Atsovärit

[englanti azo pigments ]

Atsoyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa kaksi typpiatomia muodostavat atsoryhmän. Tyypillinen tälle väriryhmälle on rakenne C₆H₅N = NC₆H₅

Atsokytkentä tehtiin vuonna 1854 (Griess). Valmistuksessa syntyvät amorfiset väriaineet vaativat jälkikäsittelyä, jotta ne kiteytyisivät ja alkaisivat heijastaa ja taittaa valoa (väri vaikuttaisi kirkkaammalta ja voimakkaammalta). Yleensä jälkikäsittelyssä väriainetta kuumennetaan veden haihduttamiseksi, samassa yhteydessä saatetaan kuitenkin lisätä väriaineita (mm. hartsi). Atsovärit ovat tavallisesti erilaisia keltaisia, oransseja ja punaisia.

Varhaiset atsovärit olivat hyvin kirkkaita, mutta eivät kestäneet valoa hyvin. Monilla purppuraisilla ja punaisilla atsoväreillä oli huomattavasti parempi valon- ja värinkesto.

Suurin osa atsoväreistä on vaarattomia. Yleisesti käytetyistä väreistä atsovärejä kuitenkin yleisesti pidetään eniten allergiaa aiheuttavina. Joissakin Euroopan maissa (kuten Suomessa) atsovärien käyttö elintarvikkeissa oli kiellettyä aikansa, mutta osa atsoväreistä tuli uudelleen elintarvikevärikäyttöön EUn myötä. Tekstiileissä atsovärejä on kuitenkin saanut käyttää kaiken aikaa. Yli puolet tekstiiliväreistä on atsovärejä. Jotkut maat, kuten Ranska, Itävalta, Saksa ja Tanska kielsivät aikoinaan atsovärien käytön myös tekstiileissä.

Atsovärit voidaan ryhmitellä mm. monoatsoihin (naftolit, aryliidit [asetoaryliidit ja naftaniliidit]), atsokondensaatioväreihin, happovärjäysaineiden liukenemattomiin suoloihin, disatsoväreihin (diaryylit, pyrazolonivärit).

Jäävärit ovat atsovärejä, jotka saostetaan puuvillakuituihin käyttämällä jäävesijäähdytystä. Esim. parapunainen. Kuidut käsitellään B-naftolilla ja jonkin diatsoyhdisteen natriumasetaattipitoisella liuoksella.

Atsokondensaatiovärit ovat (kuten bentsimidatsolitkin) eräänlaisia 'paranneltuja' atsovärejä; niiden molekyylipaino on kaksinkertaistettu. Väreillä on hyvä valonkesto ja siveltävyys.

Atsometiini-metallikompleksiväriaineita käytetään pääasiassa merallimaaleissa. Perustuvat atsometiiniryhmiin.

Katso myös: bentsimidatsolit, bentsimidatsolonit

Atsoyhdisteitä ja -värejä on satoja.

b.=bentsimidatsoloni · da.=disatso · ma. =monoatso

Keltaisia atsopigmenttejä ovat mm. hansakeltaiset; PY1 · PY3 · PY65 · PY73 · PY74 · PY75 · PY83 · PY97 · PY98 · PY120 (b.) · PY129 · PY150 · PY151 (b. H4G) · PY153 · PY154 (b. H3G) · PY156 (b. HLR) · PY175(n. H6G)

Punaisia atsopigmenttejä ovat mm. PR60 (da.) >> · PR112 (ma., 3-hydroksi-2-naftaniliidit) >> · PR166 · PR170 (ma.) · PR171 (b.) · PR175 (b. HFM) · PR176 (b.) · PR185 · PR187 · PR188 · PR242 (da.) >>
+ [benzimidazolone red HFT] (b.)

Oransseja atsopigmenttejä ovat mm. PO36 (b. HL) · PO60 (b. HGL) · PO62 (b. H5G) · PO67

Ruskeita atsopigmenttejä ovat mm. PBr23 [azo russet] · PBr25 (b.) · PBr41 [disazo condensation brown] >>

Vihreitä atsopigmenttejä ovat mm. PG10 · PG117 · PG129 + amido black green B (Acid green 20)

PR60 (da.) permanent rose, permanenttiroosa

PR112 (ma., 3-hydroksi-2-naftaniliidi) Puhdas keltapunainen, käytetty mm. teollisuus-, kauppa- ja rakennusmaaleissa. Kemiallinen kesto on erinomainen, mutta valonkesto riittämätön ulkokäyttöön.

PR242 (da.) disazocondensation red. Myyntinimiä mm. French vermillion.

PBr41 disazo condensation brown, translucent brown, disatsokondensaatioruskea