desinfioiva vaikutus joka perustuu jodin vapautumiseen. Valmistetta käytetää mm., kun radioaktiivista jodia sisältävä laskeuma voi aiheuttaa vaaraa kilpirauhaselle.
  • Kaliumrodanidi (kaliumsulfosyanaatti)
  • Kaliumsulfaatti E 515 Käytetty mm. lannoitteena.
  • Kaliumvetykromaatti
  • Karbolihappo on fenoli, fenyylialkoholi, kivihiilitervan aineosa. Karsinogeeni. Ärsyttää ja syövyttää ihoa ja limakalvoja ja elimistöön joutuessaan vaikuttaa hermomyrkkynä. Aiheuttaa ihottumaa, vaikuttaa keskushermostoon ja vaurioittaa maksaa sekä munuaisia. Käytetään fenolihartsien, maalien, elintarvikkeiden lisäaineiden, räjähdysaineiden ja polymeerien valmistukseen.
  • Kobolttikloridi, ilmankuivausaine. Myrkyllinen, karsinogeeni.
  • Kopaali on fossiilista kasvihartsia
  • Kuparikloridi on monikäyttöinen suola. Käytetään esim. akvaariossa lähinnä sieni- ja bakteeri-infektioiden hoitoon.
  • Kuparisulfaatti Myrkyllinen aine. Tekstiilivärjäyksessä on käytetty muuttamaan värien sävyä vihreämmäksi tai ruskeammaksi. Elintarvikelisäaine: E519 - tästä huolimatta on nieltynä hyvin haitallista ihmiselle ja aiheuttaa helposti vakavan myrkytyksen. Kts. lisää vitriolit
  • Natriumfluoridi Käytetään mm. joissakin hammastahnoissa. Fluoritabletit ovat natriumfluoridia.
  • Natriumkloridi (ruokasuola) (NaCl)
  • Oksaalihappo (etaanidihappo) on karboksyylihappo, yksi voimakkaimmista orgaanisista hapoista. Oksaalihappoa esiintyy mm. pinaatissa, raparperissa, punajuuressa ja ketunleivässä. Käytetään muun muassa ruosteen poistamisessa ja valkaisuaineena.
  • Oleiini (öljyhappotriglyseridi), hyvälaatuinen rasvahappo. Väritön, hajuton, mauton, alkoholiin ja eetteriin liukeneva öljy.
  • Rautakloridi Syövyttävä happo. Käytetään mm. taidegrafiikan valmistamisessa (etsaus, akvatinta).
  • Rautasulfaatti (rautavihtrilli) (FeSO4) Helposti veteen liukeneva vaaleanvihreä kiteinen suola.
  • Rikkihappo on erittäin vahva happo, voimakkaasti syövyttävää. Eniten käytetty teollisuuskemikaali. Kun rikkihappoa liukenee veteen, vapautuu runsaasti lämpöenergiaa. Tämän vuoksi rikkihappo laimennetaan aina siten, että rikkihappoa kaadetaan veteen. Koskaan ei saa kaataa vettä rikkihappoon, sillä silloin vesi voisi alkaa kiehua hapon pinnalla ja aiheuttaa roiskumista. [Wikipedia]
  • Sinkkikloridi
  • Suolahappo eli vetykloridin vesiliuos (vetykloridihappo, vetykloridi, kloorivety; HCl) on vahva happo. Suolahappo ja sen höyryt ovat vaarallisia silmille, iholle ja lima- kalvoille. Suolahappoa esiintyy esim. ihmisen vatsalaukussa.
  • Tanniini (parkkihappo) Antaa teelle teen maun ja viinirypäleissä (siemenissä, varsissa ja kuorissa) mahdollistaa voimakkaiden ja säilytyskelpoisten punaviinien valmistamisen.
  • Typpihappo on väritön, voimakkaasti syövyttävä happo; myös vahva hapetin. Typpihappoa käytetään mm. lannoitteiden, räjähteiden, väriaineiden ja lääkkeiden valmistukseen. (Wikipedia)
  • Vesilasi Silikaatti. Valmistetaan perusraaka-aineista, kvartsihiekasta ja soodasta. Käytetään pesuaineissa, liimana, palonestoaineena.

Täydennä sanastoa

Kirjoita sana, jota haluat täydentää ja selitys sen perään
 

 

Mustat musteet

Vanha ohje kirjoitusmusteelle
Ota vajaa kymmenen litraa sadevettä ja laita siihen vajaa puoli kiloa arabikumia, saman verran ruskeaa sokeria ja kuparia kumpaakin ja puolisentoista kiloa jauhettuja pähkinänkuoria. Sekoita ja ravistele seosta ajoittain kymmenen päivän ajan.
[Kai]
Rautagallusmuste
Mustetta saadaan aikaiseksi ottamalla kupillinen tammen äkämiä (hyönteisten aiheuttamia kohoumia puissa) tai tammenkuorta ja saman verran vettä (tai viiniä tai etikkaa); sekaa laitetaan teelusikallinen rautasuoloja sekä muutama lusikallinen arabikumia. Kirjoittaessa muste on ensin harmaata, mutta muuttuu hiljalleen mustaksi. Toinen tapa valmistaa mustetta: jauha kuori hienoksi ja anna sen maatua astiassa erilaisten raudanpalasten (esim. rautanaulojen) kanssa, kunnes se alkaa mätääntyä. Keitä kokoon.
[Kai]
Rautagallusmuste
  • I
    • Tanniinia 23,4
    • Vettä 450,0
  • II
    • Arabikumia 10,0
    • Vettä 150,0
  • III
  • IV
    • Rautasulfaattia (FeSO4) 30,0
    • Gallushappoa 7,7
    • Suolahappoa 10,0
    • Karbolihappoa 1,0
    • Vettä 150,0
Valmistetaan liuokset I, II, III ja IV ja yhdistetään ne seuraavasti: Liuos IV kaadetaan liuokseen I, jonka jälkeen siihen lisätään liuos II. Aine pannaan noin viikoksi suljettuun astiaan, jolloin sakka laskeutuu pohjalle. Se dekantoidaan ja lisätään liuos III.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Parkkihappomuste
  • Tanniinia 20,0
  • Gallushappoa 10,0
  • Glyserolia 3,2
  • Oksaalihappoa 1,0
  • Karbolihappoa 0,7
  • Rautaslfaattia 21,0
  • Vettä 800,0
Aine pannaan noin viikoksi suljettuun astiaan, jolloin sakka laskeutuu pohjalle.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Musta muste (aniliinivärimuste)
  • Musteväriä 2,0
  • Vettä 95,0
  • Arabikumia 0,6
  • Vettä 0,6
  • Karbolihappoa 0,1
  • Vettä 0,6
Väri liuotetaan veteen keittämällä pitkän aikaa. Arabikumi liuotetaan vesihauteella. Liuokset yhdistetään, karbolihappoliuos lisätään ja lopuksi vielä niin paljon vettä, että saadaan yhteensä 100 osaa. Sopivia väriaineita ovat esim. induliini, nigrosiini, naftyyliamiinimusta.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Täytekynämuste / Musta aniliinimuste
Liuoksen jäähdyttyä lisätään vielä 20,0 ksyleeniä.
Täytekynämuste voi olla gallus-, sinipuu- tai aniliinimustetta, mutta sen tulee olla hieman ohuempaa kuin tavallinen kirjoitusmuste.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Muste metallille kirjoittamista varten
kopaali sulatetaan rauta-astiassa ja kuumentamista jatketaan, kunnes tilavuus on 4/5 alkuperäisestä. Jäähdytetään, jonka jälkeen siihen hämmennetään varovasti tärpätti ja kimrööki.
Punaista metallimustetta saadaan samalla tavoin, mutta kimröökin asemasta lisätään 1 osa sinoberia.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]

Punaiset musteet

Vanha ohje punaiselle musteelle
Ota hieman karmiinia, vähän sadevettä ja ammoniakkia ja lisää joukkoon arabikumia
[Kai]
Punainen muste (aniliinivärimuste)
  • Vettä 970,0
  • Eosiinia 20,0
  • Kalsinoitua soodaa 0,2
  • Arabikumia 5,0
  • Karbolihappoa 0,1
  • Vettä 0,6
Väri liuotetaan veteen keittämällä pitkän aikaa. Arabikumi liuotetaan vesihauteella. Liuokset yhdistetään, karbolihappoliuos lisätään ja lopuksi vielä niin paljon vettä, että saadaan yhteensä 100 osaa. Eosiinin asemasta voidaan käyttää myös fuksiinia ym.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]

Violetit musteet

Violetti muste (aniliinivärimuste)
  • Vettä 97,0
  • Metyyliviolettia 0,5
  • Arabikumia tai dekstriiniä 1,5
  • Formaldehydiä 40%:ista 0,3
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]

Siniset musteet

Sinipuumuste
  • Sinipuu-uutetta 9,0
  • Rautasulfaattia 1,05
  • Dekstriiniä 2,0
  • Kaliumvetykromaattia 1,05
  • Suolahappoa 35%:ista 2,8
  • Karbolihappoa 0,125
  • Vettä 126,0
Vetykromaatti ja rautasulfaatti liuotetaan kumpikin erikseen 30,0 osaan vettä. Sinipuu-uute ja dekstriini liuotetaan 50 osaan kiehuvaa vettä, lisätään sekoittaen vetykromaattiliuokseen ja keitetään 10 minuuttia. Liuoksen jäähdyttyä hiukan lisätään suolahappo ja rautasulfaattiliuos ja lopuksi jäljellejääneeseen vesimäärään liuotettu karbolihappo. Annetaan seistä 14 vrk ja dekantoidaan.
Sinipuumuste on halvempaa kuin rautagallusmuste, mutta kirjoitus ei ole yhtä kestävää, ja sen vuoksi sitä käytetään melko vähän.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Sininen muste (aniliinivärimuste)
  • Vettä 973,0
  • Sinistä väriä 16,0
  • Arabikumia 10,0
  • Karbolihappoa 1,0
Väriksi soveltuvat mm. aitosininen, metyleenisininen, alkalisininen, induliini ym.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]

Nimeilymusteet

Nimeilymusteet (yleistä)
Nimeilymusteina käytetään joko hopeanitraattiliuosta tai kupari- ja aniliinikloridin seosta. Jälkimmäinen syövyttää kangasta vähäisissä määrin.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Hopeanitraattimuste
  • 1
    • Hopeanitraattia 12,5
    • Ammoniakkia, 10% 25,0
  • 2
    • Arabikumia 12,5
    • Soodaam kals. 17,5
    • Vettä 37,5
Liuokset 1 ja 2 yhdistetään ja lämmitetään vesihauteella niin kauan, kunnes väri on melkein musta. Pannaan mustiin pulloihin.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Aniliinimuste
  • 1
    • Kuparikloridia 8,5
    • Natriumkloridia 10,6
    • Ammoniumkloridia 5,3
    • Vettä 60,0
  • 2
    • Aniliinikloorihydraattia 20,0
    • Vettä 40,0
    • Glyserolia 60,0
    • Arabikumia 10,0
    • Vettä 40,0
Valmistetaan I ja II liuokset, jälkimmäinen siten, että aniliinisuola ja arabikumi liuotetaan kumpikin erikseen veteen, ja saadut liuokset sekä glyseroli yhdistetään. Valmiita liuoksia I ja II säilytetään erikseen, ja ennen käyttöä sekoitetaan niitä yhteen suhteessa 1:4. Kirjoitus näyttää ensin vihertävältä, mutta muuttuu mustaksi, jos se silitetään kuumalla raudalla.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]

Muut musteet ja värit

Jäljennösmuste
  • Tanniinia 40,0
  • Gallushappoa 10,0
  • Rautasulfaattia 45,0
  • Aniliiniväriä 8,0
  • Arabikumia 10,0
  • Glyserolia 20,0
  • Suolahappoa, 35%:ista 10,0
  • Karbolihappoa 1,0
  • Vettä 1000,0
Aniliinivärimusteista saadaan jäljennösmusteita lisäämällä niihin litraa kohti 10 g arabikumia ja 50 g glyserolia. [Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Monistusmuste
  • Metyyliviolettia 60,0
  • Rypälesokeria 60,0
  • Dekstriiniä 30,0
  • Glyserolia 25,0
  • Vettä 960,0
  • Etikkahappoa, 6°B 15,0
Monistusmassa
  • Liivatetta 22,0
  • Vettä 40,0
  • Glyserolia 70,0
Liivate saa paisua vedessä noin 15 min., jona aikana sitä sekoitetaan. Glyseroli lisätään, liuos lämmitetään ja sitä väkevöidään vesihauteella, kunnes sen paino on 100,0. Massa voidaan värjätä valkoiseksi kaoliinilla tai bariumsulfaatilla. Liivatteen asemasta voidaan käyttää hyvää liimaa. Massa pannaan matalareunaiseen peltilaatikkoon. Monistusmusteella paperille tehty kirjoitus, piirros tms. puristetaan telan avulla massaa vasten. Jäljennöksiä saadaan asettamalla paperiarkki massan pinnalle. Muste voidaan pyyhkiä pois massasta kostealla sienellä.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Salakirjoitusmusteet
Salakirjoitusmusteet ovat sellaisia musteita, joiden näkymätön jälki voidaan saada näkyviin lämmöllä, auringonvalolla tai kemikaaleilla.
  • 1. Laimea rikkihappo (1:10). Kirjoitus ilmestyy näkyviin vasta, kun paperia lämmitetään voimakkaasti, esim. liekin yläpuolella, sillä silloin hiiltyvät ne kohdat paperista, joihin happo on koskettanut.
  • 2. Laimea rautakloridiliuos. Kirjoitus muuttuu punaiseksi, kun sitä sivellään kaliumrodanidiliuoksella (mustaksi, jos sivellään parkkihappoliuoksella).
  • 3. Kobolttikloridia 10,0; Vettä 88,0; Glyserolia 2,0; Kirjoitus muuttuu siniseksi, kun sitä lämmitetään varovasti liekin yläpuolella.
  • 4. Laimea kaliumferrosyanidi. Jos kirjoitusta sivellään rautakloridi- tai kuparisulfaattiliuoksella, muuttuu se siniseksi (ruskeaksi).
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Leimasinväri kumileimasimille
  • Vesiliukoista aniliiniväriä 5-15,0
  • Glyserolia 60,0
  • Arabikumia 25,0
  • Vettä 35,0
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Leimasinväri metallileimasimille (esim. postissa)
  • Kimröökiä 15,0
  • Standöljyä 25,0
  • Pellavaöljyvernissaa 60,0
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Leimasintyynyväri
Vesi ja arabikumi sekoitetaan hyvin veteen, liotetaan täydellisesti vesihauteella ja lopuksi lisätään glyserolia.
2. 5g nigrosiinia tai metyyliviolettia liuotetaan seokseen, jossa on 50 cm3 vettä ja 50 cm3 glyserolia.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Kirjoituskoneväri
  • Aniliiniväriä 30,0
  • Oleiinia 45,0
  • Risiiniöljyä 500,0
Väri liuotetaan lämmittämällä oleiiniin, jonka jälkeen lisätään risiiniöljy.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Kirjoituskoneen nauhan uudelleen värjäys
Nauha pannaan ½ tunniksi liuokseen, jossa on 450 g glyserolia ja vesiliukoista nigrosiinia. Liika väri puserretaan pois ja nauha kuivataan.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Läkkipellille kirjoittamiseen sopiva muste
  • Kuparia 1,0
  • Typpihappoa 10,0
  • Vettä 10,0
Levy on puhdistettava liidulla ennen kirjoittamista.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Lasille kirjoittamiseen sopiva muste
  • Vesilasia 65,0
  • Bariumsulfaattia 35,0 tai jotakin muuta alkaleita kestävää väriä
Väri hierotaan ensin pieneen vesilasimäärään ja loppu vesilasi lisätään vähitellen. Lasin pinnan tulee olla puhdas ja rasvaton. Kirjoitusta ei voida poistaa lasista. Muste on säilytettävä hyvin suljetuissa astioissa, sillä vesilasi kovettuu ilmassa lasimaiseksi massaksi. Mustaa lasimustetta saadaan käyttämällä väriaineena esim. puuhiiltä tai kiinalaista tussia.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Valokuvauslevymuste
  • Kaliumjodidia 10,0
  • Jodia 1,0
  • Arabikumia 1,0
  • Vettä, tisl. 3,0
Kaikki aineet liuotetaan veteen. Syntyneellä nesteellä kirjoitettaessa saadaan tummille valokuvauslevyille valkoisia kirjaimia.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Lasin syövytysmuste
  • I
    • Natriumfluoridia 4,9
    • Kaliumsulfaattia 0,9
    • Vettä 94,2
  • II
    • Sinkkikloridia 2,5
    • Suolahappoa, väk. 10,0
    • Vettä 87,5
Valmistetaan I ja II liuokset ja ne pannaan erikseen lasipulloihin. Käytettäessä sekoitetaan yhtä suuret määrät molempia liuoksia joko lyijyastiassa tai parafiinilla suojatussa lasiastiassa. Kirjoitus saadaan näkyväksi, jos aineeseen lisätään hieman tussia. Ainetta on käsiteltävä varovasti, sillä se syövyttää ihoa.
[Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.]
Lähteitä / lukemista
Ratia, Liisa Kotikemistin reseptikirja. WSOY, Porvoo 1956.
Pieni tietosanakirja Toimituskunta: Jaakko Forsman, fil. tohtori, päätoimittaja & J. A. Wecksell, fil. kand., toimitussihteeri & I. Havu, fil. tohtori & Hannes Salovaara, lehtori. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsinki 1925-1928. [runeberg.org/pieni | 22II06]
Wikipedia - vapaa tietosanakirja [wikipedia.org | 22II06]