-

Ftalovihreät mm. ftalosyaniinivihreä, winsorvihreä, monastraalivihreä, heliogeenivihreä

[englanti phthalocyanine green, phtalocyanine green, monastral green, thalo green · saksa Echtgrün, Helioechtgrün, Phthalocyaningrün · ranska vert hliogne, vert de phtalocyanine, vert de phthalo (nuance bleu, nuance jaune) · espanja ftalocianina clorada · katalaani ftalocianina clorada · puola ziele flatocyjaninowa · norja Ftalogrünn]

Ftalosiniset ja ftalovihreät ovat tärkeimpiä orgaanisia pigmenttejä, koska niillä on erinomainen valon, kemikaalien ja säänkesto ja ne ovat voimakkaita ja hinnaltaan edullisia.

Ftalosyaniini on makrosyklinen yhdiste. Ftalosyaniini sellaisenaan on sinivihreää, kupariftalosyaniini sinistä, klorinoitu kupariftalosyaniini ja sulfonoitu kupariftalosyaniini ovat vihreitä.

Ftalovihreä

[PG5]

Kirkas sinivihreä. Ftalovihreä muistuttaa eniten espanjanvihreää.

Käytetään öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Ftalovihreä BS

[englanti phthalocyanine green, phtalocyanine green, monastral green, thalo green, fast green G, heliogen green G, polychloro copper phthalocyanine]

[PG7 (PG42) CI 74260]

Klorisoitu kupariftalosyaniini (C32H2Cl15CuN8 tai C32H16CuN8Cl15). Kupariftalosyaniinisinisen muunnos, jossa molekyylin vetyatomit on korvattu klooriatomeilla. Pigmentin vihreän värin muodostavat klooriatomit, joita voi olla viisitoista. Mitä korkeampi määrä klooria on, sen vihreämpi on pigmentti.

Transparentti, kirkas sinertävävihreä, jolla on hyvä värjäysvoima. Usein sillä korvataan viridiinin käyttö, mutta värit eivät ole aivan samanlaiset; ftalovihreä on hieman "raaempi" kuin viridiini ja myös sekoituksista tulee erilaisia.

Hyvin monikäyttöinen ja laajalti käytetty pigmentti. Käytetään öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa sekä teollisuudessa värillisten piilolinssien vihreänä väriaineena, tulostemusteissa, muovin väriaineena sekä painovärinä. Käytetään myös mm. saippuoissa, shampoissa, astianpesuaineissa, hammastahnoissa sekä kankaanpehmentäjänä. Erittäin tärkeä myös automaalina.

Ftalovihreä YS

[englanti phthalochrome green]

[PG13?]

Kirkkaanvihreä. Taidemateriaaleissa käytetään öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Ftalovihreä

[englanti chlorobrominated copper phthalocyanine, phtalocyanine green, Monastral green, thalo green, quinacridone cupric green, polychloro-bromo copper phthalocyanine]

[PG36, CI 74265]

Orgaaninen, hieman keltasävyinen. Klorobromisoitu kupariftalosyaniini, polykloro-kypariftalosyaniinia (C32Br6Cl10CuN8). Kupariftalosyaniinisinisen muunnos, jossa molekyylin vetyatomit on korvattu kloori- ja bromiatomeilla. Pigmentin 2-10 klooriatomia ja 4-9bromiatomia muodostavat sen keltavihreän sävyn. Mitä enemmän bromia pigmentissä on sitä keltaisempi on sen väri. Heliogeeniväri.

Transparentti, valoa kestävä, erittäin voimakas. Keksitty 1959. Edullinen pigmentti.

Käytetään öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa.

Metalliton ftalovihreä

[englanti metal free phthalo green, polychlorinated metal-free phthalocyanine]

[CI 74120]

Keksitty 1935. Vähäistä käyttöä nykyään.

Historia

Kehityksestä on vaihtelevaa tietoa. Väri (PG7) keksittiin 1935, käyttöön se otettiin 1938. Kun ftalosiniseen pigmenttiin lisätään mm. bromia, väri alkaa muuttua sinisestä vihreään (katso myös: ftalosininen).

Ftalosyaniinivärit ovat edelleen merkittäviä pigmenttejä. Vuonna 1999 ftalosyaniinisininen ja -vihreä muodostivat lähes 26% kaikkein orgaanisten pigmenttien maailmantuotannosta.

Nimiä

Thalo green on yksi amerikkalainen ftalovihreä tuotemerkki.

Käyttö

Ftalosyaniinivihreitä käytetään mm. tekstiilien, kumin ja muovin värjäämiseen. Ne ovat erittäin tärkeitä teollisuusmaaleja, joita käytetään mm. automaaleissa ja rakennusmaaleissa. Yksi tatuointiväreistä.

Lähteitä / lukemista

Gettens, Rutherford J & Stout, George L Painting Materials. A Short Encyclopaedia. D Van Nostrand Company, New York 1947
Herbst, Willy & Hunger, Klaus Industrial Organic Pigments: Production, Properties, Applications. John Wiley & Sons 2006
Kadish & Smith & Guillard The Porphyrin Handbook: Applications of Phthalocyanines. Elsevier, 2000
Seymor, Pip The Artist's Handbook. Grange Books, Arcturus Publishing Limited, Lontoo 2003
Will, Raymond & Kishi, Akihiro Pigments. CEH Marketing Research Report. Chemical Economics HandbookSRI International 2001