-

Iisoindoliinikeltainen

(isoindolinonikeltainen)

Isoindolinonikeltaiset ovat kestäviä, mutta kalliita vihertävän tai punertavan keltaisia substraattipigmenttejä. Liitumainen ulkonäkö. Transparentti, hyvä värjäysvoima.

Isoindoliinikeltainen G

[englanti isoindoline yellow G, tetrachloroisoindoline]

[PY109]

Laadukas kirkas pigmentti, hyvä värjäysvoima. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Tuli markkinoille 1960-luvulla.

Isoindoliinikeltainen R, tetrakloori-isoindoliinikeltainen

[englanti isoindoline yellow R, tetrachloroisoindoline]

[PY110]

Transparentti syvä keltainen, hyvä valonkesto ja erityisen hyvä säänkesto, mikä tekee siitä suositun pigmentin teollisuuden tarpeisiin. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Tuli markkinoille 1960-luvulla.

Pigmentin myyntinimiä ovat mm. Indian Yellow (hue) ja Gamboge (hue).

Isoindolinonikeltainen

[englanti isoindoline yellow · saksa Paliotolgelb-orange]

[PY139]

Transparentti, syvänkeltainen, oranssihtava, pigmentti, jolla on erinomainen valonkesto. Lämmin punertava sävy. Käytetään mm. öljy-, alkydi- akryyli-, guassi-, tempera- ja vesiväreissä sekä pastelleissa. Tuotiin markkinoille 1960-luvun alussa.

Isoindolinonikeltainen

[englanti isoindoline yellow]

[PY173]

Vihertävä keltainen. Hyvä lasuuriväri. Markkinoilla 60-luvun puolesta välistä. Suosittu taiteilijaväreissä.

Isoindolinonikeltavihreä

[englanti isoindoline yellow-green]

[PY185]

Vihertävä keltainen.

Historia

ICI patentoi ensimmäiset isoindoliinipigmentit vuonna 1946. Vuosina 1952 ja 1953 myös muita kuvauksia pigmentin valmistuksesta julkaistiin. Nämä patentit kuitenkaan eivät olleet vielä voimakasvärisiä pigmenttejä, eikä niitä valmistettu teollisesti. Vasta, kun GEIGY patentoi ensimmäiset tetrakloroisoindolinonipigmentit vuonna 1964, pigmentit herättivät kiinnostuksen. Ensimmäisenä kaupalliseen käyttöön tulivat keltaiset, oranssit ja punaiset tetrakloroisoindoliinijohdannaiset. Keltaiset PY109 ja PY110 tulivat ensimmäisten isoindoliinipigmenttien joukossa markkinoille 1960-luvulla, ja ovat edelleen isoindolinoni- ja isoindoliiniväreistä käytetyimpiä. Hieman myöhemmin markkinoille lanseerattiin oranssit ja keltaiset isoindolinonipigmentit, joista parhaiten tunnettu lienee isoindolinonikeltainen PY139.

 

Lähteitä / lukemista

Hunger, Klaus & Schmidt, Martin U. Industrial Organic Pigments: Production, Crystal Structures, Properties, Applications. John Wiley & Sons, 2019