Ihonvärinen

[englanti flesh, flesh tint; carnation, fleshy colour; incarnation · saksa Fleischfarbe, Leibfarben · ruotsi karnation, köttfärgad, liffärgad · italia carnicino]

Ihon väriin viittaavilla sanoilla on pitkä historia. Sekä flesh (muodossa fleshy colour) että nyt jo käytöstä poistunut carnation olivat käytössä ihonväriä kuvaavina termeinä viimeistään 1500-luvulla. 1700-luvun oppaissa ranskankielisen couleur de chair -otsikon alta löytyvät ohjeet silkin värjäämiseen muodinmukaiseksi. Edelleenkin meikkihyllyn värisävyistä saattaa löytyä nude. Vaikka flesh ja couleur (de) chair tarkoittavat lihaa ja lihasta, ja (neilikkaa tarkoittavan) termin carnation juuret ovat latinan lihaa tarkoittavassa sanassa carne, värisanoina kaikki edellämainitut viittaavat vaaleanpunertavaan beigeen sävyyn - kaukaasialaiseen vaaleaan ihonväriin.

Takahashin (2020) artikkelista käy ilmi, että useimmat maalinvalmistajat ovat heränneet termin flesh tint ja muiden vastaavien termien yksipuolisuuteen, ja nimiä on alettu muuttaa monimuotoisimmiksi. Tämä on tapahtunut yllättävän myöhään: moni on herännyt asiaan vasta 2010-luvun puolen välin jälkeen, kun Black Lives Matter -liike on tullut näkyvämmäksi. Monet aiemmin Flesh tint -nimellä myydyt värisekoitukset ovat nyt myyntinimeltään Peach Pink, Beige Red, Butternut, Pale Rose Blush, Naples Yellow Red, Coral, Salmon, Pale Terracotta... Mielenkiintoista on, että Crayola näyttää olevan tässä asiassa omalla tavallaan edelläkävijä: sen värikyniin sävy Flesh tuli vuonna 1949, ja sen nimi muuttui persikaksi, Peach, vuonna 1962 kansalaisoikeusliikkeen protestin jälkeen.

Suomessa käytössä ovat olleet mm. ilmaisut lihanvärinen, hipiänvärinen ja ihonvärinen - ja vanhemmat ilmaisut niistä: lihan karva, ihon karva, hipiän karva, kuten SKS:n Saksalais-Suomalaisessa Sanakirjassa (1873) kääntyy saksalainen termi Fleischfarbe. Myös ruotsinkielessä on ollut käytössä ihonvärinen, liffärgad. Sen sijaan englannin kielessä termi skin colour on ollut ja on edelleen harvinainen maalaustaiteesta puhuessa; se on ollut vain muutaman värivalmistajan myyntinimenä, ja ihon väriä kuvaillessa käytetään yleensä termejä flesh tint tai flesh tone.

Ihonväriin viittaavat väritermit tulivat käyttöön renessanssin aikana Etelä-Euroopassa, kun oikean ihonsävyn esittäminen maalauksissa oli yksi tärkeä taiteilijan taidon mitta. 1600-luvulla "ihonväristen" sävyjen merkitys nousi toisen kerran, kun muotokuvamaalaus yleistyi. Taidevärienvalmistaja Roman Szmal ilmoittaa Flesh Tint -nimellä myydyissä maaleissaan, että sävyä on käytetty muotokuvamaalauksessa perinteisesti keskiajalta lähtien kuvaamaan varakkuutta: Shade traditionally used in medieval times for portrait painting of the wealthy, formally known as Flesh Tint’.

"Ihonvärin" sekoittamiseen annettiin maalausoppaissa heti, kun ne alkoivat 1700- - 1800-luvulla yleistyä. Takahashin (2020) mukaan valmiina värisekoituksina ihon sävyjä alettiin myydä 1900-luvulla.

Ihon sävyyn viittaavat sävynimet ovat edelleen yleisiä etenkin harrastajille tarkoitetuissa taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä, mutta jonkin verran niitä löytyy myös taiteilijatasoisista väriaineista. Ihonväristen värien valikoima on monipuolistunut: sävyistä löytyy mm. Flesh tint reddish, Flesh tint dark, Flesh tint dark, Flesh tint medium, sekä Flesh ochre.

Yllättävän monessa värivalikoimassa sävynä on ainoastaan kaukaasialaiseen vaaleaan ihonväriin viittaava Flesh tint.

Moni nettisanakirja selittää edelleen (vuonna 2024) värisanan flesh kellertävän vaaleanpunaiseksi väriksi; kaukaasialaisen ihmisen ihon väriksi.

Muuta

Suomen puhekieleen on jossain määrin yleistynyt väritermiksi sukkahousu, joka tarkoittaa aikalailla samaa kuin perinteinen termi "ihonvärinen", eli varsin suppean beigen vaaleiden ja tummien sävyjen skaalaa.