Satuja, myyttejä ja legendoja, joissa väri on läsnä tavalla tai toisella...

Bean-nighe
Green sleeves
Lintu Sininen
Punahilkka
Punaisen suden legenda
Punaiset kengät
Ritari Siniparta
Valkoinen kissa
Vasilissa

Bean-nighe

Bean-nighe on kelttiläinen, vihreään pukeutunut punaräpyläinen naispuolinen taruhahmo, joka nähdään virran äärellä verisiä vaatteita pesemässä. Vaatteet kuuluvat jollekin, jonka on määrä pian kuolla - hahmo yleensä ennustaa kuolemaa. Jos ehtii asettua hänen ja virtaavan veden väliin, hän täyttää kolme toivetta, mutta myös itse esittää kolme kysymystä, joihin pitää vastata rehellisesti. Jos vastaaja imee hahmon riippuvista rinnoista, hänestä tulee Bean-nighen ottolapsi ja hän pääsee hänen suojelukseensa.

Green sleeves

Eräs prinssi keilaili intohimoisesti. Eräänä päivänä linnaan tuli vieras, joka ehdotti prinssille peliä: se joka voittaisi, saisi pyytää hävinneeltä mitä tahansa. Prinssi suostui - ja tietenkin hävisi.

Vieras ei halunnutkaan välittömästi valtakuntaa, vaan prinssi sai itselleen vuoden aikaa selvittää, kuka muukalanen oli ja missä hän asui. Eräs ukko, johon prinssi törmäsi, osasi kertoa, että muukalaisen nimi oli Green sleeves, mutta ukko ei tiennyt, missä tämä asui. Ukon 600-vuotias vanhempi veli ei myöskään tiennyt ja 1000-vuotias velikin osasi kertoa vain muukalaisen kolmesta tyttärestä, jotka lensivät joutsenhahmoisina kylpemään eräässä järvessä.

Prinssi meni järven rannalle piiloon ja näki, kun tyttäret saapuivat ja riisuivat joutsenpukunsa. Prinssi otti nuorimman tyttären sinisiipisen joutsenpuvun ja koska tällä ei ollut pukua ja hän sattui pitämään prinssistä, neito johdatti prinssin Green sleevesin luo. Tällä oli lisää tehtäviä: hän halusi, että prinssi rakentaisi valtavan linnan, jossa olisi kiviä kaikkialta maailmasta. Prinssi ei olisi siihen kyennyt, mutta nuorin neito - Sinisiipi - tunsi keijuja, jotka auttoivat. Nyt Green sleeves vaati, että prinssi kylväisi, korjaisi ja kylväisi uudelleen pellavapellon - vuorokaudessa - ja Sinisiipi auttoi taas. Sitten prinssin oli siivottava kahdensadan hevosen talli, jota ei ollut siivottu pariin sataan vuoteen ja samalla hänen tuli löytää Green sleevesin rintaneula, joka oli hävinnyt tuhat vuotta aiemmin - ja Sinisiipi auttoi jälleen. Uutta tehtävää nuoret eivät jääneet odottamaan, vaan pakenivat ja Green sleeves lähti heidän peräänsä seitsemän peninkulman saappain. Prinssi heitti Green sleevesiä munalla, jonka Sinisiipi oli ottanut linnun pesästä ja Green sleeves kupsahti kuolleena maahan.

Prinssi halusi mennä linnaansa edeltä kertomaan uudesta morsiamestaan. Sinisiipi varoitti häntä suutelemasta ketään. Kun prinssi saapui linnaan, hyppäsi koira häntä vastaan ja nuolaisi suulle - ja prinssi unohti kaiken mitä oli tapahtunut. Hän löysi pian toisen tytön, jonka kanssa halusi naimisiin. Sinisiipi puolestaan meni kultasepälle töihin ja veti kahta kosijaansa nenästä. Hän lähti liinnaan, jossa juuri oltiin valmistautumassa häihin, ja veti esiin kultakukon ja -kanan ja asetti ne pöydälle. Yhtäkkiä prinssi muisti kaiken, mitä oli tapahtunut, lemppasi uuden lemmittynsä ja meni naimisiin Sinisiiven kanssa.

Green sleeves on englantilainen kansansatu, jonka muunnelmia tunnetaan useissa maissa.

Lintu Sininen

Kuningas meni leskeksi jäätyään naimisiin toisen lesken kanssa. Heillä molemmilla oli tytär: kuninkaantytär Florinna ja tämän äitipuolen tytär, uusi sisarpuoli Florella (Forelle). Kun prinssi Amundus tuli vieraaksi, kuningatar puki Florellan silkkiin ja jalokiviin, kun Florinna puolestaan sai tyytyä yksinkertaiseen pukuun. Amundus näki vain Florinnan. Kun tilannetta ei saanut muuttumaan, kuningatar pyysi haltiatar Sysistä, tyttärensä kummitätiä kostamaan Amandukselle. Haltiatar muutti prinssin siniseksi linnuksi. Mutta Amundus kävi joka yö lintuna tuomassa Florinnalle lahjoja omasta linnastaan. Kun kuningatar sai tietää tästä, hän ripusti teräaseita puuhun, jossa linnulla oli tapana istahtaa. Lintu haavoittui ja oli kuolla verenvuotoon. Hän uskoi Florinnan kavaltaneen hänet ja halusi vain kuolla, mutta sitten taikuri Deoletus pelasti hänen henkensä. Taikuri ei kuitenkaan osannut palauttaa prinssiä ihmiseksi, mutta kuljetti tämän kotiinsa.

Pian kuoli kuningas, Florinnan isä. Kansa tappoi kuningattaren, koska ei halunnut ilkeää hallitsijaa, ja niin Florinna otettiin hallitsijaksi. Florella pakeni Sysis-haltiattaren luo, jonne saapui myös taikuri Deoletus pyytämään, että haltiatar palauttaisi Amanduksen ihmismuodon. Sysis lupasi tehdä sen sillä ehdolla, että Amundus menisi naimisiin Florellan kanssa. Koska Amundus uskoi, että Florinnan kavaltaneen hänet, alettiin häitä valmistella. Florinna ei voinut unohtaa Amundusta ja lähti etsimään häntä. Sysiksen sisar oli hyvä hartiatar, joka auttoi Florinnaa niin, että tämä ehti linnaan vain muutamaa päivää ennen häitä. Florinna pääsi lahjomalla nukkumaan kaikukamariin, Amanduksen makuuhuoneen viereen ja kuiskasi yöllä Amandukselle, ettei ollut tietänyt puuhun ripustetuista teräaseista mitään. Totuus mursi Sysiksen vallan ja Amundus ja Florella päätyivät naimisiin. Taikuri Deletus taikoi Florellan emäsiaksi ja ilkeä sisarpuoli sai kadota metsään.

Satu tunnetaan mm. Intiassa ja Persiassa. Suomessa sen teki tutuksi Topelius.

Lumivalko ja Ruusunpuna

Lumivalko ja Ruusunpuna olivat kaksi tyttöä, jotka asuivat äitinsä kanssa onnellisina metsässä. Eräänä talvisena päivänä he ystävystyivät karhun kanssa ja karhu jäi heidän luokseen leikkitoveriksi. Keväällä karhun piti kuitenkin lähteä suojelemaan maitaan ilkeiltä kääpiöiltä. Pian tämän jälkeen tytöt kohtasivat metsässä kääpiön, joka oli jäänyt parrastaan kiinni puuhun. He laskivat kääpiön irti, mutta kääpiö ei kiittänyt. Eräänä päivänä tämän jälkeen kääpiö yritti yllyttää karhun käymään tyttöjen kimppuun, mutta tämä suuttui ja löi käpälällään kääpiön kuoliaaksi. Lyöntinsä jälkeen karhu muuttui prinssiksi. Ruusunpuna meni naimisiin hänen kanssaan ja Lumivalko nai hänen veljensä.

Lumivalko ja Ruusunpuna on Grimmin veljesten satu.

Punahilkka

Sadussa tytöllä on punainen hilkka (hupullinen viitta), kun hän kulkee metsän läpi viemään syötävää isoäidilleen. Varoituksista huolimatta hän poikkeaa polulta kukkia poimiessaan ja tapaa suden, joka söisi hänet, mutta koska lähistöllä on puunhakkaaja, susi ei uskalla. Punahilkka kuitenkin lavertelee sudelle, mihin on menossa ja kun tyttö lopulta saapuu mökille, susi onkin ehättänyt edelle, hotkaissut isoäidin ja Punahilkan saavuttua syö myös hänet. Joissakin versioissa susi houkuttelee Punahilkan vain ulottuvilleen vuoteen lähelle, jotta voi hotkaista tämän, mutta joissakin versioissa susi saa Punahilkan riisuutumaan ja tulemaan suden vuoteeseen ennenkuin nauttii tämän suupalaksi.

Satu on alunperin kansansatu, mutta tunnetuimpia ovat Grimmin veljesten sekä Perraultin kertomat versiot. Jälkimmäisen versio loppuu siihen, kun Punahilkka on nielaistu, mutta Grimmin veljesten versiossa metsästäjä saapuu mökkiin, puhkaisee suden vatsan ja sekä Punahilkka että isoäiti säilyvät hengissä. Satu tunnetaan ainakin Pohjoismaissa (mm. ruotsiksi Lilla Rödluvan), Saksassa (Rotkäppchen), Ranskassa (Le Petit Chaperon Rouge) ja Englannissa (The Little Red Riding-Hood). Manksinkielellä sadun nimi on Cloagey Jiarg.

Punaisen suden legenda

Intiaanitarina kertoo nälkäisestä ja janoisesta kiowa sotilaasta, joka oli ollut päiviä erossa kansastaan. Sitten hän kuuli melodian ja lähti seuraamaan ääntä. Hän kohtasi punaisen suden, joka lauloi kaunista melodiaa kerta toisensa jälkeen. Soturi kuunteli suden laulua koko yön. Päivän valjetessa susi kertoi soturille, että jos hänen kansansa suojelisi omaa kulttuuriaan ja tapojaan, se saisi lahjaksi tanssin ja laulun taidon. Kun soturi palasi kansansa luokse, hän kertoi heille kohtaamisestaan suden kanssa. Siitä lähtien susi on ulvahtanut aina laulun jälkeen.

1870-luvulla armeija saattoi uudisasukkaita asettumaan Uuteen Meksikoon. Johtajana oli Kit Carson, joka oli kokenut vuosia aiemmin tappion komansseja ja kiowia vastaan. Pian Carson kohtasikin armeijoineen Palo Duron kanjonissa intiaanijoukon, johon kuului kiowia, komansseja ja sinitaivaan ihmisinä (Blue Sky People) tunnettuja cheyenne- ja arapaho -intiaaneja. Ylivoimainen armeija piiritti intiaanit. Kohtalo näytti lopulliselta, mutta auringon laskeuduttua Punainen Susi ilmestyi ryhmälle ja muistutti kiowa-intiaaneja heidän lahjastaan. Punainen susi kertoi, että jos he vain uskoisivat, susi johdattaisi heidät vahingoittumina armeijan linjojen läpi - ja niin intiaanijoukko seurasi laulavaa sutta turvaan. Kit Carsonin päiväkirjoissa mainittiin, että sudet ulvoivat koko yön sinä yönä, kun intiaanit johdattuivat turvaan.

Punaiset kengät

Punaisten kenkien tarina kuuluu moneen kansansatuun. Hans Christian Andersenin sadussa tyttö laittaa jalkaansa punaiset kengät, eikä voi lakata tanssimasta ja tanssii kuolemaansa saakka. Myös Grimmin veljesten Lumikki-sadussa paha kuningatar tuomittiin tanssimaan kuumasta punaisissa rautakengissä kuolemaan saakka. Ihmemaa Ozissa Dorothylla on jalassaan punaiset rubiinikengät.

Ritari Siniparta

Siniparta (ransk. Barbebleu, saks. Blaubart) on kansansatujen päähenkilö, sinipartainen ja rikas linnanherra tai ritari. Hän houkutteli puolisokseen nuoria naisia ja antoi sitten tappaa heidät. Tarinasta on muutamia eri versioita, tunnetuimmassa Siniparta kotoa lähtiessäään kieltää vaimoaan menemästä tietyyn huoneeseen linnassa. Vaimo kuitenkin menee huoneeseen, josta löytää Siniparran aiempien vaimojen murhatut ruumiit. Kahdeksas vaimo pelastuu veljensä avulla ja Siniparta saa ansionsa mukaan: hänet tapetaan.

Eräs toinen versio kertoo Siniparran perustuvan Gilles de Raiziin, joka murhasi kuusi seitsemästä vaimostaan ja päätyi lopulta kuristettuna polttoroviolle.

Tarinaa pidetään satiirina Henry VIII:sta, mutta alunperin satu lienee peräisin keskiajan Ranskasta.

Valkoinen kissa

Muuan kuningatar halusi tiettyä hedelmää. Keijut lupasivat hänelle hedelmää, jos kuningatar antaisi heille lapsen, joka pian syntyisi. Kuningatar suostui. Lapsen synnyttyä keijut kantoivat hänet pois. Avioliittoiän saavutettuaan keijut halusivat naittaa hänet haltiakääpiölle. Kun neito ei suostunut, kääpiö muutti hänet valkoiseksi kissaksi.

Vanhalla kuninkaalla oli kolme poikaa. Hän lupasi jättää valtakuntansa perinnöksi sille, joka toisi kuninkaalle pienimmän koiran. Nuorin prinsseistä vaelsi palatsiin, jossa hän näki valkoisen, puhetaitoisen kissan. Kissa antoi pojalle niin pienen koiran, että se mahtui maissintähkän kuoreen. Sen jälkeen kuningas lupasi valtakuntansa sille pojalle, joka toisi hänelle 400 jaardia pitkän kankaan, joka kuitenkin mahtuisi neulanreiän läpi. Nuorin prinssi sai sen valkoiselta kissalta. Sitten kuningas lupasi valtakuntansa sille, joka toisi kotiin kauneimman morsiamen. Valkoinen kissa pyysi nuorinta prinssiä hakkaamaan irti hänen päänsä ja häntänsä. Prinssi teki niin ja kissa sai ihmismuodon - ja olikin kaunein nainen maan päällä.

Sadun on kirjoittanut Marie Cathrine le Jumel de Barneville de la Motte d'Aulnoy, ranskalainen kreivitär, joka julkaisi satukokoelmansa Contes nouveaux ou les Fes la mode 1600-luvulla.

Vasilissa

Venäläisessä kansansadussa äiti antaa kuolinvuoteellaan tyttärelleen Vasilissalle nuken, jolle tämän pitää hätään joutuessaan antaa ruokaa ja kysyä neuvoa. Äidin kuoltua Vasilissan isä menee uusiin naimisiin ja Vasilissa saa ilkeän äitipuolen ja kaksi sisarpuolta. Perhe muuttaa asumaan mökkiin lähelle Baba-jaga-noidan asuinpaikkaa. Noidan tiedettiin syövän lapsia. Eräänä iltana valo sammui, kun tytöt istuivat tekemässä kotiaskareitaan ja Vasilissan käskettiin hakemaan tulta Baba-jagalta. Vasilissa totteli ja lähti matkaan nukke taskussaan - tehtyään ensin ristinmerkin.

Valkoinen ratsastaja valkoisella hevosellaan ratsasti Vasilissan ohitse metsässä ja pian tienoo alkoi valjeta. Hetken kuluttua punainen ratsastaja punertavalla ratsullaan ratsasti Vasilissan ohitse ja aurinko alkoi nousta. Vasilissa vaelsi päivän ja saapui illalla Baba-jagan mökille, jota ympäröi ihmisen luista tehty aita pääkalloineen päivineen. Tuolloin musta ratsastaja mustan ratsunsa selässä ratsasti Vasilissan ohitse ja pimeys laskeutui. Pian noita palasikin kotiin ja huomasi tytön. Hän tiesi millä asialla Vasilissa oli ja lupasi, että jos tämä alkaisi noidan palvelijaksi, noita antaisi hänen jäädä eloon.

Illalla Vasilissa syötti nukkeaan ja sai neuvon: älä pelkää. Aamu on iltaa viisaampi. Aamulla punainen ratsastaja ratsasti mökin ohi ja päivä valkeni. Noita lähti asioilleen ja sillä välin Vasilissa toimitti noidan antamia tehtäviä nukke apunaan. Mustan ratsastajan mentyä mökin ohitse noita palasi ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Seuraava päivä kului samoin kuin edellinen, mutta illalla Baba-jaga halusi tietää, miksi Vasilissalla ei ollut mitään kysyttävää. Silloin Vasilissa kysyi ratsastajista. Noita vastasi, että kaikki ovat hänen uskollisia palvelijoitaan: valkoinen ratsastaja noidan valoisa päivä, punainen hänen aurinkonsa ja musta yönsä. Vasilissa ei halunnut kysyä enempää, mutta noita oli utelias ja kysyi, miten Vasilissa saattoi selvitä hänen antamistaan töistä. Vasilissa vastasi, että hänen äitinsä siunaus auttoi häntä. Silloin noita lähetti heti Vasilissan takaisin kotiinsa, sillä siunattuja lapsia hän ei voinut kättää hyväkseen.

Kotiinviemisiksi Vasilissa sai mukaansa pääkallon noidan aidasta. Kun hänen äiti- ja sisarpuolensa katsoivat sitä, se tuijotti takaisin niin pahasti, että nämä hiiltyivät. Vasilissa muutti asumaan vanhan mummon luo, jossa nukke auttoi häntä kehräämään mitä kauneinta ja ohuinta lankaa. Siitä hän valmisti paitoja tsaarille, joka ihastui Vasilissan taitoihin ja tyttöön itseensäkin niin paljon, että otti tämän vaimokseen.